Tämä blogi on syntynyt tarpeesta saada purkaa ja jäsentää ajatuksiani. Tarkastelen blogissa elämääni sekä inhimillisestä että hengellisestä perspektiivistä. Kirjoittamiseni päämääränä on ensisijaisesti saada ajatukset ulos mieleni myllerryksistä, mutta myös tallentaa elämäni ilot ja surut sellaisenaan, kun ne minua kohtaavat. Toivon myös, että joku tuntematonkin voi nauttia teksteistäni, sekä ehkä tehdä uusia löytöjä omaan todellisuuteensa. Hypätään siis yhdessä suureen tuntemattomaan...
Pääsiäinen on kristityn tärkein vuosijuhla. Silloin vietetään Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa, joka on koko kristinuskon ydin. Pääsiäistä edeltävällä viikolla useat kristityt rukoilevat ja paastoavat ja muistelevat Jeesuksen ristintyötä. Siksi esim. Suomessa tätä viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen ja pitkäperjantaina kristityt hiljentyvät kunnioittamaan Jeesuksen kärsimystä, jolloin Hän kulki Via Dolorosaa ja Golgatalla Hänet naulattiin ristille kuolemaan tämän maailman syntien tähden. Sunnuntaina koittaa vihdoin ylösnousemuksen juhla! Jeesus ylösnousi todistaen, että Hän on Jumalan Poika.
Itse henkilökohtaisesti en paastoa, mutta rukoilen. Olen rukoillut itselleni syvempää ilmestystä Jeesuksen ristintyöstä ja siitä, mitä tarkoittaa se, että Jeesus Kristus on minun Vapahtajani. Jos koskaan, Pääsiäinen on minusta hyvä hetki palata peruskysymyksiin ja tulla ristin juurelle henkilökohtaisesti.
Kävin tänään veljeni kanssa pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun puhelimessa. Johtuen varmasti kummankin erittäin vilkkaasta mielen elämästä, keskustelumme ovat hyvin rönsyileviä ja tälläkin kertaa ehdimme sivuamaan mm. psykologiaa, tiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja tämän päivän arvoja. Mutta eritoten jäin jälleen kerran miettimään aikaa, jossa elämme tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, Suomessa.
Olimme veljeni kanssa kummatkin yhtä huolissamme siitä, että ihmiset eivät näytä ymmärtävän, mihin suuntaan olemme kulkemassa tässä maassa. Valtiomme hyvinvointirakenteita ollaan pikku hiljaa purkamassa alas, enkä tiedä, ymmärtävätkö ihmiset tämän asian oikeasti. Tai vaikka ymmärtäisivätkin, miksi ihmeessä suomalainen jää kotisohvalle surkuttelemaan sen sijaan, että oikeasti yrittäisi vaikuttaa asioihin! Olen realisti ja tiedän, ettei jokainen voi saada ääntään kuulumaan maikkarin kymppiuutisissa, mutta vaikuttaa voi vaikka ottamalla itse selvää asioista ja välittämällä sitä lähipiirissään. Haastamalla ihmisiä keskusteluun ja ajatteluun ja pohtimiseen! Kaikkea, mitä valtamediassa tuodaan esille, ei tarvitse purematta niellä! On sallittua kyseenalaistaa eteenasetetut "totuudet".
Veljeni kanssa pohdimme myös tämän päivän yhteiskunnan arvoja. Kaukana on se selkärankaisuus ja kansalaisylpeys, joka vallitsi sota-ajan Suomea. Kaukana on se Jumalan pelko, joka sai miehet rintamalla polvistumaan ja rukoilemaan armoa ja pelastusta. Kaukana on se yhteisöllisyys, jonka avulla Suomi rakennettiin sodan jäljiltä uudelleen. Kaukana on se lähimmäisen rakkaus, jota joskus kirkossa saarnattiin suurelle yleisölle.
Tänä päivänä vallitsee yksilöhenki: Minä ja Minun hyvinvointini, Minä ja Minun pikatieni onneen, Minä ja Minun pankkitilini saldo, Minä ja Minun uraputkeni. Lista on loputon. Missä on YHTEISHENKI?? Missä on välittäminen toisen hyvinvoinnista, missä viipyy ymmärrys siitä, että naapurini on arvokas ihminen? Missä on aito ilo siitä, että ystäväni menestyy tai hänellä menee hyvin? Tilalla on KATEUS, katkeruus, pahansuopuus, kieroilu, oman edun tavoittelu, sydämen kylmyys ja välinpitämättömyys.
