keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kuulin askeleesi...

"Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä: "Missä sinä olet?". Mies vastasi: "Minä kuulin askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin".
(1 Moos. 3:8-10)

Aatami ja Eeva kuulivat Jumalan askeleet ja piiloutuivat. Mitä tämä kertoo meille? Minulle se kertoo muun muassa sen, että Aatami ja Eeva tunnistivat Jumalan pelkistä askelista! Pysähdypä ajattelemaan. Tunnetko ketään elämässäsi niin hyvin, että pystyt tunnistamaan hänet askelista? Jos tunnet, mitä on vaatinut se, että olet oppinut tunnistamaan hänet askelista? Tämänkaltaisen suhteen kehittyminen vie varmasti aikaa ja vaatii paljon yhdessä vietettyjä hetkiä, jotta oppii tuntemaan toisen näin läheisellä tavalla. Mutta se on mahdollista! Se on mahdollista myös Jumalan kanssa, koska voimme lukea siitä Raamatusta. Me vain olemme ajautuneet niin tolkuttoman kauaksi siitä yhteydestä, joka meillä kerran Luojamme kanssa oli. Syntiinlankeemus erotti ihmisen Jumalan yhteydestä, mutta se on meille hankittu takaisin kalliilla hinnalla Golgatan keskimmäisellä ristillä!! Älä usko sielunvihollisen valheita siitä, että sinä et voisi olla yhteydessä Jumalaasi! Sinä voit ja sinulla on Jeesuksen Kristuksen tähden vielä vapaa pääsy Hänen läsnäoloonsa ja vielä Hän jopa kutsuu ja haluaa olla yhteydessä sinuun. Jumala haluaa ennalleenasettaa yhteyden, joka kerran katkaistiin ja Hän kutsuu meitä niin syvään tuntemiseen, että me voimme tunnistaa Hänet askelista!

Keskustelu Jumalan ja ihmisen välillä jatkuu seuraavasti: "Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmää, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." (1 Moos. 3:11-13)

Nämä jakeet paljastavat jo itsessään paljon syntiinlankeemuksen seurauksista, mutta jos emme keskity siihen, huomaamme, että ihminen ja Jumala keskustelevat. Aivan arkisella tasolla Jumala kysyy ja ihminen vastaa. Suurimmalla osalla ihmisistä, uskovistakin, ei tunnu olevan edes tämän tason yhteyttä Jumalan kanssa! Me emme enää keskustele Herran kanssa vaan olemme niin keskittyneet yksipuolisesti vuodattamaan ja valittamaan kaiken maailman asioita, että loppu viimeksi emme tuki suutamme kysyäksemme Jumalalta, mitä Hän haluaisi vastata meille. Sitten on myös uskovia, jotka eivät enää edes valita. He ovat luovuttaneet. Mutta täytyy ymmärtää, että vie aikaa oppia kuulemaan Jumalan ääntä! Me olemme ajautuneet niin kauaksi Jumalastamme, ettemme enää tunnista Hänen ääntään. Mutta Hän haluaa puhua meille ja Hän yrittää kommunikoida, jatkuvasti!! Minua suututtaa, kun ihmiset tekevät niin suuren numeron siitä, jos Jumala joskus sanoo heille jotakin. Ihan kuin se olisi jokin ihme! Meillä on asennevamma tässä kohden ja suhtaudumme asiaan nurinkurisesti. Keskutelu Jumalan kanssa kuuluisi olla täysin luonnollinen asia meille eikä niinkään ihme, jos joskus sattuu vahingossa kuulemaan Herran äänen. Aatami ja Eeva kävivät Edenissä täysin normaalia, vuorovaikutteista keskustelua, Jumalan kanssa. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Kuulin kerran miehestä, joka minun mielestäni oli oivaltanut asian erinomaisesti. Hän tunsi Jumalansa niin hyvin, että oli kirjoittanut Raamattunsa etulehdelle itselleen isoilla kirjaimilla muistutuksen: "Pidä turpas kiinni!". Me unohdamme, että Jumalakin haluaa puhua meille. Me kyllä kysymme ja vaadimme Häneltä monenlaisia vastauksia, mutta sitten emme kuuntelekaan Häntä. Luulen, että useamman meistä pitäisi muistutella itseämme pitämään turpamme kiinni välillä. Herran edessä hiljaa oleminen ja Hänen odottamisensa on yhtä tärkeää kuin ääneen rukoilemisemme. Varsinkin meille karismaatikoille tämä muistutukseksi. Sitten niille, joille puhuminen ääneen Herralle tuntuu hankalalta, muistutuksena, että Hän haluaa tietää, mitä meille kuuluu. Jumala on äärimmäisen kiinnostunut elämästämme ja siitä, mitä meidän sydämellämme on. Hän haluaa keskustella kanssamme. Hän haluaa, että me avaudumme Hänelle ja olemme yhteydessä Hänen kanssaan.

