Taivaan kansalainen

Sen verran....

2011-12-30T23:26:00.004+02:00

Tässä syvällistä ajateltavaa ensi vuodelle. Teksti ei ole omaa tuotantoani.

Ajatelma jostain:

Jos olis sen verran ehjä että kestäis olla rikki. Jos olis sen verran voimaa että kestäis olla heikko. Jos olis sen verran nöyrä että kehtais pyytää apua. Olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen.

Jos sais sen verran rohkeutta ettei silmiänsä sulkisi. Jos sais sen verran taakkoja ettei toisten ohi kulkisi. Jos olis sen verran voimaa että kestäis antaa apua. Niin.....Olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen.

Jos jäis sen verran viisautta että kelpais ristin hulluus. Jos jäis sen verran heikkoutta että kelpais ristin voima. Jos näkis sen verran synneistään että kelpais ristin armo..... Jäis sen verran eväitä, että pääsis kotiin.

Siunattua vuotta 2012 kaikille lukijoille!!

O' come Emmanuel!!

2011-12-19T21:11:00.004+02:00

Siunattua Joulun-aikaa kaikille! ♥

2011-10-21T19:31:00.005+03:00

Syksyiset terveiset!

Tik tak, tik tak; aika suorastaan karkaa käsistäni :) Viimeisin päivitykseni näyttäisi olevan noin puoli vuotta sitten, juuri ennen Albanian matkaamme. Erittäin myöhäiset terveiset köyhästä, mutta sydämen valloittavasta Albaniasta. Matkamme oli onnistunut ja ikimuistoinen.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Päätin opinnot Elämä ja Palvelu Raamattukoulussa viime keväänä ja nyt syksyllä aloitin työharjoittelun samaisessa koulussa opintosihteerinä. Kesä oli täynnä odotusta ja uskossa ojentautumista, sillä olin kokenut Jumalan kutsuvan minua työhön tuohon kouluun. Sen toteutumisessa täytyi kuitenkin tapahtua monia ihmeitä ennen kuin oli selvää, että työ todellakin alkaa. Jumala oli uskollinen ja ihmeellisesti sain nähdä jokaikisen rukoukseni käyvän toteen.

Rakastan työtäni! Se on monipuolista ja haastavaa, mielenkiintoista ja dynaamista. Koen olevani todella hyvällä opinpaikalla. Tarvitsen Jumalaa työssäni enemmän kuin koskaan ennen ja pidän siitä. Se tuntuu hyvältä, olla todella tarvitseva Jumalan edessä. Omat motiivit asettuvat oikeille paikoilleen, kun ne joka päivä kyseenalaistetaan :)

Tämän lisäksi omassa paikallisseurakunnassani on tulossa muutoksia. Nykyinen tilamme irtisanotaan ja olemme istuttamassa uutta seurakuntaa (tai osiltaan jatkamassa entistä työtä vain uudessa paikassa) asuinlähiöni keskustaan, joka on yksi Tampereen suurimmista asukasluvultaan. Samalla se on todella haastava ympäristö, mutta olemme saaneet sen vahvasti sydämellemme ja uskon Jumalan ilmestyvän ihmeellisellä tavalla työssämme. Odotan innolla tulevaa!

Jasminin kanssa voimme molemmat oikein hyvin. Jasminilla on menossa oikein mahtipontinen 'Rakastan sua'-kausi :) Hän muistaa kertoa joka päivä ja monta kertaa, kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka kaunis äiti hänellä on. Tämä ihailu kuuluu hänen ikäisensä kehitysvaiheeseen, josta nautin täysin rinnoin. Niinpä me rakastamme täällä toisiamme päivät pitkät ja toivon, että tämä vaihe kestäisi mahdollisimman kauan...kunnes tulee seuraava murrosvaihe ja uhma :)
Lisäksi nautin siitä, että vihdosta viimein lapseni viihtyy jo myös omissa leikeissään, ilman äidin osallistumista. Toki äitiäkin tarvitaan joka päivä jossakin leikissä, mutta välillä Jasmin viihtyy omissa puuhissaan pitkiäkin aikoja. Sitkeys palkitaan, jee!!

Joten kaikenkaikkiaan, täällä pyyhkii hyvin :) Koulussa alamme valmistelemaan taas lähtöä Viron maalle ja sitä saa muistaa rukouksin jälleen kerran. Lisäksi rukousaiheena on tämä seurakunta-asia.

Siunattua syksyn aikaa kaikille ♥

Tässä vielä joitakin kuvia Albaniasta:

Albania

2011-02-16T11:29:00.003+02:00

Hei kaikille!

Kirjoitan vain erittäin pikaisen postauksen, sillä on tuhat ja yksi asiaa hoidettavana vielä muutaman tunnin sisällä.
Olemme lähdössä lähetysmatkalle Albaniaan ja pyydänkin teiltä rukoilevilta rukoustukea ja siunausta matkallemme.
Rukousaiheina erityisesti terveys, varjelus (Albaniassa poliittisesti todella levotonta, mielenosoituksia juuri sillä alueella, johon olemme menossa, ihmisiä kuollut), viisautta kaikkiin järjestelyihin, jumalallisia kohtaamisia ihmisten kanssa, hengellisen paineen kestäminen.
Kiitos, että olet jälleen lähettämässä meitä ja tukemassa! Meillä on rukouksia kuuleva Jumala ja voimallinen Jumala vastaamaan rukouksiin!
Palaan 24.pvä.
Olkaa Siunattuja ♥

Tervehdys!

2011-01-25T21:10:00.005+02:00

Talviset tervehdykset!

Täällä sitä ollaan, hengissä edelleen. Blogin pitäminen on tuntunut jotenkin raskaalta ja haastavalta viime kuukausina. En tiedä, olen kadottanut kirjoittamisen draivini jonnekin...tai ehkä olen vain saamaton. Paljon asioita, joita haluaisin sanoa ja kertoa, mutta motivaatio kirjoittamiseen asti on ollut kertakaikkisen kateissa.
Nyt kuitenkin päätin, että postaan jotakin lähetysmatkastamme. Tiedän, että monet ovat rukoilleet puolestamme ja haluan kiittää ihan jokaista, koko meidän ryhmän puolesta.

Matka oli kaikella tavalla oikein onnistunut ja Jumala oli kanssamme voimallisesti. Tavoitimme monia ihmisiä, monella eri tavalla. Jumala teki todellisia taloudellisia ihmeitä ja saimme jakaa runsaasti esim. hengellisiä kirjoja (lapsille, nuorille ja aikuisille), jaoimme paljon joululahjoja lapsille ja vähäosaisille sekä saimme viedä runsaasti vaateapua kodittomille.

Useita ihmisiä tuli uskoon ja useita kosketetuksi huolenpitomme ja sanomamme kautta. Saimme rukoilla monien, monien ihmisten kanssa ja puolesta. Saimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Ehkä Jumala kosketti meitä kaikkein eniten.

Henkilökohtaisesti minulle matka kokemuksena oli täysin erilainen kuin viime vuonna. Paljolti sen vuoksi, että minulla oli huimasti paljon enemmän vastuuta tänä vuonna. Omat huippuni olivat mm. vierailumme vankilassa, jossa sain saarnata. Saarnastani huolimatta yksi ihminen löysi Jeesuksen luo. Kyseisessä tilaisuudessa kaikki, paitsi tämä yksi, olivat jo uskossa ja saimme kokea jotakin sellaista yhteyttä näiden naisten kanssa, että en ole missään, koskaan kokenut. Kun kuulimme heidän elämäntarinoitaan ja niitä taustoja, joista he tulivat, jälleen tulin muistutetuksi siitä, kuinka suuri ja voimallinen Jumala on eheyttämään ja ennalleasettamaan.
Toinen minulle tärkeä hetki oli vieraillessamme Tallinnan helluntaiseurakunnan nuorisoillassa. Osa meistä oli vastuussa tilaisuuden ohjelmasta ja osa vain hengasi yleisössä ja kourallinen meistä ahtautui pieneen henkilökunnan huoneeseen ja aloimme esirukoilla tilaisuuden puolesta. Se oli huikea kokemus ja muistutti minua siitä, mikä voima on vanhurskaan rukouksessa! Rukoilimme koko illan, tilaisuuden alusta loppuun Pyhän Hengen johtajuudessa. Oli mahtavaa rukoilla online-tilanteessa ja huomata, miten Pyhä Henki vain toi rukousta ja koko rakennuksen ilmapiiri muuttui sitä mukaa, kun me rukoilimme. Tuona iltana 5 nuorta antoi elämänsä Jeesukselle!! Ja Pyhä Henki näytti, kuinka nuo nuoret tulevat viemään sen sanoman omiensa keskelle, heidän kouluihinsa. Muistatteko, kun kerroin ennen matkaa, että sain koulutyön sydämelleni? No tämä on ainakin osa sitä rukousvastausta. Herra laski sen niin selkeästi sydämelleni tuona iltana, että nämä nuoret tulevat viemään evankeliumia olemalla eläviä todistajia heidän arjessaan, heidän kouluissaan ja perheissään.

Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta tässä ehkä päällimmäiset muistot. Lisäksi vierailimme kehitysvammaisten luona, lastenkodeissa, miesten vankilassa (useita tuli uskoon), eräässä hotellissa, jossa harjoitetaan prostituutiota, kodittomien luona (ihmisiä tuli uskoon ja saimme rukoilla todella monien puolesta), baptistiseurakunnassa, Maardussa jne. Olemme kylväneet hyvää siementä ja saaneet jo niittää satoakin. Kiitos sinulle, joka olit mukanamme rukouksin!

Vielä haluan erityisesti kiittää Kataa, joka antoi blogilleni seuraavat tunnustukset! Ja kiitos kaikille, jotka olette olleet matkassa mukana tällä taipaleella elämääni ja uskollisesti jaksatte jättää kommentteja, vaikka kirjoittamiseni on vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllistä :) Olkaa siunattuja, ihan joka ikinen ♥

Everybody Worships Something...

2011-01-11T17:42:00.002+02:00

Rauhaisaa Joulua!

2010-12-21T08:35:00.003+02:00

Haluan toivottaa kaikille lukijoille ja satunnaisille kävijöille rauhaisaa Joulun aikaa sekä runsasta Taivaan Isän Siunausta! ♥

Eesti, Tallinn

2010-11-13T22:11:00.003+02:00

Lähetysmatka lähenee ja kirjoitan pikaisen postauksen aiheeseen liittyen.
Lähdemme siis kouluna jälleen lähetysmatkalle Viroon, Tallinnaan 2.-5.12.2010 välisenä aikana ja tarvitsemme paljon esirukousta vielä ennen matkalle lähtöä ja etenkin sen aikana. Laitan tähän joitakin rukousaiheita:

- kaikki käytännön asiat sujuisivat ongelmitta
- taloudelliset asiat, oppilaiden ja matkakustannusten osalta
- terveys: kaikki pysyisivät terveinä nyt edeltävinä viikkoina (koska valmisteluja on paljon!) sekä matkan aikana
- kaikkien tiiminjohtajien (kakkoset) puolesta, että jaksaisivat kantaa vastuunsa ja kestäisivät hengellisen johtajuuden paineet
- matkanjohtajien puolesta: Vesa, Marjaana, Juha olisivat Pyhän Hengen johdatuksessa ja johtavat matkaa kaikella viisaudella ja ymmärryksellä ja taidollisuudella
- että kaikki ovet pysyisivät auki, minne meidän on tarkoitus viedä evankeliumia
- Jumala avaisi vielä lisää ovia
- vastaanottavan seurakunnan puolesta
- että sanoma saadaan kylvää hyvään maaperään
- Pyhän Hengen voitelua jokaiselle oppilaalle ja rohkeutta todistuksiin ja esityksiin

Omalle sydämelleni on vahvasti laskeutunut vastaanottavan seurakunnan koulutyö. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, onko heillä sellaista ylipäätänsä, mutta meille on avautunut ovi vierailla ainakin yhdessä koulussa ja rukoillaan, että pääsisimme myös muihin kouluihin. Jostain syystä koen, että Jumala haluaa tehdä jotakin meidän kauttamme vastaanottavassa seurakunnassa koulutyön saralla. Ehkä tästä reissusta alkaa koulutyö tai vahvistuu tai jotakin. Jos joku saa sydämelleen jotakin matkaan liittyen, kerro siitä minulle. Jumala puhuu niin monin tavoin meille ja montaa kautta. Kiitos, että olet taas tänäkin vuonna matkassa mukana ja lähettämässä meitä rukouksin!

Liitän tähän loppuun vielä aivan ihanan vironkielisen ylistyslaulun, laita silmät kiinni ja avaa sydämesi Eestille!

Haaste sinulle: yritä

2010-11-05T12:13:00.010+02:00

Hengissä ollaan!! Blogini on torkkunut jonkin aikaa, mutta nyt yritän vähän virvoittaa kirjoitustaitojani :)

Vaikka blogi on uinunut hieman, minä en suinkaan ole! Päinvastoin, olen elänyt enemmän täysillä kuin ehkä koskaan elämässäni. Jotain aivan mahdottoman ihanaa on tapahtunut minulle: Olen tullut uskoon! Uudestaan! Ja yhä syvemmin! Ja entistäkin palavemmin!

1 Joh. 4:9
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Halleluja! Ei ole suurempaa asiaa tapahtunut koko ihmiskunnan historiassa, kun että Jeesus nöyrtyi ja kuoli ristinkuoleman yhden ihmisen tähden, minun tähteni.

Leikitään hieman mielikuvitusleikkiä. Kuvittele olevasi Jumala, sinulla on kaikki valta koko universumissa, olethan luonut sen. Sinä omistat kaiken, aivan kaiken; jokaisen planeetan, timantin, hiekanjyväsen, kaiken kullan, kaiken kauneuden, kaiken loiston. Sinä olet myöskin Isä. Sinulla on poika, jota rakastat enemmän kuin mitään muuta, tekisit mitä vain lapsesi puolesta.

Olet luonut myös ihmisen, suurimman luomistekosi, jota rakastat kuin omaa lastasi, kuin omaa poikaasi. Rakkaudesta ihmiseen olet asettanut hänelle sääntöjä, jotta hän ei satuttaisi itseään. Rikkomuksen olet nimittänyt synniksi, jotta ihminen tietäisi sen olevan hänelle pahasta. Kuitenkin ihminen lankeaa syntiin ja se satuttaa häntä, repii hänen sisintään rikki, riepottelee häntä kaiken maailman tuulissa, aiheuttaa hänelle monenlaista tuskaa ja kipua. Sinä Jumalana, Isänä, tunnet lapsesi kivun ja haluat tehdä kaikkesi, jotta synti lakkaisi satuttamasta lastasi. Haluat sulkea lapsesi syliisi, turvaasi ja suojella hänet kaikelta pahalta, ikuisesti.
Rikkomuksen, synnin, seuraukseksi olet kuitenkin määrännyt kuoleman, eron sinusta, Jumalasta. Lapsesi kärsii, on synnin orjana eikä tiedä, kuinka päästä irti ja takaisin Isän suojaan ja turvaan.

Ainoa ratkaisu ongelmaan on, että Poikasi, joka on myös 100-prosenttinen Jumala, alentaa itsensä ihmisen muotoon, tulee 100-prosenttiseksi ihmiseksi ja elää synnittömän elämän ja Hänet syyttömänä tuomitaan kuolemaan. Poika, Jeesus, otti koko ihmiskunnan synnit päällensä ja kantoi ne ruumiissaan ristille ja antoi henkensä.

Miltä sinusta, Isä Jumala, tuntui katsoa, kuinka rakas Poikasi syyttömänä ruoskittiin, pahoinpideltiin muodottomaksi, pilkattiin, hänen päällensä syljettiin, hänen kätensä ja jalkansa lävistettiin ja hänet nostettiin ristille kuolemaan, alastomana ja häväistynä? Kuinka hän kärsi, jotta meillä olisi elämä?

Minä, äitinä, voin ehkä hitusen ymmärtää siitä tuskasta, jota Isä varmasti koki lähettäessään oman poikansa kuolemaan. Eikä vain kuolemaan, vaan elämään synnittömän elämän! Joka päivä kunnioitukseni Jeesusta kohtaan kasvaa, ymmärtäessäni enemmän ja enemmän, miten Hän eli. Kuinka paljon maksoi Jeesukselle elää synnittä. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi, että Getsemanessa Jeesus hikoili verta (Tätä voi esiintyä ihmisellä, joka joutuu äärimmäiseen stressitilaan, esim. kohdatessaan oman kuolemansa). Jeesus myös rukoili Isää: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". Hän nöyrtyi Isän tahdon alle, hikoillessaan verta; tietäessään, mikä hänen osansa tulisi olemaan. Minun tähteni. Minun, joka olen pilkannut Jumalaa, herjannut uskovia, tehnyt syntiä, satuttanut toisia ihmisiä, ajatellut vain itseäni. Minun, joka luulin olevani viisas, oman itseni herra, älykkö. Itseasiassa muistan sanoneeni, että tulisin muutoin uskoon, mutta kun olen liian viisas siihen :D Sittemmin olen joutunut nöyrtymään ja paljon.

Nöyrry sinäkin. Et sinä ole oman itsesi herra. Sinä olet synnin orja niin kauan, kunnes sinut siitä vapautetaan. Kokeile vaikka! Jumalan totuus kestää kyllä testaamisen. Kokeilepa kuinka vapaa olet: yritäpä olla polttamatta tupakkaa seuraavat 20 päivää, yritä olla ajattelematta pahaa kenestäkään seuraavaan 20 päivään, yritä rakastaa lähimmäistäsi seuraavat 20 päivää (juuri sellaisena kuin hän on) ja vielä enemmän, yritä rakastaa jotakuta, joka on satuttanut sinua seuraavat 20 päivää. Yritä antaa anteeksi jollekulle, joka on satuttanut sinua elämässäsi. Yritä olla tyydyttämättä jokaista himoasi seuraavan 20 päivän ajan. Yritä hallita masennusta. Yritä. Sinä et ole oman itsesi herra. Jos olisit, voisit vapauttaa itsesi sinua kahlitsevista asioista. Sinä sanot olevasi oman itsesi herra, koska sinä haluat oikeutella itsellesi tekojasi etkä kestä sitä totuutta, että et pysty itse muuttamaan käyttäytymistäsi. Paljonko maksaa sinulle, että ihmismielesi nöyrtyy tunnustamaan, että olet syntinen ja tarvitset apua?

Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

2-vuotiaan arkea

2010-08-03T22:20:00.003+03:00

Hieman kesäkuulumisia ajattelin päivitellä. Kirjoittaminen on jäänyt erittäin vähille viime aikoina, paljolti ajanpuutteen vuoksi. Mutta myös siksi, että en ole kertakaikkiaan jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Kesä on ollut ihana, mutta myöskin väsyttävä. 2-vuotiaalla on uskomaton määrä energiaa, rohkeutta ja kiukkua :) Jatkuva tekemisen keksiminen aamusta iltaan imee yllättävän määrän mehuja aikuisesta. Jasmin ei todella ole sitä tyyppiä, että hän viihtyisi lelujen parissa kovin pitkään, ainakaan itsekseen. 2-vuotias tarvitsee vielä paljon aikuisen opastusta leikeissä ja rutkasti huomiota. Jasmin ei myöskään tyydy siihen, että näytän olevani mukana leikissä, vaikken olisikaan. Hän haluaa minut kokonaan, koko ajan :) Tässä asiassa meillä on paljon oppimista, puolin ja toisin. Äidin täytyy välillä tehdä muitakin hommia ja Jasminin täytyisi välillä kyetä itsenäiseen olemiseen. Luulen, että tähän itsenäistymiseen myöskin liittyy tämä 2-v uhma, joka meillä jyllää myös parhaillaan. Oma tahto (jota neidillä siis kyllä riittää) kehittyy koko ajan, halu tehdä asioita itse kehittyy, mutta silti äidistä irrottautuminen tuntuu haastavalta. Jasmin yrittää kovasti tasapainotella omien tunteidensa kanssa; välillä hän on iso tyttö ja välillä hän on vauva, joka yhtäkkiä ei osaa tehdä mitään. Viime kuukausina Jasminilla on ollut kova tarve puhua siitä, millainen hän oli vauvana. Toistuvasti meillä keskustellaan siitä, kuinka hän oli pienenä äidin masussa ja kuinka äiti hoiti pientä Jasmin-vauvaa. Hän muistelee, että hän vauvana sai pitää tuttia ja äiti syötti tuttipullosta. Hän hakeutuu syliin, vauva-asentoon ja häntä pitää hoivata niinkuin silloin, kun hän oli pieni.
Toisissa asioissa hän taas on kovin ylpeä omasta kasvustaan. "Katos mua" on meillä varmasti yksi yleisimmistä lauseista :) "Äiti, mä oon jo NIIN iso tyttö, mä oon oppinu koska mä oon harjotellu NIIN kovasti". Jasmin kaipaa todella paljon kannustusta, kehumista ja huomiota.
Tämän lisäksi Jasmin on huomannut myös ympärillään olevat ihmiset entistä enemmän. Hän on alkanut vertailemaan itseään toisiin lapsiin. "Mä oon vähän isompi tota", "tolla on jo kasvanut vähän pidemmät hiukset, kun mulla", "mä en oo vielä koululainen, mun pitää vielä kasvaa vähän".
Niin hurjasti tapahtuu niin pienellä ajalla, että tuskin meinaan itse pysyä mukana. Yritän olla parhaani mukaan tukemassa lapseni kehitystä ja samalla muistaa, että minäkin olen olemassa. Se on vaikeaa. On aikoja, jolloin todella haluaisin irtisanoutua koko äitiydestä, sulkea ovi perässäni ja kävellä pois. Ihan oikeasti. Välillä ajattelen niin, kun väsyn. On päiviä, jolloin ajattelen, että en selviä tästä päivästä, itken itseni uneen, koska tunnen olevani epäonnistunut äitinä ja naisena. Sitten on päiviä, jolloin tunnen olevani täynnä kiitollisuutta siitä, että juuri Jasmin on minun lapseni ja saan pitää häntä luonani. Joskus tunnen olevani ihan ylionnellinen siitä, että olen äiti. Esimerkiksi tänään, lapseni on ollut 39 asteen kuumeessa ja makoili sohvalla ja minä istuin vieressä ja silittelin häntä. Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: "Tiedäkkö mitä? Mä kyllä rakastan sua". Halusin pysäyttää ajan ja katsella tytärtäni siinä ikuisesti. Tunsin tuhansia tunteita samaan aikaan. Olin ylpeä siitä, että lapseni osaa rakastaa ja ilmaista sitä (mikä ei ole itsestään selvää), tunsin onnistuneeni äitinä, onnistuneeni lapseni rakastamisessa (sillä hän ei voisi antaa sellaista, mitä ei ole koskaan saanut) ja kertakaikkista liikuttuneisuutta siitä, kuinka aidosti hän asian ilmaisi, pitkään sitä mietittyään. En osaa kuvailla, kuinka lempeästi hän sen sanoi.
Taidamme kumpikin tasapainoilla monien tunteiden kanssa samanaikaisesti. Yritämme sopeutua toinen toistemme tapoihin ja temperamentteihin, löytää meille molemmille sopivia ratkaisuja ja kasvaa kumpikin tahoillamme. Kaikkein haastavimpana minä koen tällä hetkellä sen, kuinka löydän tasapainon siihen, että olisin sekä terve auktoriteetti, että äidin turvallinen, lohdullinen ja rakastava syli samanaikaisesti. Kun on yksin, on selvittävä monenlaisista haasteista, joita ei ehkä olisi, jos meitä vanhempia olisi kaksi paikalla.
No eipä tässä nyt paljon kesäkuulumisia sitten tullutkaan kerrottua, tämä taisikin kuplia pinnan alla tärkeämpänä :) Tänä kesänä kuitenkin Jasmin on oppinut ajamaan pyörällä, kiipeämään itse keinuun ja ottamaan vauhtia (helpottaa huomattavasti äitiä!) sekä siirtynyt pysyvästi isojen sänkyyn :D Lisäksi Jasmin haaveilee laulajan urasta. Hän aikonee mennä lentokoneella esiintymään ulkomaille, kuten Mordechai Shapiro (löytyy aiemmasta postauksesta otsikolla Racheim). Hän on ymmärtänyt, että täytyy harjoitella kovasti ja kun täyttää 3 vuotta, pääsee seurakunnan lasten kuoroon. Eli joulun jälkeen alkaa harkoissa juokseminen :)
Siunattua alkavaa syksyä kaikille ♥

Hän ei ole myöhässä

2010-07-15T22:38:00.004+03:00

Helpotus. Olen saapunut jälleen keitaalle, virvoittavien vetten äärelle. Takana on taas useamman kuukauden valmistautumisjakso, tiedäthän, se aika, jolloin Jumala valmistaa meitä vastaanottamaan Häneltä. Olin jälleen siinä pisteessä, että en olisi kestänyt pisaraakaan enää. Ja juuri silloin Jumala vastaa. Hän ei ole koskaan myöhässä, ei liion ajoissakaan, mutta myöhässä ei koskaan.

Otteita Joyce Meyerin kirjasta Beauty for Ashes:

"As human beings we are created by God to be happy and to feel good (right) about ourselves. As a matter of fact, we must feel good about ourselves or eventually we will develop some sort of uncontrolled behavior, because such behavior gives us "good feelings", even if only for a little while"

"Most people who have been abused are shame-based individuals. They feel bad about themselves. They do not like themselves; therefore they experience a lot of guilt and condemnation."

"I had so much bad fruit in my life that I experienced regular bouts of depression, negativism, self-pity, quick temper, and the chip-on-the-shoulder syndrome. I had a controlling, domineering spirit. I was harsh, hard, rigid, legalistic, and judgemental. I held grudges and was fearful-especially of being rejected.
I was one person on the inside and another on the outside. I pretented to be confident, and in some ways I was. Still, I had low self-esteem. My so-called confidence was not really based on who I was in Christ, but on the approval of others, on my appearance and accomplishments, and on other such external factors. Many people think they are confident, but if their superficial exterior is stripped away, they are atually scared stiff! I was confused and full of inner turmoil."

Varsinkin viimeiset sanat: inner turmoil / sisäinen myllerrys, sekasorto, kuvaavat olotilaani, varsinkin viimeiseltä kahdelta vuodelta. Minua hallitsevat erityisesti seuraavat tunteet: häpeä, syyllisyys, pelko. Ja mitä enemmän olen yrittänyt päästä eroon näistä tunteista, sitä enemmän ne minua kiusaavat. Yhtäkkiä lukiessani Joycen kirjaa, kuulin sen hiljaisen äänen sisälläni ja ymmärsin, että en ole odottanut Pyhää Henkeä taisteluissani. Olen hutkinut ja mätkinyt sinne ja tänne, katkonut oksia vain todetakseni, että pian ne ovat kasvaneet takaisin, entistä tuuheampina.

Sisäinen kipu on pahinta kipua, mitä osaan kuvitella. Se jäytää ja kalvaa, hiljalleen syö ihmistä sisältä, väsyttää lopenuupuneeksi, kunnes ei enää jaksa välittää, mistään. Kun kipu yltyy, ihminen alkaa panikoida, hän tekee mitä tahansa, että syyttävät ajatukset, häpeän tunne, kalvava pelko väistyisivät. Mikä siihen kenelläkin auttaa, toiset juoksevat jääkaapille ahmimaan, toiset korkkaavat viinapullon, toiset ketjupolttavat, toiset painuvat salille rääkkäämään itsensä henkihieveriin jne. Mieli tarvitsee helpotusta, hyvänolon tunnetta, endorfiineja kehoon.

Minä olen elänyt sisäisen kivun kanssa niin kauan. Olen suoraansanottuna armoton itseäni kohtaan. Muistan kerran, kun Herra sanoi erään uskovan (joka ei tunne minua lainkaan) kautta, että minä vaadin itseltäni asioita, joita Jumala ei ole koskaan vaatinut minulta. Ajattelin tuolloin, että näinköhän? Minun on niin vaikea uskoa, että olen hyväksytty ja rakastettu juuri tällaisena. Hyvin harvoin osaan vastaanottaa rakkautta, missään muodossa. Varsinkaan toisilta ihmisiltä. Vaikka olen rakkauden suhteen nälkiintynyt, kaipaan sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kun sitä joku minulle osoittaa, koen usein valtavaa häpeää ja syyllistän itseäni.

