Miksi niin monilta ihmisiltä jää ymmärtämättä, mitä evankeliumi todella merkitsee? Olen viettänyt tämän kysymyksen äärellä pitkiä, pitkiä aikoja. Enkä vain osoitellakseni sormella muita ihmisiä, vaan nimenomaan myös omalla kohdallani. Minä tein uskonratkaisuni puolitoista vuotta sitten, mutta se ei todellakaan merkinnyt minulle henkilökohtaisesti heti vapautta, onnellisuutta, rauhaa, iloa ja kiitosmieltä. Itseasiassa minulle kävi päin vastoin.
Minä olen pitkään elänyt jatkuvassa syyllisyyden- ja alemmuudentunnossa. Osaan olla todella armoton itseäni kohtaan ja olen kokenut, että armo koskettaa ainoastaan toisia ihmisiä, mutta ei minua itseäni henkilökohtaisesti. Olen ollut kova syyllistämään itseäni sekä elänyt ikäänkuin armonkerjäläisenä. Itsetuntoni on ollut riippuvainen suorittamisesta, mitä enemmän suoritan hyviä tekoja, sitä tyytyväisempi Jumala on minuun. Tämä on täysin väärä käsitys. Ja olen ymmärtänyt tämän järjen tasolla jo pitkään, mutta jostain syystä se on jäänyt vajavaiseksi sydämen tasolla. Ja se syy on, että olen jäänyt elämään lain alle.
Keskustelimme tänään koulussa siitä, mikä on suhteemme lakiin. Ja puhun nyt siitä laista, joka säätelee sisintämme. Meihin näyttää olevan sisäänrakennettuna järjestelmä, joka vaatii ihmistä etsimään Jumalan suosiota ja hyväksyntää suorittamalla hyviä tekoja. Tämä "sisäinen ääni" voi olla hyvinkin voimakas joidenkin ihmisten kohdalla. Minun itseni kohdalla näin on. Se voi olla hyvinkin raastavaa sisäisesti ja vaatii suuria ponnisteluja pysyä kiitosmielellä Jumalaa kohtaan. Tällainen lain alle jäänyt ihminen myös omaksuu hyvin usein ankaran Jumala-kuvan. Vielä vähän aikaa sitten koin jatkuvasti olevani pettymys Isälle. Ja se on ehkä kaikkein kamalin tunne, mikä voi olla ihmisellä, joka joka solullaan hakee hyväksyntää. Ihminen, joka on tottunut suorittamalla hankkimaan arvostusta ja hyväksyntää, saattaa hakea sitä myös Jumalasta samalla tavoin vielä uskoontulonsa jälkeenkin. Pettymyksen tuottamisen tunne saattaa ajaa ihmisen jopa pois taivastieltä, sillä on kivulias prosessi kasvaa ulos ajattelutavasta, että olet arvokas ainoastaan silloin, kun olet täydellinen ja teet kaiken oikein. Voin sanoa melkein sadan prosentin varmuudella, että ellei minulla olisi ollut kaikkia niitä hengellisesti vahvoja aikuisia tukemassa ja nostamassa, olisin kaatunut omaan huonouteeni. Mielestäni tämä on kuitenkin äärimmäisen tarpeellinen kasvuprosessi käydä läpi, sillä ilman sitä armo ei pääse tulemaan todelliseksi.
Laki annettiin maailmaan Mooseksen kautta juutalaisille. Tämä oli ensimmäinen kokonainen lakisysteemi, jollaista ei ollut ennen Moosesta. Tähän lakikokonaisuuteen kuului 10 käskyn lisäksi 613 erilaista yksittäistä lakipykälää, joita olisi pitänyt pystyä noudattamaan. Jokainen, joka rikkoi yhtä lain kohtaa, oli siis lainrikkoja. Jos otat tarkemmin selvää juutalaisten laista, tulet tietämään, että sitä on mahdotonta noudattaa koko elämänsä ajan rikkomatta yhtäkään säännöstä. Mikä siis on lain tarkoitus? Lain tarkoitus on näyttää ihmisille todeksi synti ja heidän tuomionalainen tilansa. Mutta ennen kaikkea, Jeesuksen ristintyön kautta, osoittaa, että ihmisen on mahdotonta pelastaa itseään suorittamalla. Ihminen ei tunne kykenemättömyyttään ennenkuin hän todella yrittää noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä ja elää täydellisesti. Lakia on mahdotonta täyttää! Siksi Jeesus Kristus tuli maan päälle, Hän täytti lain puolestamme. Hän kärsi lain vaatiman kuolemanrangaistuksen puolestamme.
