keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Paistaa se...

Vihdoinkin! Viimeiset 2 kuukautta ovat olleet erityisen raskaita henkisesti sekä hengellisesti. Olen kulkenut päivästä toiseen raskain askelin ja huohottavin hengenvedoin. Välillä on tuntunut, että ilma loppuu ja tukehdun. Nyt olo on kuin olisin vihdoin saanut puhkottua reiän kiristävään, tukehduttavaan muovikääreeseen ja keuhkoni vetävät viimein raitista happea ja kasvoni nauttivat kauan kaivatusta auringonpaisteesta. Nämä ovat kielikuvia, oikeasti täällä ei paista aurinko enkä kylmyyden vuoksi ole pahemmin happea haukkaillut viime aikoina :)

Olen ollut Jumalan kasvupaineessa. Vaikka olen ollut siellä aiemminkin, tämä oli pitkästä aikaa tiukka veto. Täytyy todeta, että kyllä on ihminen sitkeä sissi! Sekä lihassa, että hengessä. Eipä tarvitse kauan olla Jumalan katseen alla, kun liha jo etsii ensimmäistä exit-kylttiä, se säntäilee paniikinomaisesti sinne ja tänne, etsii piilopaikkaa, hengähdystaukoa. Eikä se suostu Jumalan tahdon alle, ei ikinä eikä koskaan. Henki se huutaa, että pökköö pesään, antaa tulla vaan, lähemmäs Jumalaa käypi askeleet.

Sitten, kun paine on saavuttanut räjähdyspisteen, se purkautuu. Ihana levon ja rauhan tunne laskeutuu; hengitys tasaantuu, sydän asettuu aloilleen, mieli ei juokse maratonia enää. Näen taas selkeämmin ja kaikelle tuntuu olevan tarkoituksensa. Huomaan olevani edelleen Jumalan suunnitelmassa, murheet väistyvät ja innostus alkaa nousta pintaan jälleen. I'm back in business!!

Mitä kasvun aikana oikein tapahtuu? Inhimillisesti tekisi mieleni sanoa, että Jumala heittää sinut leijonille :) Siltä se todella tuntuu välillä, tuskan aaltoja vyöryy ylitsesi ja kipupisteitäsi sörkitään tiiviiseen tahtiin. Tosiasiassa Jumala säätää asenteitamme ja käyttäytymistämme. Sana tulee lihaksi. Muutos ei useinkaan ole ihmiselle mieluinen, vaikka me kuinka monesti toivoen sanomme: kunpa olisin sellainen tai tuollainen. Mutta kun Jumala oikeasti alkaa muuttamaan meitä, emme enää haluakaan sitä, mitä juuri pyysimme. Muutos on usein kivuliasta. Joskus se voi tapahtua nopeastikin, joskus sitä ei edes huomaa, mutta useimmiten, se kyllä tuntuu! Joyce Meyer sanoi kerran, että hän joutui pitämään pöydän jalasta kiinni, jottei olisi juossut karkuun Jumalan katseelta. Minä totisesti ymmärrän Joycea. Itkuhan siinä pääsee isoltakin ihmiseltä ja sana 'armo' viipyy huulilla usein ja hartaasti.

Kaikki tämä on kuitenkin tarkoitettu meidän hyväksemme. Tällaisena hyvänä päivänä, taistelu takana päin, voin sen sanoa ilomielin...toista se on huudella taistelukentiltä. Tulokset ovat kuitenkin jo nähtävissä taisteluiden aikana! On mahdollista nähdä voittoon, koska Jumala laskee toivon paremmasta huomisesta sydämellesi. Viimeisimmässä taistelussani osa voitoista jäi saamatta, koska annoin periksi, mutta osa saavutettiin. Minä ja Jumala, yhdessä. Me voimme siis kieltäytyä kasvusta ja usein voitot ovatkin useamman kuin yhden kerran yrityksen päässä. Tämä pätee myös uskosta osattoman elämässä, taisteluita ihminen joutuu elämässään kohtaamaan joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että Jumalan kanssa taisteleminen on huomattavasti ensinnäkin tehokkaampaa ja toiseksi se tapahtuu rakkaudesta käsin. Olen kokeillut kummankinlaisia taisteluita, ilman Jumalaa ja Jumalan kanssa ja ilman Jumalaa olen lähes tulkoon aina jäänyt vaille todellista, pysyvää kasvua. Sen, minkä kasvat Jumalan kanssa, kestää ja se myös kantaa hedelmää!!!!!! Sen, minkä kasvat ilman Jumalaa, tosipaikan tullen jää usein sanahelinäksi. Tämä voi osua joitakin kipeään paikkaan, mutta kun todella ajattelet sitä sydämessäsi, todennäköisesti joudut tunnustamaan itsellesi, että tiukan paikan tullen olet joutunut luopumaan hyvistä periaatteistasi ja ihmiskuvasta, jonka luulit olevasi.

