perjantai 5. marraskuuta 2010

Haaste sinulle: yritä

Hengissä ollaan!! Blogini on torkkunut jonkin aikaa, mutta nyt yritän vähän virvoittaa kirjoitustaitojani :)

Vaikka blogi on uinunut hieman, minä en suinkaan ole! Päinvastoin, olen elänyt enemmän täysillä kuin ehkä koskaan elämässäni. Jotain aivan mahdottoman ihanaa on tapahtunut minulle: Olen tullut uskoon! Uudestaan! Ja yhä syvemmin! Ja entistäkin palavemmin!

1 Joh. 4:9
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Halleluja! Ei ole suurempaa asiaa tapahtunut koko ihmiskunnan historiassa, kun että Jeesus nöyrtyi ja kuoli ristinkuoleman yhden ihmisen tähden, minun tähteni.

Leikitään hieman mielikuvitusleikkiä. Kuvittele olevasi Jumala, sinulla on kaikki valta koko universumissa, olethan luonut sen. Sinä omistat kaiken, aivan kaiken; jokaisen planeetan, timantin, hiekanjyväsen, kaiken kullan, kaiken kauneuden, kaiken loiston. Sinä olet myöskin Isä. Sinulla on poika, jota rakastat enemmän kuin mitään muuta, tekisit mitä vain lapsesi puolesta.

Olet luonut myös ihmisen, suurimman luomistekosi, jota rakastat kuin omaa lastasi, kuin omaa poikaasi. Rakkaudesta ihmiseen olet asettanut hänelle sääntöjä, jotta hän ei satuttaisi itseään. Rikkomuksen olet nimittänyt synniksi, jotta ihminen tietäisi sen olevan hänelle pahasta. Kuitenkin ihminen lankeaa syntiin ja se satuttaa häntä, repii hänen sisintään rikki, riepottelee häntä kaiken maailman tuulissa, aiheuttaa hänelle monenlaista tuskaa ja kipua. Sinä Jumalana, Isänä, tunnet lapsesi kivun ja haluat tehdä kaikkesi, jotta synti lakkaisi satuttamasta lastasi. Haluat sulkea lapsesi syliisi, turvaasi ja suojella hänet kaikelta pahalta, ikuisesti.
Rikkomuksen, synnin, seuraukseksi olet kuitenkin määrännyt kuoleman, eron sinusta, Jumalasta. Lapsesi kärsii, on synnin orjana eikä tiedä, kuinka päästä irti ja takaisin Isän suojaan ja turvaan.

Ainoa ratkaisu ongelmaan on, että Poikasi, joka on myös 100-prosenttinen Jumala, alentaa itsensä ihmisen muotoon, tulee 100-prosenttiseksi ihmiseksi ja elää synnittömän elämän ja Hänet syyttömänä tuomitaan kuolemaan. Poika, Jeesus, otti koko ihmiskunnan synnit päällensä ja kantoi ne ruumiissaan ristille ja antoi henkensä.

Miltä sinusta, Isä Jumala, tuntui katsoa, kuinka rakas Poikasi syyttömänä ruoskittiin, pahoinpideltiin muodottomaksi, pilkattiin, hänen päällensä syljettiin, hänen kätensä ja jalkansa lävistettiin ja hänet nostettiin ristille kuolemaan, alastomana ja häväistynä? Kuinka hän kärsi, jotta meillä olisi elämä?

Minä, äitinä, voin ehkä hitusen ymmärtää siitä tuskasta, jota Isä varmasti koki lähettäessään oman poikansa kuolemaan. Eikä vain kuolemaan, vaan elämään synnittömän elämän! Joka päivä kunnioitukseni Jeesusta kohtaan kasvaa, ymmärtäessäni enemmän ja enemmän, miten Hän eli. Kuinka paljon maksoi Jeesukselle elää synnittä. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi, että Getsemanessa Jeesus hikoili verta (Tätä voi esiintyä ihmisellä, joka joutuu äärimmäiseen stressitilaan, esim. kohdatessaan oman kuolemansa). Jeesus myös rukoili Isää: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". Hän nöyrtyi Isän tahdon alle, hikoillessaan verta; tietäessään, mikä hänen osansa tulisi olemaan. Minun tähteni. Minun, joka olen pilkannut Jumalaa, herjannut uskovia, tehnyt syntiä, satuttanut toisia ihmisiä, ajatellut vain itseäni. Minun, joka luulin olevani viisas, oman itseni herra, älykkö. Itseasiassa muistan sanoneeni, että tulisin muutoin uskoon, mutta kun olen liian viisas siihen :D Sittemmin olen joutunut nöyrtymään ja paljon.