Tiedostan, että tämä on hyvin sarkastinen, yksisuuntainen ja tunnekuohussa kirjoitettu teksti. Mutta minä haluan haastaa jokaista kuuntelemaan omaa itseänsä. Kuuntele ajatuksiasi, aidosti ja rehellisesti kohtaa itsesi ja asenteesi. Useimmat varmasti nyökyttelevät tekstiäni lukiessaan tai sitten kokevat suunnattoman ärsytyksen hyökyaallon, mutta haluaisin, että voisit alkaa tunnistamaan itseesi iskostuneita mielipiteitä ja asenteita ja tarkastella kaikkea sitä, mitä sinun mielessäsi ihan oikeasti tapahtuu. Me emme huomaa tätä ennen kuin kiinnitämme siihen huomiota ja uskaltaudu rehellisesti tunnustamaan edes itsellemme, että asenteissamme on säätämisen varaa. Tai ehkä huomaamme, että olemme muodostaneet mielipiteitä koskaan oikeasti ottamatta asioista selvää. Sen sijaan, että tyytyisimme vain valittamaan asioista, alkaisimme vaikuttamaan. Se alkaa meistä itsestämme! Meidän täytyy tulla vaikutetuiksi ensin itsessämme, että meissä syttyy aito halu ja into ja voima vaikuttaa myös toisiin ihmisiin. Älä väheksy sitä voimaa, jota sinä levität ympäristöösi!! Ala kiinnittämään huomiota puheisiisi: muodostavatko sanasi lähinnä negatiivisia lauseita ja huomaatko valittavasi usein asioista, joihin et itseasiassa ole pyrkinyt vaikuttamaan millään tavoin? Oletko esimerkiksi huomannut valittavasi ja haukkuvasi pystyyn koko Suomen hallituksen, koskaan kuitenkaan vaivautumatta äänestysuurnille?? Tai ehkä valitat siitä, että ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Kiinnostaako sinua, ihan oikeasti, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu? Oletko ehkä tehnyt jotakin auttaaksesi jotakuta apua tarvitsevaa milloin viimeksi? Milloin olet muistanut sanoa jotakin positiivista ystävällesi, aidosti?
Tämä maa tarvitsee lisää vaikuttajia!! Oletko sinä yksi heistä?
Ajattelin tänään postata vähän kuulumisia, jotka ovat roikkuneet takaraivossa vain kirjoittamista vailla :)
Monet täällä ovat rukoilleet mummini puolesta, joten varmistin häneltä, että saanko vielä kirjoittaa hänen kuulumisiaan ja sain luvan. Eli mummin sytohoidot loppuivat nyt vuoden vaihteessa ja ne olivat aika rankkoja. Mummilla oli monenlaisia oireita hoitojen aikana, mm. hiukset lähtivät kaikki, oli pahoinvointia, vatsan toiminnan ongelmia, haju- ja makuaistien terävöityminen ja vääristyminen (tämä oli itseasiassa todella hankala vaiva mummille) sekä tietysti ajoittainen alakuloisuus. Mutta kaikenkaikkiaan sekä omasta mielestään, että meidän läheisien mielestä, mummi selvisi todella hyvin hoidoista, huomioon ottaen myös sen, että hänelle annettiin kaikkein rankin hoito syövän leviämisen ja kuolemisen varmistamiseksi. Nyt sytohoitojen jälkeen on alkanut pillerien syönti, vaan en enää muista, mitä nämä pillerit tekevät. Mutta tämä kuuluu kuitenkin jatkohoitoon ja sitä jatkuu nyt alustavasti 5 vuotta. Tämä hoito ei ole tietenkään niin rankka kuin sytotiputukset, mutta ei tämäkään ihan oireitta suju. Kiusallinen vaiva on mm. ihon kesiminen ja kuivaminen niin, että jatkuva syyhyäminen on hermoille käyvää ja erittäin ikävää. Kaiken keskellä mummi voi kuitenkin henkisesti ja hengellisesti oikein hyvin. Hän kokee edelleen, että tämä aika on annettu hänelle, jotta hän eläisi vielä lähempänä Jeesusta. Ja sen tämä sairaus on väistämättä tehnyt, että joka päivä ja joka hetki täytyy turvata Jeesukseen ja Hänen hoivaansa sekä huolenpitoon. On ollut itselleni hienoa nähdä mummissa hengellistä muutosta ja hän on saanut kokea