Koska kello tikittää jo puolta yötä, on lopetettava tältä erää. Lopuksi vain kerron, että olen päättänyt vastaanottaa Jumalan rakkautta, missä muodossa Hän sitä minulle haluaakin näyttää. Olen päättänyt alkaa pitää kirjaa kaikista pienistä ja suurista asioista, joissa minä koen Jumalan rakkautta ja annan Hänen todistaa itselleni, että kaikkine vikoineni, minä olen rakastettu. Olen pyytänyt Pyhää Henkeä näyttämään minulle, milloin Jumala haluaa osoittaa minulle rakkauttaan. Seikkailu alkakoon!

Where could I go from Your Spirit?

2010-06-29T21:23:00.003+03:00

O Lord, you have searched me [thoroughly] and have known me.
You know my downsitting and uprising; you understand my thought afar off.
You sift and searched out my path and my lying down and you are acquainted with all my ways.
For there is not a word in my tongue [still unuttered], but, behold, O'Lord, You know it altogether.
You have beset me and shut me in - behind and before, and you have laid Your hand upon me.
Your [infinite] knowledge is too wonderful to me; it is high above me, I cannot reach it.
Where could I go from Your Spirit? Or where could I flee from Your presence?
(Ps. 139:1-7)

Valvoskelin eilen myöhään ja satuin katsomaan Joyce Meyerin opetusta pitkästä aikaa ja hän sanoi jotakin, joka jälleen kerran sanoitti sen, mitä jo tiesin.

Kirjoitin alkuun englanninkielisen käännöksen, koska en löytänyt suomenkielisestä sitä yhtä hyvin ilmaistuna. Erityisesti jae 5 kuvaa tilannettani äärimmäisen hyvin:
You have beset and shut me in - behind and before, and You have laid Your hand upon me. (suom. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.)

Aloin tutkiskella tuota saartaa-sanaa ja eri englanninkielisiä käännöksiä siitä ja löysin yllättäviä asioita. Osa käännöksistä käyttää tuota beset-verbiä (piirittää, saartaa, juuttua jäihin) ja osa käyttää hem in-verbiä (ympäröidä jokin tai joku rajoitetulle alueelle).

Omaa tilannettani kuvaa parhaiten tällä hetkellä tuo 'juuttua jäihin' versio. Olen jumissa. Minut on saarrettu edestä ja takaa, rajoitetulle alueelle. En pääse eteenpäin ennen kuin teen parannusta, mutta en voi palata takaisin vanhaankaan. Olen juuttunut jäihin, koska omin voimin en pysty tekemään parannusta, mutta en osaa luovuttakaan. En voi mennä minnekään, koska Sinä olet siellä. En voi paeta Sinun Henkeäsi enkä Sinun kasvojesi edestä. Minä elän Sinussa.

Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan, mikä minua estää menemästä eteenpäin. Pelko! Luovuttamisen pelko. Luottamuksen puute. Jos lakkaan yrittämästä omin voimin, auttaako Jumala varmasti minua? Kuuluuko minun lakata yrittämästä? Mitä se oikeastaan ylipäätänsä tarkoittaa? Jos minä en yritä, miten Jumala voi silloin tehdä mitään minun kanssani? Miten luovutetaan oikealla tavalla? Uskallanko kokeilla? Mitäs jos Jumalan apu ja vastaukset viipyvät, alanko taas yrittää itse? Kuinka kauan osaan olla yrittämättä?

Olen tietysti asettanut onnistumiselleni aikarajan :) Yritän siis kiristää Jumalaa tekemään asioita minussa pikavauhdilla, minun aikataulussani. Yritän saada Jumalaa jälleen kerran toimimaan minun tahtoni mukaan ja minun tavallani, sen sijaan, että todella luovuttaisin asian Hänelle ja antaisin Hänelle vapaat kädet tehdä työtään minussa. Miten kummassa voi olla niin vaikeaa uskaltaa sanoa, että "Minä en pysty. Tiedän, että minun kuuluisi pystyä vaan en pysty enkä osaa. Ja vaikka koskaan en pääsisi tästä asiasta eteenpäin niin Herra luotan, että koska olen antanut tämän sinulle, se joko on minulle anteeksiannettu (yhä uudestaan ja uudestaan) tai sitten Sinä yliluonnollisesti autat minua tässä asiassa ja kykenen tekemään parannusta." En uskalla, koska pelkään, että Jumala ei autakaan minua. Että olen ymmärtänyt jotakin väärin tai en ole luovuttanut oikealla tavalla.

En tiedä, saako kukaan tästä tekstistä mitään tolkkua, lähinnä keskustelen nyt itseni ja Jumalan kanssa, yritän saada jotakin järjestystä ajatuksiini. Jos joku tunnistaa oireet itsessään, et ole ainakaan yksin, sinulla on kohtalotoveri täällä :)

Siunausta kaikille ♥

Racheim!

2010-06-08T12:46:00.004+03:00

"Racheim Racheim nu hashem Elokeinu Racheim
al Yisrael amecha racheim
ve-al Yerushalayim irecha Racheim Racheim Racheim
ve-al tziyon mishkan kevodecha
ve-al malchut beit David meshichecha
ve-al ha-bayit ha gadol
veha-kadosh Racheim Racheim Racheim
ve-al tziyon mishkan kevodecha
ve-al malchut beit David meshichecha
ve-al ha-bayit ha gadol
veha-kadosh Racheim Racheim Racheim"

For Israel

2010-06-02T20:33:00.001+03:00

Kuule Herra, kun syvyydestä huudan Sinua!

2010-05-31T09:14:00.006+03:00

Olen pöyristynyt! Suorastaan pyhä viha kiehahti sisälläni, kun kuulin seuraavasta:

Vaihda Raamattusi pornoon!

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestävät tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan pornolehtiin. Tempauksen tapahtumapaikkana on Kolmen sepän aukio Helsingissä ja se alkaa klo 14:00.

Vaihdettavaksi kelpaavat Raamatut, Koraanit sekä muut ”pyhät” kirjat. Lisäksi vastaan otetaan kaikenlaista uskonnollista kirjallisuutta ja lehtiä. Vaihdossa saadut kirjat otetaan hyötykäyttöön jätepaperina. Tempauksen tavoitteena on arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä ja tuoda esiin tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle.

”Porno mahdollistaa seksuaalisen kiihottumisen ja nautinnon joko yksin tai seurassa. Seksi – itsetyydytys mukaan lukien – on seksologisten tutkimusten mukaan monella tavalla hyväksi terveydelle ja mielialalle. Maailma olisi rennompi ja mukavampi paikka, jos ihmiset vaihtaisivat ”pyhät” kirjansa pornoon”, sanoo Tommi Paalanen Helsingin Vapaa-ajattelijoista.

Tempauksen järjestää Helsingin Vapaa-ajattelijat, ja sitä ovat tukemassa Seksualistin päiväkirja -blogi, Hustler sekä Jallu.

En voi olla kirjoittamatta tästä, en vaikka kuinka yritin kieltää itseäni mainostamasta koko törky-tapahtumaa. Mutta nyt USKOVAT, lumpiot lattiaan ja rukoillen taisteluun! Kyseinen tapahtuma järjestetään 4.6, eli tämän viikon perjantaina!

MISSÄ ON HUUTAVIEN ÄÄNI ERÄMAASSA?? Kuka puhuu totuutta tämän kansan elämään?
Pylvänäisen Vesan blogista lainaus Anonyymin kommentista: "Miksi seurakunnat eivät tee vastaiskua; tuokaa meille pornolehtenne, saatte Raamatun sijaan! Onko sielunvihollinen kekseliäämpi? Vai nukkuvatko kristityt? Itse Hrra Jeesuskaan ei hevin pääse sisäänpäin lämpiäviin seurakuntiin, niin kovasti he itseään rakastavat!"

Aiheellinen kysymys: Nukkuvatko kristityt? Missä me olemme, valo ja suola? Miksi me emme tee vastaiskua? Meidän taistelumme ei ole lihaa eikä verta vastaan vaan henkivaltoja vastaan. Ja tässä on kyse juuri siitä!! Jos käyt vapaa-ajattelijoiden sivuilla ja avaat Hengen silmäsi näkemään ja kuulemaan, se suorastaan hyppää silmillesi. Katso heidän merkkiään ja ota selvää. Sielunvihollinen ei todella ole kekseliäämpi, hänellä ei ole mitään omaa, kaiken hän on varastanut!

En voi muuta sanoa, kun että henkeni murehtii. Kävin Vapaa-ajattelijoiden liiton sivuilla ja kyyneleet nousivat silmiini. Niin surkea ajatusten maailma kohtasi minua siellä, että olin likipitäen lamaantunut. Vapaa ajattelu on äärimmäisen vaarallista. Ihminen ei osaa vetää itselleen rajoja! Ei kertakaikkiaan. Ihmisen omatunto, ns. yliminä, joka toimii moraalin säätelijänä, on erittäin muunneltavissa oleva yksikkö. Sen yli voi kävellä vapaalla tahdolla ja omaatuntoa voi "säätää", kunnes on vaarana, että se hiljenee.

Vapaa-ajattelijat julistavat: "Etiikka ei tarvitse jumalia. Hyvä ja paha määritellään suhteessa ihmiseen: hyvää on se, mikä tuottaa iloa ja onnea."
Jos ihmiselle annetaan valta toimia himojensa mukaan ja vapaasti toteuttaa tahtoaan ja on moraalisesti oikein elää sen mukaan, mikä tuottaa iloa ja onnea, kuka puolustaa mielihyvän tuottajaa? Ei voida enää sanoa, että on eettisesti ja moraalisesti väärin toteuttaa pedofiliaa, zoofiliaa, armomurhaa, kostoa jne. Jos rajat ovat vapaat, kenen vapaa ajattelu on oikeassa? Kenen tai minkä kulttuurin edustajan mielihyvää tuottavan "oikean" ajattelun perusteella me kasvatamme lapsiamme tai muokkaamme yhteiskuntaamme?

Vapaa-ajattelijat nimestään huolimatta eivät kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy Jumalaa tai jumal-ajattelua!! Kuka tämän määrittää? Jos kerran tarkoitus on tuottaa mielihyvää ja iloa, kuka heistä määrittelee sen, että Jumala ei tuota mielihyvää tai iloa uskovalle ihmiselle. Tässä tulee myöskin ongelma ateistisen Pohjolan rajojen ulkopuolella. Suurin osa maapallon miljardeista ihmisistä uskovat jumaliin. On monia kulttuureita, jotka perustuvat kaikessa käyttäytymisessään jumal-ajatteluun. Seuraava ote Vapaa-ajattelijoiden sivuilta heidän tavoitteistaan:

"Valtiovallan ei pidä muutenkaan asettaa mitään katsomusta toista
tärkeämmäksi. Vihkimisoikeus on annettava myös uskonnottomille, tai
poistettava uskontokunnilta. Yleisradiolta on poistettava velvollisuus
lähettää hartausohjelmia. Jumalanpilkkalaki on kumottava, koska suojaa
loukkauksilta ei pidä antaa millekään mielipiteelle. Päiväkodeista ja
kouluista tulee poistaa ruokarukoukset, jumalanpalvelukset ja muu
uskonnollinen toiminta.

Vapaa-ajattelijat kannattavat uskonnon ja katsomuksen vapautta. Vaikka uskontokuntien opit ovat mielestämme epätotta, on niitäkin oltava vapaus levittää."

Ristiriitaistako? Ehkä hieman.

Loppukaneettina totean vain, että ihminen tarvitsee suuremman Yliminän kuin mitä meidän rationaalinen ajattelumme voi meille tarjota. Jumala on ilmoittanut hyvän ja pahan, jotta me tietäisimme kuinka voimme toimia omaksi ja toistemme parhaaksi. Synti on nimetty meidän omaksi parhaaksemme. Jumalan Sana on ikuinen ja muuttumaton, se on luotettava, sitä ei tarvitse päivittää sitä mukaa, kun tietoutemme kasvaa eikä näin tarvitse sietää jatkuvaa epävarmuutta ja luoda uutta totuutta. Totuus on meille annettu yleisenä ilmoituksena (luonto ja maailmankaikkeus) sekä erityisenä ilmoituksena Raamatun kautta. Jumala on luonut tämän hiuksenhienon kaikkinaisuuden ja Hän valvoo sen tilaa.

Usko, kun sanon, että me tulemme maksamaan näin julkeasta Jumalan pilkasta. Rukoksesta sain Jer. 2:5-9.

Herra kuule, kun syvyydestä Sinua huudan: Armahda tätä kansaa!

Jos sinulla on rukouspiiri tai ystäviä, joiden kanssa voit rukoilla, ota tämä asiaksesi! Pyydän sinua uskova rukoilemaan nyt ja toimimaan, tavalla ja toisella. Kysy Herralta, mitä SINÄ voit tehdä! Olkaa siunattuja ♥

Muistoja ♥

2010-05-27T11:43:00.006+03:00

Heippa kaikille!

Mikä mahtava Raamattukouluvuosi takana!! Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että ei sanat riitä kuvaamaan. Laitoin muutamia muistoja kuvina, enempää en jaksanut tällä erää ladata, mutta tässä joitakin:

Löytö

2010-05-07T20:32:00.008+03:00

Terveisiä Löytö-kampanjasta!

Nyt on kaksi kivaa Löytö-päivää takana, huomenna vielä jatketaan. Sää on suosinut Löytöilyä mukavasti, eilen paisteli kauniisti aurinko miltei koko päivän ja tänään on taivas pysytellyt tasaisen harmaana, mutta ei ole uhkaavimman näköisetkään pilvet sataneet. Tosin lämpötila oli tänään aika kolea, mutta siitä huolimatta ihmisiä on ollut hyvin liikkeellä ja olemme tavoittaneet monia.

Ilmainen lettu-teltta vetää ihmisiä puoleensa tasaisella tahdilla. Jonoa on ollut aamusta iltaan ja ihmiset ovat olleet iloisia ja positiivisesti yllättyneitä siitä, että ruokaa jaetaan ilmaiseksi. Tänään starttasi myös ilmainen makkara-piste ja uskon, että ulkoilmassa vietettävän nuortenillan saatossa monen masu saa täytettä makkarakojusta :)

Lastenteltassa on näkynyt iloisia lasten kasvoja. Voi miten ihanaa on saada oma kasvomaalaus ja vaikka kirahviksi väännelty ilmapallo! Helminauhoja on jaettu monille lapsille ja askartelupisteellä on voinut taiteilla monenlaista kivaa kotiinvietäväksi. Action-pisteen sählypeli on vetänyt isompia ja pienempiä pelaajia mukavasti.

Taidepisteellä käy jatkuva suhina. Vaatteita on tuunattu jos jonkinlaisia ja korupiste on kuuminta hottia. Vanhuksista nuoriin ovat toiset istuneet jopa tunteja pujottelemassa helmiä nauhoihin ja tekemässä kaulakoruja, korvakoruja tai muuta koristusta. Magneeteistakin on tänään moni innostunut, kun saatiin oikea taiteilija paikalle :) Luovuus on valloillaan!

Pyöriä on huollettu jo useita kymmeniä, taidetaan jo lähennellä sataa pyörää. Autoja on siivottu ja imuroitu ahkerasti, jonoa on kuulemma riittänyt siellä myös. On mahtavaa saada palvella ihmisiä konkreettisesti ja se onkin puhutellut monia erityisesti.

Musiikkitarjonta on ollut mahtavaa! Mukana on ollut mm. Mika Karola, Apa Ali-Löytty, Teemu Salakka, Joona Salo ja huomenna vielä luvassa muun muassa Bass'n'Helen. Tanssiesitykset ovat keränneet suuren yleisön ja draamaesitys (joka on erityisen rakas minulle) on ollut kertakaikkiaan yhtä puhutteleva kuin aina ennenkin.

Keskustelu- ja rukouspalvelu on ollut hyvässä vedossa myös. Eilen ainakin 3 ihmistä sai tulla Löydetyksi ja antaa elämänsä Jeesukselle. Monia monia hyviä keskusteluja ja kohtaamisia on ollut sekä pisteillä että rukousteltassa. Katuevankelistat ovat saaneet rukoilla monien puolesta, ihmisiä on parantunut ja moni on kokenut helpotuksen tunteen.

Kaikenkaikkiaan palaute on ollut pelkästään hyvää! Ihmiset kaipaavat ja etsivät Jumalaa, jotakin pysyvää ja todellista. Jotakin, missä on muutoksen voima. Niin monet kantavat valtavia kuormia ja taakkoja ja ovat uupuneita. Mutta Jumalan luokse on hyvä tulla ja toivon, että näin näkyvällä tempauksella kynnys voisi olla matalampi.

Siunausta jokaiselle, muista: Sinä Olet Löytö Jumalalle ja Jumala on Löytö Sinulle ♥

Lion of Judah

2010-04-30T15:22:00.005+03:00

Seurakuntamme (Tampereen Helluntaiseurakunta) käynnistää massiivisen evankeliointi-kampanjan ensi viikolla Tampereen Keskustorilla. Löytökampanja järjestetään 5.-9.5 klo 12-18 ja haluan toivottaa näin jokaisen kynnellekykenevän lukijan sydämellisesti tervetulleeksi tulemaan Löydetyksi ja itse löytämään Ilosanoman! Torilla tapahtuu monenlaista, ohjelmaa voi käydä katsomassa http://www.loyto.info/?Etusivu . Haluamme olla palvelemassa tamperelaisia ja kohtaamassa ihmistä ihmisenä.
Minut löytää kampanjakylän taidepisteestä, jos haluat tulla moikkaamaan :)

Huomenna Tampereella on myös Kristus-päivä ja haluan kutsua jokaisen juhlaan mukaan. Huomisen ohjelman löytää täältä: http://www.kristuspaiva.fi/3 . Minut löytää sieltä kantamassa lippua lippujuhlassa alkaen klo 13.

Varsinkin Löytö-kampanja tarvitsee esirukoustukeasi, joten jos et muuten pääse osallistumaan, voit olla mukana rukouksin. Kampanjaan liittyy monenlaisia käytännön haasteita ja hankintoja, joiden puolesta on hyvä rukoilla. Jos haluat lisätietoja, voit lähettää minulle spostia: johanna_laakso81@hotmail.com

Jumala kutsuu meitä jokaista palvelemaan ja seisomaan Hänen riveissään rohkeasti ja pelkäämättä! Hänen armeijansa on voittamaton ja siinä on turvallista palvella. Liitän Jason Uptonin biisin Lion of Judah tähän, kuuntele laulun sanoma ja lähde liikkeelle!

Toivotan kaikille lukijoille siunattua vappua ja iloista mieltä ♥

Kuulin askeleesi...

2010-04-14T14:19:00.007+03:00

"Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä: "Missä sinä olet?". Mies vastasi: "Minä kuulin askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin".
(1 Moos. 3:8-10)

Aatami ja Eeva kuulivat Jumalan askeleet ja piiloutuivat. Mitä tämä kertoo meille? Minulle se kertoo muun muassa sen, että Aatami ja Eeva tunnistivat Jumalan pelkistä askelista! Pysähdypä ajattelemaan. Tunnetko ketään elämässäsi niin hyvin, että pystyt tunnistamaan hänet askelista? Jos tunnet, mitä on vaatinut se, että olet oppinut tunnistamaan hänet askelista? Tämänkaltaisen suhteen kehittyminen vie varmasti aikaa ja vaatii paljon yhdessä vietettyjä hetkiä, jotta oppii tuntemaan toisen näin läheisellä tavalla. Mutta se on mahdollista! Se on mahdollista myös Jumalan kanssa, koska voimme lukea siitä Raamatusta. Me vain olemme ajautuneet niin tolkuttoman kauaksi siitä yhteydestä, joka meillä kerran Luojamme kanssa oli. Syntiinlankeemus erotti ihmisen Jumalan yhteydestä, mutta se on meille hankittu takaisin kalliilla hinnalla Golgatan keskimmäisellä ristillä!! Älä usko sielunvihollisen valheita siitä, että sinä et voisi olla yhteydessä Jumalaasi! Sinä voit ja sinulla on Jeesuksen Kristuksen tähden vielä vapaa pääsy Hänen läsnäoloonsa ja vielä Hän jopa kutsuu ja haluaa olla yhteydessä sinuun. Jumala haluaa ennalleenasettaa yhteyden, joka kerran katkaistiin ja Hän kutsuu meitä niin syvään tuntemiseen, että me voimme tunnistaa Hänet askelista!

Keskustelu Jumalan ja ihmisen välillä jatkuu seuraavasti: "Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmää, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." (1 Moos. 3:11-13)

Nämä jakeet paljastavat jo itsessään paljon syntiinlankeemuksen seurauksista, mutta jos emme keskity siihen, huomaamme, että ihminen ja Jumala keskustelevat. Aivan arkisella tasolla Jumala kysyy ja ihminen vastaa. Suurimmalla osalla ihmisistä, uskovistakin, ei tunnu olevan edes tämän tason yhteyttä Jumalan kanssa! Me emme enää keskustele Herran kanssa vaan olemme niin keskittyneet yksipuolisesti vuodattamaan ja valittamaan kaiken maailman asioita, että loppu viimeksi emme tuki suutamme kysyäksemme Jumalalta, mitä Hän haluaisi vastata meille. Sitten on myös uskovia, jotka eivät enää edes valita. He ovat luovuttaneet. Mutta täytyy ymmärtää, että vie aikaa oppia kuulemaan Jumalan ääntä! Me olemme ajautuneet niin kauaksi Jumalastamme, ettemme enää tunnista Hänen ääntään. Mutta Hän haluaa puhua meille ja Hän yrittää kommunikoida, jatkuvasti!! Minua suututtaa, kun ihmiset tekevät niin suuren numeron siitä, jos Jumala joskus sanoo heille jotakin. Ihan kuin se olisi jokin ihme! Meillä on asennevamma tässä kohden ja suhtaudumme asiaan nurinkurisesti. Keskutelu Jumalan kanssa kuuluisi olla täysin luonnollinen asia meille eikä niinkään ihme, jos joskus sattuu vahingossa kuulemaan Herran äänen. Aatami ja Eeva kävivät Edenissä täysin normaalia, vuorovaikutteista keskustelua, Jumalan kanssa. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Kuulin kerran miehestä, joka minun mielestäni oli oivaltanut asian erinomaisesti. Hän tunsi Jumalansa niin hyvin, että oli kirjoittanut Raamattunsa etulehdelle itselleen isoilla kirjaimilla muistutuksen: "Pidä turpas kiinni!". Me unohdamme, että Jumalakin haluaa puhua meille. Me kyllä kysymme ja vaadimme Häneltä monenlaisia vastauksia, mutta sitten emme kuuntelekaan Häntä. Luulen, että useamman meistä pitäisi muistutella itseämme pitämään turpamme kiinni välillä. Herran edessä hiljaa oleminen ja Hänen odottamisensa on yhtä tärkeää kuin ääneen rukoilemisemme. Varsinkin meille karismaatikoille tämä muistutukseksi. Sitten niille, joille puhuminen ääneen Herralle tuntuu hankalalta, muistutuksena, että Hän haluaa tietää, mitä meille kuuluu. Jumala on äärimmäisen kiinnostunut elämästämme ja siitä, mitä meidän sydämellämme on. Hän haluaa keskustella kanssamme. Hän haluaa, että me avaudumme Hänelle ja olemme yhteydessä Hänen kanssaan.

"Se joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa oven ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä."

Jeesus kutsuu meitä nimeltä ja Hänen äänensä on tunnistettavissa. Me voimme kuulla Paimenen äänen ja seurata Häntä. Minä uskon, että on mahdollista keskustella Jeesuksen kanssa täysin normaalisti, tässä meidän arkielämässämme. En usko, että Jumala vaatii jonkinsortin juhlamenoja joka kerta, kun haluamme keskustella Hänen kanssaan vaan meillä on pääsy kaikkein pyhimpään aina ja jatkuvasti, missä tilanteessa tahansa ja milloin tahansa. Toki meillä täytyy säilyä kunnioitus Isää kohtaan ja Jumalan pelko, mutta me voimme puhua Hänelle kaikista asioistamme, vaikka tiskatessa. Uskon, että kun opimme kuulemaan Jeesuksen äänen ja opimme tuntemaan Hänet paremmin ja syvemmin, lopulta käy, kuten Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."

Tie, Totuus ja Elämä

2010-04-06T11:37:00.011+03:00

Jeesus sanoi opetuslapsilleen (Joh. 14: 1-4): "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tuomas ei ymmärtänyt ja sanoi etteivät he tiedä minne Jeesus on menossa, joten kuinka he voisivat tuntea tien.
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette Hänet jo nyt, olettehan nähneet Hänet." (Joh. 14:6-7)

Jeesus sanoi siis, että jos te tunnette minut, te tunnette tien. Jonkun tunteminen vaatii henkilökohtaista suhdetta, kohtaamista, tapaamista, keskustelua, elämistä hänen rinnallaan. Emme voi sanoa tuntevamme jotakin ihmistä vain kuulopuheiden perusteella. Emme todella tunne toista vain jonkun yhteisen tuttavamme kautta tai vanhempiemme kautta. Vaaditaan henkilökohtaista kokemusta toisesta ihmisestä. Näin on myös Jeesuksen kohdalla. Emme voi todella tuntea Häntä, jos emme vietä aikaa Hänen kanssaan, keskustele Hänen kanssaan, opettele tuntemaan Häntä. Kuulopuheiden perusteella emme tunne Tietä. Jeesus on Tie Taivaaseen. Ilman Häntä ei yksikään pääse Isän Jumalan luo.

"Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. " (Room.5:1)

Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Jeesus Kristus kuoli ristillä täyttäen lain vaatiman kuolemanrangaistuksen synnistä. Hän täytti lain, kertakaikkisesti! Hän sovitti syntimme, maksoi rangaistuksen hinnan itsessään ja avasi jokaiselle tien kaikkein pyhimpään. Kun Jeesus antoi henkensä ristillä, temppelin väliverho repesi. Juutalaisessa jumalanpalveluksessa tuo väliverho erotti pyhän kaikkein pyhimmästä, jonne vain ylipappi sai mennä kerran vuodessa sovintopäivänä. Nyt väliverhon revetessä Jeesus avasi tien ihmiselle käydä Jumalan pyhimpään henkilökohtaisesti. Jokaisella on näin pääsy Hänen läsnäoloonsa. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun me otamme Hänet vastaan henkilökohtaisena vapahtajanamme, otamme vastaan Jumalan vanhurskauden. Vanhurskaus tarkoittaa sitä, että Jumala julistaa meidät syyttömäksi, sillä Jeesus oli riittävä syntiuhri jokaisen edestä. Hänen verensä vuosi maahan puhdistaen meidät, Hänen haavojensa kautta me olemme paratut.

Kun olemme ottaneet Jeesuksen vastaan ja olemme syyttömiksi julistetut Jumalan kasvojen edessä, on meillä rauha Hänen kanssaan. Meidän ei tarvitse enää suorittaa tai esittää Jumalalle mitään. Kaikki on sovitettu meidän edestämme. Meillä on vapaa pääsy 24/7 kaikkein pyhimpään. Saamme käydä Hänen kasvojensa eteen rohkeudella ja täydellä varmuudella siitä, että olemme nyt Jumalan lapsia ja meillä on perintöoikeudet Häneen ja Raamatun lupaukset koskevat meitä. Saamme tulla ristin juurelle väsyneenä, murheiden taakoittamana, iloisena, surullisena, kiitollisena, syntisenä; juuri sellaisena kuin me olemme.

Ollakseen yhteydessä ihmiseen, Jumala lähetti Pyhän Hengen meille. Sillä sekunnilla, kun otamme Jeesuksen vastaan, Pyhä Henki tulee ihmisen sydämeen asumaan. Saamme Pyhän Hengen sinetin, jolla erottaudumme Jumalalle. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja toimia uskovan puolustajana. Jumala johdattaa ihmistä Pyhän Henkensä avulla ja on meihin yhteydessä Pyhän Henkensä kautta. Vaikka opetuslapset eivät vielä Jeesuksen eläessä ymmärtäneet, miksi Hänen oli parempi kuolla, mutta me ymmärrämme nyt. Jeesus sanoi: "Minä käännyn Isän puoleen ja hän antaa teille toisen Puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:16-17)
Jeesus maan päällä ollessaan oli sidottu aikaan ja paikkaan, mutta Hänen kuoltua ja noustua ylös, tuli Jumalalle mahdollisuus olla samanaikaisesti yhteydessä jokaiseen omaansa, aikaan ja paikkaan sitomatta, Pyhän Henkensä kautta.

