Tulkoon Joulu/ Ilouutinen

Armosta

Minun armossani on sinulle kylliksi!

Jo pitkään tähän lauseeseen ovat päättyneet useimmat keskustelumme Jumalan kanssa. Pitkän, pitkän tien jälkeen sydämeni on sulanut pala palalta ja tänään voin puhtaasta sydämestä huutaa: Kiitos Jeesus!! Minussa on sisälläni aivan massiivinen kiitollisuus, rakkauden tulva ja se pyrkii ulos kyynelten virtana. En voi oikein muuta, kun itkeä onnesta, sillä Herran armo riittää minullekin! Hänen Rakkautensa on sanoinkuvaamatonta, koska se on niin täydellistä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Hänen Rakkautensa ei käännä sinulle selkää, ei hylkää, ei jätä - koskaan. Minä en tiedä, onko tälle raamatullisia perusteita, mutta minusta tuntuu, että tässä ajassa voimme kuitenkin tuntea vain osan tuosta Rakkaudesta. Siksi minä en jaksaisi odottaa Hänen Valtakuntansa tulemista.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella itseäni vielä pari vuotta sitten julistamassa rakkauden evankeliumia. Minä muistan uskoontultuani, kuinka minua itseasiassa yökötti koko Jeesus rakastaa sua-höpinä. Se sai joka kerta niskakarvani pystyyn. Ja pitkään uskoontuloni jälkeenkin. Koska minä en pystynyt ottamaan vastaan rakkautta. Eikö ole ristiriitaista, että meidät on luotu rakkauteen, muutoinhan koko ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan, mutta silti vaikein asia koko elämässä on ottaa vastaan rakkautta?! Lähes 2 vuotta on Jumalalta mennyt aikaa siihen, että tänä päivänä voin todeta, että minulla on hyvä Jumala. Hän on kivi kiveltä murtanut ja purkanut suojamuurejani ja julistanut totuutta elämääni, jotta minä voisin tuntea olevani ainutlaatuinen, tärkeä, rakastettu, arvollinen. Mikä valtava etuoikeus päästä todella ymmärtämään, että Jumala iloitsee sinusta, sillä sinä olet Hänen lapsensa. Sinä olet Hänen silmäteränsä, tärkeintä Hänelle, mitä maa voi päällään kantaa. Juuri sinä.

Olen juuri nyt onnellinen siitä, että valitsin tämän tien. Vaikka se tekee kipeää joskus, tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään. Minä tietämällä tiedän, että Ikiaikojen Jumala rakastaa minua ja Hän kateuteen asti halajaa henkeä, jonka Hän on minuun asettanut. Hän on valmis tekemään valtavan määrän työtä, jotta Hän saisi olla yhteydessä sinuun.

http://www.youtube.com/watch?v=Of4-Uc2SCe8

Marcos Witt pukee tämänhetkiset tunteeni upeasti ylistykseen! Älä hätäänny, Marcos laulaa aluksi espanjaksi, mutta tämän jälkeen ymmärrettävästi myös englanninkielellä :) Olkaa siunattuja ♥

Kriisi

Tiedän, että monet odottavat kuulumisia Virosta, mutta en vieläkään kykene jakamaan matkasta. Nyt on nimittäin niin, että Jumala on nähnyt hyväksi kohdata minua nyt monissa kipukohdissani. Enkä sen vuoksi ole kyennyt muuta kuin itkemään viimeiset kaksi päivää.

Näen itseni seisomassa tienhaarassa, jossa minä saan valita, kumman tien minä valitsen. Toinen tie kiertää ympyrää, toinen tie on pitkä ja suora ja vie eteenpäin. Ympyräinen tie vaikuttaa helpommalta ja mukavammalta, pitkä tie näyttää liian pitkältä enkä näe, mihin se johtaa. Pelottaa valita suora tie, mutta minä tiedän, mikä tie se on. Se on tie, johon minut on kutsuttu, se johtaa vapauteen. Minä tiedän, että sillä tiellä minä en matkaisi yksin. Miksi siis se on niin vaikea valita?