Lisäksi, niin hullunkuriselta kun se kuulostaakin, uskovan (oikeanlaiseen)kasvuun liittyy aina Jumalan rakkauden kokeminen ja armon todeksituleminen. Suluissa oleva oikeanlainen tarkoittaa sitä, että joskus ihminen yrittää ponnistella kasvua itse vääristä motiiveista. Tällöin kasvu on jotakin suorittamista, olemattomien "askeleiden" ottamista kohti "parempaa" ihmistä ja kiipeämistä ihmisen asettamilla uskontasoilla. Siitä jää pois Jumalan antama kasvu ja tulee näyttäytymään farisealaisuutena, tekopyhyytenä, joka voi satuttaa paitsi ihmistä itseään, myös toisia lähellä olevia. Jokaisen uskovan täytyy tarkkailla tätä itsessään, valvoa tilaansa, sillä farisealaisuus ei ole kaukana kenestäkään meistä. Ei myöskään minusta.

Siunausta kaikille ♥

54 kommenttia:

Annanna kirjoitti...

Miusta tuo siun tekstis aika mustavalkosta.

Tietty,ihmisen elämä on erillaista sillä joka elää elävässä uskossa Herraan,kuin sillä,joka elää ilman Herraa.

Mutta se,jos ihminen on ei-uskovainen,ei tee siitä sen takia huonompiarvosempaa ihmistä,vaikkei oo Jumalan rakkautta kokenukkaan,päinvastoin!

En vähättele kokemustasi ja on ihanaa ku oot saanu eheytyä ja kasvaa Herrassa-niin minäkin olen ja oon huomannu miten Jumala tosiaan muuttaa ihmistä! Parempaan suuntaan.

Mutta ei kannata lähtee sille tielle jotta sormella osottelee ei-uskovaisia alempaan kastiin. Tuosta siun tekstistäs tuli selvä erottelu ei-uskovaisia kohtaan (ainakin minusta).

Se että rupee osottelemaan "sie et oo kasvanu niin kunnolla kuin mie,joka oon saanu Herralta rakkautta ja kasvua!" Tuo on just tuollasta pönkittämistä,mikä pistää ei-uskovaisia vihaks. Tosin saattaahan jotkut tuosta vaarin ottaakin ja miettiä,mutta tuo yleiserottelu aika raaka.Et sie oo kaikkia ei-uskovaisia tavannu,et tunne kaikkia ihmisiä. Ja varmasti oot eron huomannukkin,mutta toi erottelu oli vähän liian alakastiin sysäävää.

Ja mitä ei-uskovaiset kaipaa,on pitää ne samassa arvossa,kuin muutkin ihmiset! Olen itse kuullut ei-uskovaiselta,miten se on sanonu miten uskovaiset pitää itteesä korkeemmalla,kuin niitä. Ja oon huomannu,jotta niitä ihmisiä kannattaa myöskin kuunnella mikä on heidän mielipide ja miltä heistä tuntuu.

Minna kirjoitti...

Sinulle tulisi varmasti suuri helpotus ja parempi olo, jos et juoksisi ympäri blogimaailmaa haukkumassa muita syntisiksi. Minä en voisi ikinä uskoa Jumalaan, joka kannustaa ajattelemaan muista pahaa ja houkuttelee sinunlaisiasi seuraajia tekemään lisää pahaa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta tuntuu pahalta, että toivot Jumalan rankaisevan niitä, joita sinä pidät syntisinä. Aivan kuin olisit itse Jumala.

En tiedä, onko Jumalaa olemassa mutta jos on, toivon että Hän on oikeudenmukaisempi kuin sinun Jumalasi. Oikeudenmukainen Jumala hyväksyy kaikki ihmiset ja kauhistuu niitä, jotka levittävät negatiivisuutta ympäristöönsä. Olet itse paljon lähempänä sitä saatanaa kuin ne, joiden väität sitä olevan.

Toivottavasti löydät joskus todellisen rakkauden ja ymmärrät, ettei todellinen rakkaus ole julmaa.

Annanna kirjoitti...