Jeesus on ylösnousemuksessa kirkastettu ja istuu nyt Isän, Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus hallitsee ja Hänellä on täysi hallintavalta tässä ajassa. Hänen lapsillaan ei siis ole mitään pelättävää tai murheen sijaa tulevista, sillä Hän on valmistanut tien ja Hän pitää huolen omistaan. Hän on Hyvä Paimen, joka pitää huolen siitä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään vaan perii iankaikkisen elämän.

Pääsiäinen

2010-03-29T14:53:00.005+03:00

Pääsiäinen on kristityn tärkein vuosijuhla. Silloin vietetään Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa, joka on koko kristinuskon ydin. Pääsiäistä edeltävällä viikolla useat kristityt rukoilevat ja paastoavat ja muistelevat Jeesuksen ristintyötä. Siksi esim. Suomessa tätä viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen ja pitkäperjantaina kristityt hiljentyvät kunnioittamaan Jeesuksen kärsimystä, jolloin Hän kulki Via Dolorosaa ja Golgatalla Hänet naulattiin ristille kuolemaan tämän maailman syntien tähden. Sunnuntaina koittaa vihdoin ylösnousemuksen juhla! Jeesus ylösnousi todistaen, että Hän on Jumalan Poika.

Itse henkilökohtaisesti en paastoa, mutta rukoilen. Olen rukoillut itselleni syvempää ilmestystä Jeesuksen ristintyöstä ja siitä, mitä tarkoittaa se, että Jeesus Kristus on minun Vapahtajani. Jos koskaan, Pääsiäinen on minusta hyvä hetki palata peruskysymyksiin ja tulla ristin juurelle henkilökohtaisesti.

Siunattua Pääsiäisen-aikaa kaikille lukijoille ♥

Sinä vaikutat!!

2010-03-23T20:54:00.005+02:00

Kävin tänään veljeni kanssa pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun puhelimessa. Johtuen varmasti kummankin erittäin vilkkaasta mielen elämästä, keskustelumme ovat hyvin rönsyileviä ja tälläkin kertaa ehdimme sivuamaan mm. psykologiaa, tiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja tämän päivän arvoja. Mutta eritoten jäin jälleen kerran miettimään aikaa, jossa elämme tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, Suomessa.

Olimme veljeni kanssa kummatkin yhtä huolissamme siitä, että ihmiset eivät näytä ymmärtävän, mihin suuntaan olemme kulkemassa tässä maassa. Valtiomme hyvinvointirakenteita ollaan pikku hiljaa purkamassa alas, enkä tiedä, ymmärtävätkö ihmiset tämän asian oikeasti. Tai vaikka ymmärtäisivätkin, miksi ihmeessä suomalainen jää kotisohvalle surkuttelemaan sen sijaan, että oikeasti yrittäisi vaikuttaa asioihin! Olen realisti ja tiedän, ettei jokainen voi saada ääntään kuulumaan maikkarin kymppiuutisissa, mutta vaikuttaa voi vaikka ottamalla itse selvää asioista ja välittämällä sitä lähipiirissään. Haastamalla ihmisiä keskusteluun ja ajatteluun ja pohtimiseen! Kaikkea, mitä valtamediassa tuodaan esille, ei tarvitse purematta niellä! On sallittua kyseenalaistaa eteenasetetut "totuudet".

Veljeni kanssa pohdimme myös tämän päivän yhteiskunnan arvoja. Kaukana on se selkärankaisuus ja kansalaisylpeys, joka vallitsi sota-ajan Suomea. Kaukana on se Jumalan pelko, joka sai miehet rintamalla polvistumaan ja rukoilemaan armoa ja pelastusta. Kaukana on se yhteisöllisyys, jonka avulla Suomi rakennettiin sodan jäljiltä uudelleen. Kaukana on se lähimmäisen rakkaus, jota joskus kirkossa saarnattiin suurelle yleisölle.

Tänä päivänä vallitsee yksilöhenki: Minä ja Minun hyvinvointini, Minä ja Minun pikatieni onneen, Minä ja Minun pankkitilini saldo, Minä ja Minun uraputkeni. Lista on loputon. Missä on YHTEISHENKI?? Missä on välittäminen toisen hyvinvoinnista, missä viipyy ymmärrys siitä, että naapurini on arvokas ihminen? Missä on aito ilo siitä, että ystäväni menestyy tai hänellä menee hyvin? Tilalla on KATEUS, katkeruus, pahansuopuus, kieroilu, oman edun tavoittelu, sydämen kylmyys ja välinpitämättömyys.

Tiedostan, että tämä on hyvin sarkastinen, yksisuuntainen ja tunnekuohussa kirjoitettu teksti. Mutta minä haluan haastaa jokaista kuuntelemaan omaa itseänsä. Kuuntele ajatuksiasi, aidosti ja rehellisesti kohtaa itsesi ja asenteesi. Useimmat varmasti nyökyttelevät tekstiäni lukiessaan tai sitten kokevat suunnattoman ärsytyksen hyökyaallon, mutta haluaisin, että voisit alkaa tunnistamaan itseesi iskostuneita mielipiteitä ja asenteita ja tarkastella kaikkea sitä, mitä sinun mielessäsi ihan oikeasti tapahtuu. Me emme huomaa tätä ennen kuin kiinnitämme siihen huomiota ja uskaltaudu rehellisesti tunnustamaan edes itsellemme, että asenteissamme on säätämisen varaa. Tai ehkä huomaamme, että olemme muodostaneet mielipiteitä koskaan oikeasti ottamatta asioista selvää. Sen sijaan, että tyytyisimme vain valittamaan asioista, alkaisimme vaikuttamaan. Se alkaa meistä itsestämme! Meidän täytyy tulla vaikutetuiksi ensin itsessämme, että meissä syttyy aito halu ja into ja voima vaikuttaa myös toisiin ihmisiin. Älä väheksy sitä voimaa, jota sinä levität ympäristöösi!! Ala kiinnittämään huomiota puheisiisi: muodostavatko sanasi lähinnä negatiivisia lauseita ja huomaatko valittavasi usein asioista, joihin et itseasiassa ole pyrkinyt vaikuttamaan millään tavoin? Oletko esimerkiksi huomannut valittavasi ja haukkuvasi pystyyn koko Suomen hallituksen, koskaan kuitenkaan vaivautumatta äänestysuurnille?? Tai ehkä valitat siitä, että ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Kiinnostaako sinua, ihan oikeasti, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu? Oletko ehkä tehnyt jotakin auttaaksesi jotakuta apua tarvitsevaa milloin viimeksi? Milloin olet muistanut sanoa jotakin positiivista ystävällesi, aidosti?

Tämä maa tarvitsee lisää vaikuttajia!! Oletko sinä yksi heistä?

Kuulumisia

2010-03-15T20:14:00.003+02:00

Ajattelin tänään postata vähän kuulumisia, jotka ovat roikkuneet takaraivossa vain kirjoittamista vailla :)

Monet täällä ovat rukoilleet mummini puolesta, joten varmistin häneltä, että saanko vielä kirjoittaa hänen kuulumisiaan ja sain luvan. Eli mummin sytohoidot loppuivat nyt vuoden vaihteessa ja ne olivat aika rankkoja. Mummilla oli monenlaisia oireita hoitojen aikana, mm. hiukset lähtivät kaikki, oli pahoinvointia, vatsan toiminnan ongelmia, haju- ja makuaistien terävöityminen ja vääristyminen (tämä oli itseasiassa todella hankala vaiva mummille) sekä tietysti ajoittainen alakuloisuus. Mutta kaikenkaikkiaan sekä omasta mielestään, että meidän läheisien mielestä, mummi selvisi todella hyvin hoidoista, huomioon ottaen myös sen, että hänelle annettiin kaikkein rankin hoito syövän leviämisen ja kuolemisen varmistamiseksi. Nyt sytohoitojen jälkeen on alkanut pillerien syönti, vaan en enää muista, mitä nämä pillerit tekevät. Mutta tämä kuuluu kuitenkin jatkohoitoon ja sitä jatkuu nyt alustavasti 5 vuotta. Tämä hoito ei ole tietenkään niin rankka kuin sytotiputukset, mutta ei tämäkään ihan oireitta suju. Kiusallinen vaiva on mm. ihon kesiminen ja kuivaminen niin, että jatkuva syyhyäminen on hermoille käyvää ja erittäin ikävää.
Kaiken keskellä mummi voi kuitenkin henkisesti ja hengellisesti oikein hyvin. Hän kokee edelleen, että tämä aika on annettu hänelle, jotta hän eläisi vielä lähempänä Jeesusta. Ja sen tämä sairaus on väistämättä tehnyt, että joka päivä ja joka hetki täytyy turvata Jeesukseen ja Hänen hoivaansa sekä huolenpitoon. On ollut itselleni hienoa nähdä mummissa hengellistä muutosta ja hän on saanut kokea Herran täysin uudella tavalla. Vaikka olemme eri elämäntilanteissa, käymme tavallaan samoja asioita nyt läpi Herran kanssa ja olemme upeasti voineet kohdata toisemme aivan uudella tasolla. Ja olemme saaneet olla toinen toisellemme rohkaisuna ja ilona ja tukena. Vaikka emme ole voineet fyysisesti tavata liki 9 kuukauteen (sairastamisriskin vuoksi), olemme huimasti lähentyneet toisiamme ja olemme oppineet vielä paremmin tuntemaan toinen toisemme. Minusta se on valtavan hienoa, isoäiti ja lapsenlapsi voi kokea voimallista rakkautta ja läheisyyttä toisiinsa. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.
Mummi lähetti kaikille lukijoille terveisiä ja erityiset kiitokset kaikille rukoilijoille! Hän halusi ehdottomasti, että mainitsen, että jokainen rukous on kantanut häntä tällä matkalla aivan erityisellä tavalla. Silloin kun hän on joutunut menemään sairaalaan, pelottaviin tilanteisiin, kohtaamaan ja sietämään kipuja, yksinäisyyttä, pelkoja, ahdistusta ja toivottomuuttakin, hän sanoo tulleensa aika ajoin täysin tietoiseksi siitä, että hänen puolestaan rukoillaan ja että kaikki on Isän kädessä. Uskovan osa on hyvä!

Seuraavaa asiaa tiedän ainakin Nurkkiksen odottaneen jo kauan :) Koska en jaksa itse kirjoittaa kaikkea, laitan linkin meidän koulun sivuille, jossa on päiväkirjakertomus meidän lähetysmatkalta Viroon. Meillä oli omat "reportterit" matkassa, joiden tehtävä oli kuvata ja kirjata ylös tapahtuneita ja he ovat kirjoittaneet tiivistelmän matkalta. Tiivistelmiä on siis kaksi, toinen Tallinnasta ja toinen Narvasta, koska olimme jakautuneet kahteen ryhmään. Minä olin Tallinnassa. Näihin reportaaseihin ei tietenkään ole mahtunut paljoa, sillä kerrottavaa olisi vaikka kuinka ja jokainen tietysti kohtasi asioita subjektiivisella tasolla, mutta ainakin osviittaa siitä, missä me siellä kuljimme. Kysymyksiä saa toki esittää, jos sellaisia mieleen tulee :)

http://elamajapalvelublogi.wordpress.com/

Jasmin kasvaa huimaa vauhtia ja hänestä on kasvamassa tomera ja älykäs pieni neiti. Jos mikä, niin oma lapseni pitää minut elämässä kiinni hyvin visusti, sillä hän on sen verran nokkela emäntä, että jos hiukankin on itsellä hakusessa asiat, Jasmin hoksaa sen heti. Hänen kanssaan täytyy olla karttalehdellä koko ajan tai muuten neiti ottaa komennon alta aikayksikön ja jallittaa äidin satanolla. Kaiken tämän 2-v uhman keskellä, nautin tästä ikävaiheesta todella paljon. Lapsen persoonallisuus alkaa näkyä yhä selvemmin, kun hänen kanssaan voi kommunikoida yhä paremmin ja hänen oma ilmaisutaito kehittyy koko ajan. Sopivissa tilanteissa laukaistut lausahdukset pitävät naurun herkässä ja kikattelemme yhdessä usein omille jutuillemme. Jasmin rakastaa sekä laulamista että nauramista. Hän laulaa koko ajan ja jatkuvasti :) Lisäksi nyt viime aikoina hän on alkanut hakemalla hakemaan naurun aiheita, sillä hän nauttii siitä, kun nauru kumpuaa peräsuolesta asti ja räjähtää ilmoille. Sitten nauramiselle nauretaan ja lopulta sitä yritetään vielä hetki pakottaa höröttämällä, jos saisi vielä uuden remakan aikaiseksi. Lisäksi tyttärestäni taitaa tulla joko äitinsä tavoin voimistelija, sillä hän heittäisi kuperkeikkaa ja seisoisi päällään kaiket päivät, tai sitten hänestä tulee vuorikiipeilijä. Tarhamatka ( talon toiselta puolelta toiselle puolelle) kestää puolen tuntia, sillä lapseni on päästävä valloittamaan jokainen isompi ja pienempi vuori, joita traktorit ovat kasailleet talon nurkille. Iltapäivällä tämä on ihan ok, mutta aamulla meinaa syödä hermoja, kun bussi kulkee minuuttiaikataulussa, eikä ole aikaa jäädä kiipeilemään. Mutta eihän Jasmin sitä ymmärrä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin nautimme toisistamme, silloin kun äitiä ei väsytä ;)

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu kiihtyvällä tahdilla monenlaisia muutoksia ja se vie aika paljon energiaa. Mutta toistaiseksi pääkoppa vielä jotenkin on tolkussa ja olen tällä hetkellä positiivisilla mielin. Olen joutunut kuitenkin viime viikkoina pyytämään tukiperheestämme ylimääräistä lepoapua, että ovat ottaneet Jasminia hoitoon. Lepo on ollut kaikinpuolin hedelmällistä ja paljon tarvittua. Yritän opetella taas pyytämään apua ennen kuin olen jo saanut hermoromahduksen :) Taivaan Iskä yrittää opettaa minulle tärkeää läksyä toisten ihmisten läheisyydestä ja avusta ja yhteisöllisyydestä jne. Nämä ovat kaikki minulle järkeenkäypiä asioita, kunnes ne koskettavat minua itseäni. Mutta oppia ikä kaikki :)

Eiköhän tässä jo ollut aika paljon luettavaa, siunausta kaikille ♥

Nyt on se aika!!

2010-03-12T21:44:00.002+02:00

Hyvänen aika, mutta minun on taas kirjoitettava tästä asiasta! Nyt on se aika, se hyvä päivä, jolloin Jumala kutsuu sinua pelastukseen, eheytymiseen, rakkauteen, syvään ymmärrykseen, jossa voimme kokea ja tuntea itsemme kokonaisena; henkenä, sieluna ja ruumiina.

On olemassa niin paljon enemmän kuin nimikristillisyys. On olemassa elävä ja todellinen Jumala, joka haluaa elää sinussa ja näyttää sinulle todeksi sen, mitä Jeesus ihmisille hankki ristillä!! Voi miten paljon on synti ihmistä rikkonut, miten haavoittuneita me olemmekaan, millaisia kipuja meillä onkaan. Jumala on luonut ihmiseen sellaista syvyyttä, jonka vain Hän voi meille paljastaa! Vain Hänen läsnäolossaan voit tulla tuntemaan itsesi sellaisena, jollaiseksi Jumala sinut loi. Anna Hänen tulla sisimpääsi ja osoittaa sinulle, millainen voima on Jumalan Hengessä.

Monta kertaa me uskovatkin suljemme Jumalan sisimpämme ulkopuolelle. Rukoilemme, että Herra vastaisi rukouksiimme, mutta emme todellisuudessa usko Hänen vastaavan. Varsinkaan silloin, kun rukouksemme koskee meitä itseämme. Näin jätämme Herran ulkopuolelle ja jäämme paitsi siunauksesta. Meidän tulee elää sisällä uskossa, ei sen ulkopuolella!!

Uskovat, Jumala on kutsunut meidät vaeltamaan hengessä!! Jotta osaisimme vaeltaa Hengessä, meidän täytyy oppia erottamaan sielu ja henki toisistaan. Älä kysy minulta onko se mahdollista, en osaa vielä itsekään. Mutta minä tiedän, että Herra on puhunut minulle jo pitkään tästä. Mutta en ole päästänyt Häntä sisimpääni, koska tämä asia on suoraan sanottuna suututtanut minua. Suututtanut siksi, että se on hankalaa ja törmäilen seiniin jatkuvasti ja saatan itseni hämmennyksen valtaan. Mutta nyt olenkin ymmärtänyt, että olen opiskellut tätä asiaa väärällä tavalla. En ole kuunnellut, mitä Jumala minulle haluaa sanoa, vaan olen yrittänyt järkeillä tätä asiaa. Jatkuva itsetutkiskelu ja analysointi ei tee hullua hurskaammaksi. Terve itsetutkiskelu on hyväksi, mutta tässäkin täytyy olla varovainen ja mielellään olla tukena joku hengellisesti aikuinen. Mutta olen vakuuttunut siitä, että meidän tulisi jokaisen ymmärtää, mikä henki on. Sillä henkeemme Jumala puhuu ja jos me emme tunnista henkeä, emme opi kuulemaan Jumalan ääntäkään tarkasti. Luulen, että tämä tapahtuu ainoastaan, paitsi tietysti Sanan lukemisen kautta, niin kokemuksen kautta. Joudumme etsimään rajojamme, tunnustelemaan ja kompastumaan ja nousemaan.

Mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että Jumala haluaa puhua meille yhä tänä päivänä!! Hän haluaa olla yhteydessä lapsiinsa ja puhua seurakunnallensa. Nyt on se aika, jolloin Jumala kutsuu omiaan. Ota kutsu vastaan, vaikka olisitkin jo uskossa. Hän kutsuu sinuakin syvempään tuntemiseen ja rakkauteen. Hän haluaa eheyttää ja rakastaa. Hän haluaa siunata!! Älä odota itkun ja valituksen päivää, nyt on se aika.

Vain Rakkauden tähden II

2010-03-07T16:05:00.004+02:00

Tämä Rakkaus-asia on alkanut aukenemaan minulle pikkuhiljaa. Kirjoittelen nyt sitä myöten, kun tämä prosessi etenee.

Eli viime kuukausien yksi suurimmista teemoista on ollut omassa elämässäni sen Rakkauden ymmärtäminen, mikä Jumala on. Valtava sydämen kaipuu, joka suorastaan huutaa ilmestystä Rakkaudesta! Miksi minä uskon Jumalaan, mitä minä haluan Häneltä, miksi Hän alunperin ylipäätään loi ihmisen, miksi Hän asetti hyvän ja pahan tiedon puun paratiisiin jne. Kaikki nämä miksi-kysymykset ovat saaneet minut tuntemaan itseni toivottoman tyhjäksi. Onko minulla pisaraakaan todellista rakkautta Herraani kohtaan? Eilen jäin yömyöhään tuijottamaan TV7:lta ohjelmaa, jossa joku mies kuvaili kohtaamisiaan Jeesuksen kanssa ja eräs kohtaaminen puhui niin suoraan minulle, että jos en olisi ollut jo vaakatasossa, olisin kaatunut. Tämä mies oli kohdannut Jeesuksen näyssä ja hän ei oikein tiennyt kuinka hän olisi käyttäytynyt. Hän oli niin täynnä kunnioitusta (jonka Jeesuksen läsnäolo ilmeisesti saa aikaan ihmisessä), ettei tiennyt kuinka päin olisi ollut. Niinpä hän oli heittäytynyt maahan ja tarttunut Jeesusta nilkasta kiinni. Samassa kyynel oli vierähtänyt hänen poskiltaan ja tämä mies näki, kuinka tuo kyynel tippui valtavaan kanjoniin ja katosi näkyvistä. Jeesus oli sanonut: tämän verran sinulla on rakkautta Minua kohtaan.

Tuolle miehelle tapahtunut kohtaaminen selittää täsmälleen sen, millainen olo minulla on ollut omasta suhteestani Jeesukseen. Paremmin sitä ei enää voisi kuvailla!! Kuinka surullista! Kertakaikkisen surullista! Mutta tiedättekö, kun löysin sanat tunteelleni (uskon, että Herra puhui minulle tuon tapauksen kautta), sain aivan käsittämättömän valtavan lohdun sydämelleni! Miten paradoksaalista. Juuri Jeesus on sanonut, ettei minulla ole sinapinsiemenenkään verran rakkautta Häntä kohtaan ja minä koin tulleeni lohdutetuksi! Sillä siinä hetkessä minä ikäänkuin vapauduin rakastamaan. En tiedä miten, enkä osaa sitä kenellekään kuvailla, mutta minä vain rakastan Jeesusta. Siinä hetkessä myös kaikki miksi-kysymykset katosivat, sillä niillä ei yhtäkkiä olekaan mitään merkitystä.

Me emme voi puristaa itse itsestämme rakkautta Jumalaa kohtaan, emme myöskään voi sitä ostaa tai ansaita(hyvillä teoilla). Saamme sen ainoastaan lahjaksi Rakkauden tähden. En tiedä, löytyykö tätä Raamatusta, joten arvioikaa kaikki hengessänne, nämä ovat minun omia kokemuksiani. Mutta jotenkin ajatus siitä, että Jumala vastaa kaikkeen kaipuuseemme, kun me tarvitsemme Häntä (MUTTA MEIDÄN TÄYTYY TARVITA HÄNTÄ). Hän antaa jopa rakkauden itseään kohtaan, kun me sitä tarvitsemme. Mielestäni tämä on tärkeä oivallus silloin, kun todella käy ahtaaksi omassa elämässä ja tuntuu, että elämä on yhtä kärsimystä ja kitkuttelua, ja usko alkaa käydä vähiin. Me voimme kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää, mitä tarvitsemme! Mutta huomaa, meidän täytyy kääntyä ja tarvita. Hän ei tule ihmisen luokse, joka ei tarvitse Häntä!

Jos sinulla on selittämätön tyhjä olo sisälläsi, jos sydämesi kaipaa jotakin, mutta et oikein osaa sitä sanoiksi pukea, rukoile Jumalaa vastaamaan kaipuuseesi. Yksin Hän voi vastata huutavaan tyhjyyteemme, yksin Hän tietää ja tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu tai edes me itse. Vaikka et olisi uskossa, voit pyytää Jeesusta tulemaan tilanteeseesi ja pyydä, että Hän vastaa sinulle! Mikä tahansa sinun ongelmasi on, Hänellä on vastaus. Mikä tahansa kaipuu sydämessäsi kalvaa, Hän tuntee sen ja Hän osaa täyttää sen tavalla, jolla sinä itse et koskaan pysty vastaamaan itsellesi. Meidän voimavaramme ihmisinä ovat rajalliset, mutta JUMALALLA EI OLE RAJOJA! Hänen Rakkautensa on rajaton! Hän on Kaikkivoipa Suuri Jumala.

Kuuntele tämä seuraava laulu ja pysähdy hetkeksi rukoilemaan, olit uskossa tai et. Pyydä Jeesusta elämääsi, kysy Häneltä, voisiko Hän auttaa jopa sinun tilanteessasi, olisiko mahdollista tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi kokonaisvaltaisesti, olisiko mahdollista voida hyvin kaiken kaaoksen keskellä. Rukoile ilmestystä itsellesi Rakkaudesta ilman ehtoja, ilman rajoja. Pyydä ilmestystä sinun elämääsi, sinun sydämellesi! Älä tyydy siihen, että kaikilla muilla näyttäisi menevän hyvin. Halua kokea itse, miltä tuntuu olla yhteydessä Jumalaan! Se on mahdollista.

Ensi kerralla kirjoitan siitä, millaista ilmestystä olen saanut Taivaasta :)
Siunausta kaikille ♥

Vain Rakkauden tähden

2010-03-05T21:29:00.003+02:00

Minä olen yrittänyt niin monesti viime aikoina kirjoittaa tänne elämästäni ja asioista, joita minulle tapahtuu ja mitä Herra on puhunut, mutta ikään kuin minulta olisi yhtäkkisesti kadonnut kaikki kirjoittamisen voitelu. En saa kertakaikkisesti mitään kirjoitetuksi. Mikään, mitä kirjoitan, ei tunnu oikealta eikä hyvältä, ajatus katkeilee, en saa langan päästä kiinni, kaikki on utuista.

En tiedä, pitäisikö minun lakata yrittämästä kirjoittaa tätä blogia, pitää taukoa tai sulkea koko blogi. Mutta sellainen tuntu minulla on, että niinkuin elämäni suuntakin, blogini suuntakin on muuttumassa. Herra on puhunut minulle asioista, joista en olisi kuvitellutkaan saarnaavani. Hän on herättänyt minussa jotakin, joka on täysin uutta ja vierasta minulle. Ehkä siksi en osaakaan kirjoittaa niistä asioista. Ja toisaalta, parempi etten kirjoitakaan, ennenkuin itsellenikin asiat selkiintyvät.

Mutta koen tarvetta kirjoittaa kehoituksen, jonka Herra on puhunut sydämelleni hiljattain: tutki sydäntäsi, oletko tässä vain sen tähden, että haluat tulla siunatuksi vai sen tähden, että Minä rakastan sinua ja sinä rakastat Minua.
Minä luulen, että tämä on se asia, joka loppu viimeksi eroittaa jyvät akanoista! Tässä ajassa uskomme ei kestä, jos etsimme helppoa elämää ja pelkkiä siunauksia elämäämme. Uskomme tullaan koettelemaan tulevina aikoina ehkä hyvin radikaalisti, mutta jos sinä sydämestäsi rakastat Isää Jumalaamme sen tähden, että Hän on hyvä ja Hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä, sinä kestät. Mutta myrsky on nousemassa ja maailma ei näe Jumalaa niinkuin uskova näkee. Ja kaikki uskovatkaan eivät näe Häntä. Rukoile! En osaa muuta kirjoittaa.

Valta valita

2010-03-02T21:37:00.004+02:00

Ihmisen mieli on monimutkainen elementti ja olen viettänyt paljon aikaa ajatuksissani yrittäessäni ymmärtää ihmisen mieltä. Raamattu puhuu todella paljon mielestä ja ajatuksista ja kuinka ihmisen tulisi suhtautua ymmärrykseensä. Siksi on mielestäni oikeutettua ajatella, että tämä on tärkeä asia. Ihmisen mielestä on paljon sanottavaa, mutta kiteytän sen tähän: Olet sitä, mitä ajattelet.

Herran salliessa meille taisteluita elämäämme, joudumme valitsemaan tavan suhtautua asioihin. Tämän me teemme ajatuksissamme, mielessämme. Voimme valita tappiomielen ja todeta, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Voimme valita loukkaantua ihmisiin ja jäädä vellomaan katkeruuteen ja anteeksiantamattomuuteen. Voimme valita itsesäälin tai itsesyyttelyn. Kun annamme sielunviholliselle tilaisuuden temmeltää mielessämme, takaan, että hän tekee sen huolella! Viholliselta ei jää mikään nurkka huomaamatta ja hän säälimättä käy saaliinsa kimppuun. Kun annamme näille ajatuksille valtaa, tunteet seuraavat pian perässä. Alamme uskoa valheisiin ja huomaamme pian, että suumme tunnustaa asioita, joita sen ei pitäisi ylistää. Näin luemme itse itsellemme tuomiota, sillä Raamattu sanoo: Kielen varassa on elämä ja kuolema-niinkuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. (san. 18:21)

Suuri voitto on ymmärtää, että me voimme valita ajatuksemme! Mikä vapauden tunne minua itseäni henkilökohtaisesti kohtasi, kun ymmärsin, että minä voin valita ajatukseni! Halleluja! Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, se koskee myös nimenomaan ajatusmaailmaamme. Me voimme valita ajattelemmeko Jumalan mielenmukaisia ajatuksia vai seuraammeko omia, lihallisia 'entäs minä'-ajatuksiamme. Kun kertakaikkiaan aina ei tunnu siltä, että olisi mukavaa ajatella Jumalan mielenmukaisia ajatuksia, koska ne usein tarkoittavat sitä, että meidän tulisi tehdä jotakin, joka on sangen epämiellyttävää meidän lihallemme. Ja liha ei alistu Jumalan tahdon alle ikinä!

