tiistai 22. syyskuuta 2009

Evankeliumin voima

Miksi niin monilta ihmisiltä jää ymmärtämättä, mitä evankeliumi todella merkitsee? Olen viettänyt tämän kysymyksen äärellä pitkiä, pitkiä aikoja. Enkä vain osoitellakseni sormella muita ihmisiä, vaan nimenomaan myös omalla kohdallani. Minä tein uskonratkaisuni puolitoista vuotta sitten, mutta se ei todellakaan merkinnyt minulle henkilökohtaisesti heti vapautta, onnellisuutta, rauhaa, iloa ja kiitosmieltä. Itseasiassa minulle kävi päin vastoin.

Minä olen pitkään elänyt jatkuvassa syyllisyyden- ja alemmuudentunnossa. Osaan olla todella armoton itseäni kohtaan ja olen kokenut, että armo koskettaa ainoastaan toisia ihmisiä, mutta ei minua itseäni henkilökohtaisesti. Olen ollut kova syyllistämään itseäni sekä elänyt ikäänkuin armonkerjäläisenä. Itsetuntoni on ollut riippuvainen suorittamisesta, mitä enemmän suoritan hyviä tekoja, sitä tyytyväisempi Jumala on minuun. Tämä on täysin väärä käsitys. Ja olen ymmärtänyt tämän järjen tasolla jo pitkään, mutta jostain syystä se on jäänyt vajavaiseksi sydämen tasolla. Ja se syy on, että olen jäänyt elämään lain alle.

Keskustelimme tänään koulussa siitä, mikä on suhteemme lakiin. Ja puhun nyt siitä laista, joka säätelee sisintämme. Meihin näyttää olevan sisäänrakennettuna järjestelmä, joka vaatii ihmistä etsimään Jumalan suosiota ja hyväksyntää suorittamalla hyviä tekoja. Tämä "sisäinen ääni" voi olla hyvinkin voimakas joidenkin ihmisten kohdalla. Minun itseni kohdalla näin on. Se voi olla hyvinkin raastavaa sisäisesti ja vaatii suuria ponnisteluja pysyä kiitosmielellä Jumalaa kohtaan. Tällainen lain alle jäänyt ihminen myös omaksuu hyvin usein ankaran Jumala-kuvan. Vielä vähän aikaa sitten koin jatkuvasti olevani pettymys Isälle. Ja se on ehkä kaikkein kamalin tunne, mikä voi olla ihmisellä, joka joka solullaan hakee hyväksyntää. Ihminen, joka on tottunut suorittamalla hankkimaan arvostusta ja hyväksyntää, saattaa hakea sitä myös Jumalasta samalla tavoin vielä uskoontulonsa jälkeenkin. Pettymyksen tuottamisen tunne saattaa ajaa ihmisen jopa pois taivastieltä, sillä on kivulias prosessi kasvaa ulos ajattelutavasta, että olet arvokas ainoastaan silloin, kun olet täydellinen ja teet kaiken oikein. Voin sanoa melkein sadan prosentin varmuudella, että ellei minulla olisi ollut kaikkia niitä hengellisesti vahvoja aikuisia tukemassa ja nostamassa, olisin kaatunut omaan huonouteeni. Mielestäni tämä on kuitenkin äärimmäisen tarpeellinen kasvuprosessi käydä läpi, sillä ilman sitä armo ei pääse tulemaan todelliseksi.

Laki annettiin maailmaan Mooseksen kautta juutalaisille. Tämä oli ensimmäinen kokonainen lakisysteemi, jollaista ei ollut ennen Moosesta. Tähän lakikokonaisuuteen kuului 10 käskyn lisäksi 613 erilaista yksittäistä lakipykälää, joita olisi pitänyt pystyä noudattamaan. Jokainen, joka rikkoi yhtä lain kohtaa, oli siis lainrikkoja. Jos otat tarkemmin selvää juutalaisten laista, tulet tietämään, että sitä on mahdotonta noudattaa koko elämänsä ajan rikkomatta yhtäkään säännöstä. Mikä siis on lain tarkoitus? Lain tarkoitus on näyttää ihmisille todeksi synti ja heidän tuomionalainen tilansa. Mutta ennen kaikkea, Jeesuksen ristintyön kautta, osoittaa, että ihmisen on mahdotonta pelastaa itseään suorittamalla. Ihminen ei tunne kykenemättömyyttään ennenkuin hän todella yrittää noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä ja elää täydellisesti. Lakia on mahdotonta täyttää! Siksi Jeesus Kristus tuli maan päälle, Hän täytti lain puolestamme. Hän kärsi lain vaatiman kuolemanrangaistuksen puolestamme.