"Se joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa oven ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä."

Jeesus kutsuu meitä nimeltä ja Hänen äänensä on tunnistettavissa. Me voimme kuulla Paimenen äänen ja seurata Häntä. Minä uskon, että on mahdollista keskustella Jeesuksen kanssa täysin normaalisti, tässä meidän arkielämässämme. En usko, että Jumala vaatii jonkinsortin juhlamenoja joka kerta, kun haluamme keskustella Hänen kanssaan vaan meillä on pääsy kaikkein pyhimpään aina ja jatkuvasti, missä tilanteessa tahansa ja milloin tahansa. Toki meillä täytyy säilyä kunnioitus Isää kohtaan ja Jumalan pelko, mutta me voimme puhua Hänelle kaikista asioistamme, vaikka tiskatessa. Uskon, että kun opimme kuulemaan Jeesuksen äänen ja opimme tuntemaan Hänet paremmin ja syvemmin, lopulta käy, kuten Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."


23 kommenttia:

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Kirjoitat asiaa tuosta Jumalan kanssa keskustelusta. Tai siitä, että Jumala tahtoo puhua. On vain kovin vaikeaa pitää oma suu kiinni, ja kuunnella.
Olen rukoillut, että kuulisin paremmin Hänen äänensä. Minusta tuntuu, että Jumala voi puhua eri tavoin, ei aina sanoilla.
Esim. profeetat menivät etsimään merkkejä, ja se saattoi kestää monta päivääkin. Sitten Herran sana tuli, jossain vaiheessa, jotenkin.
Jumala varmaan toimii yksilöllisesti, ottaa huomioon meidän korviemme tilan...
Herra, puhu, palvelijasi kuulee - olkoon meillä tämä asenne.
Siunausta, Johanna, sekä tyttäresi, mummosi ja lukijasi!

pikkukimalainen satu kirjoitti...

Mitä enemmän asiaa pohtii, muodostuu mieleen keskeiseksi ihmisen ongelmaksi ylpeys ja sen eri variaatiot ja seuraukset. Eikö lähes kaikessa synnissä ole loppupeleissa kyse siitä? Voin olla toki väärässäkin :)

Siunattua päivää!

Taivaankansalainen kirjoitti...

