lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ihmeitä tapahtuu..

Sinut on hyväksytty Tampereen yliopistoon....

...joten on aika jälleen aloittaa uusi vaihe elämässä. Minusta ei todella olisi kuulunut tulla yliopisto-opiskelija. Psykologisesti ja sosiologisesti katsoen minun ei olisi pitänyt kyetä tällaiseen poikkeavuuteen. Ja on se ollutkin pitkä tie; mielen uudistumisen prosessi, joka on alkanut murtaa ajatus- ja alintajuntaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat kahlinneet minua suurimman osan elämästäni. 

Kenelle kunnia kuuluu tästä? - Jeesukselle. Yksinkertaisesti. Minulla ei olisi koskaan ollut riittävästi tahdonvoimaa, itsekuria, päättäväisyyttä, ymmärrystä tai näkökykyä ponnistaa tällaista muutosta itsessäni. Mutta rukoukseni siitä asti, kun tulin uskoon, on ollut, että Jumala ei antaisi elämäni mennä hukkaan. Että voisin elämäni aikana vielä saavuttaa jotakin merkittävää (mikä on merkittävää, on suhteellista enkä pidä yliopisto-tutkintoa välttämättä merkittävänä). Mitä se on, en tiedä, mutta tiedän, että olen matkalla.

Miksi? - En todellakaan tiedä. Kerron, kun ymmärrän, miksi Jumala lähetti minut yliopistoon. Mutta tiedän, että mitään ei tapahdu elämässäni sattumalta, sillä elämälläni on tarkoitus. Olen sisällä Jumalan suuressa suunnitelmassa ja tapahtukoon Hänen tahtonsa minun elämässäni ja elämäni kautta. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:23). Jos Luoja suo, minusta tulee hallintotieteiden maisteri...sitten joskus :)