tiistai 29. kesäkuuta 2010

Where could I go from Your Spirit?

O Lord, you have searched me [thoroughly] and have known me.
You know my downsitting and uprising; you understand my thought afar off.
You sift and searched out my path and my lying down and you are acquainted with all my ways.
For there is not a word in my tongue [still unuttered], but, behold, O'Lord, You know it altogether.
You have beset me and shut me in - behind and before, and you have laid Your hand upon me.
Your [infinite] knowledge is too wonderful to me; it is high above me, I cannot reach it.
Where could I go from Your Spirit? Or where could I flee from Your presence?
(Ps. 139:1-7)

Valvoskelin eilen myöhään ja satuin katsomaan Joyce Meyerin opetusta pitkästä aikaa ja hän sanoi jotakin, joka jälleen kerran sanoitti sen, mitä jo tiesin.

Kirjoitin alkuun englanninkielisen käännöksen, koska en löytänyt suomenkielisestä sitä yhtä hyvin ilmaistuna. Erityisesti jae 5 kuvaa tilannettani äärimmäisen hyvin:
You have beset and shut me in - behind and before, and You have laid Your hand upon me. (suom. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.)

Aloin tutkiskella tuota saartaa-sanaa ja eri englanninkielisiä käännöksiä siitä ja löysin yllättäviä asioita. Osa käännöksistä käyttää tuota beset-verbiä (piirittää, saartaa, juuttua jäihin) ja osa käyttää hem in-verbiä (ympäröidä jokin tai joku rajoitetulle alueelle).

Omaa tilannettani kuvaa parhaiten tällä hetkellä tuo 'juuttua jäihin' versio. Olen jumissa. Minut on saarrettu edestä ja takaa, rajoitetulle alueelle. En pääse eteenpäin ennen kuin teen parannusta, mutta en voi palata takaisin vanhaankaan. Olen juuttunut jäihin, koska omin voimin en pysty tekemään parannusta, mutta en osaa luovuttakaan. En voi mennä minnekään, koska Sinä olet siellä. En voi paeta Sinun Henkeäsi enkä Sinun kasvojesi edestä. Minä elän Sinussa.

Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan, mikä minua estää menemästä eteenpäin. Pelko! Luovuttamisen pelko. Luottamuksen puute. Jos lakkaan yrittämästä omin voimin, auttaako Jumala varmasti minua? Kuuluuko minun lakata yrittämästä? Mitä se oikeastaan ylipäätänsä tarkoittaa? Jos minä en yritä, miten Jumala voi silloin tehdä mitään minun kanssani? Miten luovutetaan oikealla tavalla? Uskallanko kokeilla? Mitäs jos Jumalan apu ja vastaukset viipyvät, alanko taas yrittää itse? Kuinka kauan osaan olla yrittämättä?

Olen tietysti asettanut onnistumiselleni aikarajan :) Yritän siis kiristää Jumalaa tekemään asioita minussa pikavauhdilla, minun aikataulussani. Yritän saada Jumalaa jälleen kerran toimimaan minun tahtoni mukaan ja minun tavallani, sen sijaan, että todella luovuttaisin asian Hänelle ja antaisin Hänelle vapaat kädet tehdä työtään minussa. Miten kummassa voi olla niin vaikeaa uskaltaa sanoa, että "Minä en pysty. Tiedän, että minun kuuluisi pystyä vaan en pysty enkä osaa. Ja vaikka koskaan en pääsisi tästä asiasta eteenpäin niin Herra luotan, että koska olen antanut tämän sinulle, se joko on minulle anteeksiannettu (yhä uudestaan ja uudestaan) tai sitten Sinä yliluonnollisesti autat minua tässä asiassa ja kykenen tekemään parannusta." En uskalla, koska pelkään, että Jumala ei autakaan minua. Että olen ymmärtänyt jotakin väärin tai en ole luovuttanut oikealla tavalla.

En tiedä, saako kukaan tästä tekstistä mitään tolkkua, lähinnä keskustelen nyt itseni ja Jumalan kanssa, yritän saada jotakin järjestystä ajatuksiini. Jos joku tunnistaa oireet itsessään, et ole ainakaan yksin, sinulla on kohtalotoveri täällä :)

Siunausta kaikille ♥

14 kommenttia:

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Jumala tuntuu tosi monesti jättävän pulaan ja sitten hän antaakin tosi isoja rukousvastuaksia ihan viime tingassa. No - se "viime tinka" onkin sitten aina miun oma määritelmä. Jumala toimii just oikeaan aikaan :D Kaipa sitä on niin kalenteri-orientoitunut että ne rukousvastaukset pitäis saada väh. paria viikkoa etukäteen ja laittaa niille oma tila allakaan. Hihi. Tyhmä minä :)

Voimia ja siunausta!

