tiistai 21. joulukuuta 2010

Rauhaisaa Joulua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoille ja satunnaisille kävijöille rauhaisaa Joulun aikaa sekä runsasta Taivaan Isän Siunausta! ♥


lauantai 13. marraskuuta 2010

Eesti, Tallinn

Lähetysmatka lähenee ja kirjoitan pikaisen postauksen aiheeseen liittyen.
Lähdemme siis kouluna jälleen lähetysmatkalle Viroon, Tallinnaan 2.-5.12.2010 välisenä aikana ja tarvitsemme paljon esirukousta vielä ennen matkalle lähtöä ja etenkin sen aikana. Laitan tähän joitakin rukousaiheita:

- kaikki käytännön asiat sujuisivat ongelmitta
- taloudelliset asiat, oppilaiden ja matkakustannusten osalta
- terveys: kaikki pysyisivät terveinä nyt edeltävinä viikkoina (koska valmisteluja on paljon!) sekä matkan aikana
- kaikkien tiiminjohtajien (kakkoset) puolesta, että jaksaisivat kantaa vastuunsa ja kestäisivät hengellisen johtajuuden paineet
- matkanjohtajien puolesta: Vesa, Marjaana, Juha olisivat Pyhän Hengen johdatuksessa ja johtavat matkaa kaikella viisaudella ja ymmärryksellä ja taidollisuudella
- että kaikki ovet pysyisivät auki, minne meidän on tarkoitus viedä evankeliumia
- Jumala avaisi vielä lisää ovia
- vastaanottavan seurakunnan puolesta
- että sanoma saadaan kylvää hyvään maaperään
- Pyhän Hengen voitelua jokaiselle oppilaalle ja rohkeutta todistuksiin ja esityksiin

Omalle sydämelleni on vahvasti laskeutunut vastaanottavan seurakunnan koulutyö. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, onko heillä sellaista ylipäätänsä, mutta meille on avautunut ovi vierailla ainakin yhdessä koulussa ja rukoillaan, että pääsisimme myös muihin kouluihin. Jostain syystä koen, että Jumala haluaa tehdä jotakin meidän kauttamme vastaanottavassa seurakunnassa koulutyön saralla. Ehkä tästä reissusta alkaa koulutyö tai vahvistuu tai jotakin. Jos joku saa sydämelleen jotakin matkaan liittyen, kerro siitä minulle. Jumala puhuu niin monin tavoin meille ja montaa kautta. Kiitos, että olet taas tänäkin vuonna matkassa mukana ja lähettämässä meitä rukouksin!

Liitän tähän loppuun vielä aivan ihanan vironkielisen ylistyslaulun, laita silmät kiinni ja avaa sydämesi Eestille!



perjantai 5. marraskuuta 2010

Haaste sinulle: yritä

Hengissä ollaan!! Blogini on torkkunut jonkin aikaa, mutta nyt yritän vähän virvoittaa kirjoitustaitojani :)

Vaikka blogi on uinunut hieman, minä en suinkaan ole! Päinvastoin, olen elänyt enemmän täysillä kuin ehkä koskaan elämässäni. Jotain aivan mahdottoman ihanaa on tapahtunut minulle: Olen tullut uskoon! Uudestaan! Ja yhä syvemmin! Ja entistäkin palavemmin!

1 Joh. 4:9
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Halleluja! Ei ole suurempaa asiaa tapahtunut koko ihmiskunnan historiassa, kun että Jeesus nöyrtyi ja kuoli ristinkuoleman yhden ihmisen tähden, minun tähteni.

Leikitään hieman mielikuvitusleikkiä. Kuvittele olevasi Jumala, sinulla on kaikki valta koko universumissa, olethan luonut sen. Sinä omistat kaiken, aivan kaiken; jokaisen planeetan, timantin, hiekanjyväsen, kaiken kullan, kaiken kauneuden, kaiken loiston. Sinä olet myöskin Isä. Sinulla on poika, jota rakastat enemmän kuin mitään muuta, tekisit mitä vain lapsesi puolesta.

Olet luonut myös ihmisen, suurimman luomistekosi, jota rakastat kuin omaa lastasi, kuin omaa poikaasi. Rakkaudesta ihmiseen olet asettanut hänelle sääntöjä, jotta hän ei satuttaisi itseään. Rikkomuksen olet nimittänyt synniksi, jotta ihminen tietäisi sen olevan hänelle pahasta. Kuitenkin ihminen lankeaa syntiin ja se satuttaa häntä, repii hänen sisintään rikki, riepottelee häntä kaiken maailman tuulissa, aiheuttaa hänelle monenlaista tuskaa ja kipua. Sinä Jumalana, Isänä, tunnet lapsesi kivun ja haluat tehdä kaikkesi, jotta synti lakkaisi satuttamasta lastasi. Haluat sulkea lapsesi syliisi, turvaasi ja suojella hänet kaikelta pahalta, ikuisesti.
Rikkomuksen, synnin, seuraukseksi olet kuitenkin määrännyt kuoleman, eron sinusta, Jumalasta. Lapsesi kärsii, on synnin orjana eikä tiedä, kuinka päästä irti ja takaisin Isän suojaan ja turvaan.

Ainoa ratkaisu ongelmaan on, että Poikasi, joka on myös 100-prosenttinen Jumala, alentaa itsensä ihmisen muotoon, tulee 100-prosenttiseksi ihmiseksi ja elää synnittömän elämän ja Hänet syyttömänä tuomitaan kuolemaan. Poika, Jeesus, otti koko ihmiskunnan synnit päällensä ja kantoi ne ruumiissaan ristille ja antoi henkensä.

Miltä sinusta, Isä Jumala, tuntui katsoa, kuinka rakas Poikasi syyttömänä ruoskittiin, pahoinpideltiin muodottomaksi, pilkattiin, hänen päällensä syljettiin, hänen kätensä ja jalkansa lävistettiin ja hänet nostettiin ristille kuolemaan, alastomana ja häväistynä? Kuinka hän kärsi, jotta meillä olisi elämä?

Minä, äitinä, voin ehkä hitusen ymmärtää siitä tuskasta, jota Isä varmasti koki lähettäessään oman poikansa kuolemaan. Eikä vain kuolemaan, vaan elämään synnittömän elämän! Joka päivä kunnioitukseni Jeesusta kohtaan kasvaa, ymmärtäessäni enemmän ja enemmän, miten Hän eli. Kuinka paljon maksoi Jeesukselle elää synnittä. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi, että Getsemanessa Jeesus hikoili verta (Tätä voi esiintyä ihmisellä, joka joutuu äärimmäiseen stressitilaan, esim. kohdatessaan oman kuolemansa). Jeesus myös rukoili Isää: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". Hän nöyrtyi Isän tahdon alle, hikoillessaan verta; tietäessään, mikä hänen osansa tulisi olemaan. Minun tähteni. Minun, joka olen pilkannut Jumalaa, herjannut uskovia, tehnyt syntiä, satuttanut toisia ihmisiä, ajatellut vain itseäni. Minun, joka luulin olevani viisas, oman itseni herra, älykkö. Itseasiassa muistan sanoneeni, että tulisin muutoin uskoon, mutta kun olen liian viisas siihen :D Sittemmin olen joutunut nöyrtymään ja paljon.

Nöyrry sinäkin. Et sinä ole oman itsesi herra. Sinä olet synnin orja niin kauan, kunnes sinut siitä vapautetaan. Kokeile vaikka! Jumalan totuus kestää kyllä testaamisen. Kokeilepa kuinka vapaa olet: yritäpä olla polttamatta tupakkaa seuraavat 20 päivää, yritä olla ajattelematta pahaa kenestäkään seuraavaan 20 päivään, yritä rakastaa lähimmäistäsi seuraavat 20 päivää (juuri sellaisena kuin hän on) ja vielä enemmän, yritä rakastaa jotakuta, joka on satuttanut sinua seuraavat 20 päivää. Yritä antaa anteeksi jollekulle, joka on satuttanut sinua elämässäsi. Yritä olla tyydyttämättä jokaista himoasi seuraavan 20 päivän ajan. Yritä hallita masennusta. Yritä. Sinä et ole oman itsesi herra. Jos olisit, voisit vapauttaa itsesi sinua kahlitsevista asioista. Sinä sanot olevasi oman itsesi herra, koska sinä haluat oikeutella itsellesi tekojasi etkä kestä sitä totuutta, että et pysty itse muuttamaan käyttäytymistäsi. Paljonko maksaa sinulle, että ihmismielesi nöyrtyy tunnustamaan, että olet syntinen ja tarvitset apua?

Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.


tiistai 3. elokuuta 2010

2-vuotiaan arkea

Hieman kesäkuulumisia ajattelin päivitellä. Kirjoittaminen on jäänyt erittäin vähille viime aikoina, paljolti ajanpuutteen vuoksi. Mutta myös siksi, että en ole kertakaikkiaan jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Kesä on ollut ihana, mutta myöskin väsyttävä. 2-vuotiaalla on uskomaton määrä energiaa, rohkeutta ja kiukkua :) Jatkuva tekemisen keksiminen aamusta iltaan imee yllättävän määrän mehuja aikuisesta. Jasmin ei todella ole sitä tyyppiä, että hän viihtyisi lelujen parissa kovin pitkään, ainakaan itsekseen. 2-vuotias tarvitsee vielä paljon aikuisen opastusta leikeissä ja rutkasti huomiota. Jasmin ei myöskään tyydy siihen, että näytän olevani mukana leikissä, vaikken olisikaan. Hän haluaa minut kokonaan, koko ajan :) Tässä asiassa meillä on paljon oppimista, puolin ja toisin. Äidin täytyy välillä tehdä muitakin hommia ja Jasminin täytyisi välillä kyetä itsenäiseen olemiseen. Luulen, että tähän itsenäistymiseen myöskin liittyy tämä 2-v uhma, joka meillä jyllää myös parhaillaan. Oma tahto (jota neidillä siis kyllä riittää) kehittyy koko ajan, halu tehdä asioita itse kehittyy, mutta silti äidistä irrottautuminen tuntuu haastavalta. Jasmin yrittää kovasti tasapainotella omien tunteidensa kanssa; välillä hän on iso tyttö ja välillä hän on vauva, joka yhtäkkiä ei osaa tehdä mitään. Viime kuukausina Jasminilla on ollut kova tarve puhua siitä, millainen hän oli vauvana. Toistuvasti meillä keskustellaan siitä, kuinka hän oli pienenä äidin masussa ja kuinka äiti hoiti pientä Jasmin-vauvaa. Hän muistelee, että hän vauvana sai pitää tuttia ja äiti syötti tuttipullosta. Hän hakeutuu syliin, vauva-asentoon ja häntä pitää hoivata niinkuin silloin, kun hän oli pieni.
Toisissa asioissa hän taas on kovin ylpeä omasta kasvustaan. "Katos mua" on meillä varmasti yksi yleisimmistä lauseista :) "Äiti, mä oon jo NIIN iso tyttö, mä oon oppinu koska mä oon harjotellu NIIN kovasti". Jasmin kaipaa todella paljon kannustusta, kehumista ja huomiota.
Tämän lisäksi Jasmin on huomannut myös ympärillään olevat ihmiset entistä enemmän. Hän on alkanut vertailemaan itseään toisiin lapsiin. "Mä oon vähän isompi tota", "tolla on jo kasvanut vähän pidemmät hiukset, kun mulla", "mä en oo vielä koululainen, mun pitää vielä kasvaa vähän".
Niin hurjasti tapahtuu niin pienellä ajalla, että tuskin meinaan itse pysyä mukana. Yritän olla parhaani mukaan tukemassa lapseni kehitystä ja samalla muistaa, että minäkin olen olemassa. Se on vaikeaa. On aikoja, jolloin todella haluaisin irtisanoutua koko äitiydestä, sulkea ovi perässäni ja kävellä pois. Ihan oikeasti. Välillä ajattelen niin, kun väsyn. On päiviä, jolloin ajattelen, että en selviä tästä päivästä, itken itseni uneen, koska tunnen olevani epäonnistunut äitinä ja naisena. Sitten on päiviä, jolloin tunnen olevani täynnä kiitollisuutta siitä, että juuri Jasmin on minun lapseni ja saan pitää häntä luonani. Joskus tunnen olevani ihan ylionnellinen siitä, että olen äiti. Esimerkiksi tänään, lapseni on ollut 39 asteen kuumeessa ja makoili sohvalla ja minä istuin vieressä ja silittelin häntä. Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: "Tiedäkkö mitä? Mä kyllä rakastan sua". Halusin pysäyttää ajan ja katsella tytärtäni siinä ikuisesti. Tunsin tuhansia tunteita samaan aikaan. Olin ylpeä siitä, että lapseni osaa rakastaa ja ilmaista sitä (mikä ei ole itsestään selvää), tunsin onnistuneeni äitinä, onnistuneeni lapseni rakastamisessa (sillä hän ei voisi antaa sellaista, mitä ei ole koskaan saanut) ja kertakaikkista liikuttuneisuutta siitä, kuinka aidosti hän asian ilmaisi, pitkään sitä mietittyään. En osaa kuvailla, kuinka lempeästi hän sen sanoi.
Taidamme kumpikin tasapainoilla monien tunteiden kanssa samanaikaisesti. Yritämme sopeutua toinen toistemme tapoihin ja temperamentteihin, löytää meille molemmille sopivia ratkaisuja ja kasvaa kumpikin tahoillamme. Kaikkein haastavimpana minä koen tällä hetkellä sen, kuinka löydän tasapainon siihen, että olisin sekä terve auktoriteetti, että äidin turvallinen, lohdullinen ja rakastava syli samanaikaisesti. Kun on yksin, on selvittävä monenlaisista haasteista, joita ei ehkä olisi, jos meitä vanhempia olisi kaksi paikalla.
No eipä tässä nyt paljon kesäkuulumisia sitten tullutkaan kerrottua, tämä taisikin kuplia pinnan alla tärkeämpänä :) Tänä kesänä kuitenkin Jasmin on oppinut ajamaan pyörällä, kiipeämään itse keinuun ja ottamaan vauhtia (helpottaa huomattavasti äitiä!) sekä siirtynyt pysyvästi isojen sänkyyn :D Lisäksi Jasmin haaveilee laulajan urasta. Hän aikonee mennä lentokoneella esiintymään ulkomaille, kuten Mordechai Shapiro (löytyy aiemmasta postauksesta otsikolla Racheim). Hän on ymmärtänyt, että täytyy harjoitella kovasti ja kun täyttää 3 vuotta, pääsee seurakunnan lasten kuoroon. Eli joulun jälkeen alkaa harkoissa juokseminen :)
Siunattua alkavaa syksyä kaikille ♥