Herran täysin uudella tavalla. Vaikka olemme eri elämäntilanteissa, käymme tavallaan samoja asioita nyt läpi Herran kanssa ja olemme upeasti voineet kohdata toisemme aivan uudella tasolla. Ja olemme saaneet olla toinen toisellemme rohkaisuna ja ilona ja tukena. Vaikka emme ole voineet fyysisesti tavata liki 9 kuukauteen (sairastamisriskin vuoksi), olemme huimasti lähentyneet toisiamme ja olemme oppineet vielä paremmin tuntemaan toinen toisemme. Minusta se on valtavan hienoa, isoäiti ja lapsenlapsi voi kokea voimallista rakkautta ja läheisyyttä toisiinsa. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen. Mummi lähetti kaikille lukijoille terveisiä ja erityiset kiitokset kaikille rukoilijoille! Hän halusi ehdottomasti, että mainitsen, että jokainen rukous on kantanut häntä tällä matkalla aivan erityisellä tavalla. Silloin kun hän on joutunut menemään sairaalaan, pelottaviin tilanteisiin, kohtaamaan ja sietämään kipuja, yksinäisyyttä, pelkoja, ahdistusta ja toivottomuuttakin, hän sanoo tulleensa aika ajoin täysin tietoiseksi siitä, että hänen puolestaan rukoillaan ja että kaikki on Isän kädessä. Uskovan osa on hyvä!
Seuraavaa asiaa tiedän ainakin Nurkkiksen odottaneen jo kauan :) Koska en jaksa itse kirjoittaa kaikkea, laitan linkin meidän koulun sivuille, jossa on päiväkirjakertomus meidän lähetysmatkalta Viroon. Meillä oli omat "reportterit" matkassa, joiden tehtävä oli kuvata ja kirjata ylös tapahtuneita ja he ovat kirjoittaneet tiivistelmän matkalta. Tiivistelmiä on siis kaksi, toinen Tallinnasta ja toinen Narvasta, koska olimme jakautuneet kahteen ryhmään. Minä olin Tallinnassa. Näihin reportaaseihin ei tietenkään ole mahtunut paljoa, sillä kerrottavaa olisi vaikka kuinka ja jokainen tietysti kohtasi asioita subjektiivisella tasolla, mutta ainakin osviittaa siitä, missä me siellä kuljimme. Kysymyksiä saa toki esittää, jos sellaisia mieleen tulee :)
Jasmin kasvaa huimaa vauhtia ja hänestä on kasvamassa tomera ja älykäs pieni neiti. Jos mikä, niin oma lapseni pitää minut elämässä kiinni hyvin visusti, sillä hän on sen verran nokkela emäntä, että jos hiukankin on itsellä hakusessa asiat, Jasmin hoksaa sen heti. Hänen kanssaan täytyy olla karttalehdellä koko ajan tai muuten neiti ottaa komennon alta aikayksikön ja jallittaa äidin satanolla. Kaiken tämän 2-v uhman keskellä, nautin tästä ikävaiheesta todella paljon. Lapsen persoonallisuus alkaa näkyä yhä selvemmin, kun hänen kanssaan voi kommunikoida yhä paremmin ja hänen oma ilmaisutaito kehittyy koko ajan. Sopivissa tilanteissa laukaistut lausahdukset pitävät naurun herkässä ja kikattelemme yhdessä usein omille jutuillemme. Jasmin rakastaa sekä laulamista että nauramista. Hän laulaa koko ajan ja jatkuvasti :) Lisäksi nyt viime aikoina hän on alkanut hakemalla hakemaan naurun aiheita, sillä hän nauttii siitä, kun nauru kumpuaa peräsuolesta asti ja räjähtää ilmoille. Sitten nauramiselle nauretaan ja lopulta sitä yritetään vielä hetki pakottaa höröttämällä, jos saisi vielä uuden remakan aikaiseksi. Lisäksi tyttärestäni taitaa tulla joko äitinsä tavoin voimistelija, sillä hän heittäisi kuperkeikkaa ja seisoisi päällään kaiket päivät, tai sitten hänestä tulee vuorikiipeilijä. Tarhamatka ( talon toiselta puolelta toiselle puolelle) kestää puolen tuntia, sillä lapseni on päästävä valloittamaan jokainen isompi ja pienempi vuori, joita traktorit ovat kasailleet talon nurkille. Iltapäivällä tämä on ihan ok, mutta aamulla meinaa syödä hermoja, kun bussi kulkee minuuttiaikataulussa, eikä ole aikaa jäädä kiipeilemään. Mutta eihän Jasmin sitä ymmärrä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin nautimme toisistamme, silloin kun äitiä ei väsytä ;)