Tässä prosessissa minä olen ollut viimeisen puolitoista vuotta! Tietyllä tavalla Herran on täytynyt "nöyryyttää" minua, jotta olen tullut ymmärtämään, että omassa voimassani en pysty elämään täyttä uskon elämää - sitä, minkä Kristus kalliilla hinnalla osti minulle Golgatalla. Tämä asia on nyt alkanut valjeta minulle, mutta ehkä se ei vielä ole täysin sisäistynyt ajatusmaailmaani. On joskus ihmeellistä, kuinka on vaikea ottaa vastaan Jumalalta. Mutta on vielä ihmeellisempää, kuinka uskollinen ja kärsivällinen Pyhä Henki on opettaessaan meitä Jumalan lapsia. Kuinka lukemattomia kertoja sanon Pyhälle Hengelle, että: "Hiljaa nyt, kun mun täytyy askaroida kaikkien näiden syntieni kanssa vielä". Ja sitten minä alan korvia viiltävän ulvovan rukouksen siitä, että Herra antaisi kaikessa armossaan minulle anteeksi kaikki syntini, uudestaan ja uudestaan, jotka anteeksiannettiin jo aikoja sitten. Nyt minä vielä julistan katoilta sen, minkä minä haluan syödä niin, että se iskostuu luihin ja ytimiin: MINÄ EN OLE ARMONKERJÄLÄINEN, MINÄ OLEN ARMONPERILLINEN!!!

Täytyy sanoa, että en taaskaan ihan saanut kirjoitettua sitä, mikä minulla oli alunperin mielessä. Haluan kuitenkin tässä lopussa haastaa sinua, lukija, lähtemään tähän prosessiin, jos sinulla on uskonelämässäsi sellainen olo, että jotakin puuttuu. On ehdottoman tärkeää, että kasvamme hengellisiksi aikuisiksi ja tulemme tuntemaan armonperillisen arvon! Uskon, että monien uskovien elämä jää vajaaksi juuri tämän takia, että he eivät ole joko uskaltaneet tai jaksaneet lähteä tähän, ehkä kivuliaaseenkin prosessiin. Tai he eivät ole saaneet opetusta asiasta!! Jos sinulla herää tarve tietää asiasta enemmän, ota rohkeasti yhteyttä minuun tai hakeudu seurakuntaan hengellisesti aikuisen ihmisen puheille! Olkaa siunattuja!

torstai 10. syyskuuta 2009

Oppimista

Koulu on nyt sitten siis alkanut! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon enemmän se on kuin osasin kuvitellakaan. Siis se vastaa jokaista toivettani ja jokaista haavettani, jotka Taivaan Isä sydämelleni laski aikanaan. Nytkin, kun olen jo tullut koulusta kotiin, tuntuu, että huomiseen koulupäivään on taas yksi ikuisuus. En ole koskaan näin paljon nauttinut koulusta kuin tällä viikolla. Vaikkakin olen opiskelijatyyppinen ihminen. Raamattukoulu on ihanaa!!

Meitä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita on tänä vuonna ennätysmäärä, muistaakseni meitä on 35: 16 naista ja 19 miestä. Mielestäni kaikki tuntuvat mukavilta, vaikka kaikkien kanssa en ole vielä ehtinyt jutellakaan. Mutta minusta on vaan niin ihanaa, että olemme kaikki samasta Hengestä ja puhumme kaikki samaa kieltä. Minun oikeassa elämässäni ei tuttavapiiriin kuulu kovinkaan montaa uskovaa. Kiitän Herraa siitä! Jokainen minun ystäväni on minulle tärkeä, uskossa tai ei. Mutta huomaan, että olen kaivannut juttuseuraa myös hengellisellä tasolla. Ja tähän rukoukseen on nyt vastattu, sain yli 60 uskovaa ystävää!!