Eräs Joyce Meyerin opetus kiinnitti tänään huomioni. En muista hänen tarkkoja sanojaan, mutta periaate oli se, että ajatuksemme ovat myös Jumalan lakien alla. Niinkuin kaikessa muussakin Jumalan maailmassa, usko tulee ensin, sitten näkymättömät muuttuvat näkyviksi. Kun mietit tätä, huomaat, että tässä on syvällinen opetus! Kun emme halua tehdä jotakin, ajatuksemme sanovat, minulla ei ole tarpeeksi itsekuria, kärsivällisyyttä jne. Totuus on kuitenkin niin, että Jumala on antanut meille voiman toteuttaa Hänen tahtonsa!! Sinun täytyy ensin uskoa, että Hän on antanut sinulle kaiken sen kärsivällisyyden ja itsekurin, jota tarvitset muutoksen toteuttamiseen. Halleluja!

Mielenmuutos on elinikäinen ja hidas prosessi, mutta sinulle, joka olet Jumalan perhekuntaa, on voima annettu. Meidän ei kuitenkaan tule lannistua epäonnistumisiemme edessä vaan luottaa siihen, että Herra on aloittanut hyvän työn ja tulee viemään sen loppuun...jos me tahdomme! Sinä voit valita!

Se kuulkoon, kellä on korvat kuulla:

"Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus, tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla."

Rukousaiheita

2010-02-28T19:17:00.004+02:00

Tämä teksti on lähinnä tarkoitettu uskovalle, koska haluan herätellä ihmisiä rukoilemaan. Toki sinäkin, joka et ole uskossa, voit rukoilla yhtä hyvin, sillä Jumalamme kuulee jokaisen rukouksen. Olen kirjoittanut tästä asiasta lyhyesti aikaisemminkin, mutta kertakaikkisesti nyt on aika rukoilla tämän kansan puolesta!!

Vielä on hyvä päivä ja Jumala kutsuu jokaista syntien anteeksiantamukseen ja parannuksen tekoon. Tämä maa tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, hengellisiä johtajia, jotka ovat kuuliaisia ja noudattavat Jumalan tahtoa elämässään. Tämä maa tarvitsee uskovia, jotka ovat hereillä; joiden hengelliset silmät ja korvat ovat auki!! Rukoile itsesi ja lähimmäistesi tähden, että Herra puhdistaa sinut ja Hänen siunauksensa saavat tulla osaksesi. Rukoile, ettet vaeltaisi erämaassa vaan saisit syödäksesi hunajaa ja maitoa. Rukoile, että Herra armahtaisi tämän kansan synnit ja olisi armollinen. Että Jumalan Sana voisi tulla tämän kansan silmien eteen ja ymmärtäisimme oman tilamme ja voisimme kansana tehdä parannusta.

Koen kehoitusta karsimaan elämästäsi kaikki ylimääräinen pois, kaikki mitä et tarvitse ja mikä ei ole Jumalan mielen mukaista, nyt on aika siivota. En tarkoita nyt tällä sitä, että tarvitsee alkaa elää askeettista elämää (se ei ole Jumalan mielenmukaista...ihan ettei kenellekään tule nyt väärää kuvaa..), mutta tiedät kyllä itse, mikä ei sovi uskovan elämään. Viime kuukaudet ovat pitkälti olleet tätä omassa elämässäni, karsimista on paljon aina asenteista tapoihin, mutta karsinnan hedelmänä on siunaus. Tämä on kaikki oleva sinulle hyödyksi tulevina aikoina. Luovuta itsesi Jumalalle hyvänä päivänä, ettei tarvitsisi itkun ja valituksen keskeltä huutaa Herraa.

Älä mukaudu tämän maailman menoihin vaan pysy lujana uskossasi. Älä luovu Raamatun periaatteista, ne ovat ajattomia. Ne ovat tarkoitettu sinun hyvinvointisi edistämiseksi ja sinun rauhasi pysymisen takuudeksi. Vaikka maailmalla on tarjolla monenlaista hyvinvointilaastaria ja ne voivat päältäpäin näyttää ja kuulostaa hyvältä, odota Herraa. Hän hankkii sinulle oikeutta ja pitää huolen siitä, että sinun käy hyvin, kun olet uskollinen.

Ole siunattu ♥

Ikävä

2010-02-19T21:01:00.003+02:00

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa koulusta pois kesken opetuksen. En voinut pakottavan itkun vuoksi jäädä. Aiheena oli perhe ja se nosti tietysti pintaan kaikki tunteet. Itkin bussissa kotiin, itkin terveyskeskuksessa (hain reseptejä) ja olen itkenyt pitkin päivää kotona. Eikä tälle näy loppua. Ajattelin siis, että vanha kunnon konsti purkaa itseäni, on kirjoittaa myllertävät tunnekuohut ylös.

Vielä pystyin hengittämään, kun käsittelimme erilaisia perhemalleja ja asioita, jotka tänä päivänä romuttavat perheyhteisöjä. Mutta kun siirryimme siihen, mitä isä- ja äitisuhde merkitsevät lapsen elämässä, valtava suru valloitti sydämeni. En voinut estää itkua, vaan kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Siirsin katseen alas pulpettiin ja suhaisin hiuksia naaman eteen ja lasit silmille. Laskin minuutteja taukoon, että voisin syöksyä ulos.

Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, jotta voisin palata hetkeksi yhteen niistä hetkistä, jolloin vielä sain käpertyä äidin syliin, hän silittäisi hiuksiani ja saisin olla lapsi. Tai että voisin soittaa äidille kysyäkseni neuvoja lapseni suhteen. Tai voisin kiukutella, siitä olisin jo melkein valmis maksamaan. Tai voisimme itkeä yhdessä. Tai nauraa katketaksemme. Tai istua sohvalla kyyneliin asti liikuttuneena, kun Andrea Bocelli lauloi Carusoa. Olimme nauhoittaneet Bocellin konsertin kerran vanhalle VHS-kasetille ja katselimme ja kuuntelimme sitä niin paljon, että lopulta nauha kului puhki. Olisi ihanaa ärsyyntyä siihen, että äiti vouhottaisi sitä, että olenko syönyt tarpeeksi hyvin. Tai onko minulla rahaa talvivaatteisiin. Tai olenko nukkunut tarpeeksi, tarjoutuisi lapsenvahdiksi. Kysyisi vointiani. Ajattelisi minua. Toivoisi parastani.

En jaksakaan kirjoittaa. Liitän loppuun vain pari hyvää muistoa.
Caruso (Josh Groban version)

Vivo per lei (Andrea Bocelli)

Vivere (Andrea Bocelli)

Hyvää Ystävänpäivää!

2010-02-14T12:03:00.004+02:00

Ystävänpäivä ♥

Haluan ystävänpäivän merkeissä kiittää kaikkia lukijoita seurastanne ja läsnäolostanne blogissani!
Olen täällä saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joita en muutoin varmasti olisi koskaan tavannut.
Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kultaakin arvokkaammasta ystävästäni ja jokaisesta tänne eksyneestä lukijastani. Toivotan kaikille antoisaa, lämminhenkistä ystävänpäivää ♥

Toivottaa Johanna

Lisää Paavalia...

2010-02-11T19:56:00.003+02:00

Lapsukainen vaakatasossa ja hiljaa, joten pänttääminen jatkuu näin...

Filemon:
Paavali oli vangittu Jerusalemissa ja lähetetty lopuksi Roomaan, jossa hän vankilassa ollessaan johdatti isäntänsä luota karanneen orjan, Onesimuksen, uskoon. Paavali tunsi orjan isännän Filemonin, ja lähetti Onesimuksen takaisin 'kotiin' tämän kirjeen kanssa. Kirjeen kirjoittaja on siis Paavali.
Orjat olivat tuohon aikaan yleisiä, niitä arvioitiin olevan jopa 6 miljoonaa Rooman valtakunnassa. Orja oli isäntänsä armoilla ja isännällä oli oikeus surmata karannut orja tai katkaista varastaneen orjan käsi. Onesimus oli rikkonut isäntäänsä vastaan, mutta Paavali vetoaa kirjeessään Filemoniin, jotta tämä voisi ottaa Onesimuksen vastaan anteeksiantavaisella mielellä. Filemonin kirje on siis arkipäivän sovellus siitä, mitä Jeesus opettaa anteeksiannosta evankeliumeissa.

Efesolaiskirje:
Efeso oli merkittävä kauppakeskus ja tuli tutuksi Paavalille, kun hän työskenteli siellä kolme vuotta. Efeson alueelle perustettiin useita seurakuntia ja Paavalin kirje, jonka hän kirjoitti vangittuna ollessaan, oli tarkoitettu Efeson seurakunnille kiertokirjeeksi. Kirje on sanomaltaan jo uskossa pidemmälle ehtineille, ilmeisesti pakanauskoville, ja on opillinen opetuskirje. Efesolaiskirjeen otsikko voisi olla 'Seurakunnan kunnia' ja opettaa, mistä seurakunta on saanut alkunsa ja mikä tulisi olla sen lopullinen päämäärä. Kirjeestä tulee ilmi, millainen hengellinen asema uskovilla on ja antaa myös käytännöllisiä neuvoja arkielämän käytökseen. Kirjeestä tulee esiin: seurakunta Jumalan suunnitelmassa, seurakunta ja Jumalan voima, seurakunta Jumalan asumuksena, seurakunta Jumalan ilmoituksena, Kristuksen lahjat seurakunnalle, seurakunnan normit, seurakunnan käytös ja seurakunnan sodankäynti.

Kolossalaiskirje:
Kolossa sijaitsi lähellä Efesoa ja Paavali oli evankelioinut alueella. Siksi koki vastuulleen puuttua harhaoppeihin, joita Kolossassa oli alkanut esiintyä. Harhaopetuksen mukaan niille, jotka pystyisivät noudattamaan lain vaatimuksia, hyväksyisivät filosofian, johon liittyi enkelien palvontaa ja väärää nöyryyttä tai harrastivat asketismia, oli varattuna erityistä tietoa Jumalasta. Paavali oikaisee kirjeessään vääriä käsityksiä ja opettaa, että Jeesus on täysi Jumala ja Jumalan täydellinen ilmoitus ja Hänellä on keskeinen asema luomisessa ja sovituksessa.

Filippiläiskirje:
Filippi oli Rooman siirtokunta ja alueen tärkein kaupunki. Filippiläisillä oli Rooman kansalaisoikeuden ja oli monien eläkkeellä olevien sotilaiden suosikkikaupunki. Paavali perusti Filippiin seurakunnan toisella lähetysmatkallaan ja oli ensimmäinen kaupunki, johon hän meni Euroopan mantereelle. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti vankeusaikansa loppupuolella, sillä hän näytti odottavan vapautumistaan kirjoitushetkellä. Filippiläiskirje on myös hyvin henkilökohtainen kirje Paavalilta ja kuvaa hänen palvelustehtäväänsä, tavoitteitaan ja arvojaan. Kirjeestä näemme, miten Paavali suhtautui Jeesukseen omana esikuvanaan ja millainen oli hänen luottamuksensa Jumalaan. Evankeliumin lisäksi kirjeen pääteema on ilo. Paavali kehoittaa iloitsemaan kaikissa olosuhteissa ja kirjeestä löytyy myös mahtava Jumalan lupaus, johon saamme tarttua Fil. 4:4-7.

Kyllä se on sillä tavalla, että joudun jättämään loput kirjeet pelkän lukemisen varaan. Täytyy vielä ehtiä vilkaista huomista ryhmätyötä, joka on tarkoitus myös esitellä huomenna. Kylläpäs viikonloppu onkin sitten tervetullut, kun kaikki nämä hommat ovat takanapäin :) Siunausta kaikille ♥

Opinnot jatkuvat...

2010-02-11T12:55:00.004+02:00

Tenttipaketti jatkuu.
Apostolien Teot:
Evankeliumi lähtee etenemään Jerusalemista, juutalaisten keskeltä Roomaan. Apostolien teot on kirjoittanut Luukas ja on jatko-osa hänen evankeliumilleen. Luukkaan evankeliumi loppuu Jeesuksen käskyyn jäädä odottamaan Pyhää Henkeä ja Apostolien tekojen alussa löydämme opetuslapset odottamassa Herran ohjeen mukaisesti ja tapahtuu Hengen vuodatus.
Apostolien teot korostaa seurakunnan lähetystoimintaa ja Pyhän Hengen työtä. Kirjan avainjae onkin. " vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (1:8). Evankeliumi oli annettu jaettavaksi ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen se lähti leviämään ja leviää edelleen tänä päivänä, aina maan ääriin saakka, kaikille heimoille.
Pyhän Hengen voimalla alkuseurakunta syntyi, pysyi koossa ja kasvoi. Ennen pelokkaat opetuslapset saivat voiman ja he julistivat rohkeasti Jumalan sanaa ja heistä tuli viisaita seurakunnan johtajia. Apostolien teoissa voi myös seurata hengellistä johtajuutta. Kristinusko ei ollut poliittinen liike vaan hengellinen liike. Hengellinen johtajuus on Jumalan suunnitelma seurakuntiin.
Apostolien tekojen merkittävin kääntyminen tapahtuu luvussa 9, kun seurakunnan vainooja Saulus kohtaa elävän Jumalan. Ensimmäinen pakanaseurakunta perustetaan.

Jaakobin kirje:
Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjeen kirjoitti Jaakob, Jeesuksen veli ja kirje on kirjoitettu seurakunnan varhaisessa vaiheessa juutalaiskristityille. Raamatusta voi seurata myös Jaakobin elämänkulkua ei-uskovasta apostoliksi ja Jaakobista tulikin yksi seurakunnan johtajista ja oli merkittävässä roolissa Jerusalemin kokouksessa (jossa päätettiin, että evankeliumi kuuluu myös pakanoille).
Jaakobin kirje osoittaa sen, miten jo varhaisessa vaiheessa seurakunta tarvi opastusta ja ohjausta oikealle tielle. Ihmissydän on petollinen ja seurakunta todella tarvitsee Jumalan voimaa pysyäkseen puhtaana ja kirkastaakseen Kristusta. Jaakob antoi ohjeita uskovien elämään. Hän muistuttaa oikeanlaisesta uskosta, joka ei ole pinnallista tai kuollutta, vaan joka näkyy teoissa. Usko on Jaakobin pääteema. Uskovat tarvitsivat rohkaisua kestää kiusauksia ja kehotusta pysyä nöyränä ja kestävinä.

Galataiskirje:
Kirjeen kirjoitti Paavali, joka oli tehnyt lähetysmatkan Galatiaan ja nyt kuuli, että Galatian uskovat olivat omaksuneet "väärän evankeliumin". Kirje ottaa kantaa evankeliumin todelliseen luonteeseen ja käsittelee Jerusalemin kokouksessa käsiteltyä "pakana-ongelmaa" ja valottaa siihen liittyneitä ongelmia. Galatian uskovat uskoivat, että pelastukseen vaaditaan ympärileikkaus ja lain tiukka noudattaminen (kyse juutalaisesta perinteestä ja Mooseksen laista). Kyseistä ajattelutapaa esiintyi muuallakin, joka johti asian perusteelliseen käsittelemiseen Jerusalemissa. Paavali oli ymmärtänyt Jumalan armon ja nähnyt Jumalan ihmeellisiä tekoja pakanoiden keskuudessa, joten hän vastusti lakihenkisyyttä ja puolusti oikeaa evankeliumia, pelastusta Jeesuksessa uskon kautta.

1. ja 2. Tessalonikalaiskirje:
Molemmat kirjeet on kirjoittanut Paavali, jonka lähetystyön seurauksena Tessalonikaan oli syntynyt seurakunta. Tessalonika oli Makedonian pääkaupunki, jossa asui 200 000 asukasta ja oli vilkas satamakaupunki. Suuri joukko vaikutusvaltaisia naisia ja pakanoita tuli uskoon Tessalonikassa.
Tessalonikan uskovat kokivat suuria vainoja ja heidän keskuudessaan oli syntynyt hämmennystä Kristuksen toisesta tulemuksesta. Paavali, joka saarnasi tähän aikaan Korintissa, oli lähettänyt opetuslapsensa Timoteuksen Tessalonikaan ja sai häneltä kuulla Tessalonikan uskovien ongelmista. Hän kirjoitti kirjeet, joissa hän ottaa kantaa lopunajan tapahtumiin. Ensimmäisessä kirjeessä hän kuvaa tarkasti Jeesuksen toista tulemusta ja toisessa kirjeessään hän kuvaa lopun aikoina ilmestyvää antikristusta. Ensimmäisessä kirjeessään Paavali myös antaa kristillisen elämän ohjeita ja kehoittaa olemaan kestäviä vainoissa.

1. ja 2. Korinttolaiskirje
Kirjeiden kirjoittaja on jälleen Paavali, joka oli toisella lähetysmatkallaan perustanut seurakunnan Korintton kaupunkiin. Korintto oli noin puolen miljoonan asukkaan vauras pääkaupunki Akaiassa. Korintton väestö oli monikansallinen. Korintto oli hyvin tunnettu epäjumalanpalvonnasta ja moraalittomuudesta (mm. temppeliprostituoidut). Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali kuuli Korintton ongelmista ollessaan Efesossa.
Seurakunnassa oli syntynyt ryhmittymiä, jotka nimittivät itseänsä alkuseurakunnan aukroteettien mukaan. Lisäksi seurakunnassa esiintyi siveettömyyttä ja riitoja. Paavali ottaa myös kantaa kreikkalaisees viisaus-oppiin. Korintton seurakunta oli melko hukassa monien moraalisten kysymysten ja kristillisten arvojen suhteen.
Toinen korinttolaiskirje on Paavalin henkilökohtaisin kirje. Hän ottaa hyvin henkilökohtaisesti kantaa omaan palveluvirkaansa ja hänen apostolinvirkansa oikeutukseen, koska hänellä oli vastustajia myös Korintton seurakunnassa. On mahdollista, että Paavali kirjoitti useampiakin kirjeitä Korinttoon, kuin ne kaksi, jotka ovat säilyneet meille. Paavali koki hengessään paljon murhetta Korintton seurakunnan vaikean tilanteen vuoksi. Hän sai paljon kiittämättömyyttä osakseen, mutta osoitti silti rakkautta ja huolenpitoa seurakuntaa kohtaan. Ihmisten heikkous näyttää todeksi sen, että Jumalan seurakunnat kasvavat Hänen voimastaan.

Roomalaiskirje:
Rooma oli Rooman valtakunnan pääkaupunki. Rooman seurakunnan olivat mahdollisesti perustaneet kristityt, jotka olivat olleet Helluntaina Jerusalemissa (Pyhän Hengen vuodatus Apt. 2) ja palanneet kotiin muuttuneina. Kirjeen on kirjoittanut Paavali ja se on systemaattinen opillisen totuuden selvitys. Koska Paavali ei kyennyt henkilökohtaisesti tulemaan opettamaan seurakuntalaisia, hän halusi lähettää kirjallisen selonteon evankeliumin ytimestä. Kirjeessä hän käsittelee kristinuskon tärkeimpiä totuuksia: pelastusta, vanhurskauttamista ja pyhitystä. Roomalaiskirjettä pidetään Uuden Testamentin tärkeimpänä opillisena kirjoituksena. Paavali käsittelee paljon mm. syntiä, joka on universaali ongelma. Erityisesti luvut 9-11 ovat mielenkiintoisia, sillä Paavali ottaa niissä kantaa mm. Israelin asemaan Jumalan edessä.

Nyt alkaa iskeä realiteetti vastaan, tentti on huomenna ja näyttää vahvasti siltä, että minulta on 16 kirjettä käsittelemättä! Hmm...täytyy varmaan alkaa rukoilla :)

Evankeliumit pähkinänkuoressa

2010-02-10T20:25:00.004+02:00

Jatkan tenttiin lukemista.
Uuden Testamentin evankeliumit tiivistettynä:

Matteus:
Matteuksen evankeliumia voisi kutsua yhdyssiteeksi Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, koska se linkittää Jeesuksen toiminnan Vanhan Testamentin profeettojen ennustuksiin. Matteus on etupäässä kirjoitettu juutalaiskristityille ja se siteeraa Vanhaa Testamenttia paljon ja olettaa lukijan tuntevan juutalaiset tavat. Evankeliumin on kirjoittanut tullimies Matteus, joka oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Se on kirjoitettu arameaksi ja sen jälkeen kreikaksi. On mahdollista, että joku muu on toimittanut Matteuksen evankeliumin kreikannoksen.
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen elämä voidaan jakaa kahteen osaan: Yleinen hyväksyminen ja suosio sekä suosion lasku ja yleinen hylkääminen.
Läpi evankeliumin Matteus osoittaa Vanhan Testamentin profetioiden toteutuneen Jeesuksessa, tämän vuoksi evankeliumin otsikko voisikin olla: Jeesus on Messias. Matteus antaa erityistä painoarvoa Jeesuksen opetuksille, puolet evankeliumista kertoo Jeesuksen opetuksista. Tämän lisäksi Matteus korostaa myös kuninkuutta ja valtakuntaa.

Markus:
Markuksen evankeliumi korostaa Jeesuksen dynaamista toimintaa. Markus antaa elävän kuvan Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan sekä haastaa Jeesuksen seuraamiseen. Markuksen kirjoittaja on todennäköisimmin Johannes Markus, joka tunnetaan Paavalin ja Banrabbaan "salkunkantajana". Markus oli Pietarin läheinen työtoveri ja todennäköisesti Markuksen evankeliumi on Pietarin silminnäkijätodistus. Markus oli oppimaton ja se näkyy kömpelössä kieliasussa. Markuksen evankeliumissa välittyy välitön toiminta, Markus käyttää usein sanaa 'euthus', välittömästi, heti, juuri nyt. Se tuo esille Jeesuksen tehtävän määrätietoisuuden ja kiirellisyyden.

Luukas:
Luukkaan evankeliumissa Jeesus esitellään pelastajana, vapahtajana ja kärsivänä Kristuksena. Luukas painottaa kääntymisen välttämättömyyttä. Otsikko voisi olla Jeesus vapahtaa. Luukkaan evankeliumi on historiallisesti tarkka kuvaus, hän mainitsee useita historiallisia yksityiskohtia. Evankeliumin kirjoitti Luukas, joka oli korkeasti koulutettu ei-juutalainen, mikä myös näkyy hänen teksteissään. Paavali kutsuu Luukasta "rakkaaksi lääkäriksi".
Luukas painottaa erityisesti Jeesuksen ihmisyyttä. Hän osoittaa, että Jeesus koki kaiken, mikä liittyy ihmiselämään. Erityispiirteenä Luukas toi esiin Jeesuksen hyväksyvän suhtautumisen naisiin, lapsiin ja köyhiin (täytyy ymmärtää ajan tavat!). Jeesus tuli syrjittyjä ja sorrettuja varten, Hän tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on (19:10). Luukas korostaa myös Pyhän Hengen työtä.

Johannes:
Johanneksen evankeliumi poikkeaa täysin synoptisista evankeliumeista (Mark.,Matt.,Luuk.). Johanneksen evankeliumissa on erityistä hengellistä syvyyttä ja on kirjoitettu siksi, että "uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden". Useimpien tutkijoiden mukaan evankeliumin kirjoitti apostoli Johannes. Hän oli Jeesuksen "läheisin" opetuslapsi ja muodosti Pietarin ja Jaakobin kanssa lähimpien opetuslasten "sisäpiirin". Johannes on kirjannut myös ylös paljon henkilökohtaisia keskusteluja Jeesuksen ja eri ihmisten välillä.
Yksi Johanneksen pääteemoista on usko. Evankeliumissa on huomattavissa uskon kasvaminen ja kehittyminen. Uskon sisältö oli muuttunut pelkästä ihmeiden uskomisesta kokosydämiseen antautumiseen. Johannes käyttää paljon vastapareja ilmaisemaan tarkoitustaan, esim. usko ja epäusko. Johannes keskittyi myös paljon Jeesuksen tekoihin. Johannes tuo myös ehkä selvimmin esille Jeesuksen jumaluuden.

Johdanto Uuteen Testamenttiin

2010-02-09T21:01:00.006+02:00

Lueskelen tässä tenttiin ja ajattelin kirjoitella pientä tiivistelmää aiheesta Johdanto Uuteen Testamenttiin. Minua auttaa ylöskirjoittaminen ja tuli mieleeni, että miksen samantien postaisi tätä muillekin luettavaksi. Tämä siis todella on vain tiivistelmä, enkä tänä iltana varmasti jaksa lukea ja kirjoittaa koko tentti pakettia, mutta seuraavassa se, mitä tänään jaksan :)

Uuden testamentin keskeisin sanoma on: Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus. Se, mitä Vanhassa Testamentissa odotetaan (Messias), paljastuu Uudessa Testamentissa. Testamenttien väliin jää ns. hiljainen ajanjakso (n. 400 vuotta), jota kutsutaan intertestamentaaliseksi jaksoksi. Tänä aikana Jumala ei puhunut kansalleen voimallisesti esim. profetioiden kautta, mutta tähän ajanjaksoon sisältyy paljon historiallisia tapahtumia, jotka ovat hyödyllistä tietää taustana Uuteen Testamenttiin syventyessä.

Intertestamentaalisena aikana juutalainen kansa oli monen suurvallan ahdistamana. V. 586 ekr. viimeisetkin juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen babylonialaisten toimesta. 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen Persia kukisti babylonialaiset ja antoi juutalaisten palata Jerusalemiin. Osa juutalaisista palasi ja osa jäi eri puolille asumaan, tätä kutsutaan diasporaksi, hajaannukseksi. Kun Aleksanteri Suuri kukisti persialaiset, kreikkalainen kulttuuri alkoi vaikuttamaan lähi-idässä. Aleksanteri Suuren jälkeen tapahtui mm. juutalaisten itsenäisyyssota ja he pysyivät itsenäisinä vuosina 142-63 ekr., jolloin roomalaiset valloittivat Jerusalemin. Herodes Suuri hallitsi Palestiinaa, kun Jeesus Kristus syntyi.

Rooman valta toi mukanaan poliittisen yhteyden, sotilaallisen rauhan ja kaupan ja matkustamisen vapauden. Vallitsi Pax Romana. Roomalaisilla oli erityisen hyvät edellytykset matkustaa, koska heille suotiin erityissuojelu, jota mm. Paavali saattoi hyödyntää ja sillä onkin suuri merkitys evankeliumin leviämiselle Uuden Testamentin aikana.

Aleksanteri Suuren jättämät kulttuuriset vaikutukset jäivät elämään pitkäksi aikaa. Esim. Kreikan kieltä opetettiin koko valtakunnassa ja siitä tuli yleinen kieli ( vrt. englanti tänä päivänä). Kreikan kieli oli erinomainen väline evankeliumin levittämiseen, sillä vaikka Uuden Testamentin kirjat olivat juutalaisten kirjoittamia, ne kirjoitettiin ensin kreikaksi. Myös kreikkalaiset tavat ja tottumukset levisivät laajalle (jokainen kieli sisältää oman ajattelun, UT:n tulkinnan haaste).

Jeesuksen tuloa edeltänyt aika oli paljolti verrattavissa nykyaikaan, jota me elämme. Ihmiset etsivät vastauksia ja ajan uskonnollinen ilmapiiri oli avoin laajalle uskonnolliselle kirjolle. Tarjolla oli idän, Egyptin ja Vähä-Aasian uskontoja, kreikkalaisia mysteeriuskontoja, kultteja ja Rooman valtionuskonto. Ihmiset etsivät vastauksia esim. kysymykseen syyllisyydestä, kuolemanjälkeisestä elämästä ja moraalista.

Testamenttien välisenä aikana tapahtui juutalaisuudessa merkittäviä asioita, jotka valmistivat maailmaa kuulemaan sanoman Jeesuksesta.
Kun juutalaiset eivät enää voineet palvella ja palvoa Jumalaa temppelissä (temppeli oli hajoitettu), he kerääntyivät ryhmiksi keskustelemaan ja saamaan opetuksia kirjoituksista (VT), jotka olivat jumalanpalveluselämän perusta. Näitä ryhmiä kutsuttiin synagogiksi. Synagogien leviäminen tarkoitti myös kirjoitusten leviämistä. Synagoga käytäntö auttoi myös Paavalia levittämään evankeliumia, sillä hän aloitti julistamisen aina synagogasta.