Omassa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu kiihtyvällä tahdilla monenlaisia muutoksia ja se vie aika paljon energiaa. Mutta toistaiseksi pääkoppa vielä jotenkin on tolkussa ja olen tällä hetkellä positiivisilla mielin. Olen joutunut kuitenkin viime viikkoina pyytämään tukiperheestämme ylimääräistä lepoapua, että ovat ottaneet Jasminia hoitoon. Lepo on ollut kaikinpuolin hedelmällistä ja paljon tarvittua. Yritän opetella taas pyytämään apua ennen kuin olen jo saanut hermoromahduksen :) Taivaan Iskä yrittää opettaa minulle tärkeää läksyä toisten ihmisten läheisyydestä ja avusta ja yhteisöllisyydestä jne. Nämä ovat kaikki minulle järkeenkäypiä asioita, kunnes ne koskettavat minua itseäni. Mutta oppia ikä kaikki :)
Eiköhän tässä jo ollut aika paljon luettavaa, siunausta kaikille ♥
Hyvänen aika, mutta minun on taas kirjoitettava tästä asiasta! Nyt on se aika, se hyvä päivä, jolloin Jumala kutsuu sinua pelastukseen, eheytymiseen, rakkauteen, syvään ymmärrykseen, jossa voimme kokea ja tuntea itsemme kokonaisena; henkenä, sieluna ja ruumiina.
On olemassa niin paljon enemmän kuin nimikristillisyys. On olemassa elävä ja todellinen Jumala, joka haluaa elää sinussa ja näyttää sinulle todeksi sen, mitä Jeesus ihmisille hankki ristillä!! Voi miten paljon on synti ihmistä rikkonut, miten haavoittuneita me olemmekaan, millaisia kipuja meillä onkaan. Jumala on luonut ihmiseen sellaista syvyyttä, jonka vain Hän voi meille paljastaa! Vain Hänen läsnäolossaan voit tulla tuntemaan itsesi sellaisena, jollaiseksi Jumala sinut loi. Anna Hänen tulla sisimpääsi ja osoittaa sinulle, millainen voima on Jumalan Hengessä.
Monta kertaa me uskovatkin suljemme Jumalan sisimpämme ulkopuolelle. Rukoilemme, että Herra vastaisi rukouksiimme, mutta emme todellisuudessa usko Hänen vastaavan. Varsinkaan silloin, kun rukouksemme koskee meitä itseämme. Näin jätämme Herran ulkopuolelle ja jäämme paitsi siunauksesta. Meidän tulee elää sisällä uskossa, ei sen ulkopuolella!!
Uskovat, Jumala on kutsunut meidät vaeltamaan hengessä!! Jotta osaisimme vaeltaa Hengessä, meidän täytyy oppia erottamaan sielu ja henki toisistaan. Älä kysy minulta onko se mahdollista, en osaa vielä itsekään. Mutta minä tiedän, että Herra on puhunut minulle jo pitkään tästä. Mutta en ole päästänyt Häntä sisimpääni, koska tämä asia on suoraan sanottuna suututtanut minua. Suututtanut siksi, että se on hankalaa ja törmäilen seiniin jatkuvasti ja saatan itseni hämmennyksen valtaan. Mutta nyt olenkin ymmärtänyt, että olen opiskellut tätä asiaa väärällä tavalla. En ole kuunnellut, mitä Jumala minulle haluaa sanoa, vaan olen yrittänyt järkeillä tätä asiaa. Jatkuva itsetutkiskelu ja analysointi ei tee hullua hurskaammaksi. Terve itsetutkiskelu on hyväksi, mutta tässäkin täytyy olla varovainen ja mielellään olla tukena joku hengellisesti aikuinen. Mutta olen vakuuttunut siitä, että meidän tulisi jokaisen ymmärtää, mikä henki on. Sillä henkeemme Jumala puhuu ja jos me emme tunnista henkeä, emme opi kuulemaan Jumalan ääntäkään tarkasti. Luulen, että tämä tapahtuu ainoastaan, paitsi tietysti Sanan lukemisen kautta, niin kokemuksen kautta. Joudumme etsimään rajojamme, tunnustelemaan ja kompastumaan ja nousemaan.
Mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että Jumala haluaa puhua meille yhä tänä päivänä!! Hän haluaa olla yhteydessä lapsiinsa ja puhua seurakunnallensa. Nyt on se aika, jolloin Jumala kutsuu omiaan. Ota kutsu vastaan, vaikka olisitkin jo uskossa. Hän kutsuu sinuakin syvempään tuntemiseen ja rakkauteen. Hän haluaa eheyttää ja rakastaa. Hän haluaa siunata!! Älä odota itkun ja valituksen päivää, nyt on se aika.
Tämä Rakkaus-asia on alkanut aukenemaan minulle pikkuhiljaa. Kirjoittelen nyt sitä myöten, kun tämä prosessi etenee.
Eli viime kuukausien yksi suurimmista teemoista on ollut omassa elämässäni sen Rakkauden ymmärtäminen, mikä Jumala on. Valtava sydämen kaipuu, joka suorastaan huutaa ilmestystä Rakkaudesta! Miksi minä uskon Jumalaan, mitä minä haluan Häneltä, miksi Hän alunperin ylipäätään loi ihmisen, miksi Hän asetti hyvän ja pahan tiedon puun paratiisiin jne. Kaikki nämä miksi-kysymykset ovat saaneet minut tuntemaan itseni toivottoman tyhjäksi. Onko minulla pisaraakaan todellista rakkautta Herraani kohtaan? Eilen jäin yömyöhään tuijottamaan TV7:lta ohjelmaa, jossa joku mies kuvaili kohtaamisiaan Jeesuksen kanssa ja eräs kohtaaminen puhui niin suoraan minulle, että jos en olisi ollut jo vaakatasossa, olisin kaatunut. Tämä mies oli kohdannut Jeesuksen näyssä ja hän ei oikein tiennyt kuinka hän olisi käyttäytynyt. Hän oli niin täynnä kunnioitusta (jonka Jeesuksen läsnäolo ilmeisesti saa aikaan ihmisessä), ettei tiennyt kuinka päin olisi ollut. Niinpä hän oli heittäytynyt maahan ja tarttunut Jeesusta nilkasta kiinni. Samassa kyynel oli vierähtänyt hänen poskiltaan ja tämä mies näki, kuinka tuo kyynel tippui valtavaan kanjoniin ja katosi näkyvistä. Jeesus oli sanonut: tämän verran sinulla on rakkautta Minua kohtaan.
Tuolle miehelle tapahtunut kohtaaminen selittää täsmälleen sen, millainen olo minulla on ollut omasta suhteestani Jeesukseen. Paremmin sitä ei enää voisi kuvailla!! Kuinka surullista! Kertakaikkisen surullista! Mutta tiedättekö, kun löysin sanat tunteelleni (uskon, että Herra puhui minulle tuon tapauksen kautta), sain aivan käsittämättömän valtavan lohdun sydämelleni! Miten paradoksaalista. Juuri Jeesus on sanonut, ettei minulla ole sinapinsiemenenkään verran rakkautta Häntä kohtaan ja minä koin tulleeni lohdutetuksi! Sillä siinä hetkessä minä ikäänkuin vapauduin rakastamaan. En tiedä miten, enkä osaa sitä kenellekään kuvailla, mutta minä vain rakastan Jeesusta. Siinä hetkessä myös kaikki miksi-kysymykset katosivat, sillä niillä ei yhtäkkiä olekaan mitään merkitystä.