torstai 15. heinäkuuta 2010

Hän ei ole myöhässä

Helpotus. Olen saapunut jälleen keitaalle, virvoittavien vetten äärelle. Takana on taas useamman kuukauden valmistautumisjakso, tiedäthän, se aika, jolloin Jumala valmistaa meitä vastaanottamaan Häneltä. Olin jälleen siinä pisteessä, että en olisi kestänyt pisaraakaan enää. Ja juuri silloin Jumala vastaa. Hän ei ole koskaan myöhässä, ei liion ajoissakaan, mutta myöhässä ei koskaan.

Otteita Joyce Meyerin kirjasta Beauty for Ashes:

"As human beings we are created by God to be happy and to feel good (right) about ourselves. As a matter of fact, we must feel good about ourselves or eventually we will develop some sort of uncontrolled behavior, because such behavior gives us "good feelings", even if only for a little while"

"Most people who have been abused are shame-based individuals. They feel bad about themselves. They do not like themselves; therefore they experience a lot of guilt and condemnation."

"I had so much bad fruit in my life that I experienced regular bouts of depression, negativism, self-pity, quick temper, and the chip-on-the-shoulder syndrome. I had a controlling, domineering spirit. I was harsh, hard, rigid, legalistic, and judgemental. I held grudges and was fearful-especially of being rejected.
I was one person on the inside and another on the outside. I pretented to be confident, and in some ways I was. Still, I had low self-esteem. My so-called confidence was not really based on who I was in Christ, but on the approval of others, on my appearance and accomplishments, and on other such external factors. Many people think they are confident, but if their superficial exterior is stripped away, they are atually scared stiff! I was confused and full of inner turmoil."

Varsinkin viimeiset sanat: inner turmoil / sisäinen myllerrys, sekasorto, kuvaavat olotilaani, varsinkin viimeiseltä kahdelta vuodelta. Minua hallitsevat erityisesti seuraavat tunteet: häpeä, syyllisyys, pelko. Ja mitä enemmän olen yrittänyt päästä eroon näistä tunteista, sitä enemmän ne minua kiusaavat. Yhtäkkiä lukiessani Joycen kirjaa, kuulin sen hiljaisen äänen sisälläni ja ymmärsin, että en ole odottanut Pyhää Henkeä taisteluissani. Olen hutkinut ja mätkinyt sinne ja tänne, katkonut oksia vain todetakseni, että pian ne ovat kasvaneet takaisin, entistä tuuheampina.

Sisäinen kipu on pahinta kipua, mitä osaan kuvitella. Se jäytää ja kalvaa, hiljalleen syö ihmistä sisältä, väsyttää lopenuupuneeksi, kunnes ei enää jaksa välittää, mistään. Kun kipu yltyy, ihminen alkaa panikoida, hän tekee mitä tahansa, että syyttävät ajatukset, häpeän tunne, kalvava pelko väistyisivät. Mikä siihen kenelläkin auttaa, toiset juoksevat jääkaapille ahmimaan, toiset korkkaavat viinapullon, toiset ketjupolttavat, toiset painuvat salille rääkkäämään itsensä henkihieveriin jne. Mieli tarvitsee helpotusta, hyvänolon tunnetta, endorfiineja kehoon.

Minä olen elänyt sisäisen kivun kanssa niin kauan. Olen suoraansanottuna armoton itseäni kohtaan. Muistan kerran, kun Herra sanoi erään uskovan (joka ei tunne minua lainkaan) kautta, että minä vaadin itseltäni asioita, joita Jumala ei ole koskaan vaatinut minulta. Ajattelin tuolloin, että näinköhän? Minun on niin vaikea uskoa, että olen hyväksytty ja rakastettu juuri tällaisena. Hyvin harvoin osaan vastaanottaa rakkautta, missään muodossa. Varsinkaan toisilta ihmisiltä. Vaikka olen rakkauden suhteen nälkiintynyt, kaipaan sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kun sitä joku minulle osoittaa, koen usein valtavaa häpeää ja syyllistän itseäni.

Koska kello tikittää jo puolta yötä, on lopetettava tältä erää. Lopuksi vain kerron, että olen päättänyt vastaanottaa Jumalan rakkautta, missä muodossa Hän sitä minulle haluaakin näyttää. Olen päättänyt alkaa pitää kirjaa kaikista pienistä ja suurista asioista, joissa minä koen Jumalan rakkautta ja annan Hänen todistaa itselleni, että kaikkine vikoineni, minä olen rakastettu. Olen pyytänyt Pyhää Henkeä näyttämään minulle, milloin Jumala haluaa osoittaa minulle rakkauttaan. Seikkailu alkakoon!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Where could I go from Your Spirit?

O Lord, you have searched me [thoroughly] and have known me.
You know my downsitting and uprising; you understand my thought afar off.
You sift and searched out my path and my lying down and you are acquainted with all my ways.
For there is not a word in my tongue [still unuttered], but, behold, O'Lord, You know it altogether.
You have beset me and shut me in - behind and before, and you have laid Your hand upon me.
Your [infinite] knowledge is too wonderful to me; it is high above me, I cannot reach it.
Where could I go from Your Spirit? Or where could I flee from Your presence?
(Ps. 139:1-7)

Valvoskelin eilen myöhään ja satuin katsomaan Joyce Meyerin opetusta pitkästä aikaa ja hän sanoi jotakin, joka jälleen kerran sanoitti sen, mitä jo tiesin.

Kirjoitin alkuun englanninkielisen käännöksen, koska en löytänyt suomenkielisestä sitä yhtä hyvin ilmaistuna. Erityisesti jae 5 kuvaa tilannettani äärimmäisen hyvin:
You have beset and shut me in - behind and before, and You have laid Your hand upon me. (suom. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.)

Aloin tutkiskella tuota saartaa-sanaa ja eri englanninkielisiä käännöksiä siitä ja löysin yllättäviä asioita. Osa käännöksistä käyttää tuota beset-verbiä (piirittää, saartaa, juuttua jäihin) ja osa käyttää hem in-verbiä (ympäröidä jokin tai joku rajoitetulle alueelle).

Omaa tilannettani kuvaa parhaiten tällä hetkellä tuo 'juuttua jäihin' versio. Olen jumissa. Minut on saarrettu edestä ja takaa, rajoitetulle alueelle. En pääse eteenpäin ennen kuin teen parannusta, mutta en voi palata takaisin vanhaankaan. Olen juuttunut jäihin, koska omin voimin en pysty tekemään parannusta, mutta en osaa luovuttakaan. En voi mennä minnekään, koska Sinä olet siellä. En voi paeta Sinun Henkeäsi enkä Sinun kasvojesi edestä. Minä elän Sinussa.

Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan, mikä minua estää menemästä eteenpäin. Pelko! Luovuttamisen pelko. Luottamuksen puute. Jos lakkaan yrittämästä omin voimin, auttaako Jumala varmasti minua? Kuuluuko minun lakata yrittämästä? Mitä se oikeastaan ylipäätänsä tarkoittaa? Jos minä en yritä, miten Jumala voi silloin tehdä mitään minun kanssani? Miten luovutetaan oikealla tavalla? Uskallanko kokeilla? Mitäs jos Jumalan apu ja vastaukset viipyvät, alanko taas yrittää itse? Kuinka kauan osaan olla yrittämättä?

Olen tietysti asettanut onnistumiselleni aikarajan :) Yritän siis kiristää Jumalaa tekemään asioita minussa pikavauhdilla, minun aikataulussani. Yritän saada Jumalaa jälleen kerran toimimaan minun tahtoni mukaan ja minun tavallani, sen sijaan, että todella luovuttaisin asian Hänelle ja antaisin Hänelle vapaat kädet tehdä työtään minussa. Miten kummassa voi olla niin vaikeaa uskaltaa sanoa, että "Minä en pysty. Tiedän, että minun kuuluisi pystyä vaan en pysty enkä osaa. Ja vaikka koskaan en pääsisi tästä asiasta eteenpäin niin Herra luotan, että koska olen antanut tämän sinulle, se joko on minulle anteeksiannettu (yhä uudestaan ja uudestaan) tai sitten Sinä yliluonnollisesti autat minua tässä asiassa ja kykenen tekemään parannusta." En uskalla, koska pelkään, että Jumala ei autakaan minua. Että olen ymmärtänyt jotakin väärin tai en ole luovuttanut oikealla tavalla.

En tiedä, saako kukaan tästä tekstistä mitään tolkkua, lähinnä keskustelen nyt itseni ja Jumalan kanssa, yritän saada jotakin järjestystä ajatuksiini. Jos joku tunnistaa oireet itsessään, et ole ainakaan yksin, sinulla on kohtalotoveri täällä :)

Siunausta kaikille ♥

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Racheim!

"Racheim Racheim nu hashem Elokeinu Racheim
al Yisrael amecha racheim
ve-al Yerushalayim irecha Racheim Racheim Racheim
ve-al tziyon mishkan kevodecha
ve-al malchut beit David meshichecha
ve-al ha-bayit ha gadol
veha-kadosh Racheim Racheim Racheim
ve-al tziyon mishkan kevodecha
ve-al malchut beit David meshichecha
ve-al ha-bayit ha gadol
veha-kadosh Racheim Racheim Racheim"


keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kuule Herra, kun syvyydestä huudan Sinua!

