perjantai 27. marraskuuta 2009

Kriisi

Tiedän, että monet odottavat kuulumisia Virosta, mutta en vieläkään kykene jakamaan matkasta. Nyt on nimittäin niin, että Jumala on nähnyt hyväksi kohdata minua nyt monissa kipukohdissani. Enkä sen vuoksi ole kyennyt muuta kuin itkemään viimeiset kaksi päivää.

Näen itseni seisomassa tienhaarassa, jossa minä saan valita, kumman tien minä valitsen. Toinen tie kiertää ympyrää, toinen tie on pitkä ja suora ja vie eteenpäin. Ympyräinen tie vaikuttaa helpommalta ja mukavammalta, pitkä tie näyttää liian pitkältä enkä näe, mihin se johtaa. Pelottaa valita suora tie, mutta minä tiedän, mikä tie se on. Se on tie, johon minut on kutsuttu, se johtaa vapauteen. Minä tiedän, että sillä tiellä minä en matkaisi yksin. Miksi siis se on niin vaikea valita?

Koska minä olen tottunut kulkemaan sitä ympyräistä tietä, minä tunnen sen tien. Minulla on turvallista sillä tiellä, mutta sillä tiellä on kuitenkin paljon vaaroja ja asioita, jotka satuttavat minua. Suoran tien valitseminen vaatii minulta suurta luottamusta Jumalaan. Hän kysyy minulta: Tahdotko sinä? Minä haluaisin vastata kyllä, mutta jokin suuri muuri estää minua. Miksi minä olen näin tolkuttoman itseriittoinen? Itsekäs ja ylpeä. Jumala kutsuu minua nyt Hänen lapsekseen. Siis lapseksi, josta Hän saa pitää huolta!! Luulisi kai olevan helppoa vastata kyllä, mutta minä en osaa antaa periksi. Minua pelottaa päästää irti, minä haluan kontrolloida kaikkea, tietää mitä tapahtuu. Mutta minä olen niin tolkuttoman väsynyt! En jaksa omassa voimassani. En jaksa huolehtia kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Minä tarvitsen Isän!

Toinen asia, mistä Jumala haluaa vapauttaa minut nyt on hyväksynnän tarpeestani. Tämä on kaikkein vaikeinta minulle. Minulla on jatkuvasti valtava tarve olla tärkeä ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Huomaatteko paradoksin edelliseen kappaleeseen. Minä olen niin väsynyt siihen, mutta minä jostain syystä tarvitsen sitä. Koska sielussani on haava, joka tarvitsee jatkuvaa täyttämistä ja paikkaamista ihmisten hyväksynnällä. Riittääkö minulle se, että Jumala rakastaa minua ja Hän hyväksyy minut tällaisena? Minä haluaisin vastata, että riittää, mutta huomaan, että käytännössä se ei vielä ole niin. Tämä on se suora tie, jonka varrella vapaus koittaa. Mutta minä en tiedä, millaiseksi se minut muuttaa. Kuka minä olen?

Minä olen kuitenkin valinnut sen suoran tien tänään. Minä olen sanonut Herralle kyllä. Minua pelottaa ja minuun sattuu, mutta minä panen luottamukseni Jumalaan. Hän ei salli minulle tapahtuvan mitään pahaa. Hän ei tee minusta jotain, joka ei miellytä minua itseäni ollenkaan. Hän haluaa päästää minut siihen vapauteen, johon meidät kaikki on kutsuttu.

10 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Ei ole helppoa antautua Jumalan huolenpitoon ja lakata olemasta itseriittoinen, oman elämänsä "herra". Olet rohkea kun uskallat antaa periksi ja heittäytyä Jumalan armon kannateltavaksi. Hän pitää sinusta huolen. Onnea ja siunausta valitsemallesi tielle Johanna. Olet ajatuksissani.

Riikka

Johanna Laakso kirjoitti...

Riikka,

kiitos! Päivä päivältä ja askel askeleelta, eikö niin :) Kyllä tästä hyvä tulee. Herra on aloittanut hyvän työn ja tulee viemään sen loppuun. Onneksi Sanasta saa lukea lopputuloksen, muuten loppuisi kyllä rahkeet kesken. Siunausta myös sinulle ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Jostain syystä kommenttiboxi ei nyt päivity, eli jos joku on jättänyt kommenttia tänne, eikä näy, pahoittelen. Kannattaa vaikka kokeilla jonkun toisen tekstin kommenttilootaan.

Nurkkalintu kirjoitti...

Onnittelut valinnasta!
:-) <3 ((halit))

Siunausta & varjelusta!

Johanna Laakso kirjoitti...

Kiitos Nurkkis ♥
Olen tässä viikonlopun aikaan todennut, että hyvin pienin askelin :) Kertakaikkiaan sitä voi olla jäärä luonteeltaan pieni ihminen...

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Jee, hyvä Johanna :D Kyllä Jumala tosissaan pitää sua kädestä kiinni sillä tiellä! Mahtava, paras, valinta! Tuollaiset oikeat päätökset eheyttävät ihan sikana niin sua itseäsi, kuin varmasti perhettäsikin (!) niin että sukupolvien ajan suvussa kulkeneet väärät käyttäytymismallit saavat nyt pysähtyä sinuun :)

<3 paljonpaljon siunausta!!! Kaikki ajatukset vaan kuuliaisiksi Kristukselle, niin ei vihollinen pääse heittämään liukumiinoja tielle!

Kata kirjoitti...

Minulla on sinulle lahja tunnustus toisessa blogissani,jos haluat sen.
halauksin:Kata

Johanna Laakso kirjoitti...

Satu!

Ihana, kun sä oot ihan innoissasi mun puolesta :) Mäkin alan kohta innostumaan ;) Mutta se on totta, että sukupolvesta toiseen siirtyneet huonot käyttäytymismallit eivät enää siirry tästä eteenpäin. Kiitos Jumalalle! Nyt tässä tarvitaan vaan nöyrtymistä ja sekös mulle tuottaa hankaluuksia. Mutta onneksi Jumalalla on kärsivällisyyttä, minunkin suhteeni. Päivä päivältä olen enemmän ja enemmän kiitollinen siitä, että minulla on Hyvä Jumala!! En edes halua ajatella, kuinka minun kävisi, jos Jumalani nimi olisi esim. Allah.
Siunausta sinulle ystävä ♥

Kata!

Kaunis kiitos tunnustuksestasi!! Vaikkakin oloni on kaukana enkelistä, mutta sait hymyn kasvoilleni ♥ Minä yritän saada sen kuvan tänne blogiini, mutta toivottavasti et pahastu, jos en onnistu siinä. Nimittäin edellinen tunnustus on edellensä siellä, mistä minä sen sain, koska en onneton osannut liittää sitä tänne. Mutta lupaan harjoitella tätä koneen käyttöä, kun löytyisi tuota aikaa ja kärsivällisyyttä :) Siunausta sinulle myös ♥♥

Marja-Liisa kirjoitti...

Olen onnellinen puolestasi! Siunausta matkallasi Herran lähetti.

Johanna Laakso kirjoitti...

Kiitos Marja ♥ Siunauksella on hyvä mennä eteenpäin! Mitä sinulle muutoin kuuluu?