Nöyrry sinäkin. Et sinä ole oman itsesi herra. Sinä olet synnin orja niin kauan, kunnes sinut siitä vapautetaan. Kokeile vaikka! Jumalan totuus kestää kyllä testaamisen. Kokeilepa kuinka vapaa olet: yritäpä olla polttamatta tupakkaa seuraavat 20 päivää, yritä olla ajattelematta pahaa kenestäkään seuraavaan 20 päivään, yritä rakastaa lähimmäistäsi seuraavat 20 päivää (juuri sellaisena kuin hän on) ja vielä enemmän, yritä rakastaa jotakuta, joka on satuttanut sinua seuraavat 20 päivää. Yritä antaa anteeksi jollekulle, joka on satuttanut sinua elämässäsi. Yritä olla tyydyttämättä jokaista himoasi seuraavan 20 päivän ajan. Yritä hallita masennusta. Yritä. Sinä et ole oman itsesi herra. Jos olisit, voisit vapauttaa itsesi sinua kahlitsevista asioista. Sinä sanot olevasi oman itsesi herra, koska sinä haluat oikeutella itsellesi tekojasi etkä kestä sitä totuutta, että et pysty itse muuttamaan käyttäytymistäsi. Paljonko maksaa sinulle, että ihmismielesi nöyrtyy tunnustamaan, että olet syntinen ja tarvitset apua?

Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.


14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Upeeta Johanna!Juuri näin se on!Me luulemme olevamme vapaita,kun elämme synnissä,silti meidän kaulassamme on kaulapanta ja siinä kiinni köysi,jonka toisestapäästä pitää kiinni meidän vastustajamme,sielunvihollinen.Sielunvihollinen vie meitä taluttimessa,kohti päihteitä,rikoksia,ahdistusta,pelkoa,pahantekemistä,yms.Ja syöttää meille valhetta,kuinka me olemme parempia ja vapaampia valitsemaan,kuinka elämme.Todellisuudessa syntinen ei voi valita kuin synnintarjottimelta kaikkea pahaan johtavaa.Kun Jeesus tulee Avuksemme,Hän Vapauttaa meidät näkemään hyvän ja pahan,silloin voimme todella vapautua kaulapannastamme ja riemuiten kulkea Jeesuksen kanssa Omasta tahdostamme ja halustamme,silloin voimme tehdä valintoja elämässämme ja Olemme Vapaita!Johanna Sinusta Iloiten Äitee..

Valkoisen Tilan Hanna kirjoitti...

Hieno teksti!! Suurinta totuutta! Olen onnellinen, että löysit takaisin Jeesuksen sydämen sykkeeseen.
Jatka samaan malliin ja ole voittaja kaikissa taisteluissa. Olethan voittajan puolella.

Taivaankansalainen kirjoitti...

Äitee,
valintoja täynnä, jokainen päivä. Onneksi silloinkin, kun valitsee väärin, on jäljellä armo :) Kyllä tää on sellasta vapaustaistelua välillä tämä elämä, siksi kai Paavalikin kehottaa pysymään lujina, ettemme antaisi sitoa itseämme uudestaan orjuuden ikeeseen. Todellinen Jumalan lapsen vapaus on kuitenkin taistelemisen arvoinen asia.
Kiitos, kun jätit kommentin! Siu ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Hanna!

Kiva, kun kävit jättämässä kommentin ja tervetuloa myöskin lukijaksi :)
Jeesuksen sydämen sykkeessä on mahtavaa olla ja elää! En tosin ole sieltä missään välissä poistunut (uskoontuloni jälkeen siis), löytänyt vain sen syvemmin ja uudella tavalla. Uskossa elämisessä on sekin mahtava puoli, että usko on kasvava elementti. Kun elää etsien Jumalan tahtoa, tulee niitä hetkiä, jolloin taas ymmärtää syvemmin, laajemmin, yksityiskohtaisemmin ja tuntuu, kuin olisi tullut uudestaan uskoon. Toisin sanoen se on kai sitä ensirakkauden lähteille palaamista :)
Sinulla on myös kaunis ja lämmin blogi, piipahdin siellä pikaisesti tänään. Tulen paremmalla ajalla tarkastelemaan lähemmin :)
Siunausta viikonloppuusi ♥

Jenna kirjoitti...

Susta rakas huokuu tänne noin 130kilsan päähän saakka se, että sulle ja sussa on todella tapahtunu jotain ihanaa <3

Nurkkalintu kirjoitti...

Mukava saada lukea uusi postaus, ja vielä hyvin tärkeästä asiasta.