Me emme voi puristaa itse itsestämme rakkautta Jumalaa kohtaan, emme myöskään voi sitä ostaa tai ansaita(hyvillä teoilla). Saamme sen ainoastaan lahjaksi Rakkauden tähden. En tiedä, löytyykö tätä Raamatusta, joten arvioikaa kaikki hengessänne, nämä ovat minun omia kokemuksiani. Mutta jotenkin ajatus siitä, että Jumala vastaa kaikkeen kaipuuseemme, kun me tarvitsemme Häntä (MUTTA MEIDÄN TÄYTYY TARVITA HÄNTÄ). Hän antaa jopa rakkauden itseään kohtaan, kun me sitä tarvitsemme. Mielestäni tämä on tärkeä oivallus silloin, kun todella käy ahtaaksi omassa elämässä ja tuntuu, että elämä on yhtä kärsimystä ja kitkuttelua, ja usko alkaa käydä vähiin. Me voimme kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää, mitä tarvitsemme! Mutta huomaa, meidän täytyy kääntyä ja tarvita. Hän ei tule ihmisen luokse, joka ei tarvitse Häntä!
Jos sinulla on selittämätön tyhjä olo sisälläsi, jos sydämesi kaipaa jotakin, mutta et oikein osaa sitä sanoiksi pukea, rukoile Jumalaa vastaamaan kaipuuseesi. Yksin Hän voi vastata huutavaan tyhjyyteemme, yksin Hän tietää ja tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu tai edes me itse. Vaikka et olisi uskossa, voit pyytää Jeesusta tulemaan tilanteeseesi ja pyydä, että Hän vastaa sinulle! Mikä tahansa sinun ongelmasi on, Hänellä on vastaus. Mikä tahansa kaipuu sydämessäsi kalvaa, Hän tuntee sen ja Hän osaa täyttää sen tavalla, jolla sinä itse et koskaan pysty vastaamaan itsellesi. Meidän voimavaramme ihmisinä ovat rajalliset, mutta JUMALALLA EI OLE RAJOJA! Hänen Rakkautensa on rajaton! Hän on Kaikkivoipa Suuri Jumala.
Kuuntele tämä seuraava laulu ja pysähdy hetkeksi rukoilemaan, olit uskossa tai et. Pyydä Jeesusta elämääsi, kysy Häneltä, voisiko Hän auttaa jopa sinun tilanteessasi, olisiko mahdollista tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi kokonaisvaltaisesti, olisiko mahdollista voida hyvin kaiken kaaoksen keskellä. Rukoile ilmestystä itsellesi Rakkaudesta ilman ehtoja, ilman rajoja. Pyydä ilmestystä sinun elämääsi, sinun sydämellesi! Älä tyydy siihen, että kaikilla muilla näyttäisi menevän hyvin. Halua kokea itse, miltä tuntuu olla yhteydessä Jumalaan! Se on mahdollista.
Ensi kerralla kirjoitan siitä, millaista ilmestystä olen saanut Taivaasta :) Siunausta kaikille ♥
Minä olen yrittänyt niin monesti viime aikoina kirjoittaa tänne elämästäni ja asioista, joita minulle tapahtuu ja mitä Herra on puhunut, mutta ikään kuin minulta olisi yhtäkkisesti kadonnut kaikki kirjoittamisen voitelu. En saa kertakaikkisesti mitään kirjoitetuksi. Mikään, mitä kirjoitan, ei tunnu oikealta eikä hyvältä, ajatus katkeilee, en saa langan päästä kiinni, kaikki on utuista.
En tiedä, pitäisikö minun lakata yrittämästä kirjoittaa tätä blogia, pitää taukoa tai sulkea koko blogi. Mutta sellainen tuntu minulla on, että niinkuin elämäni suuntakin, blogini suuntakin on muuttumassa. Herra on puhunut minulle asioista, joista en olisi kuvitellutkaan saarnaavani. Hän on herättänyt minussa jotakin, joka on täysin uutta ja vierasta minulle. Ehkä siksi en osaakaan kirjoittaa niistä asioista. Ja toisaalta, parempi etten kirjoitakaan, ennenkuin itsellenikin asiat selkiintyvät.