Koska minä olen tottunut kulkemaan sitä ympyräistä tietä, minä tunnen sen tien. Minulla on turvallista sillä tiellä, mutta sillä tiellä on kuitenkin paljon vaaroja ja asioita, jotka satuttavat minua. Suoran tien valitseminen vaatii minulta suurta luottamusta Jumalaan. Hän kysyy minulta: Tahdotko sinä? Minä haluaisin vastata kyllä, mutta jokin suuri muuri estää minua. Miksi minä olen näin tolkuttoman itseriittoinen? Itsekäs ja ylpeä. Jumala kutsuu minua nyt Hänen lapsekseen. Siis lapseksi, josta Hän saa pitää huolta!! Luulisi kai olevan helppoa vastata kyllä, mutta minä en osaa antaa periksi. Minua pelottaa päästää irti, minä haluan kontrolloida kaikkea, tietää mitä tapahtuu. Mutta minä olen niin tolkuttoman väsynyt! En jaksa omassa voimassani. En jaksa huolehtia kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Minä tarvitsen Isän!

Toinen asia, mistä Jumala haluaa vapauttaa minut nyt on hyväksynnän tarpeestani. Tämä on kaikkein vaikeinta minulle. Minulla on jatkuvasti valtava tarve olla tärkeä ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Huomaatteko paradoksin edelliseen kappaleeseen. Minä olen niin väsynyt siihen, mutta minä jostain syystä tarvitsen sitä. Koska sielussani on haava, joka tarvitsee jatkuvaa täyttämistä ja paikkaamista ihmisten hyväksynnällä. Riittääkö minulle se, että Jumala rakastaa minua ja Hän hyväksyy minut tällaisena? Minä haluaisin vastata, että riittää, mutta huomaan, että käytännössä se ei vielä ole niin. Tämä on se suora tie, jonka varrella vapaus koittaa. Mutta minä en tiedä, millaiseksi se minut muuttaa. Kuka minä olen?

Minä olen kuitenkin valinnut sen suoran tien tänään. Minä olen sanonut Herralle kyllä. Minua pelottaa ja minuun sattuu, mutta minä panen luottamukseni Jumalaan. Hän ei salli minulle tapahtuvan mitään pahaa. Hän ei tee minusta jotain, joka ei miellytä minua itseäni ollenkaan. Hän haluaa päästää minut siihen vapauteen, johon meidät kaikki on kutsuttu.

Terveiset

Hei kaikille!
Hengissä ollaan selvitty matkasta ja kotona olen ollut jo muutaman päivän. Ei vaan ole ollut energiaa kirjoittaa kuulumisia, ja nytkin aikonen välittää vain pikaiset terveiset. Matka oli aivan MAHTAVA!! Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti olen tällä hetkellä täysin tyhjä jakamaan mitään. Kotiin paluu on ollut raastavaa tippumista arkeen. Matkalla oli sanoinkuvaamaton Jumalan läsnäolo ja rakkaus ja yhteys, sen kokeminen oli jotakin täysin yliluonnollista ja upeaa. En voi muuta todeta, kun että seuraava Raamatun paikka pitää täysin paikkansa:

"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

Tämä voima tuntuu olevan kaikenkattava, kaikkivoipa ja kaiken kannattava voima. Siinä voimassa on käsittämätöntä olla ja elää. En ole ehkä ikinä tuntenut itseäni yhtä vapaaksi. Siinä voimassa oli helppoa olla, kaikki oli jotenkin selvää ja kirkasta. Siinä on helppo rukoilla, ei edes tarvinnut välttämättä rukoilla, kun voi keskustella Jumalan kanssa. Ihan kuin olisi ollut jokin suora linja auki, jossa oli vain niin tietoinen itsestään ja Jumalasta.