Nöyrtymisen tiellä olemme loppuun asti....
Apua tarvitsemme koko matkan ajan.

On ihanaa, että meillä on Raamattu!

Nurkkalintu kirjoitti...

Ja HAASTE myös sinulle; se löytyy blogistani! =)

Taivaankansalainen kirjoitti...

Jenna!

Mahtavaa! Silloin on onnistunut välittämään tekstiin jotakin autenttista, kun se tuntuu 130 kilsan päässäkin :D
Et varmaan enää tänään käy täällä vierailulla, kun sulla näköjään loppuukin toi nettiaika varttin päästä ;) Mut siunausta huomiseen päivään sitten ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Nurkkis!

Amen ihanaa meillä on Raamattu!! Ajattelin tuota samaa tänään, kun valmistelin huomista saarnaani ja mietiskelin galatalaisten tilannetta. Heillä oli vain Paavalin julistus ylösnousseesta Kristuksesta eivätkä he voineet sitä paljon kertailla Uudesta Testamentista. Uskon sen olleen yksi syistä, että he ajautuivat hämmennyksiin väärän julistuksen vaikutuksesta. Tämä sama ilmiö nostaa päätään yhä laajemmalti meidän ajassamme, mutta kiitos Jumalalle meillä on Raamattu, muuttumaton Jumalan Sana ja väärentämätön totuus, jonka valossa voimme peilata jokaista julistusta!
Siunausta sinun viikkoosi ♥

P.S Kiitos haasteesta, ehkä jonakin päivänä ehdin sen tehdä. Tällä hetkellä kaikki energia suuntautuu lähenevään lähetysmatkaan. Tiedän, että muistat rukouksin ja haluan jo etukäteen kiittää sinua jokaisesta esirukouksesta! Tänä vuonna minulla on aika paljon vastuuta ja toivon, että kaikki sujuu mahd. ongelmitta :)

Nurkkalintu kirjoitti...

Galatalaiskirje on mielenkiintoinen. Olen lukenut Olavi Peltolan kirjan Ainutlaatuinen evankeliumi:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utgalattalaisk.htm

Tuo lapsuusmuistelo-haaste saa olla tehtävälistan hännänhuippu ja vaikkapa joululoman tunnelmaan sopivaa puuhastelua. Unohtuakin se saa, eikä siitä sakoteta =)

Taivaan Isän siunausta lähetysmatkaa koskeviin suunnitelmiin ja valmisteluihin!

pau kirjoitti...

Johanna. Siunausta haasteisiisi, joissa saat käydä edellä valmistetuissa teoissa.
Olet rukouksissani päivittäin Jasminin kanssa.
Näin Herra meitä kuljettaa: kun Hänen avullaan saamme avata lisää sydämemme huoneita Hänelle, on kuin NYT VASTA tulisimme uskoon, kuin emme olisi ennen oikein olleetkaan. Ja kuitenkin olemme alusta lähtien olleet tosissamme. Mutta sitä mukaa kuin luottamus Isäämme kasvaa, armo kasvattaa meitä Jumalan tuntemisessa, rakkaus avaa huoneitamme Hänen rakkaudelleen. Se on armoa se.

Sinua rakkaasti muistaen <3
Paula

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus ja toi laulu on ollut monia vuosia lähellä mun sydäntäni ja täältä löysin sen uudestaan.Kiitos paljon Johanna.
Ole siunattu sinä ja Jasmin♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Paula!

Kiitos ihanasta kommentistasi ja anteeksi hitaasta vastauksestani! Kiitos ja anteeksi samassa lauseessa, hienosti tiivistetty :)
Ajatukseni ovat olleet niin kiinni lähetysmatkassa, että kun olen pari kertaa täällä yrittänyt vastata kommentteihin, ei siitä ole tullut yhtään mitään. Aivot lyövät tyhjää. Nyt on pakkohuili, kun tytär sairastui, niin oleilemme kotona.
On hienoa huomata oman uskonsa kasvavan! Sellaista syvempää rauhaa ja turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Kaikki tuntuu tasapainottuvan enemmän, ei ole hötkyilyä sinne ja tänne (vaikka osaan kyllä edelleen senkin taidon), osaan jo vain nauttia Jumalan läsnäolosta :)
Siunausta sinulle Paula!! Blogisi on ihana, käyn siellä edelleen säännölleen, vaikka oma kirjoittamiseni onkin taantunut minimiinsä :D

Taivaankansalainen kirjoitti...

Kata!

Tuo Kososen laulu on ihana, tai tämä versio siis! Kuuntelen sitä paljon :)
Olkaa myös siunatut, sinä ja Jani ♥