Annanna kirjoitti...

Mie ite ainakin oon saanu ongelmatilanteet kukistettua kun oon turvannu Häneen. Olkoon miten hankala tilanne tahansa,usko Jumalaan pelastaa niistä kapeimmistakin tilanteista,vaikkei se aina tunnukkaan siltä. Sillä mie ite oon saanu ne tilanteet laitettuu järjestykseen siten,jotta mikä miulle on parasta nyt ja ollu tähän päivään asti parasta elämässäni,ja se on yksin omaan JUMALA ITSE!!

Turha on maallisia asioita tavoitella,ei ne kumminkaan kestä ikuisesti,ne tulee ja menee. Mutta JUMALA YKSIN PYSYY JA EI KATOA MILLOINKAAN!!

Ja todellakin,sanon tän nyt ihan suoraan,ett jos Jumalaa ei ois niin miulla ei tosiaan ois mitään syytä elää. Maailmasta ei saa yhtään mitään pysyvää hyvää,ihmiset on vajavaisia,kuten myös materia. Eikä olosuhteidenkaan perässä kannata juosta,koska happyhappy-olosuhteet on kans sellasia jotka tulee ja menee. Sen takia,kaikkein syvin ja eheyttävin onni tulee silloin,kun on pimeetä ja on turvannu Jumalaan. Että siun kannattaa nyt ihan omaa sisimpääs miettii,mikä (ja kuka?) on siulle elämässäs tärkein. Siten mie oon selvinny nuista vaikeista tilanteista,vaikkei aina tunnukkaan hunajalta:P jA Niissä vaikeissakin olosuhteissa voi olla onnellinen,jos nojaa oikeeseen kohteeseen;) ihan näin kokemuksella sanon.

Annanna kirjoitti...

Ai niin ja vielä se,jotta kun on olosuhteiden takia ns. "jumissa",ei tiijä syytä eikä ratkaisua,niin yksinkertasesti usko Jumalaan riittää.Jumala hoitaa kaiken ja pitää huolen,myös silloinkin ku ei mene niin täydellisesti kaikki. Kaikista tilanteista oppii ja kasvaa. Ja sitten,kun pitää uskonsa ja luottamuksensa Jumalassa,niin Jumala antaa sitten rauhan ja toivon tulevaisuudesta. JA VAIKKA NE OLOSUHTEET EI SILLÄ HETKELLÄ OLISIKAAN MILLASET ITSE IHMINEN HALUISI,kumminkin ne ajat ovat "pohja" sille mihin Jumala on valmistamassa. Ja sen takia Jumalassa voi iloista myös niistä vaikeista ajoistakin!:) Jeh.

En tiijä miten siulla,mut tuossa ainakin mitä itte oon kokenu ja oppinu:)

siukkuja sinne:)

pau kirjoitti...

Johanna!
Tiedän tarkalleen, mistä puhut kirjoituksessasi. Olen jälleen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin.
Mieleeni tulee Sana: "Onko Jumala todella sanonut..." Muistanet, kuka kysyi niin. Ja hän se puhuu meillekin, Jumalan vastustaja, joka yrittää saada meidät luovuttamaan ja luopumaan.
Mutta KAIKKI MINÄ VOIN HÄNESSÄ, JOKA MINUA VAHVISTAA! Hallelujaa!
Voimme olla heikkoja, epäuskoisia, täysiä surkimuksia. Mutta meillä on suuri, väkevä Jumala, läpi taivaitten kulkenut Jeesus Kristus, meidän Herramme!
Kiitän sinusta, Johanna, Jumalaa. Ole siunattu!

Nurkkalintu kirjoitti...

Onnea ja siunausta Jasminille nimipäivänä ja aina! :-) <3

Johanna Laakso kirjoitti...

Satu!