Paula!
Niin se on, että Herra puhuu tavalla ja toisella, ei aina sanoin. Ja vielä usein Hän puhuu toisten ihmisten kautta. Tällä tekstillä halusin herätellä ihmisiä siihen todellisuuteen, että me voimme kuulla Hänen äänensä ja että Jumala haluaa olla meihin yhteydessä.
Ehkä uskoni on lapsellinen, mutta minä tosissani uskon, että suora keskustelu Herran kanssa on mahdollista. Mutta sinulla oli hyvä pointti siinä, kun sanoit, että Herran sana tuli tavalla tai toisella. Jumalan sana tulee meille, en tiedä voimmeko me sitä ottaa. Mutta sen tiedän, että meillä on liian monia rajoitteita itsessämme ja halusin tuoda esille sen, että yhteys Jumalaan on mahdollisuus ja mahdollista.
Hiljaa oleminen Herran edessä on minullekin vaikeaa, mutta nyt Herra on puhunut siitä minulle :)
Siunausta sinulle myös Paula ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Satu!
Niin, mitä enemmän asiaa pohtii, näyttäisi siltä, että ylpeys siellä kärjessä paistattelee. Mutta uskon, että Jumalan ja ihmisen välissä voi paljon muitakin esteitä. Väärä Jumala-kuva, pelot, tietämättömyys, ymmärtämättömyys, väärä tieto ja opetus, traumat jne. ovat usein kerrostuneet niin korkeiksi muureiksi, ettei ihminen välttämättä enää edes halua tuntea Jumalaa. Tai sitten hän ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Tällöin emme ehkä voi puhua suoranaisesta ylpeydestä. Mutta omalla kohdallani, kun kaikki nämä muurit ovat pikkuhiljaa purkautuneet, ylpeyshän se siellä taka-alalla näyttää seisovan. Onneksi elämme armo-liitossa ja Jumala on kärsivällinen ja pitkämielinen!
Siunausta torstai-illalle Satu ♥

Anonyymi kirjoitti...

Hei Johanna!
Kiitos tämän jakamisesta.Oli tosi rohkaisevaa kun muistutit tästä,
että Jumala haluaa tietää, mitä meille kuuluu ja että hän on äärimmäisen kiinnostunut elämästämme ja siitä, mitä meidän sydämellämme on. Hän haluaa keskustella kanssamme.
Minä olen meinannut kai osittain antaa periksi rukous yhteydestä.
Vaikka Jeesusta sydämestäni kaipaankin.On tuntunut vaikealta pysyä hiljaa Herramme edessä tai sitten en tiennyt miten.(vaikka haluaisinkin löytää uudelleen sen yhteyden Häneen rukouksessa)
Ihanaa muistaa,että Jeesus haluaa todellakin olla meidän kanssamme siinäkin hetkessä kun olemme Hänen edessänsä ja jokaikinen hetki Hän on meidän kanssamme.Kiitos,että lohdutit minua tällä tekstilläsi ja kommentillasi blogiini.
Siunausta ja iloista kevättä sinulle rakas Johanna♥

Ps.Blogisi tausta on kaunis:))

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja muuten toi laulu on tosi ihana!!