Tämä kuvaa mielestäni hyvin Jumalan luonnetta. Jumala esiintyy Raamatussa myös nimellä El Shaddai, joka on hepreaa ja tarkoittaa: Jumala, joka antaa elämän ja yltäkylläisyyden. Me ihmiset usein unohdamme, mitä yltäkylläisyys tarkoittaa. Minä koin oikein ilmestyksen tästä asiasta tänään. Olen itse ajatellut, että Jumala antaa juuri sen verran, kun tarvitsemme. Että Hän antaa nipin napin sen, mikä on tarve sillä hetkellä. Ei, vaan Jumala on yltäkylläisyyden Jumala. Hän on enemmän kuin tarpeeksi, Hän on kaikkiriittävä. Jumala on kaikkein suurin Antaja, Hän haluaa antaa meille tarpeidemme mukaan ja enemmän. Filippiläiskirje 4:19 sanoo: Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Siis Hän antaa oman rikkautensa mukaan, oman mielensä mukaan. Ei meidän mielemme mukaan, sillä me emme edes tiedä, mitä tarvitsemme. Hän tietää ja tuntee tarpeemme paljon paremmin kuin me itse koskaan. Hän antaa siis oman rikkautensa mukaan, runsaasti, yltäkylläisesti. Ja jos siis kaikki taivaassa ja maan päällä on Jumalan, Hänen varastonsa ovat paljon suuremmat kuin yhdenkään ihmisen. Ja Jumala siirtelee varallisuuttaan mielensä mukaan.

Varallisuudesta puhuessani, en tarkoita pelkästään rahassa mitattavaa varallisuutta. Niinkuin aikaisemmin sanoin, olen pitkään rukoillut Herralta uskovaa ystävää. Minä sain yli 60! Siis 59 kertaa enemmän kuin osasin pyytää! Hän antaa yltäkylläisesti. Nyt minä saan 5 kertaa viikossa kokoontua uusien ystävieni kera aamulla klo 8 rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa. Samoin olen monta kertaa miettinyt, että miten vaatetan lapseni vähillä varoillani, kun lasten vaatteet ovat niin kalliita. Nyt minä olen saanut niin paljon lasten vaatteita, että niitä on jo kellarissa odottamassa, kunnes Jasmin täyttää 4-vuotta! Enkä ole edes rukoillut koko asiaa. Herra siis tietää tarpeemme paremmin kuin me itse.

Nyt minä opettelen luottamaan Herraan myös raha-asioissani. Tähän asti olen hoitanut talouttani itse. En ole uskaltanut antaa eurojani Jumalan käyttöön. Se vaatiikin suurta hyppäystä tuntemattomaan. Toki olen antanut kolehtiin ja joskus jopa lahjoittanut johonkin yhteishyvään, mutta en ole koskaan uskaltautunut sitoutumaan kymmenysten maksuun. Minua kosketti, kun opettaja tänään sanoi, että monet odottavat, kunnes tienaavat jonkin tietyn summan kuussa, jotta voivat antaa varojaan Jumalan Valtakunnan työhön. On helppoa sanoa, että sitten, kun oma talouteni on turvattu. Mutta todellisuudessa, jos et anna ensimmäisestä eurosta, et tule antamaan ensimmäisestä miljoonasta eurostakaan. Rahalla on sellainen vaikutus ihmiseen. Rahan himoon ovat monet suuret johtajat kaatuneet. Minä en halua olla yksi sellaisista ihmisistä. Minä en halua kiinnittyä mihinkään sellaiseen, joka voidaan äkkinäisesti ottaa minulta pois. En halua perustaa luottamustani sellaiseen, jonka puute voi romahduttaa koko elämäni kertaheitolla. Ja raha on sellainen. Ja minä tunnistan itsestäni rahan tuoman turvallisuuden tunteen. Se ei ole todellista, vain Jumalan huolenpito on pysyvää. Se on jokapäiväistä ja siihen täytyy voida luottaa. Hän ei jätä lapsiaan koskaan. Siis ei myös minuakaan.

Haluan vielä tähdennykseksi sanoa, että vaikka Raamatussa Luukas 6:38 sanotaan: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin; ei se tarkoita sitä, että maksamme varoistamme kymmenyksen ja jäämme sitten kotisohvalle odottelemaan, että rahaa alkaa satamaan ovista ja ikkunoista sisälle. Jumala arvostaa työntekoa suuresti. Sananlasku 10:4; Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa. Jumala on tarkoittanut meidät tekemään työtä. Ja työ pitää meidät arjessa kiinni ja ravitsee mielenterveyttämme. Mutta aina työtä tekemälläkään ei saa kaikkea, mitä tarvitsee, mutta uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen saa kaiken.

