torstai 10. syyskuuta 2009

Oppimista

Koulu on nyt sitten siis alkanut! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon enemmän se on kuin osasin kuvitellakaan. Siis se vastaa jokaista toivettani ja jokaista haavettani, jotka Taivaan Isä sydämelleni laski aikanaan. Nytkin, kun olen jo tullut koulusta kotiin, tuntuu, että huomiseen koulupäivään on taas yksi ikuisuus. En ole koskaan näin paljon nauttinut koulusta kuin tällä viikolla. Vaikkakin olen opiskelijatyyppinen ihminen. Raamattukoulu on ihanaa!!

Meitä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita on tänä vuonna ennätysmäärä, muistaakseni meitä on 35: 16 naista ja 19 miestä. Mielestäni kaikki tuntuvat mukavilta, vaikka kaikkien kanssa en ole vielä ehtinyt jutellakaan. Mutta minusta on vaan niin ihanaa, että olemme kaikki samasta Hengestä ja puhumme kaikki samaa kieltä. Minun oikeassa elämässäni ei tuttavapiiriin kuulu kovinkaan montaa uskovaa. Kiitän Herraa siitä! Jokainen minun ystäväni on minulle tärkeä, uskossa tai ei. Mutta huomaan, että olen kaivannut juttuseuraa myös hengellisellä tasolla. Ja tähän rukoukseen on nyt vastattu, sain yli 60 uskovaa ystävää!!

Tämä kuvaa mielestäni hyvin Jumalan luonnetta. Jumala esiintyy Raamatussa myös nimellä El Shaddai, joka on hepreaa ja tarkoittaa: Jumala, joka antaa elämän ja yltäkylläisyyden. Me ihmiset usein unohdamme, mitä yltäkylläisyys tarkoittaa. Minä koin oikein ilmestyksen tästä asiasta tänään. Olen itse ajatellut, että Jumala antaa juuri sen verran, kun tarvitsemme. Että Hän antaa nipin napin sen, mikä on tarve sillä hetkellä. Ei, vaan Jumala on yltäkylläisyyden Jumala. Hän on enemmän kuin tarpeeksi, Hän on kaikkiriittävä. Jumala on kaikkein suurin Antaja, Hän haluaa antaa meille tarpeidemme mukaan ja enemmän. Filippiläiskirje 4:19 sanoo: Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Siis Hän antaa oman rikkautensa mukaan, oman mielensä mukaan. Ei meidän mielemme mukaan, sillä me emme edes tiedä, mitä tarvitsemme. Hän tietää ja tuntee tarpeemme paljon paremmin kuin me itse koskaan. Hän antaa siis oman rikkautensa mukaan, runsaasti, yltäkylläisesti. Ja jos siis kaikki taivaassa ja maan päällä on Jumalan, Hänen varastonsa ovat paljon suuremmat kuin yhdenkään ihmisen. Ja Jumala siirtelee varallisuuttaan mielensä mukaan.

Varallisuudesta puhuessani, en tarkoita pelkästään rahassa mitattavaa varallisuutta. Niinkuin aikaisemmin sanoin, olen pitkään rukoillut Herralta uskovaa ystävää. Minä sain yli 60! Siis 59 kertaa enemmän kuin osasin pyytää! Hän antaa yltäkylläisesti. Nyt minä saan 5 kertaa viikossa kokoontua uusien ystävieni kera aamulla klo 8 rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa. Samoin olen monta kertaa miettinyt, että miten vaatetan lapseni vähillä varoillani, kun lasten vaatteet ovat niin kalliita. Nyt minä olen saanut niin paljon lasten vaatteita, että niitä on jo kellarissa odottamassa, kunnes Jasmin täyttää 4-vuotta! Enkä ole edes rukoillut koko asiaa. Herra siis tietää tarpeemme paremmin kuin me itse.