Täällä Hieman viiveellä vastailen :) Mulla on ollut niin karmeat pääkivut viime viikkoina, että en ole jaksanut mitään vastailla, järki ei ole kulkenut..jos se nyt parempanakaan päivänä toimii yhtään sen paremmin ;)
Mutta olen huomannut myös, että Jumala ei ole koskaan myöhässä, muttei liioin aikasessakaan. Joskus se, kun ei todella itsellä ole sitä näkökykyä huomiseen, alkaa kärsivällisyys ja luottamus ja usko olla koetuksella, kun tuntuu, että Jumalan apu viipyy. Mutta kun rukousvastaus saapuu, on jälleen todettava, että Sinä Jumala tiedät paremmin, sinä näet tulevat päivätkin. Mutta toi se oliskin hienoo, jos vois tilata rukousvastaukset tietylle päivälle ;) Olisi huomattavasti kauniimpaa katseltavaa tämä oma uskonvaellukseni...
Siunattua kesää sulle ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Annanna!

Näin se on, että Jumalalta apu tulee. Ja niinkuin sanoit, kun käännymme Hänen puoleensa, Hän antaa toivon ja rauhan. Joskus kääntyminen Hänen puoleensa on vaikeaa, varsinkin kun tietää toimineensa väärin, miljoonannen kerran, samassa asiassa :) Mutta siltikin, Jeesus odottaa avosylin, että minä tulen Hänen luokseen. Matka vain on aika ajoin pitkä. Mutta päivä ja asia kerrallaan, matkalla ollaan kuitenkin, vajavaisina loppuun asti. Ihanaa huomata sun viesteistäkin, kuinka Jumala on saanut tehdä ihmeitä sun elämässä! Siunattua kesää sinulle myös, nautitaan kauniista säistä ja lämmöstä ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Pau!

Lohdullista kuulla, että joku on samassa tilanteessa, vaikkakaan en siitä iloitse. Mutta luulenpa, että joudumme tähän tilanteeseen jokainen aika ajoin. Ja hyvä, että joudummekin. Vaikka se ei tunnu mukavalta, olen huomannut kuitenkin, että eipä aikakaan, kun kaikki sujuu hienosti, niin minä alankin pärjäilemään kummasti ihan omillani. On se kumma, että ei mene jakeluun tuhannen kerran jälkeen, että etsi Jumalaa joka päivä, kaikella voimallasi. Mutta ei, minulla alkaa aina mukavasti kertyä kaikenlaista puuhattavaa ja muuta tekemistä niin että Jumalan kanssa hengailu jää toissijaiseksi. Mutta Jumala on NIIN uskollinen, että Hän antaa minun tuntea itseni tyhjäksi hyvin pian, jotta minä alan taas hapuilla Hänen läsnäoloonsa ja turvaansa. Ihminen on ihminen, mutta toivo elää, että oppisin jo pikkuhiljaa läksyni :D
Siunattuja kesäpäiviä Paula ♥ Kiitos kaikista rukouksista, joilla olet muistanut meitä!

Johanna Laakso kirjoitti...

Nurkkis!

Oi kiitos kaunis ♥ Sinä se olet kyllä ihmeellisen huomaavainen. Meillä oli oikein mukava nimpparipäivä. Aamulla käytiin ensin poistattamassa Jasminilta toisesta korvasta putki, koska se oli puoliksi irronnut, mutta ei tullut itsellään ulos. Sitten käytiin ostamassa Jasminin valitsema nimipäivälahja. Hän valitsi leikki-kännykän :) Sitten syötiin torilla makkarat ja tultiin leipomon kautta kotiin. Ystävien seurassa nautittiin nimpparimunkit ja loppu päivä vietettiin puistossa. Ihanaa aikaa ♥ Siunausta viikonloppuusi!!

Nurkkalintu kirjoitti...

Hyvä, että aamun toimenpiteiden jälkeen nimipäivä parani ihan vauhdilla lahjan ja herkkujen avulla. Ja mikä vielä hauskaa, niin ystävät ja iloista oloa lämpimässä kesäsäässä!

Toivottavasti oma vointisi on parantunut.

Kiitos, samoin siunausta viikonloppuunne!

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna,kiitos rukouksistasi!
Minusta tuntuu,että olen samanlaisessa tilanteessa,kuin sinä.
Seurakunnasta eräs ystävä ehdotti sopimusrukousta,että molemmat rukoilisimme päivittäin tahollamme.Luovuttaen asian Jumalalle,ja uskoen
luottaisimme Jumalan antavan vastauksensa niinkuin Hän tahtoo ja Hänen katsomallaan ajalla.

Minullakin on tullut monenlaisia ajatuksia,että olenko tehnyt oikein,käsitänkö mistä on kysymys,ja mitä jos vastausta ei kuulukaan.

Kivaa,kun toit tärkeän asian postaukseesi,kun me toiset tuodaan oma kokemuksemme tai näkemyksemme,voit saada jotain uutta omaan kasvuusi liittyvään ongelmaasi.