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna,sinulla on taas hyvä kirjoitus Jumalan äänen kuulemisesta,ja että Hän haluaa olla yhteydessä meihin ja keskustella kanssamme.
Minulla on ollut syvät traumat jo lapsuudesta esteenä,eikä kukaan kertonut Jeesuksesta,mutta ehkäpä joku rukoili.Sukulaisista kukaan ei ollut uskossa.
Minulla on vieläkin monia asioita,joita ei olla käsitelty,mutta Jumalalle olen puhunut niistä,en ole kuitenkaan vapautunut.Ei ole ketään jonka kanssa voisin puhua.
Aivan ihana ja tärkeä aihe!
Pidin laulustakin!♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Kata!
Olen iloinen, että löysit rohkaisua ja lohtua tekstistä. Ja voit uskoa, että jos sinä kaipaat sydämestäsi Jeesusta, Hän kaipaa myös sinua.
Ja tuosta hiljaa olemisesta Herran edestä, minäkin vasta opettelen sitä. En tiedä, miksi se on ihmiselle niin kovin vaikeaa. Kun on minuutin ollut hiljaa, ajatuksissa alkavat pyöriä kauppalistat, kouluasiat, ihmissuhdeasiat jne. Ei ole helppoa odottaa Herraa, mutta niille, jotka odottavat, palkkansa siitä saavat. Minä olen jo itseni kanssa siinä pisteessä, että totean suorilta, ettei minusta ole yhtään mihinkään suorittamiseen itsessäni. Tarvitsen Pyhän Hengen apua kaikkeen, jopa hiljaa olemiseen. Ei myöskään onnistu rukoilu ilman Pyhän Hengen apua. Mutta minä anon (jankutan) niin kauan, että saan :) Raamatun mukaan meillä on lupa tehdä niin, vieläpä kehoitus. Rukoile Herraa, että Hän täyttää sinut rukouksen Hengellä ja auttaa sinua etsimään Hänen kasvojaan. Hän totisesti vastaa siihen. Saatpa nähdä millaisiin seikkailuihin Jeesus voi sinut johdattaa!!
Ole siunattu ystävä ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Kirsti!
Tuo vapautuminen on joskus monimutkainen asia. Tai se ei oikeasti ole, mutta ihminen tekee siitä monimutkaisen, usein tietämättään. Hyvin usein me tarvitsemme toisen ihmisen apua vapauttamisessa ja opetusta siitä, millainen Jumala meillä on. Minä olen tuolla koulussa, Sanan opetuksen äärellä vapautunut niin monesta minua sitoneesta asiasta vain kuulemalla raitista opetusta asiasta. Meidän täytyy joskus ymmärtää jotakin, että vapaudumme. Ja aina nämä asiat eivät avaudu meille pelkästään rukouksessa tai itse Raamattua lukemalla. Onko teillä seurakunnassa ketään, joka voisi käydä kanssasi juttelemassa sielunhoidollisesti? Joskus pelkkä asioiden ääneen puhuminenkin vapauttaa meitä. Kun me yksin jäämme ajatustemme kanssa, olemme aika heikoilla ja sielunvihollinen usein pääsee temmeltämään mielemme taistelukentällä. Siksi uskovien yhteys on niin äärettömän tärkeää!
Jos haluat jutella paremmin näin virtuaalisesti, voit laittaa minulle sähköpostia: johanna_laakso81@hotmail.com

Autan mielelläni sen, minkä osaan ja voin. Muistan sinua Kirsti rukouksissa, ole siunattu ♥

Jani kirjoitti...

Moikka!Hyvä musiikkivideo ja hyvä blogi.Siunausta.T,Katan mies Jani

Taivaankansalainen kirjoitti...

Jani!
Kiva, kun poikkesit ja jätit kommentin :)
Tykkään myös tuosta biisistä ja videokin on hyvä. Casting Crownsilla on hyvää hengellistä musiikkia. Kiva, että blogi on sinulle mieleen myös, minäkin tykkään tästä ;)
Siunausta sinulle Jani uuteen viikkoon ja olkoon kaikki, mihin ryhdyt voittoisaa. Ja tervetuloa lukijaksi, tietämättäsi olet rukousvastaus :)

Jenna kirjoitti...

:))

Marja-Liisa kirjoitti...

Kiitos Johanna blogistasi! Näin sairastuneena tiedän,että Jumalalla silti on hyvä tarkoitus elämälleni..Hän on siitä minulle puhunut suoraan ja välikäsien kautta.
Ole siunattu siinä mihin ryhdytkin.

Taivaankansalainen kirjoitti...

Jenna!

:D :D

Uskossa eteenpäin! Muista, mitä puhuttiin tänään siitä ensimmäisestä askeleesta, joka meidän täytyy usein ottaa uskossa. Unohdin sanoa, että silloinkin Jumala on jo ottanut sen ensimmäisen askeleen, puhuessaan meidän sydämelle siitä meidän ensimmäisestä askeleesta. Siu ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Marja!