Nyt minä opettelen luottamaan Herraan myös raha-asioissani. Tähän asti olen hoitanut talouttani itse. En ole uskaltanut antaa eurojani Jumalan käyttöön. Se vaatiikin suurta hyppäystä tuntemattomaan. Toki olen antanut kolehtiin ja joskus jopa lahjoittanut johonkin yhteishyvään, mutta en ole koskaan uskaltautunut sitoutumaan kymmenysten maksuun. Minua kosketti, kun opettaja tänään sanoi, että monet odottavat, kunnes tienaavat jonkin tietyn summan kuussa, jotta voivat antaa varojaan Jumalan Valtakunnan työhön. On helppoa sanoa, että sitten, kun oma talouteni on turvattu. Mutta todellisuudessa, jos et anna ensimmäisestä eurosta, et tule antamaan ensimmäisestä miljoonasta eurostakaan. Rahalla on sellainen vaikutus ihmiseen. Rahan himoon ovat monet suuret johtajat kaatuneet. Minä en halua olla yksi sellaisista ihmisistä. Minä en halua kiinnittyä mihinkään sellaiseen, joka voidaan äkkinäisesti ottaa minulta pois. En halua perustaa luottamustani sellaiseen, jonka puute voi romahduttaa koko elämäni kertaheitolla. Ja raha on sellainen. Ja minä tunnistan itsestäni rahan tuoman turvallisuuden tunteen. Se ei ole todellista, vain Jumalan huolenpito on pysyvää. Se on jokapäiväistä ja siihen täytyy voida luottaa. Hän ei jätä lapsiaan koskaan. Siis ei myös minuakaan.

Haluan vielä tähdennykseksi sanoa, että vaikka Raamatussa Luukas 6:38 sanotaan: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin; ei se tarkoita sitä, että maksamme varoistamme kymmenyksen ja jäämme sitten kotisohvalle odottelemaan, että rahaa alkaa satamaan ovista ja ikkunoista sisälle. Jumala arvostaa työntekoa suuresti. Sananlasku 10:4; Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa. Jumala on tarkoittanut meidät tekemään työtä. Ja työ pitää meidät arjessa kiinni ja ravitsee mielenterveyttämme. Mutta aina työtä tekemälläkään ei saa kaikkea, mitä tarvitsee, mutta uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen saa kaiken.

No niin, tämän minä opin tänään koulussa. Ja nyt alkaa teorian käytäntöön pano. Minä aikonen ottaa selvää varoistani ja luovuttaa ne Jumalan käyttöön. Se pelottaa minua, mutta siitä huolimatta Jumala on luvannut pitää minusta huolen. Tämä täytyy testata. Sanoisin, että ei juuri voisi olla parempaa tai kamalampaa aikaa tehdä tälläinen päätös, sillä tässä kuussa rahavarani ovat supistuneet minimiin. Koulun alettua en ole ollut enää oikeutettu mihinkään tukiin eikä minun ole mahdollista tehdä koulun ohella töitä. Joten todella tuloni ovat minimi toimeentulotuki, jolla täytyy elättää 2 ihmistä, maksaa koulu ja kulkeminen ja selvitä. Nyt minä aion vielä kaventaa tulojani alkamalla maksamaan kymmenyksiä. Kiitos Herralle, minut tullaan palkitsemaan tästä uskonaskeleesta!!

8 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Kiitos, kun ehdit ja jaksoit kirjoittaa koulupostauksen! Hymyhuulin kyynel silmäkulmassa luin kuulumiset.
Olen todella iloinen puolestasi!
Jumalan runsasta siunausta koko vuosikurssille! Ja Jasminille sekä mummille!

Johanna Laakso kirjoitti...

Kiitos Nurkkis!
Oli mukavaa kirjoittaa taas ja tekstikin syntyi kuin itsestään :) On mukavaa olla hyvällä tuulella!
Mummin puolesta voisin sanoa, että sairaus alkaa nyt tuntua henkisesti hänellä. Hengellisesti hän on edelleen hyvissä voimissa, mutta kovaa taistelua mummista käydään. Sairauden lisäksi hän on joutunut kohtaamaan monenlaisia muita ongelmia. 14. pvä kuullaan vihdosta viimein, millaisesta syövästä oikein on kyse. Siis kuinka agressiivisesta ja mitä hoitoja hän alkaa saada. Rukoillaan, että syöpä voitaisiin taltuttaa pelkällä sädetyksellä, ilman sytoja. Ja että mummi voi hyväksyä Herran tahdon ehdoitta, se on tärkeää!
Kiitos Nurkkis läsnäolostasi, olet oikea siunaus! ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

On ymmärrettävää, että mummin sairaus koettelee nyt hänen psyykettään. Odottaminen ja epävarmuuden sietäminen ei ole helppoa.
Me rukoilemme yhdessä mummin puolesta ja kiitämme nyt jo avusta.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!
Siunausta loppuviikkoon!