Ai niin vielä,en tarkottanu mitään pahaa,mutta minua suoraan sanottuna rupes kismittämään toi ei-uskovaisesta näkökulmasta. On tullut juteltua ihmisten kanssa ja kokemuksesta oon oppinu jotta nekin tarvitsevat rakkautta ja niiden kanssa olla ihan normaali ihminen. Kyllä niille tietenkin voi ja on hyvä sanoakin mitä Jumala on tehnyt omassa elämässä,mutta myöskin kunnioittaa niiden elämää ja vakaumusta. Vaikkeivät uskossa olekkaan.

Mutta,kaikkea hyvää siulle sinne ja siunausta!:)

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Minusta tämä oli hyvä teksti! Mie en nyt ihan tajunnut tätä kritiikkiä, koska se oli minusta aiheetonta, provosoivaa ja siltä on jäänyt jotakin olennaista tekstin sisällöstä ymmärtämättä. Kyllä tuosta setistä itsensä tunnistaa.

Jatka samalla linjalla!

Kurjaa on se, että kun avaa itsensä muille, niin saa joskus kakat silmilleen. Se on paha juttu. Älä sie vaan näistä lannistu!

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Tämäkö seuraavaksi siteeraamani pätkäkö se ihmisiä ärsyttää täällä niin kovasti? Ilmeisesti se tosiaan osui kipeään paikkaan! Minua huvittaa se, että tämä suututtaa lukijoita, vaikka puhut siitä, mitä olet ITSE kokenut, koska olet kokenut elämää sekä uskovaisena että ei-uskovaisena. Miten sellaisesta voi suuttua jos joku kertoo omasta elämästään??? :

"Me voimme siis kieltäytyä kasvusta ja usein voitot ovatkin useamman kuin yhden kerran yrityksen päässä. Tämä pätee myös uskosta osattoman elämässä, taisteluita ihminen joutuu elämässään kohtaamaan joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että Jumalan kanssa taisteleminen on huomattavasti ensinnäkin tehokkaampaa ja toiseksi se tapahtuu rakkaudesta käsin. Olen kokeillut kummankinlaisia taisteluita, ilman Jumalaa ja Jumalan kanssa ja ilman Jumalaa olen lähes tulkoon aina jäänyt vaille todellista, pysyvää kasvua."

Siunausta sinne, jatka tätä, tämä on tärkeä blogi!

Johanna Laakso kirjoitti...

Annanna!

Kiitos kommentistasi! Olenpa huonosti sanani valinnut, jos tuo on se, mitä tästä tekstistä välittyi. Nimittäin tämä ei missään tapauksessa ollut mikään erottelu ei-uskovan ja uskovan välillä. Tämä oli kirjoitus omasta kokemuksestani, sekä uskovana, että ei uskovana. Olen taistellut itseni kanssa myös silloin, kun en vielä tuntenut Jumalaa ja puhtaasta sydämestä sanon, että taisteluni masennusta, paniikkia, ihmisarvostusta jne. kanssa jäivät aina vain yrityksiksi. Ponnistelin ja pinnistelin monta turhaa vääntöä vain huomatakseni, että olen kiertänyt kehää, uskotellut itselleni jotain, mikä seuraavan stressin yhteydessä katosi kuin tuhka lumeen. Olen tehnyt ja kokenut tätä myös uskovana, koska motiivini muutokseen ovat olleet väärät. Tämä kirjoitus oli ennen kaikkea kritiikki itseäni kohtaan ja oman elämäni tarkastelua.
Ja mitä tuohon musta-valkoisuuteen tulee, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että uskominen on joko-tai ratkaisu. Harmaalla alueella pysyminen, kahden tien kulkeminen käy todella raskaaksi ennen pitkää. Tähän minä uskon ja tätä minä julistan.
Toivon, että voisit löytää tekstistä myös sen rakkaudellisen puolen, jonka yritin tuoda esiin. Huomaan näistä kommenteista, että olen surkeasti epäonnistunut siinä, mutta yritin sanoa, että Jumala rakastaa meistä jokaista ja Hänen armonsa on suuri meitä kohtaan. Hän seisoo taisteluissa meidän rinnallamme ja kutsuu rakkaudessa niitä, jotka eivät vielä Häntä tunne.
Siunausta sinulle ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Minna!