Jätän tänään tähän kertomisen, sillä tänään minulla on vaikea päivä, enkä halua vähätellä enkä jättää mitään kertomatta sen vuoksi. Paha oloni johtuu kasvukivuista. Näin syntymäpäiväni kunniaksi koulussa alkoi 3 päivän vapautumis-seminaari, joka nosti tunteita pintaan, jotka ovat jo pitkään kyteneet pinnan alla. Olen ollut kyllä täysin tietoinen näistä tunteista mutta olen vastahakoinen käsittelemään niitä. Meillä ihmisillä on taipumusta ottaa jalat alle kipujen kohdatessa meitä, minä olen ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Ystäväni ilahdutti minua tänään lähettämällä seuraavan videon minulle. En voi taaskaan sanoa muuta kuin Herra tietää, Hän ei ole koskaan jättänyt minua yksin, aina on joku, joka nostaa kun omat siipeni eivät kanna. Kiitos Annalle seuraavasta:

http://www.youtube.com/watch?v=OM52EzEF8eY

MÄÄHÄN LÄHREN, VAIKKA MEDICARELLA LENTÄEN, JOS ON TARVIS!!!,

Nyt kuulkaas ihmiset tarvitaan rukouksen voimaa! Jokainen, joka osaa ristiä kätensä ja lausua yksinkertaisen taikka monimutkaisen rukouksen, jätän sinulle rukouspyynnön puolestani! En enää pysy viikoissa mukana, mutta kolmatta kuukautta olen ollut kuumeessa/lämmössä ja nyt tänään sekä minä että tyttäreni olemme sairastaneet vatsatautia. Lähetysmatkalle lähdetään vajaan 2 vuorokauden päästä. Eikä ole toivoakaan, että jäisin pois tältä matkalta, joten pyydän, nostakaa minut rukouksin matkalle mukaan.

Minä lainaan Ahvenaisen Martin rukousta: "Sinä sairaus kuolit yli 2000-vuotta sitten! Kuka sinulle antoi luvan nousta haudastasi? Jeesuksen nimessä mene takaisin sinne, mistä tulitkin! Amen".

Minä lähden tälle matkalle, vaikka henki menisi! Jos tämä tomumajani antaa periksi, tiedänpähän minne olen matkalla. Minuun ei enää tehoa pelottelu, ei ahdistelu eikä huolestuttaminen. Minä olen Iankaikkisen Jumalan käsivarsilla, minä olen vapaa tämän maailman murheista. Minä olen heittänyt huoleni Jeesuksen harteille.

Olkaa siunattuja!

Jumalan huolenpidosta!!!

HALLELUJA! Te ette usko, mitä tänään tapahtui!! Jumala on vaan niin MAHTAVA! Hän on Puolustajasi, Huolenpitäjäsi ja kaikki, mitä ikinä tarvitset!!
Eräs henkilö varasti minulta viikonloppuna rahaa ja se loukkasi minua syvästi. Käsiteltyäni asiaa Herran kanssa, sain siitä kuitenkin rauhan ja sain sydämessäni antaa anteeksi kyseiselle ihmiselle. Kuitenkin minut valtasi pelko siitä, mitä tälle kyseiselle henkilölle tapahtuu tekonsa tähden. Nimittäin ei vain se, että hän varasti minulta ja loukkasi minua, Hän varasti Jumalalta ja teki väärin Jumalan lasta kohtaan. Tällaiset asiat eivät jää Jumalalta käsittelemättä. Niinpä minä olen rukoillut, että Herra olisi armollinen, sillä tämä ihminen ei tiedä, mitä hän tekee. Hän ei ole uskossa siis. Maanantai-aamuna jätin koulumme rukouspyyntökoppaan nimettömän esirukouspyynnön tämän ihmisen puolesta ja kerroin siinä, että hän on varastanut rahaa. Ja mainittakoon vielä se, että kyseiset rahat olivat lahjoitettu minulle tätä koulunkäyntiä varten, joten ne todella olivat Jumalan Valtakunnan työhön tarkoitettuja rahoja. Erityisesti tämän vuoksi minulle nousi syvä huoli kyseisestä ihmisestä.

