tiistai 3. elokuuta 2010

2-vuotiaan arkea

Hieman kesäkuulumisia ajattelin päivitellä. Kirjoittaminen on jäänyt erittäin vähille viime aikoina, paljolti ajanpuutteen vuoksi. Mutta myös siksi, että en ole kertakaikkiaan jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Kesä on ollut ihana, mutta myöskin väsyttävä. 2-vuotiaalla on uskomaton määrä energiaa, rohkeutta ja kiukkua :) Jatkuva tekemisen keksiminen aamusta iltaan imee yllättävän määrän mehuja aikuisesta. Jasmin ei todella ole sitä tyyppiä, että hän viihtyisi lelujen parissa kovin pitkään, ainakaan itsekseen. 2-vuotias tarvitsee vielä paljon aikuisen opastusta leikeissä ja rutkasti huomiota. Jasmin ei myöskään tyydy siihen, että näytän olevani mukana leikissä, vaikken olisikaan. Hän haluaa minut kokonaan, koko ajan :) Tässä asiassa meillä on paljon oppimista, puolin ja toisin. Äidin täytyy välillä tehdä muitakin hommia ja Jasminin täytyisi välillä kyetä itsenäiseen olemiseen. Luulen, että tähän itsenäistymiseen myöskin liittyy tämä 2-v uhma, joka meillä jyllää myös parhaillaan. Oma tahto (jota neidillä siis kyllä riittää) kehittyy koko ajan, halu tehdä asioita itse kehittyy, mutta silti äidistä irrottautuminen tuntuu haastavalta. Jasmin yrittää kovasti tasapainotella omien tunteidensa kanssa; välillä hän on iso tyttö ja välillä hän on vauva, joka yhtäkkiä ei osaa tehdä mitään. Viime kuukausina Jasminilla on ollut kova tarve puhua siitä, millainen hän oli vauvana. Toistuvasti meillä keskustellaan siitä, kuinka hän oli pienenä äidin masussa ja kuinka äiti hoiti pientä Jasmin-vauvaa. Hän muistelee, että hän vauvana sai pitää tuttia ja äiti syötti tuttipullosta. Hän hakeutuu syliin, vauva-asentoon ja häntä pitää hoivata niinkuin silloin, kun hän oli pieni.
Toisissa asioissa hän taas on kovin ylpeä omasta kasvustaan. "Katos mua" on meillä varmasti yksi yleisimmistä lauseista :) "Äiti, mä oon jo NIIN iso tyttö, mä oon oppinu koska mä oon harjotellu NIIN kovasti". Jasmin kaipaa todella paljon kannustusta, kehumista ja huomiota.
Tämän lisäksi Jasmin on huomannut myös ympärillään olevat ihmiset entistä enemmän. Hän on alkanut vertailemaan itseään toisiin lapsiin. "Mä oon vähän isompi tota", "tolla on jo kasvanut vähän pidemmät hiukset, kun mulla", "mä en oo vielä koululainen, mun pitää vielä kasvaa vähän".
Niin hurjasti tapahtuu niin pienellä ajalla, että tuskin meinaan itse pysyä mukana. Yritän olla parhaani mukaan tukemassa lapseni kehitystä ja samalla muistaa, että minäkin olen olemassa. Se on vaikeaa. On aikoja, jolloin todella haluaisin irtisanoutua koko äitiydestä, sulkea ovi perässäni ja kävellä pois. Ihan oikeasti. Välillä ajattelen niin, kun väsyn. On päiviä, jolloin ajattelen, että en selviä tästä päivästä, itken itseni uneen, koska tunnen olevani epäonnistunut äitinä ja naisena. Sitten on päiviä, jolloin tunnen olevani täynnä kiitollisuutta siitä, että juuri Jasmin on minun lapseni ja saan pitää häntä luonani. Joskus tunnen olevani ihan ylionnellinen siitä, että olen äiti. Esimerkiksi tänään, lapseni on ollut 39 asteen kuumeessa ja makoili sohvalla ja minä istuin vieressä ja silittelin häntä. Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: "Tiedäkkö mitä? Mä kyllä rakastan sua". Halusin pysäyttää ajan ja katsella tytärtäni siinä ikuisesti. Tunsin tuhansia tunteita samaan aikaan. Olin ylpeä siitä, että lapseni osaa rakastaa ja ilmaista sitä (mikä ei ole itsestään selvää), tunsin onnistuneeni äitinä, onnistuneeni lapseni rakastamisessa (sillä hän ei voisi antaa sellaista, mitä ei ole koskaan saanut) ja kertakaikkista liikuttuneisuutta siitä, kuinka aidosti hän asian ilmaisi, pitkään sitä mietittyään. En osaa kuvailla, kuinka lempeästi hän sen sanoi.
Taidamme kumpikin tasapainoilla monien tunteiden kanssa samanaikaisesti. Yritämme sopeutua toinen toistemme tapoihin ja temperamentteihin, löytää meille molemmille sopivia ratkaisuja ja kasvaa kumpikin tahoillamme. Kaikkein haastavimpana minä koen tällä hetkellä sen, kuinka löydän tasapainon siihen, että olisin sekä terve auktoriteetti, että äidin turvallinen, lohdullinen ja rakastava syli samanaikaisesti. Kun on yksin, on selvittävä monenlaisista haasteista, joita ei ehkä olisi, jos meitä vanhempia olisi kaksi paikalla.
No eipä tässä nyt paljon kesäkuulumisia sitten tullutkaan kerrottua, tämä taisikin kuplia pinnan alla tärkeämpänä :) Tänä kesänä kuitenkin Jasmin on oppinut ajamaan pyörällä, kiipeämään itse keinuun ja ottamaan vauhtia (helpottaa huomattavasti äitiä!) sekä siirtynyt pysyvästi isojen sänkyyn :D Lisäksi Jasmin haaveilee laulajan urasta. Hän aikonee mennä lentokoneella esiintymään ulkomaille, kuten Mordechai Shapiro (löytyy aiemmasta postauksesta otsikolla Racheim). Hän on ymmärtänyt, että täytyy harjoitella kovasti ja kun täyttää 3 vuotta, pääsee seurakunnan lasten kuoroon. Eli joulun jälkeen alkaa harkoissa juokseminen :)
Siunattua alkavaa syksyä kaikille ♥