Olen pöyristynyt! Suorastaan pyhä viha kiehahti sisälläni, kun kuulin seuraavasta:

Vaihda Raamattusi pornoon!

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestävät tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan pornolehtiin. Tempauksen tapahtumapaikkana on Kolmen sepän aukio Helsingissä ja se alkaa klo 14:00.

Vaihdettavaksi kelpaavat Raamatut, Koraanit sekä muut ”pyhät” kirjat. Lisäksi vastaan otetaan kaikenlaista uskonnollista kirjallisuutta ja lehtiä. Vaihdossa saadut kirjat otetaan hyötykäyttöön jätepaperina. Tempauksen tavoitteena on arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä ja tuoda esiin tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle.

”Porno mahdollistaa seksuaalisen kiihottumisen ja nautinnon joko yksin tai seurassa. Seksi – itsetyydytys mukaan lukien – on seksologisten tutkimusten mukaan monella tavalla hyväksi terveydelle ja mielialalle. Maailma olisi rennompi ja mukavampi paikka, jos ihmiset vaihtaisivat ”pyhät” kirjansa pornoon”, sanoo Tommi Paalanen Helsingin Vapaa-ajattelijoista.

Tempauksen järjestää Helsingin Vapaa-ajattelijat, ja sitä ovat tukemassa Seksualistin päiväkirja -blogi, Hustler sekä Jallu.



En voi olla kirjoittamatta tästä, en vaikka kuinka yritin kieltää itseäni mainostamasta koko törky-tapahtumaa. Mutta nyt USKOVAT, lumpiot lattiaan ja rukoillen taisteluun! Kyseinen tapahtuma järjestetään 4.6, eli tämän viikon perjantaina!

MISSÄ ON HUUTAVIEN ÄÄNI ERÄMAASSA?? Kuka puhuu totuutta tämän kansan elämään?
Pylvänäisen Vesan blogista lainaus Anonyymin kommentista: "Miksi seurakunnat eivät tee vastaiskua; tuokaa meille pornolehtenne, saatte Raamatun sijaan! Onko sielunvihollinen kekseliäämpi? Vai nukkuvatko kristityt? Itse Hrra Jeesuskaan ei hevin pääse sisäänpäin lämpiäviin seurakuntiin, niin kovasti he itseään rakastavat!"

Aiheellinen kysymys: Nukkuvatko kristityt? Missä me olemme, valo ja suola? Miksi me emme tee vastaiskua? Meidän taistelumme ei ole lihaa eikä verta vastaan vaan henkivaltoja vastaan. Ja tässä on kyse juuri siitä!! Jos käyt vapaa-ajattelijoiden sivuilla ja avaat Hengen silmäsi näkemään ja kuulemaan, se suorastaan hyppää silmillesi. Katso heidän merkkiään ja ota selvää. Sielunvihollinen ei todella ole kekseliäämpi, hänellä ei ole mitään omaa, kaiken hän on varastanut!

En voi muuta sanoa, kun että henkeni murehtii. Kävin Vapaa-ajattelijoiden liiton sivuilla ja kyyneleet nousivat silmiini. Niin surkea ajatusten maailma kohtasi minua siellä, että olin likipitäen lamaantunut. Vapaa ajattelu on äärimmäisen vaarallista. Ihminen ei osaa vetää itselleen rajoja! Ei kertakaikkiaan. Ihmisen omatunto, ns. yliminä, joka toimii moraalin säätelijänä, on erittäin muunneltavissa oleva yksikkö. Sen yli voi kävellä vapaalla tahdolla ja omaatuntoa voi "säätää", kunnes on vaarana, että se hiljenee.

Vapaa-ajattelijat julistavat: "Etiikka ei tarvitse jumalia. Hyvä ja paha määritellään suhteessa ihmiseen: hyvää on se, mikä tuottaa iloa ja onnea."
Jos ihmiselle annetaan valta toimia himojensa mukaan ja vapaasti toteuttaa tahtoaan ja on moraalisesti oikein elää sen mukaan, mikä tuottaa iloa ja onnea, kuka puolustaa mielihyvän tuottajaa? Ei voida enää sanoa, että on eettisesti ja moraalisesti väärin toteuttaa pedofiliaa, zoofiliaa, armomurhaa, kostoa jne. Jos rajat ovat vapaat, kenen vapaa ajattelu on oikeassa? Kenen tai minkä kulttuurin edustajan mielihyvää tuottavan "oikean" ajattelun perusteella me kasvatamme lapsiamme tai muokkaamme yhteiskuntaamme?

Vapaa-ajattelijat nimestään huolimatta eivät kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy Jumalaa tai jumal-ajattelua!! Kuka tämän määrittää? Jos kerran tarkoitus on tuottaa mielihyvää ja iloa, kuka heistä määrittelee sen, että Jumala ei tuota mielihyvää tai iloa uskovalle ihmiselle. Tässä tulee myöskin ongelma ateistisen Pohjolan rajojen ulkopuolella. Suurin osa maapallon miljardeista ihmisistä uskovat jumaliin. On monia kulttuureita, jotka perustuvat kaikessa käyttäytymisessään jumal-ajatteluun. Seuraava ote Vapaa-ajattelijoiden sivuilta heidän tavoitteistaan:

"Valtiovallan ei pidä muutenkaan asettaa mitään katsomusta toista
tärkeämmäksi. Vihkimisoikeus on annettava myös uskonnottomille, tai
poistettava uskontokunnilta. Yleisradiolta on poistettava velvollisuus
lähettää hartausohjelmia. Jumalanpilkkalaki on kumottava, koska suojaa
loukkauksilta ei pidä antaa millekään mielipiteelle. Päiväkodeista ja
kouluista tulee poistaa ruokarukoukset, jumalanpalvelukset ja muu
uskonnollinen toiminta.

Vapaa-ajattelijat kannattavat uskonnon ja katsomuksen vapautta. Vaikka uskontokuntien opit ovat mielestämme epätotta, on niitäkin oltava vapaus levittää."


Ristiriitaistako? Ehkä hieman.


Loppukaneettina totean vain, että ihminen tarvitsee suuremman Yliminän kuin mitä meidän rationaalinen ajattelumme voi meille tarjota. Jumala on ilmoittanut hyvän ja pahan, jotta me tietäisimme kuinka voimme toimia omaksi ja toistemme parhaaksi. Synti on nimetty meidän omaksi parhaaksemme. Jumalan Sana on ikuinen ja muuttumaton, se on luotettava, sitä ei tarvitse päivittää sitä mukaa, kun tietoutemme kasvaa eikä näin tarvitse sietää jatkuvaa epävarmuutta ja luoda uutta totuutta. Totuus on meille annettu yleisenä ilmoituksena (luonto ja maailmankaikkeus) sekä erityisenä ilmoituksena Raamatun kautta. Jumala on luonut tämän hiuksenhienon kaikkinaisuuden ja Hän valvoo sen tilaa.


Usko, kun sanon, että me tulemme maksamaan näin julkeasta Jumalan pilkasta. Rukoksesta sain Jer. 2:5-9.

Herra kuule, kun syvyydestä Sinua huudan: Armahda tätä kansaa!

Jos sinulla on rukouspiiri tai ystäviä, joiden kanssa voit rukoilla, ota tämä asiaksesi! Pyydän sinua uskova rukoilemaan nyt ja toimimaan, tavalla ja toisella. Kysy Herralta, mitä SINÄ voit tehdä! Olkaa siunattuja ♥

torstai 27. toukokuuta 2010

Muistoja ♥

Heippa kaikille!

Mikä mahtava Raamattukouluvuosi takana!! Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että ei sanat riitä kuvaamaan. Laitoin muutamia muistoja kuvina, enempää en jaksanut tällä erää ladata, mutta tässä joitakin:






perjantai 7. toukokuuta 2010

Löytö

Terveisiä Löytö-kampanjasta!

Nyt on kaksi kivaa Löytö-päivää takana, huomenna vielä jatketaan. Sää on suosinut Löytöilyä mukavasti, eilen paisteli kauniisti aurinko miltei koko päivän ja tänään on taivas pysytellyt tasaisen harmaana, mutta ei ole uhkaavimman näköisetkään pilvet sataneet. Tosin lämpötila oli tänään aika kolea, mutta siitä huolimatta ihmisiä on ollut hyvin liikkeellä ja olemme tavoittaneet monia.

Ilmainen lettu-teltta vetää ihmisiä puoleensa tasaisella tahdilla. Jonoa on ollut aamusta iltaan ja ihmiset ovat olleet iloisia ja positiivisesti yllättyneitä siitä, että ruokaa jaetaan ilmaiseksi. Tänään starttasi myös ilmainen makkara-piste ja uskon, että ulkoilmassa vietettävän nuortenillan saatossa monen masu saa täytettä makkarakojusta :)

Lastenteltassa on näkynyt iloisia lasten kasvoja. Voi miten ihanaa on saada oma kasvomaalaus ja vaikka kirahviksi väännelty ilmapallo! Helminauhoja on jaettu monille lapsille ja askartelupisteellä on voinut taiteilla monenlaista kivaa kotiinvietäväksi. Action-pisteen sählypeli on vetänyt isompia ja pienempiä pelaajia mukavasti.

Taidepisteellä käy jatkuva suhina. Vaatteita on tuunattu jos jonkinlaisia ja korupiste on kuuminta hottia. Vanhuksista nuoriin ovat toiset istuneet jopa tunteja pujottelemassa helmiä nauhoihin ja tekemässä kaulakoruja, korvakoruja tai muuta koristusta. Magneeteistakin on tänään moni innostunut, kun saatiin oikea taiteilija paikalle :) Luovuus on valloillaan!
Pyöriä on huollettu jo useita kymmeniä, taidetaan jo lähennellä sataa pyörää. Autoja on siivottu ja imuroitu ahkerasti, jonoa on kuulemma riittänyt siellä myös. On mahtavaa saada palvella ihmisiä konkreettisesti ja se onkin puhutellut monia erityisesti.

Musiikkitarjonta on ollut mahtavaa! Mukana on ollut mm. Mika Karola, Apa Ali-Löytty, Teemu Salakka, Joona Salo ja huomenna vielä luvassa muun muassa Bass'n'Helen. Tanssiesitykset ovat keränneet suuren yleisön ja draamaesitys (joka on erityisen rakas minulle) on ollut kertakaikkiaan yhtä puhutteleva kuin aina ennenkin.
Keskustelu- ja rukouspalvelu on ollut hyvässä vedossa myös. Eilen ainakin 3 ihmistä sai tulla Löydetyksi ja antaa elämänsä Jeesukselle. Monia monia hyviä keskusteluja ja kohtaamisia on ollut sekä pisteillä että rukousteltassa. Katuevankelistat ovat saaneet rukoilla monien puolesta, ihmisiä on parantunut ja moni on kokenut helpotuksen tunteen.

Kaikenkaikkiaan palaute on ollut pelkästään hyvää! Ihmiset kaipaavat ja etsivät Jumalaa, jotakin pysyvää ja todellista. Jotakin, missä on muutoksen voima. Niin monet kantavat valtavia kuormia ja taakkoja ja ovat uupuneita. Mutta Jumalan luokse on hyvä tulla ja toivon, että näin näkyvällä tempauksella kynnys voisi olla matalampi.