Laitan tähän loppuun Jes.12
Siunausta sinulle ja Jasminelle!♥
Herra henkesi kanssa!

Johanna Laakso kirjoitti...

Kirsti!

Olen myös kuullut sopimusrukouksesta, todella upeaa, että seurakunnasta löytyi ihminen, joka haluaa sitoutua rukoilemaan puolestasi! Uskon sillä olevan suuri vaikutus elämääsi! Ja se, että olet sopinut jonkun kanssa luovuttavasi terveytesi joka päivä Jumalan käsiin, varmasti vaikuttaa Jumala-suhteeseesi. Näinhän se pitäisi olla jokaisessa asiassa elämässämme, jokainen asia tulisi uudelleen ja uudelleen luovuttaa Jumalalle, päivittäin. Mummini kertoo, että on päiviä, jolloin hän joutuu menemään 5 minuutin välein Jumalan eteen asiansa kanssa. Koska me emme aina osaa luovuttaa ja vihollinen myös on väsymätön tarjoamaan samaa ongelmaa eteemme jatkuvasti.
Ihanaa, kun niin monet uskovat kirjoittavat blogeja! Minä opin paljon toisten kokemuksista, ne rikastuttavat aina! Tämä blogimaailma toimii ihmeellisenä rohkaisijana ja tukiverkkona aika ajoin. Nytkin jo pelkästään sen kuuleminen, että joku ymmärtää, mistä puhun, helpotti oloani.
Kiitos myös Raamatun-paikasta! Siunausta alkavaan pyhä-päiväänne ♥

Anonyymi kirjoitti...

Hei Johanna!

En ole juurikaan kenenkään blogeja aikaisemmin seuraillut, mutta tänään tulin sinun blogiisi, ja on kulunut monta tuntia tekstejäsi lukiessa. Olet siis ihan tuntematon minulle, mutta halusin sanoa, että pohdintasi ovat rohkaisseet minua tänään. Tunnen itse hapuilevani juuri suuressa pimeydessä, nimenomaan elämäni kohdassa, jossa mihinkään suuntaan ei pysty kulkemaan, mutta paikallaankin on hurjan vaikeaa olla. Olen itse juuri kolmekymmentä täyttänyt ja ollut uskossa seitsemän vuotta, mutta tuntuu, että jotain puuttuu, joku syvempi antautuminen Herralle, kun vain tietäisi, miten se tapahtuu, kun vilpittömästi luulee Häntä etsineensä. Että niinpä, miten luovutetaan kaikki, ihan kaikki Jumalalle, ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Rukoillen, että Jumala vastaa meille molemmille juuri oikealla ajallaan. Sinua siunaten,
-pauliina-

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei Pauliina!

Tosi mahtavaa kuulla, että tekstini ovat rohkaisseet sinua tänään!
Tiedän tuon tunteen, kun jotain puuttuu. Olen tuntenut niin lähes koko uskossaolo aikani. Tätä ei pidä käsittää väärin, uskoontulo on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut ja nautin siitä suunnattomasti, mutta kaipaan syvempää Jumalan tuntemista. Ja sitä syvempää antautumista, mutta jotenkin se tuntuu niin saavuttamattomalta, vaikealta.
Eilen kuitenkin satuin löytämään keskeneräisten lukuprojektieni alimmaisena kirjan, jonka eräs ystäväni toi minulle luettavaksi lähes puoli vuotta sitten. Aloitin kirjan silloin, mutta jostain syystä se ei puhutellut minua kovin silloin ja lukeminen jäi kesken. Nyt eilen aloin lukea kirjaa uudestaan ja aivan käsittämättömästi kirja on puhutellut minua nyt. Aivan kuin kirjoittaja puhuisi minun elämästäni, minun tunteistani ja minun haavoistani. Lukemisen myötä toivo on taas herännyt siitä, että tästäkin jumi-tilanteesta on ulospääsy ja tie vie eteenpäin. Että ehkä myös minun on mahdollista luovuttaa kaikki Jumalalle, elää Hengessä ja kokea pysyvää rauhaa sekä paljon kaipaamaani iloa Herrassa. Uskon, että Jumala johdattaa meidät molemmat Elävän veden äärelle ja virvoittaa ja vie eteenpäin. Joten kasvua kaikki ja paras on vielä edessä!
Siunausta sinulle Pauliina! Käy joskus kurkkaamassa kuulumisia. Luotetaan Jumalaan, että Hän vastaa meille molemmille, kun aika on oikea.