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Johanna,rakas,edellisen postauksesi kommentista ja kommentistasi sivullani♥se tuli kuin Jumalalta vastauksena mulle.

Oli mukava lukea Jasminista ja äitinä olemisen monenlaisista vaiheista elämässäsi.Runsaasti siunausta sinulle ja "isolle" tytölle=)Herramme Jeesus auttaa sinua niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.Hän katsoo sinua rakastaen ja ymmärtäen sillonikin kun et itse ymmärrä itseäsi,kuten myöskin minua.

Taivaankansalainen kirjoitti...

Hei Kata!

Ihanaa, että voimme olla toinen toisillemme rohkaisuksi juuri silloin, kun käymme läpi vaikeita aikoja.
Kävin lukemassa sinun parturikokemuksestasi, kurjaa, että hiukset eivät vastanneet odotuksiasi. Mutta ne pidennykset, joista mainitsit, sopisivat sinulle kyllä varmasti hyvin. Olet kaunis, nuori nainen!
Siunauksellista loppu viikkoa teille molemmille ♥

pikkukimalainen satu kirjoitti...

Tällaisia aitoja tekstejä on niin ... eheyttävää...käydä lukemassa, alkaa tuntua että kaikessa onkin jotain järkeä eikä kaikki olekaan korulauseilla pilattua epätodellisuutta. Kiitos tästä ja isosti siunausta, voimaa, rakkautta sinne :)

Taivaankansalainen kirjoitti...

Moikka Satu!

Arkielämästä kirjoittaminen onkin hieman helpompaa, itseilmaisu tuntuu luontevalta. Kun taas uskon asioista kirjoittaminen vaatii hieman pohdiskelua toisinaan, sillä aina ei löydy oikeita sanoja kuvaamaan tunteita tai sopivalta tuntuvia ilmaisutapoja. Tällöin tulee aika helposti sorruttua niihin korulauseisiin :)
Kiva kuulla, että löysit jotakin järkeä meidän arjesta :D Joskus tuntuu, että meillä kaikki on vinksinvonksin tai ainakin heikun keikun ;)
Siunausta sulle myös ja oikein mahtavaa viikonloppua ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

Ihana pikkuneiti ja kuitenkin "jo niin iso" tyttö Jasmin! :-) <3

Johanna-ystävä, älä vielä toivottele alkusyksyjä, sillä täällä on täysi kesä! Nautitaan valosta!
Siunausta elokuun päiviin!

Taivaankansalainen kirjoitti...

Nurkkis!

Oikeassa olet, ei täälläkään kyllä syksystä ole tietoakaan :) Lämmintä piisaa, hyvä niin. Jotenkin vain olen jo aikaani edellä, kun Jasmin aloitti tarhan taas arkirutiinit ovat palanneet (Herralle kiitos) niin tuntuu, että syksy on ovella.
Siunattua loppukesää sitten sinulle ;) ♥

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna,olet hyvä äiti! Sinulla on luottavainen ja tiedonhaluinen, suloinen pikku tyttö. Hän kuin "imee" ympäristöänsä ja oppii lähimmiltä rakastamaan,kun häntä rakastetaan.
Kerrot ihanasti itsesi ja pikku tyttäresi yhteisistä päivistä/hetkistä!
Tätä postaustasi on ilo lukea!
Sieluni silmillä näin itseni, omien lasteni vierellä samoissa tilanteissa.
Kiitos Johanna!♥
Sanl.19:22

Taivaankansalainen kirjoitti...