Siunausta jokaiselle, muista: Sinä Olet Löytö Jumalalle ja Jumala on Löytö Sinulle ♥

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Lion of Judah

Seurakuntamme (Tampereen Helluntaiseurakunta) käynnistää massiivisen evankeliointi-kampanjan ensi viikolla Tampereen Keskustorilla. Löytökampanja järjestetään 5.-9.5 klo 12-18 ja haluan toivottaa näin jokaisen kynnellekykenevän lukijan sydämellisesti tervetulleeksi tulemaan Löydetyksi ja itse löytämään Ilosanoman! Torilla tapahtuu monenlaista, ohjelmaa voi käydä katsomassa http://www.loyto.info/?Etusivu . Haluamme olla palvelemassa tamperelaisia ja kohtaamassa ihmistä ihmisenä.
Minut löytää kampanjakylän taidepisteestä, jos haluat tulla moikkaamaan :)

Huomenna Tampereella on myös Kristus-päivä ja haluan kutsua jokaisen juhlaan mukaan. Huomisen ohjelman löytää täältä: http://www.kristuspaiva.fi/3 . Minut löytää sieltä kantamassa lippua lippujuhlassa alkaen klo 13.

Varsinkin Löytö-kampanja tarvitsee esirukoustukeasi, joten jos et muuten pääse osallistumaan, voit olla mukana rukouksin. Kampanjaan liittyy monenlaisia käytännön haasteita ja hankintoja, joiden puolesta on hyvä rukoilla. Jos haluat lisätietoja, voit lähettää minulle spostia: johanna_laakso81@hotmail.com

Jumala kutsuu meitä jokaista palvelemaan ja seisomaan Hänen riveissään rohkeasti ja pelkäämättä! Hänen armeijansa on voittamaton ja siinä on turvallista palvella. Liitän Jason Uptonin biisin Lion of Judah tähän, kuuntele laulun sanoma ja lähde liikkeelle!



Toivotan kaikille lukijoille siunattua vappua ja iloista mieltä ♥

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kuulin askeleesi...

"Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä: "Missä sinä olet?". Mies vastasi: "Minä kuulin askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin".
(1 Moos. 3:8-10)

Aatami ja Eeva kuulivat Jumalan askeleet ja piiloutuivat. Mitä tämä kertoo meille? Minulle se kertoo muun muassa sen, että Aatami ja Eeva tunnistivat Jumalan pelkistä askelista! Pysähdypä ajattelemaan. Tunnetko ketään elämässäsi niin hyvin, että pystyt tunnistamaan hänet askelista? Jos tunnet, mitä on vaatinut se, että olet oppinut tunnistamaan hänet askelista? Tämänkaltaisen suhteen kehittyminen vie varmasti aikaa ja vaatii paljon yhdessä vietettyjä hetkiä, jotta oppii tuntemaan toisen näin läheisellä tavalla. Mutta se on mahdollista! Se on mahdollista myös Jumalan kanssa, koska voimme lukea siitä Raamatusta. Me vain olemme ajautuneet niin tolkuttoman kauaksi siitä yhteydestä, joka meillä kerran Luojamme kanssa oli. Syntiinlankeemus erotti ihmisen Jumalan yhteydestä, mutta se on meille hankittu takaisin kalliilla hinnalla Golgatan keskimmäisellä ristillä!! Älä usko sielunvihollisen valheita siitä, että sinä et voisi olla yhteydessä Jumalaasi! Sinä voit ja sinulla on Jeesuksen Kristuksen tähden vielä vapaa pääsy Hänen läsnäoloonsa ja vielä Hän jopa kutsuu ja haluaa olla yhteydessä sinuun. Jumala haluaa ennalleenasettaa yhteyden, joka kerran katkaistiin ja Hän kutsuu meitä niin syvään tuntemiseen, että me voimme tunnistaa Hänet askelista!

Keskustelu Jumalan ja ihmisen välillä jatkuu seuraavasti: "Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmää, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." (1 Moos. 3:11-13)

Nämä jakeet paljastavat jo itsessään paljon syntiinlankeemuksen seurauksista, mutta jos emme keskity siihen, huomaamme, että ihminen ja Jumala keskustelevat. Aivan arkisella tasolla Jumala kysyy ja ihminen vastaa. Suurimmalla osalla ihmisistä, uskovistakin, ei tunnu olevan edes tämän tason yhteyttä Jumalan kanssa! Me emme enää keskustele Herran kanssa vaan olemme niin keskittyneet yksipuolisesti vuodattamaan ja valittamaan kaiken maailman asioita, että loppu viimeksi emme tuki suutamme kysyäksemme Jumalalta, mitä Hän haluaisi vastata meille. Sitten on myös uskovia, jotka eivät enää edes valita. He ovat luovuttaneet. Mutta täytyy ymmärtää, että vie aikaa oppia kuulemaan Jumalan ääntä! Me olemme ajautuneet niin kauaksi Jumalastamme, ettemme enää tunnista Hänen ääntään. Mutta Hän haluaa puhua meille ja Hän yrittää kommunikoida, jatkuvasti!! Minua suututtaa, kun ihmiset tekevät niin suuren numeron siitä, jos Jumala joskus sanoo heille jotakin. Ihan kuin se olisi jokin ihme! Meillä on asennevamma tässä kohden ja suhtaudumme asiaan nurinkurisesti. Keskutelu Jumalan kanssa kuuluisi olla täysin luonnollinen asia meille eikä niinkään ihme, jos joskus sattuu vahingossa kuulemaan Herran äänen. Aatami ja Eeva kävivät Edenissä täysin normaalia, vuorovaikutteista keskustelua, Jumalan kanssa. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Kuulin kerran miehestä, joka minun mielestäni oli oivaltanut asian erinomaisesti. Hän tunsi Jumalansa niin hyvin, että oli kirjoittanut Raamattunsa etulehdelle itselleen isoilla kirjaimilla muistutuksen: "Pidä turpas kiinni!". Me unohdamme, että Jumalakin haluaa puhua meille. Me kyllä kysymme ja vaadimme Häneltä monenlaisia vastauksia, mutta sitten emme kuuntelekaan Häntä. Luulen, että useamman meistä pitäisi muistutella itseämme pitämään turpamme kiinni välillä. Herran edessä hiljaa oleminen ja Hänen odottamisensa on yhtä tärkeää kuin ääneen rukoilemisemme. Varsinkin meille karismaatikoille tämä muistutukseksi. Sitten niille, joille puhuminen ääneen Herralle tuntuu hankalalta, muistutuksena, että Hän haluaa tietää, mitä meille kuuluu. Jumala on äärimmäisen kiinnostunut elämästämme ja siitä, mitä meidän sydämellämme on. Hän haluaa keskustella kanssamme. Hän haluaa, että me avaudumme Hänelle ja olemme yhteydessä Hänen kanssaan.

"Se joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa oven ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä."

Jeesus kutsuu meitä nimeltä ja Hänen äänensä on tunnistettavissa. Me voimme kuulla Paimenen äänen ja seurata Häntä. Minä uskon, että on mahdollista keskustella Jeesuksen kanssa täysin normaalisti, tässä meidän arkielämässämme. En usko, että Jumala vaatii jonkinsortin juhlamenoja joka kerta, kun haluamme keskustella Hänen kanssaan vaan meillä on pääsy kaikkein pyhimpään aina ja jatkuvasti, missä tilanteessa tahansa ja milloin tahansa. Toki meillä täytyy säilyä kunnioitus Isää kohtaan ja Jumalan pelko, mutta me voimme puhua Hänelle kaikista asioistamme, vaikka tiskatessa. Uskon, että kun opimme kuulemaan Jeesuksen äänen ja opimme tuntemaan Hänet paremmin ja syvemmin, lopulta käy, kuten Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."


tiistai 6. huhtikuuta 2010

Tie, Totuus ja Elämä


Jeesus sanoi opetuslapsilleen (Joh. 14: 1-4): "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
Tuomas ei ymmärtänyt ja sanoi etteivät he tiedä minne Jeesus on menossa, joten kuinka he voisivat tuntea tien.
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette Hänet jo nyt, olettehan nähneet Hänet." (Joh. 14:6-7)

Jeesus sanoi siis, että jos te tunnette minut, te tunnette tien. Jonkun tunteminen vaatii henkilökohtaista suhdetta, kohtaamista, tapaamista, keskustelua, elämistä hänen rinnallaan. Emme voi sanoa tuntevamme jotakin ihmistä vain kuulopuheiden perusteella. Emme todella tunne toista vain jonkun yhteisen tuttavamme kautta tai vanhempiemme kautta. Vaaditaan henkilökohtaista kokemusta toisesta ihmisestä. Näin on myös Jeesuksen kohdalla. Emme voi todella tuntea Häntä, jos emme vietä aikaa Hänen kanssaan, keskustele Hänen kanssaan, opettele tuntemaan Häntä. Kuulopuheiden perusteella emme tunne Tietä. Jeesus on Tie Taivaaseen. Ilman Häntä ei yksikään pääse Isän Jumalan luo.

"Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. " (Room.5:1)

Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Jeesus Kristus kuoli ristillä täyttäen lain vaatiman kuolemanrangaistuksen synnistä. Hän täytti lain, kertakaikkisesti! Hän sovitti syntimme, maksoi rangaistuksen hinnan itsessään ja avasi jokaiselle tien kaikkein pyhimpään. Kun Jeesus antoi henkensä ristillä, temppelin väliverho repesi. Juutalaisessa jumalanpalveluksessa tuo väliverho erotti pyhän kaikkein pyhimmästä, jonne vain ylipappi sai mennä kerran vuodessa sovintopäivänä. Nyt väliverhon revetessä Jeesus avasi tien ihmiselle käydä Jumalan pyhimpään henkilökohtaisesti. Jokaisella on näin pääsy Hänen läsnäoloonsa. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun me otamme Hänet vastaan henkilökohtaisena vapahtajanamme, otamme vastaan Jumalan vanhurskauden. Vanhurskaus tarkoittaa sitä, että Jumala julistaa meidät syyttömäksi, sillä Jeesus oli riittävä syntiuhri jokaisen edestä. Hänen verensä vuosi maahan puhdistaen meidät, Hänen haavojensa kautta me olemme paratut.

Kun olemme ottaneet Jeesuksen vastaan ja olemme syyttömiksi julistetut Jumalan kasvojen edessä, on meillä rauha Hänen kanssaan. Meidän ei tarvitse enää suorittaa tai esittää Jumalalle mitään. Kaikki on sovitettu meidän edestämme. Meillä on vapaa pääsy 24/7 kaikkein pyhimpään. Saamme käydä Hänen kasvojensa eteen rohkeudella ja täydellä varmuudella siitä, että olemme nyt Jumalan lapsia ja meillä on perintöoikeudet Häneen ja Raamatun lupaukset koskevat meitä. Saamme tulla ristin juurelle väsyneenä, murheiden taakoittamana, iloisena, surullisena, kiitollisena, syntisenä; juuri sellaisena kuin me olemme.

Ollakseen yhteydessä ihmiseen, Jumala lähetti Pyhän Hengen meille. Sillä sekunnilla, kun otamme Jeesuksen vastaan, Pyhä Henki tulee ihmisen sydämeen asumaan. Saamme Pyhän Hengen sinetin, jolla erottaudumme Jumalalle. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja toimia uskovan puolustajana. Jumala johdattaa ihmistä Pyhän Henkensä avulla ja on meihin yhteydessä Pyhän Henkensä kautta. Vaikka opetuslapset eivät vielä Jeesuksen eläessä ymmärtäneet, miksi Hänen oli parempi kuolla, mutta me ymmärrämme nyt. Jeesus sanoi: "Minä käännyn Isän puoleen ja hän antaa teille toisen Puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:16-17)
Jeesus maan päällä ollessaan oli sidottu aikaan ja paikkaan, mutta Hänen kuoltua ja noustua ylös, tuli Jumalalle mahdollisuus olla samanaikaisesti yhteydessä jokaiseen omaansa, aikaan ja paikkaan sitomatta, Pyhän Henkensä kautta.