Testamenttien välisenä aikana Egyptissä myös valmistui Vanhan Testamentin kreikannos, Septuaginta, joka auttoi levittämään Vanhan Testamentin opetuksia kaikkialle kreikkaa puhuvaan maailmaan ennen Jeesuksen syntymää.

Uudessa Testamentissa on 27 kirjaa, jotka syntyivät tarpeesta saada julistettu sanoma kirjalliseen muotoon. Alkuseurakunnan ensimmäiseltä 20 vuodelta ei ole säästynyt yhtäkään kirjoitettua tekstiä. Ensimmäisen sukupolven uskovat nojasivat silminnäköjöiden muistiin ja suulliseen todistukseen. Julistusta ei siis aluksi tarvinnut saattaa kirjalliseen muotoon, koska Jeesuksen tavanneita silminnäkijöitä oli paljon ja toiseksi, Jeesuksen uskottiin palaavan hyvin pian. Seurakunnan kasvaessa ja levitessä tarve kirjalliselle materiaalille heräsi. Herran paluu viipyi ja ajan myötä silminnäkijöiden joukko harveni. Muistitieto alkoi muotoutua määrätyiksi, usein toistetuiksi kertomuksiksi, joita alettiin kirjoittaa muistiin. Vuoden 60 jälkeen alkoi esiintyä myös vääriä evankeliumeita, mikä innoitti ainakin Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamaan omat evankeliuminsa.

Uuden Testamentin kaanon alkoi muotoutua 100-luvulta lähtien. Neljä evankeliumia kerättiin kokoelmaksi, samoin Paavalin kirjeet ja Luukkaan toinen teos sai nimen Apostolien Teot. Harhaopit pakottivat kristillisen seurakunnan muodostamaan selkeän kaanonin, joka hioutui aina 400-luvulle saakka.

Kirjoituksen kaanoniin hyväksyttiin seuraavasti:
Kirjoittajan piti olla apostoli tai hänet henkilökohtaisesti tunteva henkilö.
Kirjoitusten piti olla opillisesti kirkon tunnustuksen mukainen.
Kirjoitusten piti olla koko kirkon hyväksymä.
Tekstistä tuli käydä ilmi Pyhän Hengen inspiraatio.

No niin, ehkä huomenna jaksan tiivistellä itse kirjat esille. Siunausta kaikille ♥

I will carry you

2010-02-06T22:54:00.001+02:00

I will carry you by Michael W Smith

Paistaa se...

2010-02-03T12:59:00.005+02:00

Vihdoinkin! Viimeiset 2 kuukautta ovat olleet erityisen raskaita henkisesti sekä hengellisesti. Olen kulkenut päivästä toiseen raskain askelin ja huohottavin hengenvedoin. Välillä on tuntunut, että ilma loppuu ja tukehdun. Nyt olo on kuin olisin vihdoin saanut puhkottua reiän kiristävään, tukehduttavaan muovikääreeseen ja keuhkoni vetävät viimein raitista happea ja kasvoni nauttivat kauan kaivatusta auringonpaisteesta. Nämä ovat kielikuvia, oikeasti täällä ei paista aurinko enkä kylmyyden vuoksi ole pahemmin happea haukkaillut viime aikoina :)

Olen ollut Jumalan kasvupaineessa. Vaikka olen ollut siellä aiemminkin, tämä oli pitkästä aikaa tiukka veto. Täytyy todeta, että kyllä on ihminen sitkeä sissi! Sekä lihassa, että hengessä. Eipä tarvitse kauan olla Jumalan katseen alla, kun liha jo etsii ensimmäistä exit-kylttiä, se säntäilee paniikinomaisesti sinne ja tänne, etsii piilopaikkaa, hengähdystaukoa. Eikä se suostu Jumalan tahdon alle, ei ikinä eikä koskaan. Henki se huutaa, että pökköö pesään, antaa tulla vaan, lähemmäs Jumalaa käypi askeleet.

Sitten, kun paine on saavuttanut räjähdyspisteen, se purkautuu. Ihana levon ja rauhan tunne laskeutuu; hengitys tasaantuu, sydän asettuu aloilleen, mieli ei juokse maratonia enää. Näen taas selkeämmin ja kaikelle tuntuu olevan tarkoituksensa. Huomaan olevani edelleen Jumalan suunnitelmassa, murheet väistyvät ja innostus alkaa nousta pintaan jälleen. I'm back in business!!

Mitä kasvun aikana oikein tapahtuu? Inhimillisesti tekisi mieleni sanoa, että Jumala heittää sinut leijonille :) Siltä se todella tuntuu välillä, tuskan aaltoja vyöryy ylitsesi ja kipupisteitäsi sörkitään tiiviiseen tahtiin. Tosiasiassa Jumala säätää asenteitamme ja käyttäytymistämme. Sana tulee lihaksi. Muutos ei useinkaan ole ihmiselle mieluinen, vaikka me kuinka monesti toivoen sanomme: kunpa olisin sellainen tai tuollainen. Mutta kun Jumala oikeasti alkaa muuttamaan meitä, emme enää haluakaan sitä, mitä juuri pyysimme. Muutos on usein kivuliasta. Joskus se voi tapahtua nopeastikin, joskus sitä ei edes huomaa, mutta useimmiten, se kyllä tuntuu! Joyce Meyer sanoi kerran, että hän joutui pitämään pöydän jalasta kiinni, jottei olisi juossut karkuun Jumalan katseelta. Minä totisesti ymmärrän Joycea. Itkuhan siinä pääsee isoltakin ihmiseltä ja sana 'armo' viipyy huulilla usein ja hartaasti.

Kaikki tämä on kuitenkin tarkoitettu meidän hyväksemme. Tällaisena hyvänä päivänä, taistelu takana päin, voin sen sanoa ilomielin...toista se on huudella taistelukentiltä. Tulokset ovat kuitenkin jo nähtävissä taisteluiden aikana! On mahdollista nähdä voittoon, koska Jumala laskee toivon paremmasta huomisesta sydämellesi. Viimeisimmässä taistelussani osa voitoista jäi saamatta, koska annoin periksi, mutta osa saavutettiin. Minä ja Jumala, yhdessä. Me voimme siis kieltäytyä kasvusta ja usein voitot ovatkin useamman kuin yhden kerran yrityksen päässä. Tämä pätee myös uskosta osattoman elämässä, taisteluita ihminen joutuu elämässään kohtaamaan joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että Jumalan kanssa taisteleminen on huomattavasti ensinnäkin tehokkaampaa ja toiseksi se tapahtuu rakkaudesta käsin. Olen kokeillut kummankinlaisia taisteluita, ilman Jumalaa ja Jumalan kanssa ja ilman Jumalaa olen lähes tulkoon aina jäänyt vaille todellista, pysyvää kasvua. Sen, minkä kasvat Jumalan kanssa, kestää ja se myös kantaa hedelmää!!!!!! Sen, minkä kasvat ilman Jumalaa, tosipaikan tullen jää usein sanahelinäksi. Tämä voi osua joitakin kipeään paikkaan, mutta kun todella ajattelet sitä sydämessäsi, todennäköisesti joudut tunnustamaan itsellesi, että tiukan paikan tullen olet joutunut luopumaan hyvistä periaatteistasi ja ihmiskuvasta, jonka luulit olevasi.

Lisäksi, niin hullunkuriselta kun se kuulostaakin, uskovan (oikeanlaiseen)kasvuun liittyy aina Jumalan rakkauden kokeminen ja armon todeksituleminen. Suluissa oleva oikeanlainen tarkoittaa sitä, että joskus ihminen yrittää ponnistella kasvua itse vääristä motiiveista. Tällöin kasvu on jotakin suorittamista, olemattomien "askeleiden" ottamista kohti "parempaa" ihmistä ja kiipeämistä ihmisen asettamilla uskontasoilla. Siitä jää pois Jumalan antama kasvu ja tulee näyttäytymään farisealaisuutena, tekopyhyytenä, joka voi satuttaa paitsi ihmistä itseään, myös toisia lähellä olevia. Jokaisen uskovan täytyy tarkkailla tätä itsessään, valvoa tilaansa, sillä farisealaisuus ei ole kaukana kenestäkään meistä. Ei myöskään minusta.

Siunausta kaikille ♥

We make a better day, just you and me...

2010-01-08T21:02:00.002+02:00

This song keeps speaking to me year after year. I wish we had more love for one another in this world and that we would be more inclined to sharing what blessings we have had. Take a few minutes to listen to the song and maybe you can find it in you to take a step forward and help someone in need.

As I am taken by the message of the song, I am amazed about the talent that this one family holds. They are all siblings and they all have such unique voices and personalities. What an amazing way to share what you have, give it to the world for a good cause, rise to the occasion and innovate and move hearts. Enjoy.

Nainen - äiti

2010-01-07T17:07:00.005+02:00

Aika kiirii, päivät vaihtuu uusiin, vuosi vaihtuu, minä vanhenen. Tuntuu kuin vaeltaisin eksyksissä, vailla päämäärää, hapuillen ja etsien itseäni. Missä minä olen ja kuka minä olen? Miksi minusta tuntuu etten saa kiinni unelmistani, miksi ne karkaavat ulottumattomiini?

Nainen tässä ajassa voi kokea valtavia paineita suoriutumisestaan elämässä. Olemme kuuluttaneet tasa-arvon perään kiivaasti ja taistelleet asemastamme yhteiskunnassa ja vajaassa 100 vuodessa olemme mullistaneet naisen aseman ylösalaisin. Jaksammeko nyt kantaa iettämme?

Länsimaisessa kulttuurissa elää yhä enemmän naisia, jotka vetävät itsensä äärirajoille saavuttaakseen "unelman" nousujohteisesta urasta, perheestä ja iätikestävästä kauneudesta. Tällä hetkellä keskellämme elää paljon keski-ikäisiä naisia, jotka jahtasivat unelmaa, saavuttivat sen ja maksoivat siitä oman terveytensä. Masennus ja burnout lähentelevät jo kansantaudin leimaa. Nuoret naisemme masentuvat jo ennen kuin pääsevät vauhtiinkaan, koska tavoitteet, odotukset ja paineet ovat liian korkealla.

Näyttää siltä, että miehen ja naisen roolit ovat monessa perheessä kääntyneet väärinpäin. Miehet eivät kanna vastuuta asioista, joista heidän perheen päänä kuuluisi kantaa. Usein naiset eivät anna miehilleen tilaisuutta ottaa vastuuta ja yrittävät suoriutua kaikesta itse. Avioliittoa ei kunnioiteta tavalla, jolla Jumala tarkoitti meidän kohtelevan liittoa. Tämän vuoksi meillä on myös paljon naisia, jotka koettavat olla sekä äitejä että isiä lapsilleen.

Henkilökohtainen kriisini kohdistuu kaikkeen tähän. Olen pienen lapsen yksinhuoltajaäiti, joka koettaa selvitä arjen haasteista ja löytää samalla oman kutsumuksensa. Viime viikkoina minusta on tuntunut, että olen oman elämäni vanki. Minun unelmani työstä lasten ja nuorten sekä naisten parissa tuntuvat karkaavan sillä hetkellä, kun palaan pilvilinnasta takaisin maan päälle ja totean olevani sidottu lapseeni ja kotiini. Ei sillä ettenkö pääsisi kodistani ulos, mutta minä joudun jatkuvasti sen tosiasian eteen, että en jaksa yhtään ylimääräistä vastuuta kuin mitä jo nyt kannan äitinä. Opiskelu ja äitiys yksin on niin kuluttavaa, että ajoittain tuntuu, että en jaksa enää hetkeäkään. Olen ajanut itse itseni nurkkaan, josta en pääse pakenemaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että en pysty hengittämään omassa elämässäni.

Olen valtavan ylpeä lapsestani sekä itsestäni äitinä ja rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään muuta. Siksi tuntuu hirveältä sanoa, että se ei yksinkertaisesti siltikään tunnu riittävän minulle! Onko minuun niin ohjelmoitu käsitys menestyvästä naisesta, että minä unelmoin tärkeästä urasta, vaikutusvallasta ja menestyksestä? En tarkoita menestyksellä tässä rahaa vaan minä haluan vaikuttaa asioihin, tehdä jotakin tärkeää, olla aikaansaava ja avuksi toisille.

Kuitenkin jokin hiljainen ääni sisälläni sanoo, että asenteeni on väärä. Ei ole oikein tuntea itseään epäonnistuneeksi, vaikka elämäni ei juuri nyt vastaisikaan pilvilinnaani. Minä yritän turvautua Raamattuun ja etsiä, mitä siellä sanotaan naisesta ja naisen asemasta. En kuitenkaan tunnu löytävän tyydyttävää vastausta huutavaan tyhjyyteeni. Olen kuin autiomaassa kuolemaisillani, keidasta ei ole näkyvissä, kieli tarttuu kuivaan kitalakeen, näännyn hiljalleen pois, jollen saa vettä. Unelma kuolee.

Tulkoon Joulu/ Ilouutinen

2009-12-21T08:35:00.003+02:00

Nämä ovat omistetut erityisesti Nurkkikselle, Mistylle ja Katalle, jotka kaikki jaksoivat nähdä vaivaa neuvoakseen minua videoiden postauksessa! Kiitos tytöt ♥
Nautitaan Joulusta ja unohdetaan stressi ja kiire hetkeksi ja kuunnellaan parhaimmat Joululaulut:

Armosta

2009-12-04T20:21:00.006+02:00

Minun armossani on sinulle kylliksi!

Jo pitkään tähän lauseeseen ovat päättyneet useimmat keskustelumme Jumalan kanssa. Pitkän, pitkän tien jälkeen sydämeni on sulanut pala palalta ja tänään voin puhtaasta sydämestä huutaa: Kiitos Jeesus!! Minussa on sisälläni aivan massiivinen kiitollisuus, rakkauden tulva ja se pyrkii ulos kyynelten virtana. En voi oikein muuta, kun itkeä onnesta, sillä Herran armo riittää minullekin! Hänen Rakkautensa on sanoinkuvaamatonta, koska se on niin täydellistä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Hänen Rakkautensa ei käännä sinulle selkää, ei hylkää, ei jätä - koskaan. Minä en tiedä, onko tälle raamatullisia perusteita, mutta minusta tuntuu, että tässä ajassa voimme kuitenkin tuntea vain osan tuosta Rakkaudesta. Siksi minä en jaksaisi odottaa Hänen Valtakuntansa tulemista.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella itseäni vielä pari vuotta sitten julistamassa rakkauden evankeliumia. Minä muistan uskoontultuani, kuinka minua itseasiassa yökötti koko Jeesus rakastaa sua-höpinä. Se sai joka kerta niskakarvani pystyyn. Ja pitkään uskoontuloni jälkeenkin. Koska minä en pystynyt ottamaan vastaan rakkautta. Eikö ole ristiriitaista, että meidät on luotu rakkauteen, muutoinhan koko ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan, mutta silti vaikein asia koko elämässä on ottaa vastaan rakkautta?! Lähes 2 vuotta on Jumalalta mennyt aikaa siihen, että tänä päivänä voin todeta, että minulla on hyvä Jumala. Hän on kivi kiveltä murtanut ja purkanut suojamuurejani ja julistanut totuutta elämääni, jotta minä voisin tuntea olevani ainutlaatuinen, tärkeä, rakastettu, arvollinen. Mikä valtava etuoikeus päästä todella ymmärtämään, että Jumala iloitsee sinusta, sillä sinä olet Hänen lapsensa. Sinä olet Hänen silmäteränsä, tärkeintä Hänelle, mitä maa voi päällään kantaa. Juuri sinä.

Olen juuri nyt onnellinen siitä, että valitsin tämän tien. Vaikka se tekee kipeää joskus, tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään. Minä tietämällä tiedän, että Ikiaikojen Jumala rakastaa minua ja Hän kateuteen asti halajaa henkeä, jonka Hän on minuun asettanut. Hän on valmis tekemään valtavan määrän työtä, jotta Hän saisi olla yhteydessä sinuun.

http://www.youtube.com/watch?v=Of4-Uc2SCe8

Marcos Witt pukee tämänhetkiset tunteeni upeasti ylistykseen! Älä hätäänny, Marcos laulaa aluksi espanjaksi, mutta tämän jälkeen ymmärrettävästi myös englanninkielellä :) Olkaa siunattuja ♥

Kriisi

2009-11-27T21:50:00.006+02:00

Tiedän, että monet odottavat kuulumisia Virosta, mutta en vieläkään kykene jakamaan matkasta. Nyt on nimittäin niin, että Jumala on nähnyt hyväksi kohdata minua nyt monissa kipukohdissani. Enkä sen vuoksi ole kyennyt muuta kuin itkemään viimeiset kaksi päivää.

Näen itseni seisomassa tienhaarassa, jossa minä saan valita, kumman tien minä valitsen. Toinen tie kiertää ympyrää, toinen tie on pitkä ja suora ja vie eteenpäin. Ympyräinen tie vaikuttaa helpommalta ja mukavammalta, pitkä tie näyttää liian pitkältä enkä näe, mihin se johtaa. Pelottaa valita suora tie, mutta minä tiedän, mikä tie se on. Se on tie, johon minut on kutsuttu, se johtaa vapauteen. Minä tiedän, että sillä tiellä minä en matkaisi yksin. Miksi siis se on niin vaikea valita?

Koska minä olen tottunut kulkemaan sitä ympyräistä tietä, minä tunnen sen tien. Minulla on turvallista sillä tiellä, mutta sillä tiellä on kuitenkin paljon vaaroja ja asioita, jotka satuttavat minua. Suoran tien valitseminen vaatii minulta suurta luottamusta Jumalaan. Hän kysyy minulta: Tahdotko sinä? Minä haluaisin vastata kyllä, mutta jokin suuri muuri estää minua. Miksi minä olen näin tolkuttoman itseriittoinen? Itsekäs ja ylpeä. Jumala kutsuu minua nyt Hänen lapsekseen. Siis lapseksi, josta Hän saa pitää huolta!! Luulisi kai olevan helppoa vastata kyllä, mutta minä en osaa antaa periksi. Minua pelottaa päästää irti, minä haluan kontrolloida kaikkea, tietää mitä tapahtuu. Mutta minä olen niin tolkuttoman väsynyt! En jaksa omassa voimassani. En jaksa huolehtia kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Minä tarvitsen Isän!

Toinen asia, mistä Jumala haluaa vapauttaa minut nyt on hyväksynnän tarpeestani. Tämä on kaikkein vaikeinta minulle. Minulla on jatkuvasti valtava tarve olla tärkeä ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Huomaatteko paradoksin edelliseen kappaleeseen. Minä olen niin väsynyt siihen, mutta minä jostain syystä tarvitsen sitä. Koska sielussani on haava, joka tarvitsee jatkuvaa täyttämistä ja paikkaamista ihmisten hyväksynnällä. Riittääkö minulle se, että Jumala rakastaa minua ja Hän hyväksyy minut tällaisena? Minä haluaisin vastata, että riittää, mutta huomaan, että käytännössä se ei vielä ole niin. Tämä on se suora tie, jonka varrella vapaus koittaa. Mutta minä en tiedä, millaiseksi se minut muuttaa. Kuka minä olen?

Minä olen kuitenkin valinnut sen suoran tien tänään. Minä olen sanonut Herralle kyllä. Minua pelottaa ja minuun sattuu, mutta minä panen luottamukseni Jumalaan. Hän ei salli minulle tapahtuvan mitään pahaa. Hän ei tee minusta jotain, joka ei miellytä minua itseäni ollenkaan. Hän haluaa päästää minut siihen vapauteen, johon meidät kaikki on kutsuttu.

Terveiset

2009-11-25T14:34:00.008+02:00

Hei kaikille!
Hengissä ollaan selvitty matkasta ja kotona olen ollut jo muutaman päivän. Ei vaan ole ollut energiaa kirjoittaa kuulumisia, ja nytkin aikonen välittää vain pikaiset terveiset. Matka oli aivan MAHTAVA!! Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti olen tällä hetkellä täysin tyhjä jakamaan mitään. Kotiin paluu on ollut raastavaa tippumista arkeen. Matkalla oli sanoinkuvaamaton Jumalan läsnäolo ja rakkaus ja yhteys, sen kokeminen oli jotakin täysin yliluonnollista ja upeaa. En voi muuta todeta, kun että seuraava Raamatun paikka pitää täysin paikkansa:

"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

Tämä voima tuntuu olevan kaikenkattava, kaikkivoipa ja kaiken kannattava voima. Siinä voimassa on käsittämätöntä olla ja elää. En ole ehkä ikinä tuntenut itseäni yhtä vapaaksi. Siinä voimassa oli helppoa olla, kaikki oli jotenkin selvää ja kirkasta. Siinä on helppo rukoilla, ei edes tarvinnut välttämättä rukoilla, kun voi keskustella Jumalan kanssa. Ihan kuin olisi ollut jokin suora linja auki, jossa oli vain niin tietoinen itsestään ja Jumalasta.

Jätän tänään tähän kertomisen, sillä tänään minulla on vaikea päivä, enkä halua vähätellä enkä jättää mitään kertomatta sen vuoksi. Paha oloni johtuu kasvukivuista. Näin syntymäpäiväni kunniaksi koulussa alkoi 3 päivän vapautumis-seminaari, joka nosti tunteita pintaan, jotka ovat jo pitkään kyteneet pinnan alla. Olen ollut kyllä täysin tietoinen näistä tunteista mutta olen vastahakoinen käsittelemään niitä. Meillä ihmisillä on taipumusta ottaa jalat alle kipujen kohdatessa meitä, minä olen ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Ystäväni ilahdutti minua tänään lähettämällä seuraavan videon minulle. En voi taaskaan sanoa muuta kuin Herra tietää, Hän ei ole koskaan jättänyt minua yksin, aina on joku, joka nostaa kun omat siipeni eivät kanna. Kiitos Annalle seuraavasta:

http://www.youtube.com/watch?v=OM52EzEF8eY

MÄÄHÄN LÄHREN, VAIKKA MEDICARELLA LENTÄEN, JOS ON TARVIS!!!,

2009-11-16T19:43:00.005+02:00

Nyt kuulkaas ihmiset tarvitaan rukouksen voimaa! Jokainen, joka osaa ristiä kätensä ja lausua yksinkertaisen taikka monimutkaisen rukouksen, jätän sinulle rukouspyynnön puolestani! En enää pysy viikoissa mukana, mutta kolmatta kuukautta olen ollut kuumeessa/lämmössä ja nyt tänään sekä minä että tyttäreni olemme sairastaneet vatsatautia. Lähetysmatkalle lähdetään vajaan 2 vuorokauden päästä. Eikä ole toivoakaan, että jäisin pois tältä matkalta, joten pyydän, nostakaa minut rukouksin matkalle mukaan.

Minä lainaan Ahvenaisen Martin rukousta: "Sinä sairaus kuolit yli 2000-vuotta sitten! Kuka sinulle antoi luvan nousta haudastasi? Jeesuksen nimessä mene takaisin sinne, mistä tulitkin! Amen".

Minä lähden tälle matkalle, vaikka henki menisi! Jos tämä tomumajani antaa periksi, tiedänpähän minne olen matkalla. Minuun ei enää tehoa pelottelu, ei ahdistelu eikä huolestuttaminen. Minä olen Iankaikkisen Jumalan käsivarsilla, minä olen vapaa tämän maailman murheista. Minä olen heittänyt huoleni Jeesuksen harteille.

Olkaa siunattuja!

Jumalan huolenpidosta!!!

2009-11-11T14:41:00.005+02:00

HALLELUJA! Te ette usko, mitä tänään tapahtui!! Jumala on vaan niin MAHTAVA! Hän on Puolustajasi, Huolenpitäjäsi ja kaikki, mitä ikinä tarvitset!!
Eräs henkilö varasti minulta viikonloppuna rahaa ja se loukkasi minua syvästi. Käsiteltyäni asiaa Herran kanssa, sain siitä kuitenkin rauhan ja sain sydämessäni antaa anteeksi kyseiselle ihmiselle. Kuitenkin minut valtasi pelko siitä, mitä tälle kyseiselle henkilölle tapahtuu tekonsa tähden. Nimittäin ei vain se, että hän varasti minulta ja loukkasi minua, Hän varasti Jumalalta ja teki väärin Jumalan lasta kohtaan. Tällaiset asiat eivät jää Jumalalta käsittelemättä. Niinpä minä olen rukoillut, että Herra olisi armollinen, sillä tämä ihminen ei tiedä, mitä hän tekee. Hän ei ole uskossa siis. Maanantai-aamuna jätin koulumme rukouspyyntökoppaan nimettömän esirukouspyynnön tämän ihmisen puolesta ja kerroin siinä, että hän on varastanut rahaa. Ja mainittakoon vielä se, että kyseiset rahat olivat lahjoitettu minulle tätä koulunkäyntiä varten, joten ne todella olivat Jumalan Valtakunnan työhön tarkoitettuja rahoja. Erityisesti tämän vuoksi minulle nousi syvä huoli kyseisestä ihmisestä.

Tänään koulun jälkeen, eräs koulutoverini juoksi perääni ja kertoi Jumalan puhuneen hänelle tästä asiasta. Hän antoi minulle omistaan menettämäni rahasumman!! Hän tarjosi minulle kaksinkertaista summaa, jonka olin menettänyt, vaikka hän ei tiennyt millainen rahasumma minulta oli varastettu. Vastaanotin kuitenkin vain puolet, eli sen, mitä olin menettänyt. Toivon sydämestäni, etten varastanut tältä ihmiseltä antamisen iloa sillä, etten vastaanottanut koko summaa. Minä olin koko tilanteessa niin häkeltynyt, ettei minulta oikein edes löytynyt oikeita sanoja. En tiennyt olisinko kiittänyt tätä ihmistä vaiko Jumalaa. Mutta minä totisesti kiitän kumpaakin!! Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällaista, olen aivan sanaton. Tiesin, ettei minun tarvitse huolehtia menetetyistä rahoista, sillä Herra sanoi minulle, että Hän pitää huolen. Mutta en odottanut saavani niitä kaksinkertaisesti takaisin, varsinkaan näin pian, sillä vasta maanantainahan minä jätin rukouspyynnön.

Tämä koko episodi on syventänyt uskoani Jumalaan ihan valtavasti. Jo se, kuinka Hän kohtasi minut sunnuntaina mentyäni Hänen eteensä murheellisena ja saatuani yliluonnollisen rauhan koko asiasta, oli mahtava kokemus. Mutta tämä, että Jumala palautti minulle sen, mikä minulle oli annettu, on jotain sanoinkuvaamatonta!! Tämä on suuren suuri opetus minulle Jumalan kaikkivoipaisuudesta, siitä, että Hän totisesti kuulee rukouksemme ja vastaa niihin, sillä Hän rakastaa meitä! Minä tiedän, että koulutoverini, joka antoi omistaan, tulee satakertaisesti siunatuksi teostaan! Minä haluan kiittää häntä siitä, että hän kuuli Jumalan äänen ja oli uskollinen. Hänen teollaan oli suurempi merkitys minulle, kun hän varmaan arvasikaan. Minulle, joka olen nimenomaan paininut Jumalaan luottamisen kanssa. Kiitos Jeesus, kiitos rakas koulutoverini, veljeni Herrassa, tämä on ollut mahtavaa!

Vielä en ole kuitenkaan saanut yhteyttä tähän ihmiseen, joka minulta varasti. Hän ei vastaa tekstiviesteihin eikä ole itse tehnyt mitään aloitetta asian käsittelyyn. Todennäköisesti hän yrittää jälleen paeta ongelmaa ja kärsii kovasta syyllisyydestä ja häpeästä. Minulla on kuitenkin juuri nyt täysin yliluonnollinen luotto siihen, että Jumala kohtaa häntä. Rukoilkaa kanssani tämän läheisen puolesta ja sitä, että hän pelastuisi ja kokisi vapautuksen kaikista sidoksistaan ja parantuminen monenlaisista haavoista hänen kohdallaan voisi alkaa. Kiitos rukouksistanne, kannetaan läheisemme yhdessä Jumalan eteen!

Röh röh!