Kiitos, kun jätit kommentin. Minun on pakko puolustukseni sanoa, että kommenttisi on mielestäni oikeasti täysin kohtuuton. En todella ole kiertänyt ympäri blogimaailmaa julistamassa ihmisiä syntisiksi! Jos sinulla on tähän asiaan tuoda esille joitakin jättämiäni kommentteja toisten blogeihin, niin toivotan sinut tervetulleeksi tuomaan ne tänne kaikkien nähtäville.
Tuohon synti asiaan vastaan, kuten Jeesus vastasi: se joka teistä on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven. En ole kertaakaan blogissani väittänyt olevani parempi ihminen kuin joku toinen, oli ihminen missä uskossa tahansa, vaikka ateismi-uskossa. Sekin on valinta. Ja nimenomaan yritin tuoda esille sen, että minä- uskovana- joudun askaroimaan itseni ja syntieni kanssa! En siis kirjoittanut olevani yläpuolella kaikkea tätä "maallista", vaan asetin itseni ei-uskovan rinnalle kirjoittaen, että uskova tai ei-uskova, taisteluita elämässä tulee. Tämä on kuvaus minun taistelustani. Jos olisin yläpuolella, todella olisin Jumala! Vaan en ole. Olen ihminen siinä, missä sinäkin.
Oikeudenmukainen Jumala ei tarkoita sitä, että Hän aina tekee kaiken, niinkuin me ajattelemme parhaaksi ja oikeudenmukaiseksi. Hän ei muutu sinun mielipiteesi mukaan, eikä minun! Hän on sama: eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ihmisen käsitys hyvästä ja oikeudenmukaisesta Jumalasta on yhtä venyvä, kuin meidän omatuntomme sallii. Mutta Hän rakastaa jokaista, olit mistä hyvänsä ja millainen hyvänsä. Mutta Hän ei rakasta syntiä. Mutta Hänen armonsa on iankaikkinen ja Hänen rakkautensa rajaton ihmistä kohtaan. Hän on ratkaissut synti-ongelmamme 2000 vuotta sitten Golgatalla, mutta Hän vaatii, että me teemme ratkaisun siitä, otammeko anteeksiannon vastaan.
Toivotan sinulle myös kaikkea hyvää, sydämestäni. ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Satu!

Kiitos, kun kävit puolustamassa!! Ihanaa, että yksi ihminen kuuli, mitä yritin sanoa.
On aika kurjaa tosiaan, kun avaa elämäänsä ja saa siitä ryöpyn niskoilleen, mutta täytyy sanoa, että tämä on sen hinta, minkä me uskovat maksamme. Voisin tietysti valita istua hiljaa kotisohvalla ja askaroida ihan hissukseen näitä asioita. Vaan en voi. Kiitos Jumalalle Suomessa on vielä sananvapaus ja minä saan kertoa elämästäni siinä, missä naapurin Kallekin...ja kaikki muut blogilaiset. Ratkaisuni ja mietintäni näyttävät kulkevan vastavirtaan, mutta senhän minä olenkin jo lukenut Raamatusta :) En olettanutkaan, että se oman vaellukseni kohdalla poikkeisi täysin kaikkien muiden uskovien vaelluksesta! Kierolla tavalla olen hyvilläni tekstin herättämästä keskustelusta. Ilmiselvästi olen kuitenkin onnistunut kirjoittamaan vahvan mielipiteen ja kantaaottavan kirjoituksen. Otetaan hyvä ja paha Jumalan kädestä, vai mitä?
Kiitos rohkaisusta ja hyvää syntymäpäivää rakas sisko!! ♥♥

Annanna kirjoitti...

Joo,hyvä että lähti tää asia puheeks.

Tuo kohta minkä Satu laitto,ei ollukkaan se ongelmakohta. Ja miks se ei ollu,ni se,että Johanna kerto siinä omasta kokemuksesta.

Mutta se ongelmakohta just tämä

"Sen, minkä kasvat ilman Jumalaa, tosipaikan tullen jää usein sanahelinäksi. Tämä voi osua joitakin kipeään paikkaan, mutta kun todella ajattelet sitä sydämessäsi, todennäköisesti joudut tunnustamaan itsellesi, että tiukan paikan tullen olet joutunut luopumaan hyvistä periaatteistasi ja ihmiskuvasta, jonka luulit olevasi."

Miulla suurin osa kavereista ja tutuista on ei-uskovia,ja oon huomannu,jotta ne rupee helposti kaikkoamaan ku rupee just latelemaan tuollasta tekstiä.

Ja miusta Minnan palautteessa oli paljon oleellista.