Tässä prosessissa minä olen ollut viimeisen puolitoista vuotta! Tietyllä tavalla Herran on täytynyt "nöyryyttää" minua, jotta olen tullut ymmärtämään, että omassa voimassani en pysty elämään täyttä uskon elämää - sitä, minkä Kristus kalliilla hinnalla osti minulle Golgatalla. Tämä asia on nyt alkanut valjeta minulle, mutta ehkä se ei vielä ole täysin sisäistynyt ajatusmaailmaani. On joskus ihmeellistä, kuinka on vaikea ottaa vastaan Jumalalta. Mutta on vielä ihmeellisempää, kuinka uskollinen ja kärsivällinen Pyhä Henki on opettaessaan meitä Jumalan lapsia. Kuinka lukemattomia kertoja sanon Pyhälle Hengelle, että: "Hiljaa nyt, kun mun täytyy askaroida kaikkien näiden syntieni kanssa vielä". Ja sitten minä alan korvia viiltävän ulvovan rukouksen siitä, että Herra antaisi kaikessa armossaan minulle anteeksi kaikki syntini, uudestaan ja uudestaan, jotka anteeksiannettiin jo aikoja sitten. Nyt minä vielä julistan katoilta sen, minkä minä haluan syödä niin, että se iskostuu luihin ja ytimiin: MINÄ EN OLE ARMONKERJÄLÄINEN, MINÄ OLEN ARMONPERILLINEN!!!
Täytyy sanoa, että en taaskaan ihan saanut kirjoitettua sitä, mikä minulla oli alunperin mielessä. Haluan kuitenkin tässä lopussa haastaa sinua, lukija, lähtemään tähän prosessiin, jos sinulla on uskonelämässäsi sellainen olo, että jotakin puuttuu. On ehdottoman tärkeää, että kasvamme hengellisiksi aikuisiksi ja tulemme tuntemaan armonperillisen arvon! Uskon, että monien uskovien elämä jää vajaaksi juuri tämän takia, että he eivät ole joko uskaltaneet tai jaksaneet lähteä tähän, ehkä kivuliaaseenkin prosessiin. Tai he eivät ole saaneet opetusta asiasta!! Jos sinulla herää tarve tietää asiasta enemmän, ota rohkeasti yhteyttä minuun tai hakeudu seurakuntaan hengellisesti aikuisen ihmisen puheille! Olkaa siunattuja!
Minä olen pitkään elänyt jatkuvassa syyllisyyden- ja alemmuudentunnossa. Osaan olla todella armoton itseäni kohtaan ja olen kokenut, että armo koskettaa ainoastaan toisia ihmisiä, mutta ei minua itseäni henkilökohtaisesti. Olen ollut kova syyllistämään itseäni sekä elänyt ikäänkuin armonkerjäläisenä. Itsetuntoni on ollut riippuvainen suorittamisesta, mitä enemmän suoritan hyviä tekoja, sitä tyytyväisempi Jumala on minuun. Tämä on täysin väärä käsitys. Ja olen ymmärtänyt tämän järjen tasolla jo pitkään, mutta jostain syystä se on jäänyt vajavaiseksi sydämen tasolla. Ja se syy on, että olen jäänyt elämään lain alle.
Keskustelimme tänään koulussa siitä, mikä on suhteemme lakiin. Ja puhun nyt siitä laista, joka säätelee sisintämme. Meihin näyttää olevan sisäänrakennettuna järjestelmä, joka vaatii ihmistä etsimään Jumalan suosiota ja hyväksyntää suorittamalla hyviä tekoja. Tämä "sisäinen ääni" voi olla hyvinkin voimakas joidenkin ihmisten kohdalla. Minun itseni kohdalla näin on. Se voi olla hyvinkin raastavaa sisäisesti ja vaatii suuria ponnisteluja pysyä kiitosmielellä Jumalaa kohtaan. Tällainen lain alle jäänyt ihminen myös omaksuu hyvin usein ankaran Jumala-kuvan. Vielä vähän aikaa sitten koin jatkuvasti olevani pettymys Isälle. Ja se on ehkä kaikkein kamalin tunne, mikä voi olla ihmisellä, joka joka solullaan hakee hyväksyntää. Ihminen, joka on tottunut suorittamalla hankkimaan arvostusta ja hyväksyntää, saattaa hakea sitä myös Jumalasta samalla tavoin vielä uskoontulonsa jälkeenkin. Pettymyksen tuottamisen tunne saattaa ajaa ihmisen jopa pois taivastieltä, sillä on kivulias prosessi kasvaa ulos ajattelutavasta, että olet arvokas ainoastaan silloin, kun olet täydellinen ja teet kaiken oikein. Voin sanoa melkein sadan prosentin varmuudella, että ellei minulla olisi ollut kaikkia niitä hengellisesti vahvoja aikuisia tukemassa ja nostamassa, olisin kaatunut omaan huonouteeni. Mielestäni tämä on kuitenkin äärimmäisen tarpeellinen kasvuprosessi käydä läpi, sillä ilman sitä armo ei pääse tulemaan todelliseksi.