2009-11-10T19:33:00.004+02:00

No voihan possu! Eilen kävin pistätyttämässä itseeni pandemian ja eilisen verran näyttikin siltä, että peace of cake koko tauti. Käsi kipeytyi illasta ja hieman särki päätä ja oikeata jalkaa. Kunnes. Yö meni valvoessa, koska käsi kipeytyi loppu viimein niin, ettei se kärsinyt mitään kosketusta. Torkahtelin ja heräilin vähän väliä käden kipuiluun. Luulisin, että kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla käyttää nuorisoslangia ja todeta, että: "Käsi on SIKA kipeä". Aamulla heräsin, nousin ja olo ei todella ollut kuin voittajan. Päässä kävi vaan humina, kävelin seiniä pitkin keittiöön ja yritin haparoida kahvipannua. Äkkiä vessaan, vatsa aivan kuralla. Ajattelin siellä yksinäisyydessä istuessani, että voisiko olla parempi päivä tyttäreni ravitsemusterapeuttiajalle! Tunnin bussimatka kumpaankin suuntaan, oi tätä riemua. Lisäksi rakas lapseni tekee todennäköisimmin viimosia hampaitaan ja on ollut kolmatta päivää, kun p...een ammuttu karhu. Aaaargghh- kyllä tästä vielä hyvä tulee. Positiivista ajattelua kehiin. Unohdin aamulla, että olenkin uskovainen ihminen. Se on palautunut tässä päivän mittaan pikkuhiljaa mieleeni.

Tämä päivä on kyllä tuntunut pitkältä eikä sitä todella ole auttanut Jasminin kiukkuilu, eikä viiltävä vatsakipu, joka alkoi muutama tunti sitten. Ei myöskään hengenahdistuskohtaukset. Kaikkea tähän tautiin kuuluukin. Ilmankos minä kuulunkin riskiryhmään. Vaikka hoituri eilen oli toista mieltä, kunnes ilmoitin, että minä en hievahdakaan täältä, ennen kuin minua on pistetty. Ei paranis kai valittaa, kun ihan kerjäämällä kerjäsin tätä :)

Mutta positiivista oli tässä päivässä ravitsemusterapeutin toteamus siitä, että Jasminin ruokavalio on laajentunut hyvin eikä aihetta huoleen ole. Vitamiinilisiä ei toistaiseksi tarvita ja saamme jatkaa kuten tähänkin asti. Hienoa, voin hieman löysätä köyttä ja lakata olemasta niin "takakiree" tytön syömisistä. No panic, olen mahtava äiti :)

Lisäksi minua on tänään naurattanut edelleen Jeesuksen kanssa käyty keskustelu pari päivää takaperin. Sunnuntai oli minulle vaikea päivä, sillä eräs läheiseni loukkasi minua pahasti ja vanhat haavat pääsivät vuotamaan jälleen. Olen kuitenkin jo oppinut sen verran tässä matkan varrella, että asiat on parasta käsitellä heti, ennen kuin ne ehtivät tehdä pesää sieluumme. Niinpä minä aloin Jeesuksen kanssa koluta läpi kyseistä asiaa, joka on myös vahva muisto lapsuudesta aikuisikään. Kyseinen ihminen on loukannut minua läpi elämäni. Pari tuntia siinä meni Herran hoidossa, mutta siinä turistessa vapauduin ja sain antaa anteeksi, jälleen kerran. Mutta tiesittekö, että Jumalalla on äärettömän hyvä huumorintaju! Olemme Jeesuksen kanssa nauraneet niin monet kerrat itsemme kipeäksi. On mahtavaa löytää Jumalasta myös tämä puoli ja nauttia keskinäisestä omasta inside-huumorista Hänen kanssaan. Sunnuntaina keskustelumme päättyi suurin pirtein seuraavanlaisesti, en enää muista ihan tarkkoja sanoja, mutta idea oli tämä:

Minä: Jeesus, kiitos, kun nostit minut taas murheistani ja kiitos, kun kuuntelit. Kiitos siitä, että itkit kanssani ja osoitit myötätuntoa. Mä oon ihan kuitti nyt, käydään nukkumaan jo, jookos?
Jeesus: Käy sinä nukkumaan, Minä olen kuitenkin Jumala, muistatkos? Sikana ihmisiä, jotka tarvitsevat minua, silloinkin, kun sinä nukut.
Minä: Jaa niin tosiaan! No varjele minut sitten kun nukun, jos kerta Sinun on pakko olla valveilla. Mä meen ny, palataan huomenna!
Jeesus: Rakastan sinua!
Minä: Mäkin sua, öitä!

Ja minä nukuin kuin tukki aamuun saakka.

Haasteita

2009-11-05T20:31:00.006+02:00

Taas on se aika vuodesta! Tämä kaamosaika tuntuu olevan se vaikein aika vuodesta meille monille suomalaisille. Masennus vaivaa niitäkin, jotka eivät ehkä muuten ole masennukseen taipuvaisia, mutta niille, jotka sairastavat masennusta, tämä aika on erityisen raskasta taivaltaa. Voi tuntua siltä, että jokainen päivä on käsittämättömän ponnistuksen takana, päivä on pitkä ja tuntikin voi olla ikuisuus.
Minä muistan vielä elävästi, kuinka masennuksen aikaan aamut olivat kamalia. Herätessä ensimmäinen ajatus oli aina: kuinka paljon kello on, kuinka pitkä tämä päivä tulee olemaan? Sitten hyökyaalto, elämä kaatuu päälle, kumpa saisin takaisin unen päästä kiinni, kumpa voisin nukkua päivästä toiseen. Jo pelkkä hereillä olo oli tuskallisen kivuliasta. Päässä soivat ajatukset siitä, kuinka huono ihminen olen, pelkkä nolla, saamaton, vätys, laiska, häpeäksi ihmiskunnalle, yhteiskunnan varoilla elävä loinen, iilimato. Miksen minä saa luitani liikkeelle, miksen minä jaksa välittää mistään, miksi minä olen näin tunnevammainen, miksi mikään ei liikuta minua, miksi kaikki velloo tässä samassa harmaassa olemisessa, jolla ei ole mitään tarkoitusta eikä päämäärää?
Tänä päivänä minä saan kiittää Jumalaa siitä, että Hän on nostanut minut tuosta syvästä, syvästä kuopasta. Minä sain antaa anteeksi niille, jotka olivat minua vastaan rikkoneet. Se ei ollut kovin helppo prosessi ja se kesti oman aikansa, mutta minä vapauduin katkeruudesta. Mutta niin tärkeää kuin on antaa anteeksi toisille, on tärkeää antaa anteeksi myös itsellensä. Se onkin ollut ehkä yksi vaikeimmista asioista, joita olen joutunut käsittelemään Jumalan kanssa. Me ihmiset olemme niin käsittämättömän ylpeitä, että nöyrtyminen Jumalan edessä on vaikeampaa kuin uskoisi. Ehkä minä olen poikkeustapaus, mutta minä olen niin tolkuton jästipää, että viimeiseen asti punon juonia ja yritän oikopolkuja sieltä, mistä aita on matalin, ennen kuin tunnustan ja myönnän tehneeni syntiä.
Todellista vapautumista on tapahtunut kohdallani vasta, kun olen suostunut kohtaamaan tekoni ja tekemään parannusta. Mutta joka kerta, minä olen ensin yrittänyt "oikeutella" itselleni tekosiani mitä kummallisimmilla asioilla ja näin siirtänyt asian käsittelyä myöhempään ajankohtaan. En kiellä tässä sitä tosiasiaa, että minulle on tapahtunut asioita, jotka ovat haavoittaneet minua, mieltäni, psyykettäni ja sieluani ja sitä kautta vaikuttanut käyttäytymiseeni ja mielentilaani. Mutta on eriasia siirtyä asian hyväksymisestä käyttämään sitä tekosyynä jollekin toiminnalle. Minä olen tehnyt tätä oikeuttelua ja tekosyiden käyttöä pitkään ja PALJON. Ja joissakin asioissa teen edelleen. Minä aina niin toivoisin, että Jumala tekisi kohdallani ihmeen ja heräisin uuteen päivään ja ongelmani olisivat kadonneet. Mutta omalla kohdallani todellinen Jumalan ihme on se, kun uskallan kohdata itseni ja tunteeni ja antaa Jumalan hoitaa. Olen saanut kokea tämän jo niin usein ja olen vapautunut mm. alkoholista, masennuksesta, katkeruudesta jne. Ja kuitenkin joka kerta se tuntuu olevan yhtä vaikeaa ja yhtä vaikean prosessin takana päästä siihen pisteeseen, että uskallan luottaa Häneen ja uskallan kohdata Hänet riisuttuna omasta ylpeydestäni ja omasta yrittämisestäni.
Kaiken tämän myllerryksen keskellä, sielunvihollinen tekee kaikkensa hämärtääkseen sinulta sen, mikä on Jumalan luonne ja tahto asiassa. Toiset voivat kokea, että Jumala on niin ankara tuomiossaan, etteivät uskalla tulla Hänen eteensä ja jäävät murehtimaan ja taistelemaan omassa voimassaan. Toiset taas kokevat, että Jumala on niin armollinen, että rakkaudessaan ei tuomitse mitään ja näin ollen mitään parannusta ei tarvitse tehdä. Väärä Jumala-kuva voi koitua turmioksemme. Jos emme tunne Jumalaa, emme tunne Hänen tahtoaan, jäämme helposti omien tunteidemme vangeiksi. Ja tunteemme niin usein johtavat meidät harhateille, eksyksiin, eroon Jumalasta. En voi tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää on lukea Raamattua, tuntea Sana, tuntea Jumalan tahto, koska se on ainoa, joka kannattelee meitä tunteidemme myrskyissä.
Tie on kapea, et voi mennä yli etkä ali. On mentävä päin myrskyä ja vaellettava totuudessa. Jos et vaella totuudessa, Jumalan siunaukset eivät voi tulla osaksesi! Mutta jos vaellat totuudessa, Jeesus kulkee kanssasi ja sinä tulet voittamaan vaikeutesi. Ole itsellesi armollinen, sillä sinä tulet kompastumaan. Mutta jos sinä olet vilpitön sydämessäsi ja halussasi, tulee päivä, jolloin koetuksesi on ohi. Sinä opit kestävyyttä ja kasvat Jumalan tuntemisessa. Ja se tulee olemaan siunaus sinulle itsellesi ja ympärilläsi oleville ihmisille. Jos et vielä tunne Jeesusta, pyydä Häntä tulemaan elämääsi ja näyttämään sinulle tien ulos ahdingostasi! Ole siunattu.

Kohtaaminen

2009-11-02T20:57:00.005+02:00

Minulle on viime aikoina avautunut rukouksen maailma täysin uudella tavalla. Se on ihana, salattu, mysteerinen ulottuvuus, joka avartaa maailman eteesi aivan uudenlaisena, Jumalan silmin katseltuna. Rukouksessa on valtava voima, jolla on auktoriteettia muuttaa olosuhteita, hoitaa sieluasi ja tuoda näkymätön näkyväiseksi. Yhteys Jumalaan on käsittämätön etuoikeus, joka luo pyhää kunnioitusta ja arvostusta elämääsi kohtaan. Sitä, että voit keskustella Luojasi kanssa, ei voi verrata mihinkään.

Viime viikonloppuna sain kokea jotain järisyttävää Jumalan maailmasta. Herra on viimeisen parin kuukauden ajan uudistanut rukouselämääni ja viikonloppuna Hän toi sen täysin uudelle tasolle. Ei minulla ole edes sanoja kuvailemaan, mitä koin, mutta jotakin minussa on muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Minä sain kokea Jumalan läsnäolon niin konkreettisesti, ettei ymmärrykseni edes riitä käsittämään, mitä tapahtui. Puolitoista vuotta minun rukoukseni on ollut, että Herra kohtaisi minut niin, että voisin todella konkreettisesti tuntea Hänet. Nyt se on tapahtunut! En saanut mitään suurta ilmestystä tai sanomaa siinä hetkessä, ei Hän sanonut mitään, me vain olimme. Luulen, että Hän hoiti minua, jotain jostain niin syvältä, etten itsekään tiedä. Eikä sillä ole mitään merkitystä, minä sain viettää hetken Hänen läsnäolossaan. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja nyt minä vain kaipaan sitä. Tahtoisin viettää kaiken elinaikani Hänen läsnäolossaan. Ja uskon, että tämä kohtaaminen oli vain pisara siitä, mitä Hän on. Voin vain kuvitella niiden ihmisten tuntoja, jotka ovat henkilökohtaisesti saaneet tavata Jeesuksen! Kuinka turhalta kaikki muu vaikuttaakaan! Minä ymmärrän nyt Saarnaajaa: voi turhuuksien turhuus!

Miten kauan minä ponnistelinkaan ymmärtääkseni Jumalaa, miten kauan minä yritin viisastua, puristaa itsestäni viimeisenkin järjenhitusen päästäkseni lähemmäs Jumalaa. Se kaikki otettiin pois tässä yhdessä hetkessä, lyhyessä kohtaamisessa Hänen kanssaan. Kaikki meidän ihmisten ymmärrykset yhteen ynnättynäkään eivät riitä ymmärtämään Jumalaa ja Hänen suuruttaan! Eihän luotu voi olla Luojaansa suurempi! Kuinka minä rakastankaan Jeesusta! Juuri nyt minulle on yhdentekevää, mitä ihmiset minusta ajattelevat (mikä liene hihhuli), minä janoan lisää Häntä, jossa kaikki minä voin, koska Hän minua vahvistaa.

Kertakaikkiaan ihmiset, etsikää Luojaanne! Älkää antako enää yhdenkään päivän valua hukkaan! Hänellä on sinulle niin paljon annettavaa, Hän kaipaa yhteyteesi. Rukoilkaa myös te, jotka jo Hänet tunnette! Rukoilkaa tämän maan puolesta, rukoilkaa itsenne puolesta! Jumala haluaa meidän NYT rukoilevan, tämän kansakunnan täytyy herätä! Tuntu, miltä tuntu niin rukoile. Minä koen, että ilma seisoo nyt, tyyntä myrskyn edellä, aikaa on vähän. Tämä maa tulee näkemään suuria. Herää näkemään! Rukoile!

Kiitos!

2009-10-30T14:26:00.003+02:00

Lyhyestä virsi kaunis: Kiitos Bamiella Kultainen blogi-tunnustuksestasi! Olen ihan toivoton näiden teknisten juttujen kanssa, joten katsotaan saanko tuon kuvan liitettyä tähän tekstiin :)
Kaikille lukijoille, yritän viikonlopun aikana kirjoittaa tänne jotakin lukemista. On niin monia ihania, uusia asioita, joita haluaisin jakaa kanssanne, mutta viime viikkoina olen ollut niin tolkuttoman kiireinen.
Teille rukoileville lukijoilleni jättäisin tässä rukouspyyntönä tulevan lähetysmatkamme Viroon. 18-22.11 koulumme jakaantuu 2 ryhmään, toinen ryhmä suunnistaa Narvaan, toinen ryhmä Tallinnaan. Rukoilkaa, että kaikki järjestelyt ja käytännön asiat sujuvat ongelmitta ja että saamme turvallisesti kulkea päämääriimme. Rukoilkaa, että todellinen evankeliumi pääsee murtamaan läpi, että moni tulee tuntemaan Herran Jeesuksen Rakkauden. Että Viroon syttyy palavia, eläviä uskovia ja evankelisia seurakuntia. Että meistä jokainen saa rohkeuden hengen mennessämme vankiloihin, orpokoteihin, vanhustentaloihin ym. Rukoilkaa, että Herra siunaa meidän musiikkiryhmät, draamaryhmät, lapsiryhmät ja lähetysmatkan johtajat. Kiitos esirukouksista!

Elävä usko

2009-10-15T12:54:00.008+03:00

Hengissä ollaan! Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt useampi viikko. Syynä tähän on ollut pitkällinen sairastaminen. Olemme Jasminin kanssa poteneet tautia liki 4 viikkoa, Jasmin sitkeää flunssaa ja minä salaperäistä kuumetautia. Nyt olemme kummatkin tytöt antibioottikuurilla, toivotaan, että tervehtyminen alkaa.

Huolimatta siitä, että olemme sairastaneet ja olen ollut fyysisesti kertakaikkisen puhkipoikki väsynyt, henkisesti olen voinut paremmin kuin vuosiin! En voi muuta kuin todeta, että kun olemme heikoilla, olemme vahvoja Herrassa. Jälleen kerran minut on tyhjennetty omasta yrittämisestä ja ponnistelusta. Olen ollut niin väsynyt, että olen ainoastaan jaksanut todeta: Herra, kannathan. Ja Hän totisesti on kantanut. Olen saanut tämän 4 viikon aikana huomata yhä uudestaan ja uudestaan Herran huolenpidon. Naapurit ovat tuoneet minulle ruokaa kotiin, täällä on käyty siivoamassa ja hoitamassa Jasminia. Kauppaostokset ovat tuotu kotiin ja puolestani on rukoiltu. Ilman, että olen kenellekään sen suuremmin vointiani surkutellut. Näitä minä sitten muistelen pahana päivänä.

Kaiken tämän huolenpidon keskellä Jumala on puhunut minulle erityisen paljon uskosta ja epäuskosta ja luottamisesta Häneen kaikessa. Minä olen saanut kokea aika ajoin täysin yliluonnollista uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Jotenkin kummasti olen saanut nähdä, kuinka kävelen vetten päällä kohti kirkkautta. Vetten päällä kävelemisellä tarkoitan sitä, että olen mielessäni liidellyt olosuhteideni yli ja nähnyt siihen päivään, jolloin kaikki on taas hyvin. Ja tämä ei ole ollut mitään järkiuskottelua siitä, että tulee päivä, jolloin kuume laskee ja vointi kohenee vaan minä olen sydämessäni nähnyt sen päivän. Olen ollut mielettömän hyvinvoinnin tunteen vallassa, vaikka ulkoapäin katsellessa kaikki on kaaoksessa. Sellaista syvää rauhaa en ole koskaan kokenut elämässäni, mahtavaa!

Tällä kolikolla on kyllä toinenkin puoli, epäusko. Minulla on sellainen aavistus, että Herra on näyttänyt minulle tämän sairauden kautta, mitä epäusko meissä ihmisissä tekee. Nimittäin heti, kun olen alkanut taas tuijottaa olosuhteisiin, epäusko on astunut kuvaan. Se on ollut kuin syöksymistä alas kuiluun, jossa ei näy pohjaa. Turvaverkko häviää ja paniikki ja ahdistus valtaavat mielen. Mitäs, jos minulla onkin joku vakava tauti? Miten Jasminin käy, jos joudun sairaalaan? Mitäs, jos en kykenekään huolehtimaan lapsestani? Ja viimeinen kysymys on aina: Mitäs, jos Jumalaa ei olekaan olemassa? Sielunvihollinen on astunut areenalle. Epäuskon tähden Jumalasta tulee kuollut meille. Epäusko vieraannuttaa meidät Kristuksesta. Epäuskon tähden rukousvastaukset jäävät tulematta. Epäuskon tähden yliluonnollinen alue jää kokematta. Ilman uskoa, Jumala on vain järkeilyä, tietoa ja teoriaa.

Usko on kuitenkin Jumalan lahja. Sitä ei voi ihminen puristaa itsestään tai luoda itseensä lisää. Se on Pyhän Hengen työ. Pyhä Henki tekee uskon eläväksi. Ihmiselle on jätetty vastuu toimia uskon mukaan. Meidän vastuulla on olla kuuliaisia ja etsiä Herran kasvoja. Tähän minä olen saanut tämän 4 viikon aikana vedota. Olen sanonut Herralle: "Minä olen kuuliaisesti, olosuhteistani huolimatta, hakeutunut Sanasi äärelle päivittäin. Minä olen etsinyt lupauksiasi. Mitä nyt aiot Jumala tehdä tälle tilanteelle?" Ja minä olen noussut kuilusta, liitänyt olosuhteideni yläpuolella ja todistanut, kuinka Jumala pitää huolen silloinkin, kun meillä on vaikeaa.

Evankeliumin voima

2009-09-22T14:07:00.007+03:00

Miksi niin monilta ihmisiltä jää ymmärtämättä, mitä evankeliumi todella merkitsee? Olen viettänyt tämän kysymyksen äärellä pitkiä, pitkiä aikoja. Enkä vain osoitellakseni sormella muita ihmisiä, vaan nimenomaan myös omalla kohdallani. Minä tein uskonratkaisuni puolitoista vuotta sitten, mutta se ei todellakaan merkinnyt minulle henkilökohtaisesti heti vapautta, onnellisuutta, rauhaa, iloa ja kiitosmieltä. Itseasiassa minulle kävi päin vastoin.

Minä olen pitkään elänyt jatkuvassa syyllisyyden- ja alemmuudentunnossa. Osaan olla todella armoton itseäni kohtaan ja olen kokenut, että armo koskettaa ainoastaan toisia ihmisiä, mutta ei minua itseäni henkilökohtaisesti. Olen ollut kova syyllistämään itseäni sekä elänyt ikäänkuin armonkerjäläisenä. Itsetuntoni on ollut riippuvainen suorittamisesta, mitä enemmän suoritan hyviä tekoja, sitä tyytyväisempi Jumala on minuun. Tämä on täysin väärä käsitys. Ja olen ymmärtänyt tämän järjen tasolla jo pitkään, mutta jostain syystä se on jäänyt vajavaiseksi sydämen tasolla. Ja se syy on, että olen jäänyt elämään lain alle.

Keskustelimme tänään koulussa siitä, mikä on suhteemme lakiin. Ja puhun nyt siitä laista, joka säätelee sisintämme. Meihin näyttää olevan sisäänrakennettuna järjestelmä, joka vaatii ihmistä etsimään Jumalan suosiota ja hyväksyntää suorittamalla hyviä tekoja. Tämä "sisäinen ääni" voi olla hyvinkin voimakas joidenkin ihmisten kohdalla. Minun itseni kohdalla näin on. Se voi olla hyvinkin raastavaa sisäisesti ja vaatii suuria ponnisteluja pysyä kiitosmielellä Jumalaa kohtaan. Tällainen lain alle jäänyt ihminen myös omaksuu hyvin usein ankaran Jumala-kuvan. Vielä vähän aikaa sitten koin jatkuvasti olevani pettymys Isälle. Ja se on ehkä kaikkein kamalin tunne, mikä voi olla ihmisellä, joka joka solullaan hakee hyväksyntää. Ihminen, joka on tottunut suorittamalla hankkimaan arvostusta ja hyväksyntää, saattaa hakea sitä myös Jumalasta samalla tavoin vielä uskoontulonsa jälkeenkin. Pettymyksen tuottamisen tunne saattaa ajaa ihmisen jopa pois taivastieltä, sillä on kivulias prosessi kasvaa ulos ajattelutavasta, että olet arvokas ainoastaan silloin, kun olet täydellinen ja teet kaiken oikein. Voin sanoa melkein sadan prosentin varmuudella, että ellei minulla olisi ollut kaikkia niitä hengellisesti vahvoja aikuisia tukemassa ja nostamassa, olisin kaatunut omaan huonouteeni. Mielestäni tämä on kuitenkin äärimmäisen tarpeellinen kasvuprosessi käydä läpi, sillä ilman sitä armo ei pääse tulemaan todelliseksi.

Laki annettiin maailmaan Mooseksen kautta juutalaisille. Tämä oli ensimmäinen kokonainen lakisysteemi, jollaista ei ollut ennen Moosesta. Tähän lakikokonaisuuteen kuului 10 käskyn lisäksi 613 erilaista yksittäistä lakipykälää, joita olisi pitänyt pystyä noudattamaan. Jokainen, joka rikkoi yhtä lain kohtaa, oli siis lainrikkoja. Jos otat tarkemmin selvää juutalaisten laista, tulet tietämään, että sitä on mahdotonta noudattaa koko elämänsä ajan rikkomatta yhtäkään säännöstä. Mikä siis on lain tarkoitus? Lain tarkoitus on näyttää ihmisille todeksi synti ja heidän tuomionalainen tilansa. Mutta ennen kaikkea, Jeesuksen ristintyön kautta, osoittaa, että ihmisen on mahdotonta pelastaa itseään suorittamalla. Ihminen ei tunne kykenemättömyyttään ennenkuin hän todella yrittää noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä ja elää täydellisesti. Lakia on mahdotonta täyttää! Siksi Jeesus Kristus tuli maan päälle, Hän täytti lain puolestamme. Hän kärsi lain vaatiman kuolemanrangaistuksen puolestamme.

Tässä prosessissa minä olen ollut viimeisen puolitoista vuotta! Tietyllä tavalla Herran on täytynyt "nöyryyttää" minua, jotta olen tullut ymmärtämään, että omassa voimassani en pysty elämään täyttä uskon elämää - sitä, minkä Kristus kalliilla hinnalla osti minulle Golgatalla. Tämä asia on nyt alkanut valjeta minulle, mutta ehkä se ei vielä ole täysin sisäistynyt ajatusmaailmaani. On joskus ihmeellistä, kuinka on vaikea ottaa vastaan Jumalalta. Mutta on vielä ihmeellisempää, kuinka uskollinen ja kärsivällinen Pyhä Henki on opettaessaan meitä Jumalan lapsia. Kuinka lukemattomia kertoja sanon Pyhälle Hengelle, että: "Hiljaa nyt, kun mun täytyy askaroida kaikkien näiden syntieni kanssa vielä". Ja sitten minä alan korvia viiltävän ulvovan rukouksen siitä, että Herra antaisi kaikessa armossaan minulle anteeksi kaikki syntini, uudestaan ja uudestaan, jotka anteeksiannettiin jo aikoja sitten. Nyt minä vielä julistan katoilta sen, minkä minä haluan syödä niin, että se iskostuu luihin ja ytimiin: MINÄ EN OLE ARMONKERJÄLÄINEN, MINÄ OLEN ARMONPERILLINEN!!!

Täytyy sanoa, että en taaskaan ihan saanut kirjoitettua sitä, mikä minulla oli alunperin mielessä. Haluan kuitenkin tässä lopussa haastaa sinua, lukija, lähtemään tähän prosessiin, jos sinulla on uskonelämässäsi sellainen olo, että jotakin puuttuu. On ehdottoman tärkeää, että kasvamme hengellisiksi aikuisiksi ja tulemme tuntemaan armonperillisen arvon! Uskon, että monien uskovien elämä jää vajaaksi juuri tämän takia, että he eivät ole joko uskaltaneet tai jaksaneet lähteä tähän, ehkä kivuliaaseenkin prosessiin. Tai he eivät ole saaneet opetusta asiasta!! Jos sinulla herää tarve tietää asiasta enemmän, ota rohkeasti yhteyttä minuun tai hakeudu seurakuntaan hengellisesti aikuisen ihmisen puheille! Olkaa siunattuja!

Oppimista

2009-09-10T13:31:00.004+03:00

Koulu on nyt sitten siis alkanut! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon enemmän se on kuin osasin kuvitellakaan. Siis se vastaa jokaista toivettani ja jokaista haavettani, jotka Taivaan Isä sydämelleni laski aikanaan. Nytkin, kun olen jo tullut koulusta kotiin, tuntuu, että huomiseen koulupäivään on taas yksi ikuisuus. En ole koskaan näin paljon nauttinut koulusta kuin tällä viikolla. Vaikkakin olen opiskelijatyyppinen ihminen. Raamattukoulu on ihanaa!!

Meitä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita on tänä vuonna ennätysmäärä, muistaakseni meitä on 35: 16 naista ja 19 miestä. Mielestäni kaikki tuntuvat mukavilta, vaikka kaikkien kanssa en ole vielä ehtinyt jutellakaan. Mutta minusta on vaan niin ihanaa, että olemme kaikki samasta Hengestä ja puhumme kaikki samaa kieltä. Minun oikeassa elämässäni ei tuttavapiiriin kuulu kovinkaan montaa uskovaa. Kiitän Herraa siitä! Jokainen minun ystäväni on minulle tärkeä, uskossa tai ei. Mutta huomaan, että olen kaivannut juttuseuraa myös hengellisellä tasolla. Ja tähän rukoukseen on nyt vastattu, sain yli 60 uskovaa ystävää!!