Jumalalla on ehdottomasti tarkoitus sinun elämällesi! Me emme aina huomaakaan, kuinka Herra käyttää meitä puhuessaan jollekin toiselle.
Ja näin se on, että Herra puhuu meille itsellemme (varsinkin niistä tärkeistä asioista) ja vahvistaa niitä toisten kautta. Ja joskus Hän puhuu täysin jonkun toisen ihmisen kautta. Mutta Hän puhuu meille ja se on tärkeintä :)
Ole siunattu Marja ♥

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Kiitos kommentistasi sivuillani. Minäkin ihastelen tuota enkelitaustaa blogissasi kuten joku toinenkin.
On ilta ja väsyttää. Saamme käydä levolle ja Herra meitä hoitaa. Hän antaa lapsilleen heidän nukkuessaankin.
Ole siunattu, Johanna<3

Taivaankansalainen kirjoitti...

Pau!
Juuri "äitee" pisti viestiä, että: Öitä, Herra tekee sussa töitä!
Minäkin tykkään tuosta enkelitaustasta, se on jotenkin levollinen, mutta siinä on kauniit väripilkahdukset noissa kukissa. Pidän tätä, kunnes taas innostun sisustamaan.
Hyvää yötä, kauniita unia ja Taivaan Iskän taskuun ♥

pau kirjoitti...

Vakaata vaeltamista Jeesuksemme kanssa, rakas Johanna.
Kun Jeesus on omana mulla,
niin kirkastuu myrskynkin sää.
Nuku hyvin ja siunatusti, ja tyttäresi myös!

Taivaankansalainen kirjoitti...

Pau!

Kiitos! Täällä onkin ollut vähän myrskyn tynkää, mutta Herra on uskollinen :) Jeesuksen omana on hyvä olla, viime aikoina miettinyt, että kuinka ihmeessä olisin järjissäni kaiken tämän keskellä, jos en olisi uskossa. Tänään viimeksi muistin, kuinka onnekas olenkaan, kuunnellessani erästä ystävääni ja hänen elämänsä tilannetta. Luulisi jo vähemmälläkin huutavan Jumalan puoleen, mutta yllättävän sitkeitä me ihmiset kuitenkin vaan ollaan.
Siunattua yötä ja unta sinulle myös Paula ♥

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Se on kyllä kumma, että ihminen luulee aina vaan pärjäävänsä itse, vaikka kaikki olisi ihan pielessä. Onneksi Jumala on pitkämielisempi kuin me ihmiset ja kutsuu jokaista toisen ja kolmannenkin kerran.
Kiitos Jumalalle pelastuksen lahjasta:)

Voi hyvin, Johanna, ja vakaasti vaeltakaamme edelleen, sillä Herra Jeesus Kristus kulkee edellämme eikä meitä jätä.

Nurkkalintu kirjoitti...

Heippa! Nyt ehdin (ja jaksan) ihan ajatuksen ja ajan kera lukea pitkän postauksesi.

Aatami ja Eeva todellakin taisivat tuntea Jumalan hyvin ja suhde oli läheinen. Olen monesti tätä miettinyt ja hämmästellyt Eevan tottelemattomuutta (Aatamin tietty myös). Miksi Eeva antoi käärmeen vetää itseään höplästä, miksi edes kuunteli sen sanoja: "Onko Jumala todella sanonut niin?" ?
Tiedämme, mitä seurasi tottelemattomuudesta.

Miksi me, tämän päivän Eevat emme tahdo totella Jumalaa? Uskovien Eevojenkin ajatuksissa pyörii sama kysymys: "Onko Jumala todella sanonut niin?".
Me naiset katsomme monia asioita sormiemme läpi, vaikka sydän selkeästi tunnistaa Jumalan tahdon. Emme haluaisi totella Hänen tahtoaan. Miksi?
Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, neuvoo Raamattu, Jumalan Sana. Kuitenkin on nähtävissä, että tätä neuvoa on naisten (ja miesten) vaikea noudattaa.
Huomaavatko maailman ihmiset eroa uskovien ja maailman ihmisten välillä? Erotummeko me, Jumalan lapset selkeästi maailman ihmisistä? Olemmeko valona ja suolana? Kuulemmeko Jumalan puhetta? Haluammeko edes kuulla vai onko tarve toteuttaa omaa tahtoa suurempi?