Nurkkalintu kirjoitti...

Hei! Tämäkin viikko on tunnin kuluttua lauantaissa. Toivon levollista ja hyvää viikonvaihdetta. Siunausta ja Taivaan Isän huolenpitoa.

Marja kirjoitti...

Ole rohkealla mielellä - ja kiitos Jumalalle sinun laisestasi Jualan omasta.
Ruokkivathan karneetki Eliaa erämaassa ollessaan.
Siunausta päiviisi ja pikku päivän säteellesi.
(P.s kirjoitukseni ovat blogissaniovat lähes päivittäisiä,joten tietoblogisilinkissä on vain jostain syystä väärä.)

Johanna Laakso kirjoitti...

Nurkkis!
Kiitos hyvän viikonvaihteen toivottelusta, tosin luin sen vasta nyt :) Ollaan oltu kipeänä, tai siis ollaan edelleen, joten olen harmillisen vähän jaksanut käydä täällä bloggailemassa. Siunausta Sinulle ♥

Marja!
Kyllä Jumalan huolenpito oikeasti on todella konkreettista! Silti tuntuu, että joka kerran se vaatii uusiutuvaa uskoa ja uskallusta luottaa :) Päivä kerrallaan, eikö vain!
Ja joo en tajua miksi toi sun blogi ei päivity täällä mun sivuilla. Vaikka oon jo vaihtanut sen osoitteenkin kertaalleen. Mutta käyn silti lukemassa blogiasi aina kun täällä vierailen. Silti olisi mukava, että se päivittyisi, niin toisetkin lukijat tulisivat katsastelemaan kuulumisia. Yritän vielä säätää sitä. Ole oikein siunattu erityisesti tällä viikolla!! Olet rakas ♥

Marja kirjoitti...

Näin askeettinen kysymys kuin, miten olet jaksanut?

Miten mummisi on ottanut tiedon sairaudestaan? Voimia hänelle ja myös sinulle.
Jumalan huolen pitoa ja rauhan yltäkylläisyyttä.

Johanna Laakso kirjoitti...

Moikka Marja!
Kiitos kysymästä, kyllä täällä jaksellaan. Kirjoittaminen on jäänyt vähälle nyt viime viikkoina, sillä olemme sairastaneet kaiken maailman kuumetaudit ja flunssat. 2 viikkoa olemme olleet sairaana kummatkin tytöt ja vielä jatkuu. Mutta näillä mennään ja ihan ollaan vielä elävien kirjoissa.
Tieto syövän leviämisestä oli shokki mummille ja tulevat hoidot pelottavat. Mutta en voi kun ihmetellä, kuinka Jumala vastaa hänelle mitä ihmeellisemmillä tavoilla! Kyllä tämä on saanut sen aikaan, että uskossa mummi on vain vahvistunut. Mutta tietysti hän on ihminen ja heikkous, väsymys, pelkotilat ja alakuloisuuskin välillä vaivaavat. Mutta ilokseni huomaan, että mummi on alkanut evankelioimaan ihmisiä enemmän kuin koskaan. Ennen hän on pidättäytynyt rukoilemaan ihmisten puolesta, mutta viime aikoina hän on löytänyt itsensä mitä kummallisemmista tilanteista, joissa hän on todistanut Jeesuksesta. Esim. toissapäivänä hän kertoi kuinka hän ei voinut itselleen mitään, sanat vain tulivat hänen suustaan. Mummi on ollut itsekin ihan äimänä :)
Joten kaikenkaikkiaan täällä on kaikki ihan hyvin. Yritän tällä viikolla saada kirjoitettuakin jotakin. Tuntuu vaan, että aika menee niin vikkelään, huomenna pidämme koulun kanssa rukouskokouksen Saalemilla ja ke ja pe on taas kokeet. Ja tuo riivatun kuume ei vaan jätä mua rauhaan vaikka olen yrittänyt kaikenlaisilla rukouksilla sitä pelotella :D
Tästähän näyttää kehittyneen taas oikein kirje, täytyy varmaan kohta vaihdella noita s-postiosoitteita. Mä en osaa lyhyesti sanoa mitään :)
Kaikkea hyvää sinulle!! Siunausta ♥