Hei Kirsti!

Kiva, kun kävit jättämässä kommentin :) Olen ollut vastaamassa sinulle jo iät ja ajat kysymykseesi, kun kysyit katsonko Leo Melleriä. Olen katsonut ja pidän heidän ohjelmistaan. Minulle tulee myös Patmos-posti säännöllisesti. Patmos-säätiö on mummilleni tärkeä ja hän toimii heille esirukoilijana, joten sitäkin kautta asia on läheinen minulle.
Oli lohduttavaa kuulla myös, että saatoit nähdä itsesi samoissa tilanteissa lastesi kanssa :) Kertoo minulle, että muutkin äidit ovat käyneet samoja asioita läpi :)
Oikein siunattua viikkoa sinulle!! Luin jostakin aiemmasta postauksestasi, että sinulla on ollut pisto/viilto kipuja, toivon, että ne ovat helpottaneet jälleen! Jumalan parantavaa siunausta sinulle Kirsti ♥

pau kirjoitti...

"Kun on yksin, on selvittävä monenlaisista haasteista, joita ei ehkä olisi, jos meitä vanhempia olisi kaksi paikalla." Niin tuttua, Johanna!

Kyynelsilmin luin tekstiäsi. Kirjoitat avoimesti, rehellisesti. Silloin voi samaistua ja kohdata myös omat vastaavat tunteet. Sillä "ei ole mitään uutta auringon alla".

Olet paras äiti Jasminille, ja lapsesi tärkeimmät vuodet ovat kolme ensimmäistä. Silloin luodaan pohja ja perusta koko elämälle. Mutta sinunkin elämäsi todistaa, että vaikka pohja olisi puutteellinen, Jumala kykenee rakentamaan sille, kun tulemme Hänen tykönsä. Hänelle ei mikään ole mahdotonta.

Uskova, rukoileva äiti olet, lapsesi saa kasvaa Jumalan tuntemiseen. Hän on siunattu, kuten sinäkin.

Rakkain terveisin kanssasisaresi, paljon vanhempi vain <3

Taivaankansalainen kirjoitti...

Moikka Paula!

Kiva, kun jätit kommenttia :) Olenkin jo kaivannut jalanjälkeäsi täällä :)
Kyllä on upeaa nähdä Jumalan työ ja eheytyminen omassa itsessänikin, joten kyllä niin on, että mikään eikä kukaan ole mahdoton tapaus Jumalalle. Uskon myös, että kun kuljen tätä tietä rukoillen ja kasvatan lastani rukoillen, Jumala täyttää ne puutteet, joita minulla ja meillä inhimillisesti on. Ja lastani katsoessani, olen melko varma, että hän kasvaa oikein terveesti :D
Siunausta sinulle Paula ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

Syksyn saapui!
Valon määrä vähenee....

Siunausta ja varjelusta! <3

Nurkkalintu kirjoitti...

No, eihän se haittaa, että yksi ännä on korjattava pois syksystä!?!
(Oli aikomus kirjoittaa "syksykin", mutta hosuen ei mikään suju....)

Hyvää ehtoota sinne!

Taivaankansalainen kirjoitti...

Nurkkis!

Kyllä se nyt on virallisesti todettava, että soon syssy ny :/ Ja erityisesti tänään olen kyllä huomannut yleisessä vireystilassakin, tää harmaus väsyttää. Mutta onneksi koulu on alkanut!! Kakkosvuosi alkaa rytinällä ja vastuita on kertynyt jo aika mukavasti. Toivottavasti se pitää mielen kiinnittyneenä Jumalaan ja pimeys ja kylmyys unohtuu siinä ohessa.
Olen ottanut tämän lukuvuoden henk.koht. teemaksi: Kuinka lepään Jeesuksessa? Ajattelin kirjoittaa tästä seuraavan postaukseni...kunhan saan itsestäni irti :)
Siunattua syksyn aikaa sinullw ♥

Taivaankansalainen kirjoitti...

Hahhaa, mitenkäs se menikään niiden kirjoitusvirheiden kanssa :D ...tai siis, ihan myötätunnosta sinua kohtaan laitoin pienen virheen mukaan ;) Viimeinen sana on siis sinulle, ei sinullw ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

Kiitos, Johanna!
Sovitaan, että vähintäin yx kirjoitusvirhe / kommentti kuuluu asiaan, ihan myötätunnosta, näin syssyn kunniax.

Kivaa, että lukuvuosi on vauhdissa.
Jeesuksessa lepääminen kuulostaa hienolta teemalta.

Meidän kummankin pitäis saada asua jossain aurinkoisemmassa maassa. Minäkin olen jo huomannut valon vähenemisen olossani.