Olen kipuillut jo hyvin pitkään oman kirkkomme tilasta. Myös siksi tämä vuodatukseni kumpusi postauksesi ansiosta =)

Siunausta ja varjelusta viikonloppuunne! <3

Taivaankansalainen kirjoitti...

Nurkkis!

Kiva, kun kävit avautumassa :) Olen miettinyt myös samaa, että miksi Eeva kuunteli käärmettä. Mutta sitten olen myös miettinyt, että mitkä ovat ihmisen mahdollisuudet silloin, kun Jumala todella sallii meidän tulla kiusatuksi jollain saralla. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kun huutaa lujaa Jumalaa avuksi. Emme todella pärjää ilman Jumalaa. Vanhan käärmeen voima on suuri, sitä ei pidä aliarvioida jos ei myöskään yliarvioida. Mutta täytyy ottaa myös huomioon ne voimat, jotka ihmisessä jyllää! Meidän halumme ja himomme ovat valtavia voimia ja niiden taltuttaminen ei onnistu ilman Jumalaa. Joten en ole ehkä niinkään yllättynyt siitä, että Eeva lankesi. Ja tiedonhaluisena ja janoisena naisena ymmärrän Eevaa vielä paremmin :) Minkä Saatana sai aikaan Eevassa toteamalla, että syödessäsi tästä puusta, sinusta tulee Jumalan kaltainen, oli varmasti myös alemmuuden tunne. Ja halu tulla Jumalan kaltaiseksi ja viisaaksi.
Enemmän kipuilen kysymyksen 'Miksi Jumala salli lankeemuksen' kanssa. En ole vielä saanut tyydyttävää vastausta tähän. Tai sanotaanko näin, että oikeudentajuni minussa taistelee sitä vastaan, että Jumala halusi sallia meille vapaan tahdon. Koska niin paljon kipua ja surua ja murhetta on syntiinlankeemus tuottanut ihmisille, että välillä ymmärrykseni ei tahdo riittää kaikkeen :( Mutta luotan siihen, että Jumalan tahto ihmistä kohtaan on hyvä ja kerran kaikki meille selviää.
Minäkin tuskailen kirkkomme tilasta. Eikä helpotusta näytä olevan lähitulevaisuudessa. Tämä kansa tarvitsee selkärankaa ja kirkkomme kuuluisi olla kuva siitä, mutta se ei ole! Onko kirkko viimeisen 2000 vuoden aikana toimittanut virkaansa kovin hyvin ylipäätään? Paljon tuskaa ja hämmennystä on uskonnon nimissä saatu aikaan, eikä kristinusko'nto' sitä ole onnistunut välttämään sen paremmin kuin islamkaan.
Surullisena joudun toteamaan, että uskova ei tänä päivänä erotu massasta juurikaan :( Olemme varmasti valona monissa tilanteissa lähipiirissämme ja ystäviemme keskuudessa ja meillä on lohdullinen sanoma, mutta olemmeko suolana? Niin... sitä sopii jokaisen miettiä. Olemme jokainen parannuksen paikalla. Mutta onneksi Jumala on tuhansien uusien alkujen Jumala!!
Aiheesta olisi paljon sanottavaa, mutta ei tahdo tila riittää :)
Siunausta sinulle Nurkkis ja hyvää vappua ♥

Mirja kirjoitti...

Kaunis, puhutteleva ja oivalluksia antava teksti, kiitos siitä. Minulle usko aukeni vasta, kun ymmärsin, että usko on nimenomaan henkilökohtainen suhde ja Jeesus on koko ajan läsnä, minne ikinä kulkeekin vaikka siltä ei aina tuntuisikaan, näin unenkin siitä, joka kantaa.

Casting crownista tykkään minäkin, samoin kuin Hillsongista.