Jeesus on ylösnousemuksessa kirkastettu ja istuu nyt Isän, Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus hallitsee ja Hänellä on täysi hallintavalta tässä ajassa. Hänen lapsillaan ei siis ole mitään pelättävää tai murheen sijaa tulevista, sillä Hän on valmistanut tien ja Hän pitää huolen omistaan. Hän on Hyvä Paimen, joka pitää huolen siitä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään vaan perii iankaikkisen elämän.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pääsiäinen

Pääsiäinen on kristityn tärkein vuosijuhla. Silloin vietetään Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa, joka on koko kristinuskon ydin. Pääsiäistä edeltävällä viikolla useat kristityt rukoilevat ja paastoavat ja muistelevat Jeesuksen ristintyötä. Siksi esim. Suomessa tätä viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen ja pitkäperjantaina kristityt hiljentyvät kunnioittamaan Jeesuksen kärsimystä, jolloin Hän kulki Via Dolorosaa ja Golgatalla Hänet naulattiin ristille kuolemaan tämän maailman syntien tähden. Sunnuntaina koittaa vihdoin ylösnousemuksen juhla! Jeesus ylösnousi todistaen, että Hän on Jumalan Poika.

Itse henkilökohtaisesti en paastoa, mutta rukoilen. Olen rukoillut itselleni syvempää ilmestystä Jeesuksen ristintyöstä ja siitä, mitä tarkoittaa se, että Jeesus Kristus on minun Vapahtajani. Jos koskaan, Pääsiäinen on minusta hyvä hetki palata peruskysymyksiin ja tulla ristin juurelle henkilökohtaisesti.

Siunattua Pääsiäisen-aikaa kaikille lukijoille ♥

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sinä vaikutat!!

Kävin tänään veljeni kanssa pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun puhelimessa. Johtuen varmasti kummankin erittäin vilkkaasta mielen elämästä, keskustelumme ovat hyvin rönsyileviä ja tälläkin kertaa ehdimme sivuamaan mm. psykologiaa, tiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja tämän päivän arvoja. Mutta eritoten jäin jälleen kerran miettimään aikaa, jossa elämme tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, Suomessa.

Olimme veljeni kanssa kummatkin yhtä huolissamme siitä, että ihmiset eivät näytä ymmärtävän, mihin suuntaan olemme kulkemassa tässä maassa. Valtiomme hyvinvointirakenteita ollaan pikku hiljaa purkamassa alas, enkä tiedä, ymmärtävätkö ihmiset tämän asian oikeasti. Tai vaikka ymmärtäisivätkin, miksi ihmeessä suomalainen jää kotisohvalle surkuttelemaan sen sijaan, että oikeasti yrittäisi vaikuttaa asioihin! Olen realisti ja tiedän, ettei jokainen voi saada ääntään kuulumaan maikkarin kymppiuutisissa, mutta vaikuttaa voi vaikka ottamalla itse selvää asioista ja välittämällä sitä lähipiirissään. Haastamalla ihmisiä keskusteluun ja ajatteluun ja pohtimiseen! Kaikkea, mitä valtamediassa tuodaan esille, ei tarvitse purematta niellä! On sallittua kyseenalaistaa eteenasetetut "totuudet".

Veljeni kanssa pohdimme myös tämän päivän yhteiskunnan arvoja. Kaukana on se selkärankaisuus ja kansalaisylpeys, joka vallitsi sota-ajan Suomea. Kaukana on se Jumalan pelko, joka sai miehet rintamalla polvistumaan ja rukoilemaan armoa ja pelastusta. Kaukana on se yhteisöllisyys, jonka avulla Suomi rakennettiin sodan jäljiltä uudelleen. Kaukana on se lähimmäisen rakkaus, jota joskus kirkossa saarnattiin suurelle yleisölle.

Tänä päivänä vallitsee yksilöhenki: Minä ja Minun hyvinvointini, Minä ja Minun pikatieni onneen, Minä ja Minun pankkitilini saldo, Minä ja Minun uraputkeni. Lista on loputon. Missä on YHTEISHENKI?? Missä on välittäminen toisen hyvinvoinnista, missä viipyy ymmärrys siitä, että naapurini on arvokas ihminen? Missä on aito ilo siitä, että ystäväni menestyy tai hänellä menee hyvin? Tilalla on KATEUS, katkeruus, pahansuopuus, kieroilu, oman edun tavoittelu, sydämen kylmyys ja välinpitämättömyys.

Tiedostan, että tämä on hyvin sarkastinen, yksisuuntainen ja tunnekuohussa kirjoitettu teksti. Mutta minä haluan haastaa jokaista kuuntelemaan omaa itseänsä. Kuuntele ajatuksiasi, aidosti ja rehellisesti kohtaa itsesi ja asenteesi. Useimmat varmasti nyökyttelevät tekstiäni lukiessaan tai sitten kokevat suunnattoman ärsytyksen hyökyaallon, mutta haluaisin, että voisit alkaa tunnistamaan itseesi iskostuneita mielipiteitä ja asenteita ja tarkastella kaikkea sitä, mitä sinun mielessäsi ihan oikeasti tapahtuu. Me emme huomaa tätä ennen kuin kiinnitämme siihen huomiota ja uskaltaudu rehellisesti tunnustamaan edes itsellemme, että asenteissamme on säätämisen varaa. Tai ehkä huomaamme, että olemme muodostaneet mielipiteitä koskaan oikeasti ottamatta asioista selvää. Sen sijaan, että tyytyisimme vain valittamaan asioista, alkaisimme vaikuttamaan. Se alkaa meistä itsestämme! Meidän täytyy tulla vaikutetuiksi ensin itsessämme, että meissä syttyy aito halu ja into ja voima vaikuttaa myös toisiin ihmisiin. Älä väheksy sitä voimaa, jota sinä levität ympäristöösi!! Ala kiinnittämään huomiota puheisiisi: muodostavatko sanasi lähinnä negatiivisia lauseita ja huomaatko valittavasi usein asioista, joihin et itseasiassa ole pyrkinyt vaikuttamaan millään tavoin? Oletko esimerkiksi huomannut valittavasi ja haukkuvasi pystyyn koko Suomen hallituksen, koskaan kuitenkaan vaivautumatta äänestysuurnille?? Tai ehkä valitat siitä, että ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Kiinnostaako sinua, ihan oikeasti, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu? Oletko ehkä tehnyt jotakin auttaaksesi jotakuta apua tarvitsevaa milloin viimeksi? Milloin olet muistanut sanoa jotakin positiivista ystävällesi, aidosti?

Tämä maa tarvitsee lisää vaikuttajia!! Oletko sinä yksi heistä?

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kuulumisia

Ajattelin tänään postata vähän kuulumisia, jotka ovat roikkuneet takaraivossa vain kirjoittamista vailla :)

Monet täällä ovat rukoilleet mummini puolesta, joten varmistin häneltä, että saanko vielä kirjoittaa hänen kuulumisiaan ja sain luvan. Eli mummin sytohoidot loppuivat nyt vuoden vaihteessa ja ne olivat aika rankkoja. Mummilla oli monenlaisia oireita hoitojen aikana, mm. hiukset lähtivät kaikki, oli pahoinvointia, vatsan toiminnan ongelmia, haju- ja makuaistien terävöityminen ja vääristyminen (tämä oli itseasiassa todella hankala vaiva mummille) sekä tietysti ajoittainen alakuloisuus. Mutta kaikenkaikkiaan sekä omasta mielestään, että meidän läheisien mielestä, mummi selvisi todella hyvin hoidoista, huomioon ottaen myös sen, että hänelle annettiin kaikkein rankin hoito syövän leviämisen ja kuolemisen varmistamiseksi. Nyt sytohoitojen jälkeen on alkanut pillerien syönti, vaan en enää muista, mitä nämä pillerit tekevät. Mutta tämä kuuluu kuitenkin jatkohoitoon ja sitä jatkuu nyt alustavasti 5 vuotta. Tämä hoito ei ole tietenkään niin rankka kuin sytotiputukset, mutta ei tämäkään ihan oireitta suju. Kiusallinen vaiva on mm. ihon kesiminen ja kuivaminen niin, että jatkuva syyhyäminen on hermoille käyvää ja erittäin ikävää.
Kaiken keskellä mummi voi kuitenkin henkisesti ja hengellisesti oikein hyvin. Hän kokee edelleen, että tämä aika on annettu hänelle, jotta hän eläisi vielä lähempänä Jeesusta. Ja sen tämä sairaus on väistämättä tehnyt, että joka päivä ja joka hetki täytyy turvata Jeesukseen ja Hänen hoivaansa sekä huolenpitoon. On ollut itselleni hienoa nähdä mummissa hengellistä muutosta ja hän on saanut kokea Herran täysin uudella tavalla. Vaikka olemme eri elämäntilanteissa, käymme tavallaan samoja asioita nyt läpi Herran kanssa ja olemme upeasti voineet kohdata toisemme aivan uudella tasolla. Ja olemme saaneet olla toinen toisellemme rohkaisuna ja ilona ja tukena. Vaikka emme ole voineet fyysisesti tavata liki 9 kuukauteen (sairastamisriskin vuoksi), olemme huimasti lähentyneet toisiamme ja olemme oppineet vielä paremmin tuntemaan toinen toisemme. Minusta se on valtavan hienoa, isoäiti ja lapsenlapsi voi kokea voimallista rakkautta ja läheisyyttä toisiinsa. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.
Mummi lähetti kaikille lukijoille terveisiä ja erityiset kiitokset kaikille rukoilijoille! Hän halusi ehdottomasti, että mainitsen, että jokainen rukous on kantanut häntä tällä matkalla aivan erityisellä tavalla. Silloin kun hän on joutunut menemään sairaalaan, pelottaviin tilanteisiin, kohtaamaan ja sietämään kipuja, yksinäisyyttä, pelkoja, ahdistusta ja toivottomuuttakin, hän sanoo tulleensa aika ajoin täysin tietoiseksi siitä, että hänen puolestaan rukoillaan ja että kaikki on Isän kädessä. Uskovan osa on hyvä!

Seuraavaa asiaa tiedän ainakin Nurkkiksen odottaneen jo kauan :) Koska en jaksa itse kirjoittaa kaikkea, laitan linkin meidän koulun sivuille, jossa on päiväkirjakertomus meidän lähetysmatkalta Viroon. Meillä oli omat "reportterit" matkassa, joiden tehtävä oli kuvata ja kirjata ylös tapahtuneita ja he ovat kirjoittaneet tiivistelmän matkalta. Tiivistelmiä on siis kaksi, toinen Tallinnasta ja toinen Narvasta, koska olimme jakautuneet kahteen ryhmään. Minä olin Tallinnassa. Näihin reportaaseihin ei tietenkään ole mahtunut paljoa, sillä kerrottavaa olisi vaikka kuinka ja jokainen tietysti kohtasi asioita subjektiivisella tasolla, mutta ainakin osviittaa siitä, missä me siellä kuljimme. Kysymyksiä saa toki esittää, jos sellaisia mieleen tulee :)

http://elamajapalvelublogi.wordpress.com/

Jasmin kasvaa huimaa vauhtia ja hänestä on kasvamassa tomera ja älykäs pieni neiti. Jos mikä, niin oma lapseni pitää minut elämässä kiinni hyvin visusti, sillä hän on sen verran nokkela emäntä, että jos hiukankin on itsellä hakusessa asiat, Jasmin hoksaa sen heti. Hänen kanssaan täytyy olla karttalehdellä koko ajan tai muuten neiti ottaa komennon alta aikayksikön ja jallittaa äidin satanolla. Kaiken tämän 2-v uhman keskellä, nautin tästä ikävaiheesta todella paljon. Lapsen persoonallisuus alkaa näkyä yhä selvemmin, kun hänen kanssaan voi kommunikoida yhä paremmin ja hänen oma ilmaisutaito kehittyy koko ajan. Sopivissa tilanteissa laukaistut lausahdukset pitävät naurun herkässä ja kikattelemme yhdessä usein omille jutuillemme. Jasmin rakastaa sekä laulamista että nauramista. Hän laulaa koko ajan ja jatkuvasti :) Lisäksi nyt viime aikoina hän on alkanut hakemalla hakemaan naurun aiheita, sillä hän nauttii siitä, kun nauru kumpuaa peräsuolesta asti ja räjähtää ilmoille. Sitten nauramiselle nauretaan ja lopulta sitä yritetään vielä hetki pakottaa höröttämällä, jos saisi vielä uuden remakan aikaiseksi. Lisäksi tyttärestäni taitaa tulla joko äitinsä tavoin voimistelija, sillä hän heittäisi kuperkeikkaa ja seisoisi päällään kaiket päivät, tai sitten hänestä tulee vuorikiipeilijä. Tarhamatka ( talon toiselta puolelta toiselle puolelle) kestää puolen tuntia, sillä lapseni on päästävä valloittamaan jokainen isompi ja pienempi vuori, joita traktorit ovat kasailleet talon nurkille. Iltapäivällä tämä on ihan ok, mutta aamulla meinaa syödä hermoja, kun bussi kulkee minuuttiaikataulussa, eikä ole aikaa jäädä kiipeilemään. Mutta eihän Jasmin sitä ymmärrä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin nautimme toisistamme, silloin kun äitiä ei väsytä ;)