Voimia ja virkeyttä sinullw, minullw, ja ihan kaikillw! :) <3

Mirja kirjoitti...

Hei Johanna, sinullekin (Nurkkalinnulle myös) on blogissani tunnustus. Mutta ei mitään kiirettä vastailla, itsekään en ole blogimaailmaan viime aikoina ehtinyt oikein syventyä.

Hyvää alkanutta syksyä ja onnea uuteen lukuvuoteen. Siunausta!

Taivaankansalainen kirjoitti...

Mirja!

Kaunis kiitos tunnustuksestasi blogissasi! Erityisesti tunnustuksen myöntämisen perustelut lämmittivät sydäntäni ♥ On ihanaa saada myönteistä palautetta. Samaa voisin myös sanoa sinulle! Pidän blogisi rehellisestä ulosannista, haastavista postauksista sekä blogin kosketuksesta myös elämään kuvien kautta.
On jäänyt nyt tämä blogin kirjoittaminen tosi vähälle. Koulu on temmannut mukaansa täysin ja aika on taas kortilla monien haasteiden keskellä. Minulla on nyt tulossa vapaa viikonloppu ja tarkoituksenani on kirjoittaa tänne myös sen aikana, katsotaan onnistunko :) Yritän liittää tunnustuksen seuraavaan postaukseeni (yritän siksi, että en tiedä osaanko liittää kuvaa tänne...)
Siunattua alkanutta syksyä teille kaikille myös!

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Olen päivittäin rukouksessa tyttärinesi. Lepoa Jeesuksessa on sekin, että keskityt oleelliseen, ts. katse Jeesukseen ja lapsen kanssa olemiseen. Postailet, kun jaksat ja ehdit; sopiva hetki tulee ajallaan :D
Voi hyvin ja siunatusti! Kiva kun opiskelusi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle.
jk. Minäkin muutan sun ja nurkkiksen kanssa valon maille - viimeistään, kun Jeesus hakee meidät juhliin :)

pau kirjoitti...

Höh. Liityn kirjoitusvirheisten komppaniaan. Siis olet rukouksissa, tarkoitin.

Taivaankansalainen kirjoitti...

Paula!

Ihanaa, kun kävit moikkaamassa!! Ihan hyvää tänne meille kuuluu, vaikka en olekaan jaksanut postailla :) Tämä kouluvuosi näyttää olevan teemaltaan sellainen kaikesta ylimääräisestä riisuminen. Jotenkin vain kaikki hössötys on jäänyt ja kaikki on rauhottunut kummasti, oma olo sisällä ja koko ulkoinen häsläämiseni. Nyt olemme vain minä, Jasmin ja Pyhä Henki :)
Toki menemistä ja tekemistäkin riittää jatkuvasti, koulun kautta vastuita aika paljon, mutta niissäkin on ihan erilainen tunnelma kuin viime vuonna. Jotenkin vain rauha kaiken kanssa. Lähetysmatka alkaa taas lähestyä, lähdemme 2.12, joten saa nähdä, mitä kaikki se valmistelu saa aikaan.
Kiitos, kun muistat rukouksin!! Ja tosiaan, lohduttavaa ajatella, että kerran, kun täältä lähdemme, ei ole koskaan enää pimeyttä :D
Siunausta sinun syksyysi!! Yritän kirjoittaa, kun siltä tuntuu ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

Olette rukouksissani.
Toivotaan, että saatte olla terveinä kaikki nämä lähetysmatkaa edeltävät viikot. Muistanhan oikein, että viime vuonna reisuun lähtösi oli vähän jännän tiukoilla?
Siunausta! <3

Taivaankansalainen kirjoitti...

Moikka Nurkkis!

Anteeksi, että vastailen todella viiveellä...olemme olleet kipeänä :)
Mutta kuitenkin verrattuna viime syksyyn, terveämpinä tänä syksynä. Nyt on ilkeän sitkeä flunssa-virus molemmilla, minulle painui keuhkoihin ja nyt antibiootit. Todellakin toivon, että tästä ei jää samanlainen kierre päälle kuin viime syksynä ja saisin valmistautua lähetysmatkaan hieman rauhallisemmilla mielin. Mutta kaiken kaikkiaan, me voimme oikein hyvin täällä :) Nautimme elämästä ja toisistamme Jasminin kanssa, elämme tätä meidän normaaliarkea :)
Siunausta sinulle ja valoa näihin pimeisiin päiviin ♥

Nurkkalintu kirjoitti...

Moikka!
Eipä syksystä yleensä selviydy ilman joitakin virustauteja, valitettavasti :(
Onneksi on keksitty lääkkeet avuksi.
Kiva tietää, että muuten olette voineet mukavasti arjessanne :)

Taivaan Isän siunausta!