Tänään koulun jälkeen, eräs koulutoverini juoksi perääni ja kertoi Jumalan puhuneen hänelle tästä asiasta. Hän antoi minulle omistaan menettämäni rahasumman!! Hän tarjosi minulle kaksinkertaista summaa, jonka olin menettänyt, vaikka hän ei tiennyt millainen rahasumma minulta oli varastettu. Vastaanotin kuitenkin vain puolet, eli sen, mitä olin menettänyt. Toivon sydämestäni, etten varastanut tältä ihmiseltä antamisen iloa sillä, etten vastaanottanut koko summaa. Minä olin koko tilanteessa niin häkeltynyt, ettei minulta oikein edes löytynyt oikeita sanoja. En tiennyt olisinko kiittänyt tätä ihmistä vaiko Jumalaa. Mutta minä totisesti kiitän kumpaakin!! Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällaista, olen aivan sanaton. Tiesin, ettei minun tarvitse huolehtia menetetyistä rahoista, sillä Herra sanoi minulle, että Hän pitää huolen. Mutta en odottanut saavani niitä kaksinkertaisesti takaisin, varsinkaan näin pian, sillä vasta maanantainahan minä jätin rukouspyynnön.

Tämä koko episodi on syventänyt uskoani Jumalaan ihan valtavasti. Jo se, kuinka Hän kohtasi minut sunnuntaina mentyäni Hänen eteensä murheellisena ja saatuani yliluonnollisen rauhan koko asiasta, oli mahtava kokemus. Mutta tämä, että Jumala palautti minulle sen, mikä minulle oli annettu, on jotain sanoinkuvaamatonta!! Tämä on suuren suuri opetus minulle Jumalan kaikkivoipaisuudesta, siitä, että Hän totisesti kuulee rukouksemme ja vastaa niihin, sillä Hän rakastaa meitä! Minä tiedän, että koulutoverini, joka antoi omistaan, tulee satakertaisesti siunatuksi teostaan! Minä haluan kiittää häntä siitä, että hän kuuli Jumalan äänen ja oli uskollinen. Hänen teollaan oli suurempi merkitys minulle, kun hän varmaan arvasikaan. Minulle, joka olen nimenomaan paininut Jumalaan luottamisen kanssa. Kiitos Jeesus, kiitos rakas koulutoverini, veljeni Herrassa, tämä on ollut mahtavaa!

Vielä en ole kuitenkaan saanut yhteyttä tähän ihmiseen, joka minulta varasti. Hän ei vastaa tekstiviesteihin eikä ole itse tehnyt mitään aloitetta asian käsittelyyn. Todennäköisesti hän yrittää jälleen paeta ongelmaa ja kärsii kovasta syyllisyydestä ja häpeästä. Minulla on kuitenkin juuri nyt täysin yliluonnollinen luotto siihen, että Jumala kohtaa häntä. Rukoilkaa kanssani tämän läheisen puolesta ja sitä, että hän pelastuisi ja kokisi vapautuksen kaikista sidoksistaan ja parantuminen monenlaisista haavoista hänen kohdallaan voisi alkaa. Kiitos rukouksistanne, kannetaan läheisemme yhdessä Jumalan eteen!

Röh röh!