Tämä kuvaa mielestäni hyvin Jumalan luonnetta. Jumala esiintyy Raamatussa myös nimellä El Shaddai, joka on hepreaa ja tarkoittaa: Jumala, joka antaa elämän ja yltäkylläisyyden. Me ihmiset usein unohdamme, mitä yltäkylläisyys tarkoittaa. Minä koin oikein ilmestyksen tästä asiasta tänään. Olen itse ajatellut, että Jumala antaa juuri sen verran, kun tarvitsemme. Että Hän antaa nipin napin sen, mikä on tarve sillä hetkellä. Ei, vaan Jumala on yltäkylläisyyden Jumala. Hän on enemmän kuin tarpeeksi, Hän on kaikkiriittävä. Jumala on kaikkein suurin Antaja, Hän haluaa antaa meille tarpeidemme mukaan ja enemmän. Filippiläiskirje 4:19 sanoo: Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Siis Hän antaa oman rikkautensa mukaan, oman mielensä mukaan. Ei meidän mielemme mukaan, sillä me emme edes tiedä, mitä tarvitsemme. Hän tietää ja tuntee tarpeemme paljon paremmin kuin me itse koskaan. Hän antaa siis oman rikkautensa mukaan, runsaasti, yltäkylläisesti. Ja jos siis kaikki taivaassa ja maan päällä on Jumalan, Hänen varastonsa ovat paljon suuremmat kuin yhdenkään ihmisen. Ja Jumala siirtelee varallisuuttaan mielensä mukaan.

Varallisuudesta puhuessani, en tarkoita pelkästään rahassa mitattavaa varallisuutta. Niinkuin aikaisemmin sanoin, olen pitkään rukoillut Herralta uskovaa ystävää. Minä sain yli 60! Siis 59 kertaa enemmän kuin osasin pyytää! Hän antaa yltäkylläisesti. Nyt minä saan 5 kertaa viikossa kokoontua uusien ystävieni kera aamulla klo 8 rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa. Samoin olen monta kertaa miettinyt, että miten vaatetan lapseni vähillä varoillani, kun lasten vaatteet ovat niin kalliita. Nyt minä olen saanut niin paljon lasten vaatteita, että niitä on jo kellarissa odottamassa, kunnes Jasmin täyttää 4-vuotta! Enkä ole edes rukoillut koko asiaa. Herra siis tietää tarpeemme paremmin kuin me itse.

Nyt minä opettelen luottamaan Herraan myös raha-asioissani. Tähän asti olen hoitanut talouttani itse. En ole uskaltanut antaa eurojani Jumalan käyttöön. Se vaatiikin suurta hyppäystä tuntemattomaan. Toki olen antanut kolehtiin ja joskus jopa lahjoittanut johonkin yhteishyvään, mutta en ole koskaan uskaltautunut sitoutumaan kymmenysten maksuun. Minua kosketti, kun opettaja tänään sanoi, että monet odottavat, kunnes tienaavat jonkin tietyn summan kuussa, jotta voivat antaa varojaan Jumalan Valtakunnan työhön. On helppoa sanoa, että sitten, kun oma talouteni on turvattu. Mutta todellisuudessa, jos et anna ensimmäisestä eurosta, et tule antamaan ensimmäisestä miljoonasta eurostakaan. Rahalla on sellainen vaikutus ihmiseen. Rahan himoon ovat monet suuret johtajat kaatuneet. Minä en halua olla yksi sellaisista ihmisistä. Minä en halua kiinnittyä mihinkään sellaiseen, joka voidaan äkkinäisesti ottaa minulta pois. En halua perustaa luottamustani sellaiseen, jonka puute voi romahduttaa koko elämäni kertaheitolla. Ja raha on sellainen. Ja minä tunnistan itsestäni rahan tuoman turvallisuuden tunteen. Se ei ole todellista, vain Jumalan huolenpito on pysyvää. Se on jokapäiväistä ja siihen täytyy voida luottaa. Hän ei jätä lapsiaan koskaan. Siis ei myös minuakaan.

Haluan vielä tähdennykseksi sanoa, että vaikka Raamatussa Luukas 6:38 sanotaan: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin; ei se tarkoita sitä, että maksamme varoistamme kymmenyksen ja jäämme sitten kotisohvalle odottelemaan, että rahaa alkaa satamaan ovista ja ikkunoista sisälle. Jumala arvostaa työntekoa suuresti. Sananlasku 10:4; Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa. Jumala on tarkoittanut meidät tekemään työtä. Ja työ pitää meidät arjessa kiinni ja ravitsee mielenterveyttämme. Mutta aina työtä tekemälläkään ei saa kaikkea, mitä tarvitsee, mutta uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen saa kaiken.

No niin, tämän minä opin tänään koulussa. Ja nyt alkaa teorian käytäntöön pano. Minä aikonen ottaa selvää varoistani ja luovuttaa ne Jumalan käyttöön. Se pelottaa minua, mutta siitä huolimatta Jumala on luvannut pitää minusta huolen. Tämä täytyy testata. Sanoisin, että ei juuri voisi olla parempaa tai kamalampaa aikaa tehdä tälläinen päätös, sillä tässä kuussa rahavarani ovat supistuneet minimiin. Koulun alettua en ole ollut enää oikeutettu mihinkään tukiin eikä minun ole mahdollista tehdä koulun ohella töitä. Joten todella tuloni ovat minimi toimeentulotuki, jolla täytyy elättää 2 ihmistä, maksaa koulu ja kulkeminen ja selvitä. Nyt minä aion vielä kaventaa tulojani alkamalla maksamaan kymmenyksiä. Kiitos Herralle, minut tullaan palkitsemaan tästä uskonaskeleesta!!

Ensiaskeleita...

2009-09-02T15:52:00.007+03:00

Hieman haikeana olen tänään hyvästellyt minulle rakkaiksi tulleet ihmiset Ensiaskel-ryhmässä. Olemme Jasminin kanssa käyneet Ensiaskeleessa siitä asti, kun Jasmin oli 2-kuukautta vanha. Kuluneeseen puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Paljon erityisiä hetkiä, kyyneleitä, naurunremakoita, keskusteluja ja kuunteluja. Nyt kesä lähenee loppuaan ja syksyn tuulet ovat hiljalleen alkaneet puhaltaa. Minä huomaan seisovani oman elämäni murroksen kynnyksellä. On alkamassa uusi aikakausi, lehti on kääntymässä ja uudet haasteet koputtavat sydämeni ovella. Minä pysähdyn hetkeksi muistelemaan mennyttä vuotta ja viime kuukausia.

Ensinnäkin haluan kiittää Ensiaskeleen henkilökuntaa mahtavasta vuodesta!! Te olette osaltanne rakastaneet minua ehjäksi, aito välittämisenne on itänyt minussa siementä ja toivon, että jäätte seuraamaan sen kasvua. Joskus elämässä tapaa ihmisiä, joista tietää, että he tavalla tai toisella jäävät matkakumppaneiksi.

Olen ollut viimeisen vuoden aikana sellaisen välittämisen piirissä, etten edes tiennyt sellaista olevan olemassa. Ihmiset ovat uskoneet minuun silloin, kun minä en ole nähnyt huomista päivää. He ovat kannatelleet minua käsivarsillaan, kun jalkani ovat olleet väsyneet. He ovat hoitaneet minua silloin, kun en itse ole jaksanut huolehtia. He ovat rakastaneet minua silloin, kun olen ollut kauheimmillani. Jumala on ollut huolellinen valitessaan ihmisiä, jotka ovat tulleet osaksi tarinaani. Hän on koskettanut jokaisen sydäntä vaaliessaan minun sydäntäni. Hänen työnsä on ollut täydellistä ja Hänen Rakkautensa on rajatonta. Minä olen ikuisesti suurella kiitosmielellä tästä.

Tulevan viikon alku kääntää uuden sivun elämässäni. Vihdoin tuo pitkään ja hartaasti odotettu päivämäärä on melkein kosketeltavissa. Muistan, kun ensi kerran sain sydämelleni ajatuksen Raamattukoulun aloittamisesta. Miten mahdottomalta se tuntuikaan. Miten mahdotonta se olikaan! Kaiken järjen mukaan ja olosuhteiden pakosta tämän ei koskaan pitänyt olla kohdallani mahdollista. Yksinhuoltajaäidillä ei pitänyt olla mahdollisuuksia irroittaa itseään yhteiskunnan kapuloista yksityiseen kouluun, jossa on lukukausimaksu ja jonka ohella olisi mahdotonta tehdä töitä tarpeeksi elättääkseen pienen perheensä. Mutta kun Jumala kutsuu, Jumala kutsuu. Ja kutsusta tuli niin selvä, että eräänä päivänä eteisessäni sanoin Herralle: "Minä otan ensimmäisen askeleen kohti mahdotonta, Herra tee Sinä siitä mahdollista". Ja Hän totisesti teki. Hän teki suorastaan ihmeen. Ja niin minä maanantaina aloitan Raamattukoulun!

Mennyt kesä on ollut oikea mini-Raamattukoulu, jona aikana Jumala on valmistanut minua tulevaa vuotta varten. Keväällä Herra puhui minulle tulevasta kesästä ja koin, että tämä kesä tulee olemaan koetinkivi. Luulin sen silloin tarkoittavan aivan jotakin muuta, kun mikä koetus oikein olikaan kyseessä. Minä typeryydessäni ajattelin, että minua varmaan houkutellaan entisellä elämällä; terassit kutsuvat niin mukavasti näin kesäaikaan ja juhlia riittäisi omansa kullekin päivälle. Tämä ei kuitenkaan ollut sinne päinkään, mitä olin pähkäillyt pienessä mielessäni, tosin on tullut todistettua kesän aikana, ettei minua todella enää houkuta vanha elämäni. Sen sijaan Jumala on opettanut kesän aikana minua seisomaan omilla jaloillani.

Hengellinen kasvuni on ollut verrattavissa täysin pienen lapsen kehitykseen vastasyntyneestä taaperoksi ja siitä leikki-ikäiseksi. Olen omasta lapsestani saanut peilata omaa hengellistä kasvuani. Muistan ajan, jolloin minua kannettiin sylissä vastasyntyneenä, uutena luomuksena. Sitten minä aloin ryömiä...sitä kesti piiiitkäääään. Olin yhtä huono siinä kuin Jasmin. Itseasiassa tein sen täysin samalla tyylillä kuin Jasmin. Roikuin Jeesuksen helmapielessä kiinni, raahautuen mukana, aivan kuten tyttäreni aikoinaan äitinsä housunlahkeessa. Tapasin kutsua häntä vapaamatkustajaksi :)
Kun aloin kontata, olin kärsimätön eikä hommasta tahtonut tulla juuta eikä jaata. Mutta innostusta ja tahdonvoimaa löytyi sitäkin enemmän! Täsmälleen niinkuin Jasmin. Ja täsmälleen niinkuin rakas tyttäreni nousi tahdonvoimalla pystyyn viikon, kahden konttaamisen jälkeen, minäkin luulin jo seisovani omin avuin. Jasminin tavoin kaaduin suorilta vartaloilta suoraan kallolleni lattiaan. Itkuhan siinä pääsee jo isolta ihmiseltäkin. Mutta ei jäänyt Jasminkaan itsesääliin makaamaan, vaan nousi uudelleen pystyyn ja jatkoi yrittämistä. Jumala rakastaa niinkuin äiti lastaan, Hän rohkaisee, tukee ja kärsivällisesti kannattelee, kun opettelemme pois äidinmaidosta vahvaan ruokaan.

Vielä hetken minä seisoin tukea vasten, mutta tuli aika, jolloin Isä sanoi: "Nyt on aika ottaa ensiaskeleet". Ja se aika on ollut tämä kesä. Kyllä minä olen horjunut ja huojunut, mutta sortunut en ole, sillä minä olen rakentanut kalliolle. Minä kaadun ja kompastun, välillä vauhti on niin kova, etten näe metsää puilta, mutta minä menen eteenpäin. Minä olen Iankaikkisen Isäni kämmenellä, jossa on turvallista temmeltää.

Minä olen reilun vuoden aikana ottanut useita ensiaskeleita. Minua on ollut tukemassa koko joukko ihania ihmisiä, joita haluan tässä kiittää kaikesta. Toivon sydämestäni, että olette tulleet siunatuiksi avustanne ja että myös minä saan Jumalalta tilaisuuden jakaa siitä, mitä minulle on annettu.

Yritin epätoivoisesti liittää tähän tekstiin musiikkivideon, mutta enpäs osannutkaan :( Laitan siis linkkinä:

http://www.youtube.com/watch?v=lJ5f9Qxib8E&feature=related

Täytynee kysyä Marjalta ohjeita tähänkin asiaan :) Nyt kuitenkin hyvää yötä kaikille!

Epäuskosta uskoon

2009-08-29T20:30:00.006+03:00

Jaahas, aika kirjoittaa taas. Päivät ne vaan tuntuvat vaihtuvan uusiin ja aika kuluu nopeaan. Minulla on ollut jotenkin raskas ja synkkämielinen viikko tämä viikko. Tuntuu, että hengellisesti kaikki velloo paikallaan ja on vaikea nähdä tulevaisuuteen. Puran siis lastini tänne ja pyydän Pyhää Henkeä avaamaan sisintäni.

Taas se on todettava, että me ihmiset olemme niin epäuskoista sakkia, ettei muusta väliä. Minulla on jälleen kerran viimeisen viikon verran soinut repeatilla jo niin nuhjuiseksi käynyt lause: "Ei susta ikinä mitään tule!". Miten ihmeessä voi olla niin vaikea uskoa itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa? Tai vaikka ei uskoisikaan itseensä, niin muistaisi edes olevansa uskossa! Minut on koodattu voittamaan Jeesuksessa Kristuksessa!! Miten minä voin unohtaa sen viikon välein?? Kun vihollinen syöttää valheitaan, miksen minä muista sanoa, että: "ihan sama, ehkä minusta ei ole siihen, mutta Jeesuksesta kyllä löytyy panoksia". Ja mielellään olisi mukavaa myös muistaa tämä ennen kuin asiat paisuu niin isoiksi, etten enää itsekään tiedä mistä on kyse.

Huomaan, että nyt on meneillään seuraavanlainen hyökkäys-strategia: vihollinen yrittää uskotella, että olen vain luonteeltani negatiivinen, masennukseen taipuvainen ja vakavamielinen. Ei pidä paikkaansa! Jumala ei tasan varmasti luonut minusta negatiivista eikä varsinkaan masentunutta! Sen sijaan elämä on rusikoinut minut tälläiseksi. Olen oppinut suhtautumaan asioihin negatiivisesti. Mielenkäyttö on yhdenlainen itsepuolustuslaji. Nyt minun vaan taas tarvitsee antaa mieleni Hengen johdatettavaksi.

Mutta miten se voikin olla joskus hankalaa! Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa turvata ja LUOTTAA Jumalaan? Minä olen niin käsittämättömän lopen kyllästynyt yrittämään itse. Ja niin usein minä kuitenkin sorrun siihen. Minä haluan hetinytvälittömästi oppia luovuttamaan itseni Jumalalle kokonaan!! Herra auta! Minä en halua, että joudun aina vetämään itseni tiettyyn lopenuupuneeseen pisteeseen, kunnes ymmärrän, että voin pyytää Herraa hoitamaan asiat. Ja Hän järjestää aina asiat miljoona kertaa paremmin kuin olisin itse koskaan kyennyt edes ajattelemaan.

Vihollinen on päässyt lapsuudessani varastamaan luottamukseni mihinkään olevaiseen, saatikka sitten siihen, mitä en voi edes nähdä. Minä olen niin raivostuttavan sidottu tunteisiini. Jumalan olemassaolo ei kuitenkaan ole riippuvainen minun tunteistani ja minun täytyy oppia tämä asia mahdollisimman pian. Ja vihollinen sorkkii nimenomaan tunteita, hän on mestari manipuloimaan.

Eilen eräs henkilö rukoili puolestani ja hän sanoi näkevänsä minun tuskaisen tieni, jolla on vuodatettu paljon kyyneleitä ja että olen kantanut suuria taakkoja. Hän näki nimenomaan lapsuuteeni ja kertoi, että Jeesus haluaa nyt auttaa minua käsittelemään noita muistoja ja haavoja ja parantaa minut mielenalueelta. Tämänhän pitäisi olla iloinen uutinen, mutta jostain syystä tulin kovin surulliseksi. Minä kun jo luulin parantuneeni niistä haavoista anteeksiantamuksen kautta! Mutta kyllä minä tiedostan ongelmat, jotka koskevat tunne-elämääni. Minä olen niin kovin haavoittuvainen, varsinkin hylkäämisen tunne on vahvana läsnä yleensäkin kaikessa mitä teen. Inhoan sitä. Odotan, että minä koen vapautuksen siitä pian.

Ei minulla ole muuta, kun jälleen laittaa toivoni Jumalaan. Minusta itsestäni ei ole itseäni parantamaan. Tästä nähtävästi tuli taas tälläinen itkuvirsi :) Lohdutukseksi kaikille lukijoille täytyy sanoa, että oloni parani huomattavasti tässä kirjoituksen aikana. Suorastaan koen mieleni taas positiiviseksi. Kyllä tämä blogi todella on syntynyt tarpeeseen! Tälläistä se on yksinhuoltajaäidillä, joka ei voi kuitenkaan lapseensa purkaa pahaa oloa. Minä siis keskustelen teidän kanssanne lukijat ♥

Haluan myös tässä lopuksi kiittää kaikkia teitä, jotka olette rukoilleet puolestamme! Mummi lähetti myös terveiset kaikille lukijoille ja kiitoksen kaikille rukoilijoille. Hän voi hyvin, fyysisesti hän on kovilla, mutta hengellisesti edelleen vahvana. Hänestä minä saan oppia luottamuksesta Jumalaan. Ja niinkuin kirjoitin jossain aikaisemmassa tekstissäni, että minä vastaan taistelukutsuun mielen sortoa vastaan. Minä olen valmis, minä, pikku-soturi, mummini esirukouksen ja hengellisen auktoriteetin siivittämänä nousen esiin Goljatiani vastaan. Luotan Jumalan lupaukseen huolehtia minusta öin ja päivin.

Menneisyyden suorittamista

2009-08-24T10:05:00.004+03:00

Minä olen taas ihmetellyt itseäni viime aikoina. Kuinka suorituskeskeisiä me ihmiset olemmekaan! Minut on kyllä kasvatettu suorittamaan jo pienestä pitäen, mutta miten siitä on niin vaikea pyristellä pois? Kenelle me oikeastaan suoritamme?

Pieni-Johanna alitajunnassani edelleen suorittaa äidin käskyjä. Meillä kotona oli vallalla äidin sana. Siitä ei poikettu muuta kuin poikkeustapauksissa. Poikkeustapaus oli silloin, kun äiti oli humalassa. Pääsääntöisesti kuitenkin äitini oli periaatteen nainen. Hyvin vahva sellainen. Hänellä oli kovin autoritäärinen luonne ja hän oli äärimmäisen karismaattinen ihminen. Äitiä oli vaikea vastustaa, miltei mahdotonta. Niinpä minä tein, kuten käskettiin. Opin miellyttämään ja tekemään sen, mitä oli odotettu. Pärjäsin oikein hyvin. Olin äidin lellikki; tai niin kaikki muut minut näkivät. Jopa veljeni.

Todellisuudessa elin suurten paineiden alla. Minulta odotettiin aina jotakin. Ja minä niin epätoivoisesti hain hyväksyntää. Voi kuinka monet kerrat itkin itseni uneen. Olin jo teini-iässä lopen uupunut. Mutta minä suoritin ja suoritin. Suoritin lukiot ja suoritin työt. Suoritin siinä ohessa veljenikin hoidot ja suoritin kotia. Sitten minä suoritin aikuisiällä kaikille ihmisille, joita tunsin. Ja kun panokseni loppuivat, aloin valehdella suorituksiani. Tosiasiassa kaikki alkoi mennä pieleen. Paniikkihäiriöt alkoivat, masennus puski päälle ja hommat jäivät kaikki puolitiehen. En meinannut millään enää saada mitään suoritettua loppuun asti. Hain aina uusista asioista alkuinnostusta, mutta aina se innostus loppui alkumetreillä. Pidin kuitenkin tiukasti kulisseista kiinni, vaikka niihin alkoi pikkuhiljaa ilmestyä reikiä. Läheiset ihmiset alkoivat nähdä valheideni läpi. Jäin usein kiinni kaikenlaisista valheista, kun en enää muistanut, kenelle olin valehdellut mitäkin.

Elin vuositolkulla aivan hirveässä paineen kuplassa. Stressi oli miltei sietämätön ja paniikkihäiriöt pahenivat niin, etten välillä voinut poistua asunnostani. Luulin, että kaikki ihmiset tietävät, kuinka kamala ihminen minä olen. Minusta tuntui, että ihmiset pystyvät lukemaan ajatuksiani ja että kaikki tuijottivat minua. Aloin jäädä useammin ja useammin pois koulusta, kun en voinut mennä bussiin. Ainoa paikka, missä tunsin oloni turvalliseksi, oli baari. Siellä minua ei tuijotettu ja se tuntui kotoisalta. Olenhan pienen ikäni kasvanut alkoholin ympäröimänä. Baareista on kokemusta jo pienestä pitäen, kun äitiä haettiin milloin mistäkin kapakasta tai odotettiin baarin portailla, koska äiti tulee. Niinpä siitä ilmapiiristä tuli minulle kodinomainen ja pidin sitä turvallisena.

Aloin käyttämään itse alkoholia jo nuorella iällä. Kuitenkin nuorena aikuisena se tuntui olevan elämäni keskipiste. Ei niinkään alkoholi, mutta juhliminen. Minä nautin suunnattomasti baari-illoista ja tanssin huumasta. Lisäksi pystyin samaistumaan ihmisiin, jotka viettivät siellä aikaansa. Olimme kuin sieluntovereita. Ymmärsimme toisiamme. Minä latauduin baarissa. Tunsin, että siellä voi hengähtää suorittamisesta, hetkellinen lepo masennuksen uuvuttamasta huonosta itsetunnosta. Humalatila turrutti ajatusten hyökyaallot ja minä pystyin rentoutumaan.

Tietenkään tämä ei auttanut olotilaani oikeassa elämässäni. Päinvastoin baari-illan jälkeen piti taas suorittaa entistä enemmän, ettei totuus paljastuisi. Kulissit olivat pikkuhiljaa romahtamassa. Ihmiset pitivät minua pelkkänä bilehileenä. Kiva ihminen, mutta ei järin luotettava eikä ystävänä kovinkaan mukava. Minusta oli tulossa kovaa vauhtia ihminen, jollainen en koskaan ollut halunnut olla. Minusta oli tulossa äitini kopio! Muistan vannoneeni joskus, että minusta ei ikinä tule samanlaista kuin äidistäni. Nyt jälkeenpäin huomaan, että en oikeastaan pääse sitä pakoon. Se on minun perintöni. Voin taistella sitä vastaan, mutta olen mikä olen.

Olen kuitenkin tullut ymmärtämään, että minä voin katkaista tämän kierteen, joka suvussamme näyttää alkoholin suhteen siirtyvän sukupolvesta toiseen. Minulla on valta valita, millaisen tulevaisuuden haluan itselleni ja lapselleni. Millaisen perinnön minä jätän tuleville sukupolville. Olen myös oppinut arvostamaan ja vaalimaan perintöäni, jonka oma äitini jätti minulle. Ja kaikille tehtäköön tiettäväksi negatiivisesta kirjoituksen sävystäni huolimatta, että minä olen antanut äidilleni anteeksi kaiken! Se oli pitkä ja raskas prosessi, mutta minä olen vihdoin katkeruudesta vapaa sydämessäni. Parempaa lahjaa ei Taivaan Isä minulle olisi voinut antaa. Minä olen oppinut ymmärtämään äitiäni ja minä olen oppinut rakastamaan häntä juuri sellaisena, kuin hän oli. Pahojen muistojen tilalle on tullut rakkaita, hyviä ja onnellisiakin muistoja. Niitä minä vaalin sydämessäni ja itken poismennyttä äitiäni. Minä toivon, että olisin vielä voinut halata häntä ja kertoa antaneeni anteeksi kaiken. Että hän oli paras äiti, jonka olisin voinut saada ja hän hoiti tehtävänsä juuri niin hyvin, kun hän niillä tiedoilla, taidoilla ja voimilla silloin kykeni. Toivon, ettei hänen olisi tarvinnut elää niin raskasta elämää. Ettei hän olisi voinut niin pahoin ja olisi voinut tuntea itsensä rakastetuksi.

Nimittäin rakkaus voittaa kaiken, niin tapahtui minullekin. Vielä on haavoja sitomatta, mutta Rakkaus, joka antoi minulle voiman rakastaa itseäni ja lastani, rakastaa minua terveeksi pala palalta. Ja minä rakastan sitä Rakkautta, joka on antanut minulle uuden elämän. Huolimatta siitä, miltä minusta tuntuu, Jeesus rakastaa minua, ja Sinua!

Huomaan eksyneeni alkuperäisestä aiheestani täysin. Ei se haittaa, kirjoitan siitä sitten toisen kerran. Nyt alan valmistautumaan hoidokkilapsen tuloon. Siunausta kaikille, jotka tänne taas eksyitte viettämään lukuhetkiä ♥

Uskon todellisuus

2009-08-18T19:55:00.005+03:00

Minua on viime aikoina puhutellut paljon uskon todellisuus. Kuinka todellista usko oikeastaan on ihmiselle, joka on sen vastaanottanut. Elämme ajassa, joka heijastelee suurta epävarmuutta, nostelee uhkakuvia taloudellisesti sekä poliittisesti, asettaa valtavia henkisiä taakkoja meille ihmisille kannettavaksi; ajassa, jossa epätoivo on valtaamassa tilaa sydämissämme. Näen ympärilläni valtavan paljon pahoinvointia. Ihmiset ovat väsyneitä ja voimattomia kuormiensa alla. Silti heidän lasteihinsa vaan lisätään painoa. Mistä ilmenee kaiken tämän keskellä Jumalan hyvyys?

Minä turvauduin ennen sanontaan: "Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa". Todellisuudessa se ei kyllä koskaan auttanut minun sisäistä tuskaani, mutta sainpahan tilaisuuden esittää vahvempaa kuin oikeastaan olinkaan. Ikäänkuin se olisi ollut joku saavutus - jokaisesta voitosta aina yksi papukaijamerkki lisää rintapielukseen ripustettavaksi. Niin minä sitten olen kulkenut kaikki merkit rinnassani ja vertaillut niitä toisten kanssa. Kenellä on mennyt huonoimmin tai kuka on on saanut kunniakseen olla meistä vahvin. Todellinen minäni huusi: "miksi aina minä? Mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni taas tämän?". Toinen klisee, jota olen käyttänyt ahkerasti: asioilla on aina tapana järjestyä. Mielen rauhoittamiseen toimii hetkellisesti ja siirtää katseen tulevaan, odottaen aikaa parempaa. Mutta minä olen huomannut, ettei minun tarvitse ahdistua odotusaikanakaan. Jeesus on kanssani ahdingon keskipisteessä; ei Hän odottele minua vastarannalla, kunnes olen jotenkuten räpiköinyt tieni myrskyn läpi. Hän seisoo vierelläni, pitää kädestäni kiinni ja rohkaisee minua tarkastelemaan tilannetta turvakaukalon läpi. Minä saan avukseni huutaa Hänen nimeään, kun vihollinen piirittää minut idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta. Silloin, kun valoa ei ole näkyvissä missään. Saan myös turvata Häneen elämäni pienissä asioissa. Ei ole mitään kauniimpaa kuin se, että minä katson Häneen ja Hän katsoo minuun. Siinä on hyvä olla, sitä on hyvä tavoitella ja siitä voi oppia elämään.

Mitä tapahtuu silloin, kun asiat eivät mene niinkuin olimme ajatelleet? Minä olen saanut eturivin paikan näytökseen, jota en koskaan halunnut mennä katsomaan, mutta johon minut kutsuttiin. Minun mummillani todettiin rintasyöpä kolmisen viikkoa sitten. Nyt tulevana perjantaina häneltä poistetaan toinen rinta kokonaan sekä kainalosta imusolmukkeita. Aiemmista tutkimustuloksista poiketen, kirurgi kertoi eilen syövän levinneen myös kainaloon. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät kuinka tärkeä minun mummini minulle on. Hän on ollut elämäni tukipilari kaikissa vastoikäymisissä, häneen minä olen saanut maallisesti turvautua koko elämäni ajan. Ja nyt on mahdollista, että hänet kutsutaan jo Taivaan kotiin. Tämä tekee kipeää, se osuu minuun johonkin niin syvälle, että sitä on mahdotonta käsittää. Minä tarvitsisin häntä vielä täällä maan päällä. En millään olisi valmis luopumaan hänestä. Pelkkä ajatus siitä ja silmistäni tulvahtaa kyynelten joki. Inhimillisesti ajatellen tämä tuntuu epäreilulta, minä vasta 4 vuotta sitten menetin äitini, nyt voin menettää toisenkin. Syöpä-diagnoosi kalskahtaa niin lopulliselta, pelottavaltakin ja siinä on ehdottomasti kuoleman haju.

