maanantai 2. marraskuuta 2009

Kohtaaminen

Minulle on viime aikoina avautunut rukouksen maailma täysin uudella tavalla. Se on ihana, salattu, mysteerinen ulottuvuus, joka avartaa maailman eteesi aivan uudenlaisena, Jumalan silmin katseltuna. Rukouksessa on valtava voima, jolla on auktoriteettia muuttaa olosuhteita, hoitaa sieluasi ja tuoda näkymätön näkyväiseksi. Yhteys Jumalaan on käsittämätön etuoikeus, joka luo pyhää kunnioitusta ja arvostusta elämääsi kohtaan. Sitä, että voit keskustella Luojasi kanssa, ei voi verrata mihinkään.

Viime viikonloppuna sain kokea jotain järisyttävää Jumalan maailmasta. Herra on viimeisen parin kuukauden ajan uudistanut rukouselämääni ja viikonloppuna Hän toi sen täysin uudelle tasolle. Ei minulla ole edes sanoja kuvailemaan, mitä koin, mutta jotakin minussa on muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Minä sain kokea Jumalan läsnäolon niin konkreettisesti, ettei ymmärrykseni edes riitä käsittämään, mitä tapahtui. Puolitoista vuotta minun rukoukseni on ollut, että Herra kohtaisi minut niin, että voisin todella konkreettisesti tuntea Hänet. Nyt se on tapahtunut! En saanut mitään suurta ilmestystä tai sanomaa siinä hetkessä, ei Hän sanonut mitään, me vain olimme. Luulen, että Hän hoiti minua, jotain jostain niin syvältä, etten itsekään tiedä. Eikä sillä ole mitään merkitystä, minä sain viettää hetken Hänen läsnäolossaan. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja nyt minä vain kaipaan sitä. Tahtoisin viettää kaiken elinaikani Hänen läsnäolossaan. Ja uskon, että tämä kohtaaminen oli vain pisara siitä, mitä Hän on. Voin vain kuvitella niiden ihmisten tuntoja, jotka ovat henkilökohtaisesti saaneet tavata Jeesuksen! Kuinka turhalta kaikki muu vaikuttaakaan! Minä ymmärrän nyt Saarnaajaa: voi turhuuksien turhuus!

Miten kauan minä ponnistelinkaan ymmärtääkseni Jumalaa, miten kauan minä yritin viisastua, puristaa itsestäni viimeisenkin järjenhitusen päästäkseni lähemmäs Jumalaa. Se kaikki otettiin pois tässä yhdessä hetkessä, lyhyessä kohtaamisessa Hänen kanssaan. Kaikki meidän ihmisten ymmärrykset yhteen ynnättynäkään eivät riitä ymmärtämään Jumalaa ja Hänen suuruttaan! Eihän luotu voi olla Luojaansa suurempi! Kuinka minä rakastankaan Jeesusta! Juuri nyt minulle on yhdentekevää, mitä ihmiset minusta ajattelevat (mikä liene hihhuli), minä janoan lisää Häntä, jossa kaikki minä voin, koska Hän minua vahvistaa.

Kertakaikkiaan ihmiset, etsikää Luojaanne! Älkää antako enää yhdenkään päivän valua hukkaan! Hänellä on sinulle niin paljon annettavaa, Hän kaipaa yhteyteesi. Rukoilkaa myös te, jotka jo Hänet tunnette! Rukoilkaa tämän maan puolesta, rukoilkaa itsenne puolesta! Jumala haluaa meidän NYT rukoilevan, tämän kansakunnan täytyy herätä! Tuntu, miltä tuntu niin rukoile. Minä koen, että ilma seisoo nyt, tyyntä myrskyn edellä, aikaa on vähän. Tämä maa tulee näkemään suuria. Herää näkemään! Rukoile!

2 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Jumalalle kiitos ja ylistys!

Johanna Laakso kirjoitti...

AMEN!
Ei ole maailmassa mitään niin hienoa, kuin kulkea Herran kanssa ja luottaa siihen, että Hänen tahtonsa on hyvä ja Hän toteuttaa sen elämässämme. On upeaa tietää, että Hän ON, Immanuel, Jumala kanssamme.
Siunauksia Nurkkis ♥