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu kiihtyvällä tahdilla monenlaisia muutoksia ja se vie aika paljon energiaa. Mutta toistaiseksi pääkoppa vielä jotenkin on tolkussa ja olen tällä hetkellä positiivisilla mielin. Olen joutunut kuitenkin viime viikkoina pyytämään tukiperheestämme ylimääräistä lepoapua, että ovat ottaneet Jasminia hoitoon. Lepo on ollut kaikinpuolin hedelmällistä ja paljon tarvittua. Yritän opetella taas pyytämään apua ennen kuin olen jo saanut hermoromahduksen :) Taivaan Iskä yrittää opettaa minulle tärkeää läksyä toisten ihmisten läheisyydestä ja avusta ja yhteisöllisyydestä jne. Nämä ovat kaikki minulle järkeenkäypiä asioita, kunnes ne koskettavat minua itseäni. Mutta oppia ikä kaikki :)

Eiköhän tässä jo ollut aika paljon luettavaa, siunausta kaikille ♥

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Nyt on se aika!!

Hyvänen aika, mutta minun on taas kirjoitettava tästä asiasta! Nyt on se aika, se hyvä päivä, jolloin Jumala kutsuu sinua pelastukseen, eheytymiseen, rakkauteen, syvään ymmärrykseen, jossa voimme kokea ja tuntea itsemme kokonaisena; henkenä, sieluna ja ruumiina.

On olemassa niin paljon enemmän kuin nimikristillisyys. On olemassa elävä ja todellinen Jumala, joka haluaa elää sinussa ja näyttää sinulle todeksi sen, mitä Jeesus ihmisille hankki ristillä!! Voi miten paljon on synti ihmistä rikkonut, miten haavoittuneita me olemmekaan, millaisia kipuja meillä onkaan. Jumala on luonut ihmiseen sellaista syvyyttä, jonka vain Hän voi meille paljastaa! Vain Hänen läsnäolossaan voit tulla tuntemaan itsesi sellaisena, jollaiseksi Jumala sinut loi. Anna Hänen tulla sisimpääsi ja osoittaa sinulle, millainen voima on Jumalan Hengessä.

Monta kertaa me uskovatkin suljemme Jumalan sisimpämme ulkopuolelle. Rukoilemme, että Herra vastaisi rukouksiimme, mutta emme todellisuudessa usko Hänen vastaavan. Varsinkaan silloin, kun rukouksemme koskee meitä itseämme. Näin jätämme Herran ulkopuolelle ja jäämme paitsi siunauksesta. Meidän tulee elää sisällä uskossa, ei sen ulkopuolella!!

Uskovat, Jumala on kutsunut meidät vaeltamaan hengessä!! Jotta osaisimme vaeltaa Hengessä, meidän täytyy oppia erottamaan sielu ja henki toisistaan. Älä kysy minulta onko se mahdollista, en osaa vielä itsekään. Mutta minä tiedän, että Herra on puhunut minulle jo pitkään tästä. Mutta en ole päästänyt Häntä sisimpääni, koska tämä asia on suoraan sanottuna suututtanut minua. Suututtanut siksi, että se on hankalaa ja törmäilen seiniin jatkuvasti ja saatan itseni hämmennyksen valtaan. Mutta nyt olenkin ymmärtänyt, että olen opiskellut tätä asiaa väärällä tavalla. En ole kuunnellut, mitä Jumala minulle haluaa sanoa, vaan olen yrittänyt järkeillä tätä asiaa. Jatkuva itsetutkiskelu ja analysointi ei tee hullua hurskaammaksi. Terve itsetutkiskelu on hyväksi, mutta tässäkin täytyy olla varovainen ja mielellään olla tukena joku hengellisesti aikuinen. Mutta olen vakuuttunut siitä, että meidän tulisi jokaisen ymmärtää, mikä henki on. Sillä henkeemme Jumala puhuu ja jos me emme tunnista henkeä, emme opi kuulemaan Jumalan ääntäkään tarkasti. Luulen, että tämä tapahtuu ainoastaan, paitsi tietysti Sanan lukemisen kautta, niin kokemuksen kautta. Joudumme etsimään rajojamme, tunnustelemaan ja kompastumaan ja nousemaan.

Mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että Jumala haluaa puhua meille yhä tänä päivänä!! Hän haluaa olla yhteydessä lapsiinsa ja puhua seurakunnallensa. Nyt on se aika, jolloin Jumala kutsuu omiaan. Ota kutsu vastaan, vaikka olisitkin jo uskossa. Hän kutsuu sinuakin syvempään tuntemiseen ja rakkauteen. Hän haluaa eheyttää ja rakastaa. Hän haluaa siunata!! Älä odota itkun ja valituksen päivää, nyt on se aika.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Vain Rakkauden tähden II

Tämä Rakkaus-asia on alkanut aukenemaan minulle pikkuhiljaa. Kirjoittelen nyt sitä myöten, kun tämä prosessi etenee.

Eli viime kuukausien yksi suurimmista teemoista on ollut omassa elämässäni sen Rakkauden ymmärtäminen, mikä Jumala on. Valtava sydämen kaipuu, joka suorastaan huutaa ilmestystä Rakkaudesta! Miksi minä uskon Jumalaan, mitä minä haluan Häneltä, miksi Hän alunperin ylipäätään loi ihmisen, miksi Hän asetti hyvän ja pahan tiedon puun paratiisiin jne. Kaikki nämä miksi-kysymykset ovat saaneet minut tuntemaan itseni toivottoman tyhjäksi. Onko minulla pisaraakaan todellista rakkautta Herraani kohtaan? Eilen jäin yömyöhään tuijottamaan TV7:lta ohjelmaa, jossa joku mies kuvaili kohtaamisiaan Jeesuksen kanssa ja eräs kohtaaminen puhui niin suoraan minulle, että jos en olisi ollut jo vaakatasossa, olisin kaatunut. Tämä mies oli kohdannut Jeesuksen näyssä ja hän ei oikein tiennyt kuinka hän olisi käyttäytynyt. Hän oli niin täynnä kunnioitusta (jonka Jeesuksen läsnäolo ilmeisesti saa aikaan ihmisessä), ettei tiennyt kuinka päin olisi ollut. Niinpä hän oli heittäytynyt maahan ja tarttunut Jeesusta nilkasta kiinni. Samassa kyynel oli vierähtänyt hänen poskiltaan ja tämä mies näki, kuinka tuo kyynel tippui valtavaan kanjoniin ja katosi näkyvistä. Jeesus oli sanonut: tämän verran sinulla on rakkautta Minua kohtaan.

Tuolle miehelle tapahtunut kohtaaminen selittää täsmälleen sen, millainen olo minulla on ollut omasta suhteestani Jeesukseen. Paremmin sitä ei enää voisi kuvailla!! Kuinka surullista! Kertakaikkisen surullista! Mutta tiedättekö, kun löysin sanat tunteelleni (uskon, että Herra puhui minulle tuon tapauksen kautta), sain aivan käsittämättömän valtavan lohdun sydämelleni! Miten paradoksaalista. Juuri Jeesus on sanonut, ettei minulla ole sinapinsiemenenkään verran rakkautta Häntä kohtaan ja minä koin tulleeni lohdutetuksi! Sillä siinä hetkessä minä ikäänkuin vapauduin rakastamaan. En tiedä miten, enkä osaa sitä kenellekään kuvailla, mutta minä vain rakastan Jeesusta. Siinä hetkessä myös kaikki miksi-kysymykset katosivat, sillä niillä ei yhtäkkiä olekaan mitään merkitystä.

Me emme voi puristaa itse itsestämme rakkautta Jumalaa kohtaan, emme myöskään voi sitä ostaa tai ansaita(hyvillä teoilla). Saamme sen ainoastaan lahjaksi Rakkauden tähden. En tiedä, löytyykö tätä Raamatusta, joten arvioikaa kaikki hengessänne, nämä ovat minun omia kokemuksiani. Mutta jotenkin ajatus siitä, että Jumala vastaa kaikkeen kaipuuseemme, kun me tarvitsemme Häntä (MUTTA MEIDÄN TÄYTYY TARVITA HÄNTÄ). Hän antaa jopa rakkauden itseään kohtaan, kun me sitä tarvitsemme. Mielestäni tämä on tärkeä oivallus silloin, kun todella käy ahtaaksi omassa elämässä ja tuntuu, että elämä on yhtä kärsimystä ja kitkuttelua, ja usko alkaa käydä vähiin. Me voimme kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää, mitä tarvitsemme! Mutta huomaa, meidän täytyy kääntyä ja tarvita. Hän ei tule ihmisen luokse, joka ei tarvitse Häntä!

Jos sinulla on selittämätön tyhjä olo sisälläsi, jos sydämesi kaipaa jotakin, mutta et oikein osaa sitä sanoiksi pukea, rukoile Jumalaa vastaamaan kaipuuseesi. Yksin Hän voi vastata huutavaan tyhjyyteemme, yksin Hän tietää ja tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu tai edes me itse. Vaikka et olisi uskossa, voit pyytää Jeesusta tulemaan tilanteeseesi ja pyydä, että Hän vastaa sinulle! Mikä tahansa sinun ongelmasi on, Hänellä on vastaus. Mikä tahansa kaipuu sydämessäsi kalvaa, Hän tuntee sen ja Hän osaa täyttää sen tavalla, jolla sinä itse et koskaan pysty vastaamaan itsellesi. Meidän voimavaramme ihmisinä ovat rajalliset, mutta JUMALALLA EI OLE RAJOJA! Hänen Rakkautensa on rajaton! Hän on Kaikkivoipa Suuri Jumala.

Kuuntele tämä seuraava laulu ja pysähdy hetkeksi rukoilemaan, olit uskossa tai et. Pyydä Jeesusta elämääsi, kysy Häneltä, voisiko Hän auttaa jopa sinun tilanteessasi, olisiko mahdollista tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi kokonaisvaltaisesti, olisiko mahdollista voida hyvin kaiken kaaoksen keskellä. Rukoile ilmestystä itsellesi Rakkaudesta ilman ehtoja, ilman rajoja. Pyydä ilmestystä sinun elämääsi, sinun sydämellesi! Älä tyydy siihen, että kaikilla muilla näyttäisi menevän hyvin. Halua kokea itse, miltä tuntuu olla yhteydessä Jumalaan! Se on mahdollista.

Ensi kerralla kirjoitan siitä, millaista ilmestystä olen saanut Taivaasta :)
Siunausta kaikille ♥

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Vain Rakkauden tähden

Minä olen yrittänyt niin monesti viime aikoina kirjoittaa tänne elämästäni ja asioista, joita minulle tapahtuu ja mitä Herra on puhunut, mutta ikään kuin minulta olisi yhtäkkisesti kadonnut kaikki kirjoittamisen voitelu. En saa kertakaikkisesti mitään kirjoitetuksi. Mikään, mitä kirjoitan, ei tunnu oikealta eikä hyvältä, ajatus katkeilee, en saa langan päästä kiinni, kaikki on utuista.