Mutta koen tarvetta kirjoittaa kehoituksen, jonka Herra on puhunut sydämelleni hiljattain: tutki sydäntäsi, oletko tässä vain sen tähden, että haluat tulla siunatuksi vai sen tähden, että Minä rakastan sinua ja sinä rakastat Minua. Minä luulen, että tämä on se asia, joka loppu viimeksi eroittaa jyvät akanoista! Tässä ajassa uskomme ei kestä, jos etsimme helppoa elämää ja pelkkiä siunauksia elämäämme. Uskomme tullaan koettelemaan tulevina aikoina ehkä hyvin radikaalisti, mutta jos sinä sydämestäsi rakastat Isää Jumalaamme sen tähden, että Hän on hyvä ja Hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä, sinä kestät. Mutta myrsky on nousemassa ja maailma ei näe Jumalaa niinkuin uskova näkee. Ja kaikki uskovatkaan eivät näe Häntä. Rukoile! En osaa muuta kirjoittaa.
Ihmisen mieli on monimutkainen elementti ja olen viettänyt paljon aikaa ajatuksissani yrittäessäni ymmärtää ihmisen mieltä. Raamattu puhuu todella paljon mielestä ja ajatuksista ja kuinka ihmisen tulisi suhtautua ymmärrykseensä. Siksi on mielestäni oikeutettua ajatella, että tämä on tärkeä asia. Ihmisen mielestä on paljon sanottavaa, mutta kiteytän sen tähän: Olet sitä, mitä ajattelet.
Herran salliessa meille taisteluita elämäämme, joudumme valitsemaan tavan suhtautua asioihin. Tämän me teemme ajatuksissamme, mielessämme. Voimme valita tappiomielen ja todeta, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Voimme valita loukkaantua ihmisiin ja jäädä vellomaan katkeruuteen ja anteeksiantamattomuuteen. Voimme valita itsesäälin tai itsesyyttelyn. Kun annamme sielunviholliselle tilaisuuden temmeltää mielessämme, takaan, että hän tekee sen huolella! Viholliselta ei jää mikään nurkka huomaamatta ja hän säälimättä käy saaliinsa kimppuun. Kun annamme näille ajatuksille valtaa, tunteet seuraavat pian perässä. Alamme uskoa valheisiin ja huomaamme pian, että suumme tunnustaa asioita, joita sen ei pitäisi ylistää. Näin luemme itse itsellemme tuomiota, sillä Raamattu sanoo: Kielen varassa on elämä ja kuolema-niinkuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. (san. 18:21)
Suuri voitto on ymmärtää, että me voimme valita ajatuksemme! Mikä vapauden tunne minua itseäni henkilökohtaisesti kohtasi, kun ymmärsin, että minä voin valita ajatukseni! Halleluja! Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, se koskee myös nimenomaan ajatusmaailmaamme. Me voimme valita ajattelemmeko Jumalan mielenmukaisia ajatuksia vai seuraammeko omia, lihallisia 'entäs minä'-ajatuksiamme. Kun kertakaikkiaan aina ei tunnu siltä, että olisi mukavaa ajatella Jumalan mielenmukaisia ajatuksia, koska ne usein tarkoittavat sitä, että meidän tulisi tehdä jotakin, joka on sangen epämiellyttävää meidän lihallemme. Ja liha ei alistu Jumalan tahdon alle ikinä!
Eräs Joyce Meyerin opetus kiinnitti tänään huomioni. En muista hänen tarkkoja sanojaan, mutta periaate oli se, että ajatuksemme ovat myös Jumalan lakien alla. Niinkuin kaikessa muussakin Jumalan maailmassa, usko tulee ensin, sitten näkymättömät muuttuvat näkyviksi. Kun mietit tätä, huomaat, että tässä on syvällinen opetus! Kun emme halua tehdä jotakin, ajatuksemme sanovat, minulla ei ole tarpeeksi itsekuria, kärsivällisyyttä jne. Totuus on kuitenkin niin, että Jumala on antanut meille voiman toteuttaa Hänen tahtonsa!! Sinun täytyy ensin uskoa, että Hän on antanut sinulle kaiken sen kärsivällisyyden ja itsekurin, jota tarvitset muutoksen toteuttamiseen. Halleluja!
Mielenmuutos on elinikäinen ja hidas prosessi, mutta sinulle, joka olet Jumalan perhekuntaa, on voima annettu. Meidän ei kuitenkaan tule lannistua epäonnistumisiemme edessä vaan luottaa siihen, että Herra on aloittanut hyvän työn ja tulee viemään sen loppuun...jos me tahdomme! Sinä voit valita!
Se kuulkoon, kellä on korvat kuulla:
"Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus, tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla."