No niin, tämän minä opin tänään koulussa. Ja nyt alkaa teorian käytäntöön pano. Minä aikonen ottaa selvää varoistani ja luovuttaa ne Jumalan käyttöön. Se pelottaa minua, mutta siitä huolimatta Jumala on luvannut pitää minusta huolen. Tämä täytyy testata. Sanoisin, että ei juuri voisi olla parempaa tai kamalampaa aikaa tehdä tälläinen päätös, sillä tässä kuussa rahavarani ovat supistuneet minimiin. Koulun alettua en ole ollut enää oikeutettu mihinkään tukiin eikä minun ole mahdollista tehdä koulun ohella töitä. Joten todella tuloni ovat minimi toimeentulotuki, jolla täytyy elättää 2 ihmistä, maksaa koulu ja kulkeminen ja selvitä. Nyt minä aion vielä kaventaa tulojani alkamalla maksamaan kymmenyksiä. Kiitos Herralle, minut tullaan palkitsemaan tästä uskonaskeleesta!!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Ensiaskeleita...

Hieman haikeana olen tänään hyvästellyt minulle rakkaiksi tulleet ihmiset Ensiaskel-ryhmässä. Olemme Jasminin kanssa käyneet Ensiaskeleessa siitä asti, kun Jasmin oli 2-kuukautta vanha. Kuluneeseen puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Paljon erityisiä hetkiä, kyyneleitä, naurunremakoita, keskusteluja ja kuunteluja. Nyt kesä lähenee loppuaan ja syksyn tuulet ovat hiljalleen alkaneet puhaltaa. Minä huomaan seisovani oman elämäni murroksen kynnyksellä. On alkamassa uusi aikakausi, lehti on kääntymässä ja uudet haasteet koputtavat sydämeni ovella. Minä pysähdyn hetkeksi muistelemaan mennyttä vuotta ja viime kuukausia.

Ensinnäkin haluan kiittää Ensiaskeleen henkilökuntaa mahtavasta vuodesta!! Te olette osaltanne rakastaneet minua ehjäksi, aito välittämisenne on itänyt minussa siementä ja toivon, että jäätte seuraamaan sen kasvua. Joskus elämässä tapaa ihmisiä, joista tietää, että he tavalla tai toisella jäävät matkakumppaneiksi.

Olen ollut viimeisen vuoden aikana sellaisen välittämisen piirissä, etten edes tiennyt sellaista olevan olemassa. Ihmiset ovat uskoneet minuun silloin, kun minä en ole nähnyt huomista päivää. He ovat kannatelleet minua käsivarsillaan, kun jalkani ovat olleet väsyneet. He ovat hoitaneet minua silloin, kun en itse ole jaksanut huolehtia. He ovat rakastaneet minua silloin, kun olen ollut kauheimmillani. Jumala on ollut huolellinen valitessaan ihmisiä, jotka ovat tulleet osaksi tarinaani. Hän on koskettanut jokaisen sydäntä vaaliessaan minun sydäntäni. Hänen työnsä on ollut täydellistä ja Hänen Rakkautensa on rajatonta. Minä olen ikuisesti suurella kiitosmielellä tästä.

Tulevan viikon alku kääntää uuden sivun elämässäni. Vihdoin tuo pitkään ja hartaasti odotettu päivämäärä on melkein kosketeltavissa. Muistan, kun ensi kerran sain sydämelleni ajatuksen Raamattukoulun aloittamisesta. Miten mahdottomalta se tuntuikaan. Miten mahdotonta se olikaan! Kaiken järjen mukaan ja olosuhteiden pakosta tämän ei koskaan pitänyt olla kohdallani mahdollista. Yksinhuoltajaäidillä ei pitänyt olla mahdollisuuksia irroittaa itseään yhteiskunnan kapuloista yksityiseen kouluun, jossa on lukukausimaksu ja jonka ohella olisi mahdotonta tehdä töitä tarpeeksi elättääkseen pienen perheensä. Mutta kun Jumala kutsuu, Jumala kutsuu. Ja kutsusta tuli niin selvä, että eräänä päivänä eteisessäni sanoin Herralle: "Minä otan ensimmäisen askeleen kohti mahdotonta, Herra tee Sinä siitä mahdollista". Ja Hän totisesti teki. Hän teki suorastaan ihmeen. Ja niin minä maanantaina aloitan Raamattukoulun!