Ja kun tämä on julkinen blogi,ja kun ihminen,joka ei ole uskossa lukee tuon,ni se tulee hänelle ja toi on ilmiselvää tekstiä,joka suomea osaa lukea,jottei ne,jotka elävät ilman Jumalaa,eivät voi kasvaa eikä olla hyvä ihminen. Mutta kun on Jumala,olet hyvä ihminen. Selvästi tulee esille tuossa tekstissä tuo jaottelu.

Sori nyt vaan,mutta on ei-uskovaisissakin hyviä ja rakastavaisia ihmisiä,vaikkei Jumalaan uskoiskaan.

Mutta tosi monet uskosta osattomat ihmiset ovat kokemuksista kertoneet miten niillä on huonoja kokemuksia uskovaisista,ku pitäävät itteesä korkeemmalla,kuin niitä jotka ei oo uskossa. Kannattaa kuunnella mitä ne sanoo,ei ne huvikseen niistä kerro.

Ja ei-uskovaistenkin kanssa on helpompi ja parempi olla,ku on oma ittesä ja kunnioittaa toista,eikä rupee että hei,mikä sie luulet olevas.

Enkä ny oo sanonukkaan,jottei omaa uskoaan saa tuoda esille,vaan pointtina se jotta kyllä ei-uskovaiset ovat ihan saman arvosia,kuin uskovaiset.

En nyt tiijä sanoinko tarpeeks selkeesti,mutta näkemykseni on toi.

JA (!!) kyllä mie tiijän Johanna jotta et sie pahaa tarkottanukkaan,halusit tuuva julki miten aidosti ja suuresti Jumala voi parantaa ja eheyttää,niin ku tekeekin.

Mutta mie ite oon vaa huomannu ja oppinu uskosta osattomien kanssa mistä homma ottaa monesti kiinni.

Ja kyl tosta selväks tulikin miten Jumala pystyy ja tekeekin siussa työtä:)

Anonyymi kirjoitti...

Taidanpa vielä minäkin sekoittaa lusikkaani tähän soppaan ja kommentoida sen verran, että Johannaa henkilökohtaisesti tuntevana ihmisenä en löytänyt tuota väheksyntää tekstistä enkä sitä ole myös muutenkaan huomannut. Itse olen sitä mieltä, että se on jokaisen henkilökohtainen asia, uskooko vai ei eikä se tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa ihmistä, enkä ole tähän mennessä törmännyt tilanteeseen, jossa Johanna olisi tuonut esille että ei-uskovaiset olisivat jotenkin huonommassa asemassa... tämä siis oli vain henkilökohtainen havaintoni :)
Mutta siinä Johanna osui täysin oikeaan, että taisteluita elämässään kohtaa ihan jokainen ihminen. Me ihmiset kun olemme erilaisia, varmasti myös kohtaamme taistelutilanteet eri tavalla ja selviämme niistä eri tavalla. Ja pääasia on kai se että niistä selviää, eikä se miten niistä selviää :)
Itse luen mielenkiinnolla blogia edelleen (ja varmasti jatkossakin). On rohkeaa tuoda tällä tavalla julki omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Ja kun joku kirjoittaa omasta elämästään, kokemuksistaan ja näkemyksistään, niistä ei varmasti kaikki voi olla täysin samaa mieltä aina, mutta otetaan vastaan rikkautena se että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä asioista :) Joskus voi saada jopa hyviäkin uusia näkemyksiä asioihin, joista itse on ajatellut täysin eri lailla, olematta silti sen enempää väärässä tai oikeassa.

-Anne-

Minna kirjoitti...

Annanna: Sinä olet juuri sellainen uskova ihminen, joka saa minut vielä uskomaan ihmisen avarakatseisuuteen♥

Taivaan kansalainen: Minä maan kansalaisena toivon sinulle hyvää siitäkin huolimatta, että sinulla on into erotella ihmisiä sen perusteella, minkä katsot olevan syntiä. Raamatussa on paljon asiaa. Miksi valitset useimmiten keppihevoseksesi ne kohdat Raamatusta, joita voi käyttää aseena muita vastaan?

Näin sattumalta kommenttisi yhden lukijasi blogissa, jossa uskoit Haitin onnettomuuden johtuneen siitä, että haitilaiset ovat saatanallista kansaa. Jumala siis kosti sinun mukaasi haitilaisille heidän synneistään. Hurjaa rasismia ja ajojahtia harrastat. Kannattaisi ehkä käydä psykologin juttusilla. Haukut myös muita kokonaisia ihmisryhmiä. Voi tietysti olla niinkin, että joku on sinut aivopessyt kiusaamaan ja tuomitsemaan muita tai että purat omaa pahaa oloasi etsimällä muista syntejä.