En tiedä, pitäisikö minun lakata yrittämästä kirjoittaa tätä blogia, pitää taukoa tai sulkea koko blogi. Mutta sellainen tuntu minulla on, että niinkuin elämäni suuntakin, blogini suuntakin on muuttumassa. Herra on puhunut minulle asioista, joista en olisi kuvitellutkaan saarnaavani. Hän on herättänyt minussa jotakin, joka on täysin uutta ja vierasta minulle. Ehkä siksi en osaakaan kirjoittaa niistä asioista. Ja toisaalta, parempi etten kirjoitakaan, ennenkuin itsellenikin asiat selkiintyvät.

Mutta koen tarvetta kirjoittaa kehoituksen, jonka Herra on puhunut sydämelleni hiljattain: tutki sydäntäsi, oletko tässä vain sen tähden, että haluat tulla siunatuksi vai sen tähden, että Minä rakastan sinua ja sinä rakastat Minua.
Minä luulen, että tämä on se asia, joka loppu viimeksi eroittaa jyvät akanoista! Tässä ajassa uskomme ei kestä, jos etsimme helppoa elämää ja pelkkiä siunauksia elämäämme. Uskomme tullaan koettelemaan tulevina aikoina ehkä hyvin radikaalisti, mutta jos sinä sydämestäsi rakastat Isää Jumalaamme sen tähden, että Hän on hyvä ja Hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä, sinä kestät. Mutta myrsky on nousemassa ja maailma ei näe Jumalaa niinkuin uskova näkee. Ja kaikki uskovatkaan eivät näe Häntä. Rukoile! En osaa muuta kirjoittaa.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Valta valita

Ihmisen mieli on monimutkainen elementti ja olen viettänyt paljon aikaa ajatuksissani yrittäessäni ymmärtää ihmisen mieltä. Raamattu puhuu todella paljon mielestä ja ajatuksista ja kuinka ihmisen tulisi suhtautua ymmärrykseensä. Siksi on mielestäni oikeutettua ajatella, että tämä on tärkeä asia. Ihmisen mielestä on paljon sanottavaa, mutta kiteytän sen tähän: Olet sitä, mitä ajattelet.

Herran salliessa meille taisteluita elämäämme, joudumme valitsemaan tavan suhtautua asioihin. Tämän me teemme ajatuksissamme, mielessämme. Voimme valita tappiomielen ja todeta, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Voimme valita loukkaantua ihmisiin ja jäädä vellomaan katkeruuteen ja anteeksiantamattomuuteen. Voimme valita itsesäälin tai itsesyyttelyn. Kun annamme sielunviholliselle tilaisuuden temmeltää mielessämme, takaan, että hän tekee sen huolella! Viholliselta ei jää mikään nurkka huomaamatta ja hän säälimättä käy saaliinsa kimppuun. Kun annamme näille ajatuksille valtaa, tunteet seuraavat pian perässä. Alamme uskoa valheisiin ja huomaamme pian, että suumme tunnustaa asioita, joita sen ei pitäisi ylistää. Näin luemme itse itsellemme tuomiota, sillä Raamattu sanoo: Kielen varassa on elämä ja kuolema-niinkuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. (san. 18:21)

Suuri voitto on ymmärtää, että me voimme valita ajatuksemme! Mikä vapauden tunne minua itseäni henkilökohtaisesti kohtasi, kun ymmärsin, että minä voin valita ajatukseni! Halleluja! Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, se koskee myös nimenomaan ajatusmaailmaamme. Me voimme valita ajattelemmeko Jumalan mielenmukaisia ajatuksia vai seuraammeko omia, lihallisia 'entäs minä'-ajatuksiamme. Kun kertakaikkiaan aina ei tunnu siltä, että olisi mukavaa ajatella Jumalan mielenmukaisia ajatuksia, koska ne usein tarkoittavat sitä, että meidän tulisi tehdä jotakin, joka on sangen epämiellyttävää meidän lihallemme. Ja liha ei alistu Jumalan tahdon alle ikinä!

Eräs Joyce Meyerin opetus kiinnitti tänään huomioni. En muista hänen tarkkoja sanojaan, mutta periaate oli se, että ajatuksemme ovat myös Jumalan lakien alla. Niinkuin kaikessa muussakin Jumalan maailmassa, usko tulee ensin, sitten näkymättömät muuttuvat näkyviksi. Kun mietit tätä, huomaat, että tässä on syvällinen opetus! Kun emme halua tehdä jotakin, ajatuksemme sanovat, minulla ei ole tarpeeksi itsekuria, kärsivällisyyttä jne. Totuus on kuitenkin niin, että Jumala on antanut meille voiman toteuttaa Hänen tahtonsa!! Sinun täytyy ensin uskoa, että Hän on antanut sinulle kaiken sen kärsivällisyyden ja itsekurin, jota tarvitset muutoksen toteuttamiseen. Halleluja!

Mielenmuutos on elinikäinen ja hidas prosessi, mutta sinulle, joka olet Jumalan perhekuntaa, on voima annettu. Meidän ei kuitenkaan tule lannistua epäonnistumisiemme edessä vaan luottaa siihen, että Herra on aloittanut hyvän työn ja tulee viemään sen loppuun...jos me tahdomme! Sinä voit valita!

Se kuulkoon, kellä on korvat kuulla:

"Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus, tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla."

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Rukousaiheita

Tämä teksti on lähinnä tarkoitettu uskovalle, koska haluan herätellä ihmisiä rukoilemaan. Toki sinäkin, joka et ole uskossa, voit rukoilla yhtä hyvin, sillä Jumalamme kuulee jokaisen rukouksen. Olen kirjoittanut tästä asiasta lyhyesti aikaisemminkin, mutta kertakaikkisesti nyt on aika rukoilla tämän kansan puolesta!!

Vielä on hyvä päivä ja Jumala kutsuu jokaista syntien anteeksiantamukseen ja parannuksen tekoon. Tämä maa tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, hengellisiä johtajia, jotka ovat kuuliaisia ja noudattavat Jumalan tahtoa elämässään. Tämä maa tarvitsee uskovia, jotka ovat hereillä; joiden hengelliset silmät ja korvat ovat auki!! Rukoile itsesi ja lähimmäistesi tähden, että Herra puhdistaa sinut ja Hänen siunauksensa saavat tulla osaksesi. Rukoile, ettet vaeltaisi erämaassa vaan saisit syödäksesi hunajaa ja maitoa. Rukoile, että Herra armahtaisi tämän kansan synnit ja olisi armollinen. Että Jumalan Sana voisi tulla tämän kansan silmien eteen ja ymmärtäisimme oman tilamme ja voisimme kansana tehdä parannusta.

Koen kehoitusta karsimaan elämästäsi kaikki ylimääräinen pois, kaikki mitä et tarvitse ja mikä ei ole Jumalan mielen mukaista, nyt on aika siivota. En tarkoita nyt tällä sitä, että tarvitsee alkaa elää askeettista elämää (se ei ole Jumalan mielenmukaista...ihan ettei kenellekään tule nyt väärää kuvaa..), mutta tiedät kyllä itse, mikä ei sovi uskovan elämään. Viime kuukaudet ovat pitkälti olleet tätä omassa elämässäni, karsimista on paljon aina asenteista tapoihin, mutta karsinnan hedelmänä on siunaus. Tämä on kaikki oleva sinulle hyödyksi tulevina aikoina. Luovuta itsesi Jumalalle hyvänä päivänä, ettei tarvitsisi itkun ja valituksen keskeltä huutaa Herraa.

Älä mukaudu tämän maailman menoihin vaan pysy lujana uskossasi. Älä luovu Raamatun periaatteista, ne ovat ajattomia. Ne ovat tarkoitettu sinun hyvinvointisi edistämiseksi ja sinun rauhasi pysymisen takuudeksi. Vaikka maailmalla on tarjolla monenlaista hyvinvointilaastaria ja ne voivat päältäpäin näyttää ja kuulostaa hyvältä, odota Herraa. Hän hankkii sinulle oikeutta ja pitää huolen siitä, että sinun käy hyvin, kun olet uskollinen.

Ole siunattu ♥

perjantai 19. helmikuuta 2010

Ikävä

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa koulusta pois kesken opetuksen. En voinut pakottavan itkun vuoksi jäädä. Aiheena oli perhe ja se nosti tietysti pintaan kaikki tunteet. Itkin bussissa kotiin, itkin terveyskeskuksessa (hain reseptejä) ja olen itkenyt pitkin päivää kotona. Eikä tälle näy loppua. Ajattelin siis, että vanha kunnon konsti purkaa itseäni, on kirjoittaa myllertävät tunnekuohut ylös.

Vielä pystyin hengittämään, kun käsittelimme erilaisia perhemalleja ja asioita, jotka tänä päivänä romuttavat perheyhteisöjä. Mutta kun siirryimme siihen, mitä isä- ja äitisuhde merkitsevät lapsen elämässä, valtava suru valloitti sydämeni. En voinut estää itkua, vaan kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Siirsin katseen alas pulpettiin ja suhaisin hiuksia naaman eteen ja lasit silmille. Laskin minuutteja taukoon, että voisin syöksyä ulos.

Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, jotta voisin palata hetkeksi yhteen niistä hetkistä, jolloin vielä sain käpertyä äidin syliin, hän silittäisi hiuksiani ja saisin olla lapsi. Tai että voisin soittaa äidille kysyäkseni neuvoja lapseni suhteen. Tai voisin kiukutella, siitä olisin jo melkein valmis maksamaan. Tai voisimme itkeä yhdessä. Tai nauraa katketaksemme. Tai istua sohvalla kyyneliin asti liikuttuneena, kun Andrea Bocelli lauloi Carusoa. Olimme nauhoittaneet Bocellin konsertin kerran vanhalle VHS-kasetille ja katselimme ja kuuntelimme sitä niin paljon, että lopulta nauha kului puhki. Olisi ihanaa ärsyyntyä siihen, että äiti vouhottaisi sitä, että olenko syönyt tarpeeksi hyvin. Tai onko minulla rahaa talvivaatteisiin. Tai olenko nukkunut tarpeeksi, tarjoutuisi lapsenvahdiksi. Kysyisi vointiani. Ajattelisi minua. Toivoisi parastani.

En jaksakaan kirjoittaa. Liitän loppuun vain pari hyvää muistoa.
Caruso (Josh Groban version)


Vivo per lei (Andrea Bocelli)


Vivere (Andrea Bocelli)

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää Ystävänpäivää!


Ystävänpäivä ♥

Haluan ystävänpäivän merkeissä kiittää kaikkia lukijoita seurastanne ja läsnäolostanne blogissani!
Olen täällä saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joita en muutoin varmasti olisi koskaan tavannut.
Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kultaakin arvokkaammasta ystävästäni ja jokaisesta tänne eksyneestä lukijastani. Toivotan kaikille antoisaa, lämminhenkistä ystävänpäivää ♥

Toivottaa Johanna

torstai 11. helmikuuta 2010

Lisää Paavalia...

Lapsukainen vaakatasossa ja hiljaa, joten pänttääminen jatkuu näin...

Filemon:
Paavali oli vangittu Jerusalemissa ja lähetetty lopuksi Roomaan, jossa hän vankilassa ollessaan johdatti isäntänsä luota karanneen orjan, Onesimuksen, uskoon. Paavali tunsi orjan isännän Filemonin, ja lähetti Onesimuksen takaisin 'kotiin' tämän kirjeen kanssa. Kirjeen kirjoittaja on siis Paavali.
Orjat olivat tuohon aikaan yleisiä, niitä arvioitiin olevan jopa 6 miljoonaa Rooman valtakunnassa. Orja oli isäntänsä armoilla ja isännällä oli oikeus surmata karannut orja tai katkaista varastaneen orjan käsi. Onesimus oli rikkonut isäntäänsä vastaan, mutta Paavali vetoaa kirjeessään Filemoniin, jotta tämä voisi ottaa Onesimuksen vastaan anteeksiantavaisella mielellä. Filemonin kirje on siis arkipäivän sovellus siitä, mitä Jeesus opettaa anteeksiannosta evankeliumeissa.