Mennyt kesä on ollut oikea mini-Raamattukoulu, jona aikana Jumala on valmistanut minua tulevaa vuotta varten. Keväällä Herra puhui minulle tulevasta kesästä ja koin, että tämä kesä tulee olemaan koetinkivi. Luulin sen silloin tarkoittavan aivan jotakin muuta, kun mikä koetus oikein olikaan kyseessä. Minä typeryydessäni ajattelin, että minua varmaan houkutellaan entisellä elämällä; terassit kutsuvat niin mukavasti näin kesäaikaan ja juhlia riittäisi omansa kullekin päivälle. Tämä ei kuitenkaan ollut sinne päinkään, mitä olin pähkäillyt pienessä mielessäni, tosin on tullut todistettua kesän aikana, ettei minua todella enää houkuta vanha elämäni. Sen sijaan Jumala on opettanut kesän aikana minua seisomaan omilla jaloillani.

Hengellinen kasvuni on ollut verrattavissa täysin pienen lapsen kehitykseen vastasyntyneestä taaperoksi ja siitä leikki-ikäiseksi. Olen omasta lapsestani saanut peilata omaa hengellistä kasvuani. Muistan ajan, jolloin minua kannettiin sylissä vastasyntyneenä, uutena luomuksena. Sitten minä aloin ryömiä...sitä kesti piiiitkäääään. Olin yhtä huono siinä kuin Jasmin. Itseasiassa tein sen täysin samalla tyylillä kuin Jasmin. Roikuin Jeesuksen helmapielessä kiinni, raahautuen mukana, aivan kuten tyttäreni aikoinaan äitinsä housunlahkeessa. Tapasin kutsua häntä vapaamatkustajaksi :)
Kun aloin kontata, olin kärsimätön eikä hommasta tahtonut tulla juuta eikä jaata. Mutta innostusta ja tahdonvoimaa löytyi sitäkin enemmän! Täsmälleen niinkuin Jasmin. Ja täsmälleen niinkuin rakas tyttäreni nousi tahdonvoimalla pystyyn viikon, kahden konttaamisen jälkeen, minäkin luulin jo seisovani omin avuin. Jasminin tavoin kaaduin suorilta vartaloilta suoraan kallolleni lattiaan. Itkuhan siinä pääsee jo isolta ihmiseltäkin. Mutta ei jäänyt Jasminkaan itsesääliin makaamaan, vaan nousi uudelleen pystyyn ja jatkoi yrittämistä. Jumala rakastaa niinkuin äiti lastaan, Hän rohkaisee, tukee ja kärsivällisesti kannattelee, kun opettelemme pois äidinmaidosta vahvaan ruokaan.

Vielä hetken minä seisoin tukea vasten, mutta tuli aika, jolloin Isä sanoi: "Nyt on aika ottaa ensiaskeleet". Ja se aika on ollut tämä kesä. Kyllä minä olen horjunut ja huojunut, mutta sortunut en ole, sillä minä olen rakentanut kalliolle. Minä kaadun ja kompastun, välillä vauhti on niin kova, etten näe metsää puilta, mutta minä menen eteenpäin. Minä olen Iankaikkisen Isäni kämmenellä, jossa on turvallista temmeltää.

Minä olen reilun vuoden aikana ottanut useita ensiaskeleita. Minua on ollut tukemassa koko joukko ihania ihmisiä, joita haluan tässä kiittää kaikesta. Toivon sydämestäni, että olette tulleet siunatuiksi avustanne ja että myös minä saan Jumalalta tilaisuuden jakaa siitä, mitä minulle on annettu.

Yritin epätoivoisesti liittää tähän tekstiin musiikkivideon, mutta enpäs osannutkaan :( Laitan siis linkkinä:

http://www.youtube.com/watch?v=lJ5f9Qxib8E&feature=related

Täytynee kysyä Marjalta ohjeita tähänkin asiaan :) Nyt kuitenkin hyvää yötä kaikille!