Toivon siis, että et kosta omia vaikeuksiasi muille. Samalla säälin sinua, koska kaikesta näkee, että asiasi eivät ole kunnossa.

Oikeudenmukaisen Jumalan siunausta sinulle! Sydämestäni toivon, että saat apua.

Johanna Laakso kirjoitti...

Minna!

Käypäs lukemassa uudestaan se Haiti-kommentti! Kertaakaan kyseisessä kommentissa en maininnut sanaa synti, enkä varsinkaan sitä, että Jumala kosti Haitin kansalle!! Miten on mahdollista kääntää ihmisen sanat päälaelleen. Päinvastoin kirjoitin, että mielestäni Jumala antoi suuren suuren mahdollisuuden kääntyä Jumalan puoleen. Ja niinkuin blogin kirjoittaja vastasi kommenttiini, ihmisten on kuultu kaduilla huutavan: Jeesus, auta!
Minä hyväksyn mielipiteesi ja kritiikkisi, mutta en missään tapauksessa hyväksy sitä, että käännät sanani tarkoittamaan jotakin, mitä en ole kirjoittanut.
Kuten omassa blogissanikaan, en ole mielestäni erotellut tai kutsunut ihmisiä syntisiksi ja ei-syntisiksi. Enkä etsi toisista syntejä, kyllä kai olisin jo hieman väsynyt siihen puuhaan, jos syntisiä ihmisiä jaksaisin jahdata vain lyödäkseni heitä Raamatulla päähän.
En tiedä, mitä nimenomaisia kohtia tarkoitat blogini keppihevosilla, mutta ehkä niiden ylösnouseminen teksteissäni johtuu siitä, että olen joutunut kohtaamaan niitä asioita. Tämä blogin esittelyteksti kertoo, että kirjoitan oman elämäni iloista ja suruista sellaisena, kun ne minua kohtaavat. Olen mielestäni pysynyt uskollisena sille.
Mutta niin se on, että kaikkia ei voi miellyttää, ei vaikka päälläni seisoisin. Olen kuitenkin mielissäni, että joku uskova vielä edustaa sinulle sitä, mitä sinä haluat nähdä uskovasta. Hyväksytään kai tässäkin asiassa se, että meitä on erilaisia ihmisiä, myös uskovissa.

Johanna Laakso kirjoitti...

Annanna!

Ymmärrän näkökantasi hyvin! Tiesin, että kyseinen mielipide joutuu tarkasteltavaksi, kun sen kirjoitin. En mielestäni kuitenkaan tekstissäni epäkunnioita ketään toista ihmistä, uskovaa tai ei-uskovaa. Se on minun oma kokemukseni kasvusta, Jumalan kanssa oma kasvuni on ollut todellisempaa ja pysyvää.
Uskoisitko, jos sanon, että varmasti 90% ystävistäni on ei-uskovia? Kyllä minä olen useamman kerran, pitkään ja hartaasti keskustellut aroistakin aiheista heidän kanssaan ja kertaakaan en ole kuullut kenenkään loukkaantuvan minuun tai ajatelleen, että en kunnioita heitä ihmisinä. Minä kunnioitan valtavasti ystäviäni ja kohtaamiani ihmisiä, huolimatta heidän etnisistä taustoistaan, elämänkokemuksesta tai luonteesta. Ehdottomasti pyrin ajattelemaan, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Mutta kyllä minä tunnustan, että joskus suutun ja loukkaannun ihmisiin ja arviointikykyni heikkenee. Se kai on sitä inhimillisyyttä.
En tiedä, pääsemmekö tästä asiasta samalle sivulle, mutta arvostan kuitenkin mielipidettäsi ja sitä, että uskalsit tuoda sen julkisesti esille ♥ Siunausta sinulle!

Johanna Laakso kirjoitti...

Anne!

Kiitos ihanasta tukevasta kommentista!! Nostan olematonta hattuani sille, että uskalsit jälleen kerran julkisesti olla ystäväni ♥ Kiitollisella sydämellä otan vastaan sen, että sinulle on välittynyt henkilökohtaisesti se, että en ole arvostellut tai tuominnut ei-uskovia ihmisiä. Sillä se on kuitenkin se, joka merkitsee. Voin täällä kyllä ihan luritella suitsait niitä näitä, mutta jos minua lähellä olevat ihmiset kokevat jotain muuta, saattaisin itseni nopeasti häpeään. Kommenttisi siis merkitsee minulle juuri nyt todella paljon! Kiitos. Ja kiva huomata, että käyt täällä edelleen lukemassa :) Siunausta ♥

Minna kirjoitti...