Mutta kun annan mieleni Hengen johdateltavaksi, minut valtaa ilo mummini sairaudesta! Käsittämätöntä! Se voi kuulostaa tylyltä ja epäinhimmilliseltä, mutta minä iloitsen sairauden tuomista mahdollisuuksista. Mummini on saanut tilaisuuden elää Kristuksesta ja kasvaa Hänen läheisyydessään. Sillä kuoleman läheisyys saa meidät hakeutumaan vielä lähemmäksi Häntä, joka meidät voi armahtaa, parantaa ja pelastaa. Mummini pelastui vasta myöhemmällä iällä, mutta koko uskonsa ajan hän on ollut hyvä ja uskollinen palvelija Jeesukselle. Hän on nöyrä ja sydämellinen ihminen. En voi muuta, kun kunnioittaen katsoa mummini taivalta ja sitä, miten hän ottaa Jumalan kädestä sekä hyvän että pahan. Hän kiitollisena sairastaa syöpää! Hän siis kiittää syövästään Herraa ja sanoo: "tapahtukoon Sinun tahtosi". Tämä on lahja Isältä sekä mummilleni että kaikille hänen läheisilleen. Kirjoittaessani tätä olen niin liikuttunut, että pakahdun tästä rakkaudestani Taivaallista Isää kohtaan. Voiko kauniimpaa nähdä, kun uskovan, joka todella on elävästi uskossa. Joka todella on vapaa tämän maailman murheista, joka totisesti on löytänyt sen uskon, jota meidät on kutsuttu evankeliumina viemään kaikkeen maailmaan.

Tämä saattaa vielä muodostua suurimmaksi opetukseksi, minkä Jumala minulle haluaa opettaa. Usko ihan todella voi toimia suojakilpenä kaikkea sitä vastaan, millä tämä maailma meitä vastaan hyökkää. Tiedän, että on paljon uskovia, jotka kärsivät masennuksesta, ovat kohdanneet paljon vastoinkäymisiä ja ovat katkeroituneet Jumalalle. Minä rukoilen teidän puolestanne, että vahvistuisitte uskossanne niin, että se Jeesus, joka julistaa vangituille vapautusta, pääsee vaikuttamaan teidänkin sydämissänne ja vapauttaa teidän kahleista. Jeesus ei koskaan luvannut helppoa elämää uskoville, päinvastoin Hän sanoi: "jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä, se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin." (Joh. 15:18-20). Voimme siis odottaa vastoikäymisiä, mutta meitä myös lohduttaa seuraava Raamatun kohta: "Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa me nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestäävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." (Room. 5:2-5)

Omakohtaisesti voin sanoa, että voi olla tuskallisen hankalaa etsiä Jumalan kasvoja. Varsinkin, kun vastaus viipyy. Me emme kuitenkaan saa lannistua, sillä ei ole muuta toivoa olemassa. Minä saan usein itkupotkuraivarit Jumalani edessä, kun Hän ei vastaa, eikä olo helpotu, eivätkä vaikeudet väisty. Se on raivostuttavaa ja väsyttävää, mutta Hän ei koskaan siitä huolimatta ole jättänyt minua yksin. Aina on tullut joku, joka johdattelee minut takaisin elävien kirjoihin, kun minä vaellan pimeässä. Se voi olla ihminen tai se voi olla joku mitättömältä tuntuva ajatuksen itunen, joka paljastautuukin olevaksi koko vyyhdin purkaja ja vastaus. Hän vaan vastaa tavalla tai toisella. Minun pitää oppia kuuntelemaan Häntä, se onkin haaste. Olen harmikseni todennut, että raivoamalla ja repimällä hiuksia päästään, ei Taivaan Iskältä saa muuta kuin lämpimän katseen osakseen. Ei myöskään marttyyrivedolla: aina mä joudun kestään tätä, tää maksaa mulle liikaa, enkö muka oo ollu tarpeeksi hyvä ja nöyrä, kun sallit tämän. Ei. Turhia sanoja, jotka kohtaavat meitä Taivaassa. Silti, kyllä Hän kuuntelee marinatkin, mutta eivät ne meitä auta, pikemminkin ruokkivat pahaa oloa ja saavat aikaan suuttumusta ja katkeroitumista Jumalaa kohtaan. Tunnustan. Olen yksi pahimmista nurisijoista, mutta Isä on kääntämässä sivua elämässäni. Hän opettaa minulle syvää kiitollisuutta Häntä kohtaan, joka tulee olemaan uskoni kannatteleva voima.

Minun mieleni linnakkeet

2009-08-16T21:40:00.000+03:00

Mieleni tuntuu olevan taas sekasorron vallassa. Yritän saada ajatuksesta kiinni, mutta ennen kuin tavoitan sen, se on jo hukkunut mieleni syvyyksiin. Olen viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota mieleni toimintaan. Tai no, melkein koko aikuisikäni olen yrittänyt päästä mielen saloista perille. Joskus vain tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää itseään. Ennen uskoontuloani kärsin aika ajoittain masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Psykologit ja lääkärit kaikki suosittelivat lääkitystä ja joku jopa vähintään 3 vuoden intensiivistä psykoterapiaa. Kaikille lukijoille siis tehtäköön tiettäväksi, että olen (inhimillisesti)tuomittu mielisairauteen! Huolimatta vuosien hoidoista, mikään ei tuntunut todella auttavan mieleni omaan salattuun myllerrykseen. Useasti olen kokenut todellista voimattomuutta ajatusteni edessä. Epätoivo on saartanut minut lukemattomia kertoja nurkkaan, josta on ollut käsittämättömän vaikeata pyristellä takaisin vapauteen. Joskus olen jopa ollut vakuuttunut siitä, että masennus kulkee geeneissä, sillä myös äitini sairasti vakavaa masennusta.

Uskoontuloni jälkeinen aika oli yhtä mielen valtataistelua. Koin olevani ikuinen epäonnistuja, jota edes Jumala ei kykene muuttamaan. Yhteen päivään saattoi mahtua niin monta pohjien pohjakosketusta, etten enää tiennyt niin syvälle ihmisen voivan vaipua. Vastaavasti saatoin kokea huippujen huippuja, joista olikin kahta kamalampaa tippua taas pohjalle. Monet kerrat mieleeni on ajautunut ajatus bipolaarisen eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastamisesta. Sen mahdollisuutta myös vahvistaa eletty elämäni. Stressitekijät sekä turvaton kasvualusta ovat aivan hyvin voineet minut kyseiselle sairaudelle altistaa.

Joskus toivon, että voisin sammuttaa aivoni. Mielessä on käynyt myös rukoilla Jumalaa, että Hän tekisi minusta niin tyhmän, etten osaisi enää ajatella. En ole kuitenkaan uskaltautunut tätä rukousta lähettämään matkaan. Mutta todella, joskus ajattelen itseni niin väsyksiin, että koen olevani fyysisesti ja henkisesti täysin lopussa. Mieleni laukkaa niin nopealla tahdilla, että on miltei mahdotonta keskittyä olennaiseen. Silloin on myös äärimmäisen hankalaa muistaa olevansa uskossa! Minuthan on oikeasti jo yli 2000 vuotta sitten vapautettu tästä.

Mieleni on varmasti sielunvihollisen unelma temmellyskenttä. Kiitän Jumalaa siitä, että Hän alkoi vapauttamaan minua ongelmasta. Sain ymmärryksen siitä, mitä todella tapahtuu mielen alueella, kun koen ahdistusta, masentuneisuutta jne. Ne ovat kaikki mieleeni kohdistuvia hyökkäyksiä, jotka tulevat vihollisen maailmasta. Hyökkäykset ovat yksilöllisesti suunniteltuja. Minuun tuntuu tehoavan mieleni sekoittaminen niin, etten enää itsekään tiedä, missä mennään. Toisena tehokeinona on saada minut tuntemaan itseni niin tyhmäksi, etten edes jaksa vaivautua pyytämään Jeesusta apuun. Rukouksiani pyritään häiritsemään maksimum teholla. Ja vielä viimeisenä, mutta kaikkein ehkä eniten käytetty hyökkäys on käyttää tietoa ja järkeilyä Jumalan tuntemista vastaan.

Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että on miltei mahdotonta välttyä siltä uteliaisuudelta, mikä sai jo Eevan ja Adamin aikoinaan lankeamaan. Minä olen paljolti kirjaviisas, pidän lukemisesta,tiedon hankkimisesta ja oppimisesta. Todellista Jumalan viisautta minulta löytyy harmillisen vähän. Vasta viime aikoina minun todellisen ymmärrykseni rajoja on avattu.

Luettuani Joyce Meyerin Mielen taistelukenttä, ymmärsin olevani riippuvainen järkeilystä! Eipä koskaan käynyt mielessänikään, että ihminen voi olla riippuvainen järkeilystä. Mutta minkä vapautuksen koinkaan ymmärtäessäni tämän salaisuuden. Minulla siis on toivoa. Kyse on ajatusmallista, jonka olen opetellut lapsuudessani. Ymmärrän tämän. Meidän kotimme olosuhteet olivat aika ajoin kovinkin turvattomat, joten opetin itseni ennakoimaan ihmisten käyttäytymistä. Hankin tietoutta ihmisen mielestä ja yritin lievittää todellisia pelkotilojani yrittämällä ymmärtää miksi asioita tapahtuu. Asioiden ennakointi ja ymmärrys ovat olleet suojakilpiäni, joita olen pystyttänyt elämää vastaan. Meillä kaikilla on mielenlinnakkeita, millä me yritämme torjua ahdistusta, masennusta, kärsimystä, stressiä ja ylipäätään meille epämieluisia asioita.

Jumala on antanut minulle uskossa hengellisen auktoriteetin vastustaa saatanaa. Olen nyt oppimassa käyttämään sitä ja astumassa siihen sotavarustukseen, mikä minulle on annettu. Minä asetun järkeistämistä ja mielen alistamista vastaan! Jumala on kutsunut minut taistelukentille ja minä olen päättänyt vastata tuohon kutsuun. Sen toteuttaminen alkaa minusta itsestäni.

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen voinut huomattavasti paremmin. En voi rehellisesti sanoa, että mieleni ei vaipuisi synkkyyteen tai huippuihin enää, mutta pohjat ovat olleet korkeammalla ja huiput matalammalla. Mieleni on kaikesta huolimatta ollut tasaisempi. Mutta päivät ovat edelleen vaihtelevia, voin edelleen saman päivän aikana kokea synkkyyttä ja korkeuksia. Herra on kuitenkin kääntänyt kasvonsa minuun päin ja kuullut ahdistukseni ja nyt vastaa siihen. Minun vaan täytyy opetella.

Vielä tähän loppuun haluaisin sanoa niille ihmisille, jotka pitävät minua tämän luettuaan täysin pimahtaneena, että olen enemmän järjissäni tänä päivänä kuin ikinä aikaisemmin. Monet ystävistäni eivät ehkä tunnista minua tästä tekstistä, mutta minä olen matkalla jonnekin, suureen tuntemattomaan. Koen kyllä tästä tekstistä, että tämä todella on julkinen itsemurha. Tämän jälkeen joko laitat minut mappi-ööhön ja päälle muistilappu: mielenvikainen, tai sitten ymmärrät ajatukseni. Niin tai näin, minä olen tälläinen. Jumala on minulle tälläisen mielen antanut ja minä elän sen kanssa. Lohduttaudun ajatuksella, että monet suuret nerot olivat maanis-depressiivisiä ;)

Taivaan ja helvetin todellisuus

2009-08-15T13:54:00.000+03:00

Minua alkoi taas pohdituttamaan ihmisten kohtalo, sitten kun siirrymme ajasta ikuisuuteen. Ajatus alkoi vaivaamaan minua ehkä siksi, että kävin tuossa kommentinvaihdossa Pylvänäisen Vesan kanssa ja mainitsin äitini sairastaneen pitkään ennen kuolemaansa.

Aina aika ajoin minut valtaa suuri suru menetetystä äidistä ja eritoten siitä, mihin hänen henkiruumiinsa siirtyi, kun tomumaja antoi periksi. Tiedän, ettei äitini tehnyt ainakaan mitään näkyvää uskonratkaisua vielä täällä ollessaan. Minun tietojeni mukaan hän jopa uskoi uudelleensyntymiseen. Mutta tiedän myös, että hänelle oli evankeliumi julistettu ennen kuolemaansa. Mitä tapahtuu ihmisen viimeisellä hengenvedoilla? Minua lohduttaa toivo siitä, että Jeesus olisi kuitenkin armahtanut ja antanut äidilleni vielä tilaisuuden pelastua. Toisaalta epätoivo kalvaa, sillä äitini kuolema oli niin äkillinen ja se tapahtui hänen nukkuessaan - huomasiko ja ymmärsikö hän, että nyt aika tuli täyteen? Fyysisesti hän ei olisi voinut Jeesusta huutaa, sillä hän tukehtui, mutta ehtikö hän hengessään huutamaan Jeesusta pelastukseen?

Bill Wiesen kirjoittama 23 minuuttia helvetissä, on hätkähdyttävä ja mielenpysäyttävä todistus helvetin todellisuudesta. Kirjasta todella voi aistia sen epätoivon, kidutuksen, tuskan ja ahdistuksen, minkä Wiese niin elävästi kuvailee ihmistä kohtaavan tulisessa pätsissä. Siis jos äitini ei tehnyt ratkaisua tässä ajassa, hän on nyt ikuisessa kärsimyksessä. Sydämeni tuntuu pakahtuvan ajatukseen, että äitini huutaa tuskasta, elää pelossa ja kauhussa, kärsii ja on matojen syötävänä ikuisesti. Ei myöskään ole lohdutusta siitä, että olisi olemassa jokin pikku-helvetti, mihin hyvin eläneet ihmiset, jotka eivät koskaan tehneet mitään pahaa eläessään, menisivät. Ei ole myöskään olemassa pikku-taivasta, johon pääsee vähän kristityt tai sinnepäin eläneet ihmiset. Ei, ratkaisun tekemättä jättäminen tässä ajassa on jo ratkaisu ja ilman Jeesusta Kristusta ei yksikään mene Isän eteen. Ei yksikään. Jos siis minä päätän tänään, että uskon tie on liian raskas minulle ja luovun Jeesuksen seuraamisesta, minä tulen menemään helvettiin tästä ajasta, vaikka minulla olisi tieto Jeesuksen olemassaolosta.

Jumalan laki on Jumalan laki. Ei auta vaikka kuinka rukoilisin äitini puolesta, jos hän helvettiin on mennyt, on hän siellä oleva ikuisesti. Laitan silti toivoni Jeesukseen, Hän on voinut viime metreillä äitini armahtaa. Saan sen todennäköisesti tietää vasta, kun itse astun Jumalani eteen. Edellyttäen siis, että selviän maaliin asti. Mutta rukoilen läheisteni puolesta, jotka vielä täällä ovat.

Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella pelotella ketään helvetillä. Eikä myöskään helvettiin uskomalla pelastu, ainoastaan uskomalla Jeesukseen voi pelastua. Mutta suosittelen todella lukemaan Bill Wiesen kirjan 23 minuuttia helvetissä. Takaan, että ajatusmaailmasi muuttuu johonkin suuntaan. Myös googlettamalla Bill Wiese tai 23 minuuttia helvetissä, löytyy tietoa kyseisestä asiasta.

Työantaja kutsuu, Jasmin heräsi päiväunilta, joten eiköhän tämä sitten ole tältä erää tässä. Kommentointi on vapaata, niinkuin aina ja kysyä saa ja jos teksti herätti ajatuksia, niitä voi jakaa täällä tai lähettää minulle kommentteja suoraan sähköpostiin. Siunausta!

Millainen on uskovainen?

2009-08-14T21:47:00.000+03:00

Tänään onkin ollut jännitystä ilmassa, olen ollut ikäänkuin ensitreffeillä kaikkien lukijoideni kanssa. Vatsassa on tuntunut mukava, kauan kaivattu, perhosten kutina! Olen käynyt päivän mittaan lukuisia kertoja katsastamassa, josko joku olisi kommentoinut ajatuksiani. Ja onhan niitä ilmestynyt 2 kappaletta, siinä on 2 enemmän kuin uskalsin odottaa. Ja mikä mukavinta, palaute on ollut positiivista. Huomasin jo eilen, että itseasiassa jännitänkin enemmän sitä, mitä tuntemani ihmiset ovat mieltä kuin että mitä tuntemattomat ajattelevat minusta. Nimittäin ymmärsin luettuani Jennan kommentin uskoontulon yllättämisestä, ettei todella läheskään kaikki tuttavani tiedä asiasta.

Sitten minut yllätti ajatusprosessi, joka lähti rullaamaan ihan omia ratojaan. Kysymys on siitä, mitä voin tänne kirjoittaa. Tämä lähinnä kohdistuu uskoviin lukijoihini, sillä kun käsittelen hengellisiä asioita ja paljastan heikkouteni, ihmiset näkevät seurakuntanaamarini. Tajusin, että minulla on siis seurakuntanaamari! Tarkoitan tällä sitä sosiaalista maskia, minkä me kaikki vedämme kasvoillemme, kun astumme ihmisten eteen: "kaikki on hyvin, mä oon tosi onnellinen just nyt". Juuri eilen täällä innoissani puhisin siitä, miten ihanaa on, kun ei tarvitse esittää mitään. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Lisäksi istuin tänään kokouksessa, missä puhuja saarnasi siitä, kuinka Jumala etsii meistä aitoutta, jotta Hän voisi käyttää meitä aina enemmän Hänen Valtakuntansa työssä. Kyllä nyt tunnen syyttävän pistoksen sydämessäni.

En voi todeta muuta kuin että minä olen vajavainen ihminen. Kaikessa aitoudessani minulla on lukuisia heikkouksia, joiden kanssa joudun tätä tietäni vaeltamaan joka ikinen päivä. Yksi niistä heikkouksista on tupakka. Nyt kaikki ei-uskovaiset huokaavat helpotuksesta ja toteavat: "se olikin liian hyvää ollakseen totta" ja uskovaisilla nousee tukka pystyyn ja he päivittelevät: "miten huonoa evankeliumia". Totuus on, että meistä ei yksikään ole täydellinen, ei uskova eikä uskosta osaton. Jumala on niin asettanut syntiinlankeamuksen tähden. Toisaalta kun ajattelen, olen kiitollinen jokaisesta heikkoudesta, jonka Jumala saa kunniakseen minussa kääntää voitoksi. Lisäksi heikkouksieni tähden minulle ei jää muuta vaihtoehtoa, kun kääntää katseeni Kristukseen ja rukoilla anteeksiantoa ja toivoa, että armo riittää myös minulle.

Uskoviin kohdistuu itseasiassa huima määrä ulkoisia paineita siitä, millainen kristityn tulisi olla. Paavo Järvinen kertoi tänään kuinka häntä uskoontultuaan yritettiin väen väkisin laittaa muottiin, jonka nimi on helluntailainen. Minä voin todella samaistua Paavon tilanteeseen. Meiltä odotetaan tiettyä käyttäytymistä missä tahansa kuljemmekin. Seurakunnassa tätä tapahtuu myös paljon. Tiedän ihmisiä, jotka eivät uskalla tulla seurakuntaamme, koska he eivät esimerkiksi puhu kielillä (kielillä puhuminen on armolahja) tai kokevat vähempiarvoisuutta, koska eivät koe olevansa osallisena mistään armolahjoista. Tämä tietysti vaihtelee kirkkokunnittain, mutta helluntailaisuuteen kuuluu Pyhällä Hengellä täyttyminen ja sen merkkinä kielillä puhuminen ja muut armolahjat. Ikään kuin se olisi joku kilpailu, kuka meistä on enemmän pyhä ja enemmän uskossa. Minä olen ollut yksi näistä ihmisistä. Minun rukoukseni onkin, että Herra puhuisi kohtalotovereideni sydämelle siitä, kuinka arvokkaita he ovat juuri sellaisena kuin he ovat. Raamatun mukaista on tavoitella armolahjoja ja anoa niitä, mutta niiden puuttuminen ei saisi saada ihmistä tuntemaan itseään huonoksi. Puhtaasta sydämestä en usko, että kukaan seurakunnassa tieten tahtoen haluaa tälläistä kuvaa uskovaisuudesta antaa, mutta jotenkin se vain on ilmassa aistittavissa. Tiedostan toki myös sielunvihollisen valheet kyseisestä asiasta. Niin tai näin, armolahjat lahjaksi saadaan, niitä ei ansaita.

Minä joudun usein pitämään itse itselleni saarnaa siitä, kuinka usko ei ole suorittamista. Sitä ei voi ostaa yrityksillä olla pyhempi tai seisomalla päällään Jumalan edessä. Minä usein yritän tehdä kaikenlaisia vaihtokauppoja Jumalan kanssa: "vapauta minut tupakasta niin minä annan elämäni käyttöösi, tai yksi parhaimmista taisi olla, kun sanoin Herralle "jos saan varat tietokoneeseen, lupaan pyhittää sen käytön Sinun tarkoituksiisi". Siis että kuinka?? Istumalla facebookissa ja surffailemalla Elloksen nettialessahan se Jumalan kirkkaus ilmenee. Luulen, että Taivaan Iskällä oli hauskaa kustannuksellani, hyvä ettei tippunut valtaistuimeltaan. Sain kuitenkin Häneltä tietokoneen. Onneksi Jumalan armo riittää myös siihen, ettei Hän sitonut minua todella käyttämään tietokonettani ainoastaan Hänen tarkoituksiinsa. Hän olisi voinut sen tehdä, koneeni ei todella olisi tunnistanut muita kuin hengellisten sivustojen osoitteita. Mutta Hän on hyvä Jumala, eikä halua meidän turhanpäiväisten lupausten takia sitovan itseämme kiitollisuudenvelkaan Jumalalle.

No niin, nyt se on puhkaistu mätäpaise: minä, elävästi uskossa, olen epätäydellinen. Herralle kiitos siitä! Toivon todella, että en ole ajatuksillani loukannut teitä lukijat. Luulen, että monet ystävistäni kuitenkin ovat saaneet todistaa jo monet voitot minussa. Ihan niinkuin Jenna kommentissaan totesi, tyttö, johon hän koulussa tutustui, kuulostaa erilaiselta tänä päivänä. Minä olen saanut armolahjoista suurimman ja se on usko Jeesukseen Kristukseen.

Tästä se lähtee!

2009-08-13T20:54:00.000+03:00

No niin, nyt on blogi saatu alulleen. Se on kuin pieni itu, josta ei vielä osaa sanoa, millaiseksi se isona kasvaa. Mutta kaikessa raadollisuudessaan se nyt aluksi näyttää tältä. Täytyy varmaankin tutustua noihin asetuksiin ihan ajan kanssa paremmin, jotta tämä tulevaisuudessa näyttäisi hieman viihtyisämmältä.

Ajatus omasta blogista tosiaan syntyi mieleni sopukoissa lukiessani Pylvänäisen Vesan rohkeata tilitystä omasta elämästään. Eilen illalla mietiskelin, jo oikeastaan nukkumaan käyneenä, että olisikin aika terapeuttista kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Olen joskus lapsuudessani pitänyt säännöllisesti päiväkirjaa, mutta viime vuosina se ei oikein ole ottanut tuulta alleen. Olen joskus yrittänyt elvyttää vanhaa kirjoitustaitoa, mutta eipä se innostus ole montaa päivää koskaan kestänyt. En ole koskaan ajatellutkaan blogin kirjoittamista, mutta vielä ainakin tänään se tuntuu hyvältä idealta.

Hieman jännittää ajatus siitä, että joku toinen, täysin tuntematonkin voi nyt lukea elämääni ja nähdä pääni sisälle. Olen kuin mielen nudistirannalla, tietoinen ulkoisista mielipiteistä ja "uhkista", mutta uskaltaudun riisuutumaan. Avaan mieleni verhot ja uskallan julkisesti kurkistaa sisään.

Jos hieman avaan elämääni teitä lukijoita varten ennen kuin syöksymme ajatusten hyökyaaltoihin. Olen 27-vuotias pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Elämä ei ole koskaan mielestäni päästänyt minua kovin helpolla, monista karikoista olen joutunut takaisin vesille selvittämään tieni, eivätkä lähtökohtanikaan kovin antoisat olleet. 26 vuotta takeltelin kriisistä kriisiin, kunnes suurin niistä ajautui tielleni n. 2 vuotta sitten. Opiskelija-asunnossa tein raskaustestin, joka näytti positiivista. Siinä sitä sitten oltiin, yksin. Tiesin olevani elämäni siihen astisista suurimman ratkaisun kohdalla. Tein päätöksen pitää lapsen täysin tietoisena siitä, että tulisin kasvattamaan lapseni yksin. Tähän prosessiin liittyy paljon paljon muutakin ahdistusta, joita en aikone tässä kohtaa tarkemmin käsitellä. Vaikean synnytyksen ja sitä seuranneen vaikean ajan tuloksena olin henkisesti niin loppuun imetty, että todella jouduin kohtaamaan elämän niin raadollisena kuin se olla voi. Polvillani pyysin Jumalaa apuun. En tullut siinä hetkessä uskoon, mutta Jumala vastasi minulle niin ihmeellisellä tavalla, että näin jälkeenpäin ajateltuna, ihmettelen että en tullut. Herra johdatti minut uskovaan perheeseen asumaan, jossa sain kokea Jumalan rakkautta ihan konkreettisesti. Asuimme tyttäreni kanssa perheessä 3 kuukautta, jona aikana tein uskon ratkaisuni.

Olen nyt saanut elää Taivaan kansalaisena reilun vuoden. En voi sanoa, että aina on ollut mukavaa, mutta on ollut ihmeellistä kokea Jumalan eheyttävä voima. Ensimmäinen vuosi uskossa olostani oli yhtä vuoristorataa; joka toinen tunti olin sitä mieltä, että Jumala ehdottomasti on olemassa ja joka toinen tunti olin miltei vakuuttunut ettei näin ole. Minulla ei koskaan lapsuudessani ollut mitään kosketuspintaa Jumalaan tai hengellisiin asioihin. Olin vahvasti sitä mieltä, että kaikki uskovat ovat hieman tyhmiä tai kulisseja, jotka vain esittävät parempaa kuin ovatkaan. Todellisuudessa en tuntenut yhtään uskovaa, olin vain muodostanut ihmeellisen mielipiteen, tai pikemminkin asenteen heitä kohtaan, jolla ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Olen todella joutunut nielemään asenteeni useampaankin otteeseen. Vielä uskoontuloni jälkeenkin olen joutunut näiden ajatusten hyökkäyksen kohteeksi, ja monien, monien senkaltaisten mielipiteiden.

On käsittämätöntä olla ja elää uskossa! Ja kun sanon käsittämätöntä, todella tarkoitan sitä. Se on täysin Jumalan aikaansaama sekä ylläpitämä muutos ihmisessä. Jos Jumala ei pitäisi minua kämmenellään, en parhaimmallakaan suggerointiyrityksellä pystyisi elämään uskossa. Siis ainahan voi esittää ulkopuolisille jotakin, mutta tarkoitan olla uskossa silloin, kun kukaan ei ole näkemässä. Ja mikä vapaus siihen liittykään, ettei enää tarvitse esittää kenellekään yhtään mitään! Olen koko elämäni elänyt tietynlaisena kameleonttina, joka aina sopivan tilanteen mukaan vetää sopivan roolin hatusta. Miten raskasta!! Pelkkä ajatus entisestä saa ahdistuksen tunteen nousemaan pintaan. Olin jo niin lopen väsynyt roolileikkeihin. Siinä samassa kadotin myös uskoni mihinkään aitouteen tai minkään hyvän olemassaoloon. Itse asiassa muistan olleeni vihainen Jumalalle, johon siis en uskonut, siitä, että olin joutunut kokemaan niin paljon pahaa elämässäni. On siis täydellinen ihme, että olen tänä päivänä uskossa. Kunnia siitä kuulukoon täysin Jumalalle.

Ehkä tänään lopetan tähän, alkaa kello näyttää nukkumatin kyläilyaikaa. Nyt tämä on sitten virallisesti avattu tämä blogi. Katsotaan mihin se minut kaikkine ajatukseni johtaa.