Laki annettiin maailmaan Mooseksen kautta juutalaisille. Tämä oli ensimmäinen kokonainen lakisysteemi, jollaista ei ollut ennen Moosesta. Tähän lakikokonaisuuteen kuului 10 käskyn lisäksi 613 erilaista yksittäistä lakipykälää, joita olisi pitänyt pystyä noudattamaan. Jokainen, joka rikkoi yhtä lain kohtaa, oli siis lainrikkoja. Jos otat tarkemmin selvää juutalaisten laista, tulet tietämään, että sitä on mahdotonta noudattaa koko elämänsä ajan rikkomatta yhtäkään säännöstä. Mikä siis on lain tarkoitus? Lain tarkoitus on näyttää ihmisille todeksi synti ja heidän tuomionalainen tilansa. Mutta ennen kaikkea, Jeesuksen ristintyön kautta, osoittaa, että ihmisen on mahdotonta pelastaa itseään suorittamalla. Ihminen ei tunne kykenemättömyyttään ennenkuin hän todella yrittää noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä ja elää täydellisesti. Lakia on mahdotonta täyttää! Siksi Jeesus Kristus tuli maan päälle, Hän täytti lain puolestamme. Hän kärsi lain vaatiman kuolemanrangaistuksen puolestamme.
Tässä prosessissa minä olen ollut viimeisen puolitoista vuotta! Tietyllä tavalla Herran on täytynyt "nöyryyttää" minua, jotta olen tullut ymmärtämään, että omassa voimassani en pysty elämään täyttä uskon elämää - sitä, minkä Kristus kalliilla hinnalla osti minulle Golgatalla. Tämä asia on nyt alkanut valjeta minulle, mutta ehkä se ei vielä ole täysin sisäistynyt ajatusmaailmaani. On joskus ihmeellistä, kuinka on vaikea ottaa vastaan Jumalalta. Mutta on vielä ihmeellisempää, kuinka uskollinen ja kärsivällinen Pyhä Henki on opettaessaan meitä Jumalan lapsia. Kuinka lukemattomia kertoja sanon Pyhälle Hengelle, että: "Hiljaa nyt, kun mun täytyy askaroida kaikkien näiden syntieni kanssa vielä". Ja sitten minä alan korvia viiltävän ulvovan rukouksen siitä, että Herra antaisi kaikessa armossaan minulle anteeksi kaikki syntini, uudestaan ja uudestaan, jotka anteeksiannettiin jo aikoja sitten. Nyt minä vielä julistan katoilta sen, minkä minä haluan syödä niin, että se iskostuu luihin ja ytimiin: MINÄ EN OLE ARMONKERJÄLÄINEN, MINÄ OLEN ARMONPERILLINEN!!!
Täytyy sanoa, että en taaskaan ihan saanut kirjoitettua sitä, mikä minulla oli alunperin mielessä. Haluan kuitenkin tässä lopussa haastaa sinua, lukija, lähtemään tähän prosessiin, jos sinulla on uskonelämässäsi sellainen olo, että jotakin puuttuu. On ehdottoman tärkeää, että kasvamme hengellisiksi aikuisiksi ja tulemme tuntemaan armonperillisen arvon! Uskon, että monien uskovien elämä jää vajaaksi juuri tämän takia, että he eivät ole joko uskaltaneet tai jaksaneet lähteä tähän, ehkä kivuliaaseenkin prosessiin. Tai he eivät ole saaneet opetusta asiasta!! Jos sinulla herää tarve tietää asiasta enemmän, ota rohkeasti yhteyttä minuun tai hakeudu seurakuntaan hengellisesti aikuisen ihmisen puheille! Olkaa siunattuja!