Hyvä, että kommenttini saivat sinut ajattelemaan avarakatseisemmin kuin mitä kirjoitat. Siitä olen iloinen:)

Haiti-kommenttisi sinun kannattaa itsesi lukea uudelleen useaan kertaan, niin huomaat kuinka hirvittävältä ja julmalta mielipiteesi kuulostaa, vaikket ehkä sitä tarkoitakaan. Jeesus, auta! -huuto on luonnollinen kaikille hädässä oleville. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Jumala olisi halunnut opettaa juuri haitilaisia ihmisryhmänä. Ehkä Jumala halusi opettaa sinua näkemään omien ajatustesi julmuuden ja meitä kaikkia pysähtymään ajattelemaan.

Hyvää yötä sinulle!

Johanna Laakso kirjoitti...

Hyvää yötä Minna :) Ehkä me kaikki opimme tästä jotain. Siunausta ♥

Minna kirjoitti...

Ja... Et käyttänyt kirjaimellisesti sanoja synti ja kosto, mutta ajatuksesi tarkoittivat juuri sitä. Saatanan kansastahan puhuit, jonka kohdalla Jumala teki valinnan.

Minna kirjoitti...

Kiitos! Oppia ikä kaikki:)

Kata kirjoitti...

Hei Johanna!
Ihanaa,että olet saanut kasvaa Jumalan kanssa.Täällä me kaikki olemme matkalla kasvamassa.Ymmärsin hyvin ettet asettunut yläpuolelle ketään ihmistä vaan kerroit omista kokemuksistasi.Minutkin ollaan joskus käsitetty väärin,sillä en aina ole osannut sanoa ajatuksiani niinkuin olen ne tarkoittanut.Niinkuin ehkä tiedätkin.Mielumminkin tunnen itseni en korkeelta katsojaksi vaan matalalta.
Olet Jeesukselle erityisen rakas.
Niinkuin nämä kaikki kommentin jättäneetkin.Lue:Joh:14:1-4
Nuku hyvin<3 halauksin-kata-

Suojelusenkeli kirjoitti...

Kata: Ihmisten on hyvä oppia katsomaan myös itseään peiliin silloin, kun heidät ymmärretään väärin. Omaa käyttäytymistään voi myös muuttaa. Jumalan turva on hyvä olemassa, mutta omista virheistään täytyy myös ottaa vastuuta eikä aina hakea syytä siitä, että sinut on väärinymmärretty. Julmat sanat voi selkeästi ymmärtää oikein, monimerkityksellisyys on asia erikseen. Sinussa on ainesta muuttua. Näen sen sinusta. Mutta se vaatii sen, että käyt rehellistä keskustelua itsesi kanssa. Jumala näkee, koska puhut totta tai valehtelet. Jumala auttaa sinua, jos olet aidosti rehellinen. Oletko valehdellut ystävistäsi tai kohdellut ilkeästi niitä ihmisiä, jotka eivät ole sanoneet sinusta mitään pahaa (kuvittelet vain heidän sanoneen)? Oletko hankkinut myötätuntoa ja suosiota väärin perustein esittämällä uhria, vaikka itse olet toiminut väärin? Vastaa näihin kysymyksiin itsellesi rehellisesti, niin sinulla on tilaisuus puhdistaa sydämesi, vaikka ystäväsi ei julmuutesi takia sinulle uskaltaisi anteeksi antaakaan, koska pelkää ja on loukkaantunut.

Sama koskee ystävääsi Johannaa. Jos hän myöntää itselleen kirjoittaneensa julmuuksia, Jumala palkitsee häntä hyvällä, siitä olen varma. Mutta jos hän keksii tekosyitä toiminnalleen, hänen elämässään on paljon tuskaa.

Kaikki tekevät virheitä, niin minäkin, mutta virheensä voi myös korjata, jos näkee tehneensä virheitä.

Hyvää yötä molemmille (näen sisimpäänne ja rukoilen puolestanne)♥

Annanna kirjoitti...

Sanon vielä tähän asiaan,

Johanna,

Kiva että siullakin on suurin osa ei-uskovaisia ystäviä,ja oi Johanna,kyllä sitä on tässä itse kukin tullut jutelleeksi niiden uskosta osattomien ystävien ja tuttujen kanssa asioista!