No voihan possu! Eilen kävin pistätyttämässä itseeni pandemian ja eilisen verran näyttikin siltä, että peace of cake koko tauti. Käsi kipeytyi illasta ja hieman särki päätä ja oikeata jalkaa. Kunnes. Yö meni valvoessa, koska käsi kipeytyi loppu viimein niin, ettei se kärsinyt mitään kosketusta. Torkahtelin ja heräilin vähän väliä käden kipuiluun. Luulisin, että kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla käyttää nuorisoslangia ja todeta, että: "Käsi on SIKA kipeä". Aamulla heräsin, nousin ja olo ei todella ollut kuin voittajan. Päässä kävi vaan humina, kävelin seiniä pitkin keittiöön ja yritin haparoida kahvipannua. Äkkiä vessaan, vatsa aivan kuralla. Ajattelin siellä yksinäisyydessä istuessani, että voisiko olla parempi päivä tyttäreni ravitsemusterapeuttiajalle! Tunnin bussimatka kumpaankin suuntaan, oi tätä riemua. Lisäksi rakas lapseni tekee todennäköisimmin viimosia hampaitaan ja on ollut kolmatta päivää, kun p...een ammuttu karhu. Aaaargghh- kyllä tästä vielä hyvä tulee. Positiivista ajattelua kehiin. Unohdin aamulla, että olenkin uskovainen ihminen. Se on palautunut tässä päivän mittaan pikkuhiljaa mieleeni.

Tämä päivä on kyllä tuntunut pitkältä eikä sitä todella ole auttanut Jasminin kiukkuilu, eikä viiltävä vatsakipu, joka alkoi muutama tunti sitten. Ei myöskään hengenahdistuskohtaukset. Kaikkea tähän tautiin kuuluukin. Ilmankos minä kuulunkin riskiryhmään. Vaikka hoituri eilen oli toista mieltä, kunnes ilmoitin, että minä en hievahdakaan täältä, ennen kuin minua on pistetty. Ei paranis kai valittaa, kun ihan kerjäämällä kerjäsin tätä :)

Mutta positiivista oli tässä päivässä ravitsemusterapeutin toteamus siitä, että Jasminin ruokavalio on laajentunut hyvin eikä aihetta huoleen ole. Vitamiinilisiä ei toistaiseksi tarvita ja saamme jatkaa kuten tähänkin asti. Hienoa, voin hieman löysätä köyttä ja lakata olemasta niin "takakiree" tytön syömisistä. No panic, olen mahtava äiti :)

Lisäksi minua on tänään naurattanut edelleen Jeesuksen kanssa käyty keskustelu pari päivää takaperin. Sunnuntai oli minulle vaikea päivä, sillä eräs läheiseni loukkasi minua pahasti ja vanhat haavat pääsivät vuotamaan jälleen. Olen kuitenkin jo oppinut sen verran tässä matkan varrella, että asiat on parasta käsitellä heti, ennen kuin ne ehtivät tehdä pesää sieluumme. Niinpä minä aloin Jeesuksen kanssa koluta läpi kyseistä asiaa, joka on myös vahva muisto lapsuudesta aikuisikään. Kyseinen ihminen on loukannut minua läpi elämäni. Pari tuntia siinä meni Herran hoidossa, mutta siinä turistessa vapauduin ja sain antaa anteeksi, jälleen kerran. Mutta tiesittekö, että Jumalalla on äärettömän hyvä huumorintaju! Olemme Jeesuksen kanssa nauraneet niin monet kerrat itsemme kipeäksi. On mahtavaa löytää Jumalasta myös tämä puoli ja nauttia keskinäisestä omasta inside-huumorista Hänen kanssaan. Sunnuntaina keskustelumme päättyi suurin pirtein seuraavanlaisesti, en enää muista ihan tarkkoja sanoja, mutta idea oli tämä:

Minä: Jeesus, kiitos, kun nostit minut taas murheistani ja kiitos, kun kuuntelit. Kiitos siitä, että itkit kanssani ja osoitit myötätuntoa. Mä oon ihan kuitti nyt, käydään nukkumaan jo, jookos?
Jeesus: Käy sinä nukkumaan, Minä olen kuitenkin Jumala, muistatkos? Sikana ihmisiä, jotka tarvitsevat minua, silloinkin, kun sinä nukut.
Minä: Jaa niin tosiaan! No varjele minut sitten kun nukun, jos kerta Sinun on pakko olla valveilla. Mä meen ny, palataan huomenna!
Jeesus: Rakastan sinua!
Minä: Mäkin sua, öitä!

Ja minä nukuin kuin tukki aamuun saakka.