Efesolaiskirje:
Efeso oli merkittävä kauppakeskus ja tuli tutuksi Paavalille, kun hän työskenteli siellä kolme vuotta. Efeson alueelle perustettiin useita seurakuntia ja Paavalin kirje, jonka hän kirjoitti vangittuna ollessaan, oli tarkoitettu Efeson seurakunnille kiertokirjeeksi. Kirje on sanomaltaan jo uskossa pidemmälle ehtineille, ilmeisesti pakanauskoville, ja on opillinen opetuskirje. Efesolaiskirjeen otsikko voisi olla 'Seurakunnan kunnia' ja opettaa, mistä seurakunta on saanut alkunsa ja mikä tulisi olla sen lopullinen päämäärä. Kirjeestä tulee ilmi, millainen hengellinen asema uskovilla on ja antaa myös käytännöllisiä neuvoja arkielämän käytökseen. Kirjeestä tulee esiin: seurakunta Jumalan suunnitelmassa, seurakunta ja Jumalan voima, seurakunta Jumalan asumuksena, seurakunta Jumalan ilmoituksena, Kristuksen lahjat seurakunnalle, seurakunnan normit, seurakunnan käytös ja seurakunnan sodankäynti.

Kolossalaiskirje:
Kolossa sijaitsi lähellä Efesoa ja Paavali oli evankelioinut alueella. Siksi koki vastuulleen puuttua harhaoppeihin, joita Kolossassa oli alkanut esiintyä. Harhaopetuksen mukaan niille, jotka pystyisivät noudattamaan lain vaatimuksia, hyväksyisivät filosofian, johon liittyi enkelien palvontaa ja väärää nöyryyttä tai harrastivat asketismia, oli varattuna erityistä tietoa Jumalasta. Paavali oikaisee kirjeessään vääriä käsityksiä ja opettaa, että Jeesus on täysi Jumala ja Jumalan täydellinen ilmoitus ja Hänellä on keskeinen asema luomisessa ja sovituksessa.

Filippiläiskirje:
Filippi oli Rooman siirtokunta ja alueen tärkein kaupunki. Filippiläisillä oli Rooman kansalaisoikeuden ja oli monien eläkkeellä olevien sotilaiden suosikkikaupunki. Paavali perusti Filippiin seurakunnan toisella lähetysmatkallaan ja oli ensimmäinen kaupunki, johon hän meni Euroopan mantereelle. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti vankeusaikansa loppupuolella, sillä hän näytti odottavan vapautumistaan kirjoitushetkellä. Filippiläiskirje on myös hyvin henkilökohtainen kirje Paavalilta ja kuvaa hänen palvelustehtäväänsä, tavoitteitaan ja arvojaan. Kirjeestä näemme, miten Paavali suhtautui Jeesukseen omana esikuvanaan ja millainen oli hänen luottamuksensa Jumalaan. Evankeliumin lisäksi kirjeen pääteema on ilo. Paavali kehoittaa iloitsemaan kaikissa olosuhteissa ja kirjeestä löytyy myös mahtava Jumalan lupaus, johon saamme tarttua Fil. 4:4-7.

Kyllä se on sillä tavalla, että joudun jättämään loput kirjeet pelkän lukemisen varaan. Täytyy vielä ehtiä vilkaista huomista ryhmätyötä, joka on tarkoitus myös esitellä huomenna. Kylläpäs viikonloppu onkin sitten tervetullut, kun kaikki nämä hommat ovat takanapäin :) Siunausta kaikille ♥

Opinnot jatkuvat...

Tenttipaketti jatkuu.
Apostolien Teot:
Evankeliumi lähtee etenemään Jerusalemista, juutalaisten keskeltä Roomaan. Apostolien teot on kirjoittanut Luukas ja on jatko-osa hänen evankeliumilleen. Luukkaan evankeliumi loppuu Jeesuksen käskyyn jäädä odottamaan Pyhää Henkeä ja Apostolien tekojen alussa löydämme opetuslapset odottamassa Herran ohjeen mukaisesti ja tapahtuu Hengen vuodatus.
Apostolien teot korostaa seurakunnan lähetystoimintaa ja Pyhän Hengen työtä. Kirjan avainjae onkin. " vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (1:8). Evankeliumi oli annettu jaettavaksi ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen se lähti leviämään ja leviää edelleen tänä päivänä, aina maan ääriin saakka, kaikille heimoille.
Pyhän Hengen voimalla alkuseurakunta syntyi, pysyi koossa ja kasvoi. Ennen pelokkaat opetuslapset saivat voiman ja he julistivat rohkeasti Jumalan sanaa ja heistä tuli viisaita seurakunnan johtajia. Apostolien teoissa voi myös seurata hengellistä johtajuutta. Kristinusko ei ollut poliittinen liike vaan hengellinen liike. Hengellinen johtajuus on Jumalan suunnitelma seurakuntiin.
Apostolien tekojen merkittävin kääntyminen tapahtuu luvussa 9, kun seurakunnan vainooja Saulus kohtaa elävän Jumalan. Ensimmäinen pakanaseurakunta perustetaan.

Jaakobin kirje:
Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjeen kirjoitti Jaakob, Jeesuksen veli ja kirje on kirjoitettu seurakunnan varhaisessa vaiheessa juutalaiskristityille. Raamatusta voi seurata myös Jaakobin elämänkulkua ei-uskovasta apostoliksi ja Jaakobista tulikin yksi seurakunnan johtajista ja oli merkittävässä roolissa Jerusalemin kokouksessa (jossa päätettiin, että evankeliumi kuuluu myös pakanoille).
Jaakobin kirje osoittaa sen, miten jo varhaisessa vaiheessa seurakunta tarvi opastusta ja ohjausta oikealle tielle. Ihmissydän on petollinen ja seurakunta todella tarvitsee Jumalan voimaa pysyäkseen puhtaana ja kirkastaakseen Kristusta. Jaakob antoi ohjeita uskovien elämään. Hän muistuttaa oikeanlaisesta uskosta, joka ei ole pinnallista tai kuollutta, vaan joka näkyy teoissa. Usko on Jaakobin pääteema. Uskovat tarvitsivat rohkaisua kestää kiusauksia ja kehotusta pysyä nöyränä ja kestävinä.

Galataiskirje:
Kirjeen kirjoitti Paavali, joka oli tehnyt lähetysmatkan Galatiaan ja nyt kuuli, että Galatian uskovat olivat omaksuneet "väärän evankeliumin". Kirje ottaa kantaa evankeliumin todelliseen luonteeseen ja käsittelee Jerusalemin kokouksessa käsiteltyä "pakana-ongelmaa" ja valottaa siihen liittyneitä ongelmia. Galatian uskovat uskoivat, että pelastukseen vaaditaan ympärileikkaus ja lain tiukka noudattaminen (kyse juutalaisesta perinteestä ja Mooseksen laista). Kyseistä ajattelutapaa esiintyi muuallakin, joka johti asian perusteelliseen käsittelemiseen Jerusalemissa. Paavali oli ymmärtänyt Jumalan armon ja nähnyt Jumalan ihmeellisiä tekoja pakanoiden keskuudessa, joten hän vastusti lakihenkisyyttä ja puolusti oikeaa evankeliumia, pelastusta Jeesuksessa uskon kautta.

1. ja 2. Tessalonikalaiskirje:
Molemmat kirjeet on kirjoittanut Paavali, jonka lähetystyön seurauksena Tessalonikaan oli syntynyt seurakunta. Tessalonika oli Makedonian pääkaupunki, jossa asui 200 000 asukasta ja oli vilkas satamakaupunki. Suuri joukko vaikutusvaltaisia naisia ja pakanoita tuli uskoon Tessalonikassa.
Tessalonikan uskovat kokivat suuria vainoja ja heidän keskuudessaan oli syntynyt hämmennystä Kristuksen toisesta tulemuksesta. Paavali, joka saarnasi tähän aikaan Korintissa, oli lähettänyt opetuslapsensa Timoteuksen Tessalonikaan ja sai häneltä kuulla Tessalonikan uskovien ongelmista. Hän kirjoitti kirjeet, joissa hän ottaa kantaa lopunajan tapahtumiin. Ensimmäisessä kirjeessä hän kuvaa tarkasti Jeesuksen toista tulemusta ja toisessa kirjeessään hän kuvaa lopun aikoina ilmestyvää antikristusta. Ensimmäisessä kirjeessään Paavali myös antaa kristillisen elämän ohjeita ja kehoittaa olemaan kestäviä vainoissa.

1. ja 2. Korinttolaiskirje
Kirjeiden kirjoittaja on jälleen Paavali, joka oli toisella lähetysmatkallaan perustanut seurakunnan Korintton kaupunkiin. Korintto oli noin puolen miljoonan asukkaan vauras pääkaupunki Akaiassa. Korintton väestö oli monikansallinen. Korintto oli hyvin tunnettu epäjumalanpalvonnasta ja moraalittomuudesta (mm. temppeliprostituoidut). Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali kuuli Korintton ongelmista ollessaan Efesossa.
Seurakunnassa oli syntynyt ryhmittymiä, jotka nimittivät itseänsä alkuseurakunnan aukroteettien mukaan. Lisäksi seurakunnassa esiintyi siveettömyyttä ja riitoja. Paavali ottaa myös kantaa kreikkalaisees viisaus-oppiin. Korintton seurakunta oli melko hukassa monien moraalisten kysymysten ja kristillisten arvojen suhteen.
Toinen korinttolaiskirje on Paavalin henkilökohtaisin kirje. Hän ottaa hyvin henkilökohtaisesti kantaa omaan palveluvirkaansa ja hänen apostolinvirkansa oikeutukseen, koska hänellä oli vastustajia myös Korintton seurakunnassa. On mahdollista, että Paavali kirjoitti useampiakin kirjeitä Korinttoon, kuin ne kaksi, jotka ovat säilyneet meille. Paavali koki hengessään paljon murhetta Korintton seurakunnan vaikean tilanteen vuoksi. Hän sai paljon kiittämättömyyttä osakseen, mutta osoitti silti rakkautta ja huolenpitoa seurakuntaa kohtaan. Ihmisten heikkous näyttää todeksi sen, että Jumalan seurakunnat kasvavat Hänen voimastaan.

Roomalaiskirje:
Rooma oli Rooman valtakunnan pääkaupunki. Rooman seurakunnan olivat mahdollisesti perustaneet kristityt, jotka olivat olleet Helluntaina Jerusalemissa (Pyhän Hengen vuodatus Apt. 2) ja palanneet kotiin muuttuneina. Kirjeen on kirjoittanut Paavali ja se on systemaattinen opillisen totuuden selvitys. Koska Paavali ei kyennyt henkilökohtaisesti tulemaan opettamaan seurakuntalaisia, hän halusi lähettää kirjallisen selonteon evankeliumin ytimestä. Kirjeessä hän käsittelee kristinuskon tärkeimpiä totuuksia: pelastusta, vanhurskauttamista ja pyhitystä. Roomalaiskirjettä pidetään Uuden Testamentin tärkeimpänä opillisena kirjoituksena. Paavali käsittelee paljon mm. syntiä, joka on universaali ongelma. Erityisesti luvut 9-11 ovat mielenkiintoisia, sillä Paavali ottaa niissä kantaa mm. Israelin asemaan Jumalan edessä.

Nyt alkaa iskeä realiteetti vastaan, tentti on huomenna ja näyttää vahvasti siltä, että minulta on 16 kirjettä käsittelemättä! Hmm...täytyy varmaan alkaa rukoilla :)