Ja tiedätkö Johanna,minä en koe minkäänlaista katumusta,mitä sanoin tekstistäsi,ja miusta on ihan yks hailee vaikka kaikki siun kaveris kuorona julistais minua vastaan,toki saisin ystävällisemmin sanoa (suututtaa vaan niin!!),mutta tiedän sisimmissäni,että olen oikeassa. Eikä miulla Jumalan kanssa sen suhteen oo ongelmia. Jumala on nostamassa minua pikkuhiljaa ylöspäin,ja se että rohkenen sanoa asiasta vastaan,on Jumalan ihme! Vaikken täydellinen olekkaan.

Ja ei tällä uskontiellä kulkeminen ole niin musta-valkoista.

Oon kokenu ja huomannu,jotta Jumala on johdattanu miut ei-uskisten pariin mm. senkin takia,jotta huomaisisn,jotta ne ihmiset ovat paljon korkeemmalla kuin minä! Joten miulla ei oo mitään syytä nostaa itteeni korkeelle niihin verrattuna! Ja oon oppinu jotta niitten asioita ja mielipiteitä kannattaa kuunnella,nekin ovat ihmisiä niin kuin kuka tahansa muutkin. Ja niiltä oppii,ei aina jotta myö uskovaiset annettas,vaan että niilläkin on annettavaa meille.Ja on tosiaan paljon helpompi niiden ihmisten kanssa olla,kun on oma itsensä (mitä Minna siitä sanoikin)!

Tietenkään,kaikkihan myö vajavaisia ollaan ja joutuu nöyrtymään,mutta pointtina nyt vain tuo.

Eipä miulla enempää sanottavaa:)

Siunattua Jumalan koulua ja ehetymisiä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Johanna!!
Kirjoituksesi oli hyvä ja ymmärsin sen ihaan eri tavalla kuin muutamat suuttuneet kommentoijat. En todellakaan löytänyt tekstistä tällaista tuomion henkeä ja julistusta, mitä nämä muutamat kriitikot väittävät. Varmasti on ihan omasta lukijan asenteesta kiinni, miten tekstin ymmärtää.

Toivon kaikkea hyvää ja siunattua elämää sinulle Johanna. Jatka vaan rohkeasti aloittmallasi linjalla <3

-kipa

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei kaikille!

Näitä kommentteja on nyt kertynyt sen verran paljon, että en ehdi kaikille vastata henkilökohtaisesti, mutta olen lukenut jokaisen kommentin ja todella olen lukenut oman tekstini uudestaan ja uudestaan läpi. Muutama kommentti on kritisoinut mielestäni enemmänkin ihmisten omaa asennetta uskovaa tai mainittuja asioita kohtaan kuin itse kirjoitustani. Suojelusenkelille haluaisin sanoa, että otan täyden vastuun sanoistani, kerran seison Herrani Jeesuksen edessä näiden asioideni kanssa. En tiedä, voinko samaistua mielipiteeseesi siitä, että sanani ovat olleet julmia. Kun luet Raamattua, niin ei sekään nyt ihan mitään proosakirjoitusta ole. Kyllä siellä tiukasti asioita esittelevät mm. Paavali ja Jaakob. Eikä Pietarikaan kovin helläkätisesti avaudu. Jos oma tekstini oli julmaa, niin oli osa kommenteistakin.
Minnalle vielä, että tuo päätelmä Haiti-kommentistani oli aikamoinen yleistys. Kuten myös oma kommenttini oli paha yleistys, en kuitenkaan tarkoittanut, että jokainen haitilainen olisi tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun tämän asian tienoilta, mutta Haitilla harrastetaan paljon okkultistista palvontaa. En kuitenkaan usko Koston Jumalaan vaan Rauhan Jumalaan, järistys Haitilla ei ollut Jumalan kostoteko.
Annanna, olet selkeästi päättänyt nyt nähdä minut ihmisenä, joka pitää itseään yläpuolella muita. Toivon, että jonain päivänä voit muuttaa mielipidettäsi.
Kata, väärinymmärretyksi tuleminen on hankalaa. Siitä tulee väkisinkin paha mieli. Näissä kommenteissa on keskitytty aika yksipuolisesti yhteen asiaan, tekstistä jäi paljon hyvää tämän kohun alle. Se harmittaa. Kiitos Raamatunpaikasta!
Kipa, kyllä aikonen jatkaa blogiin kirjoittamista, kaikesta huolimatta :) Olen kyllä sinut itseni ja tekstini kanssa. Kyllä se niin on, että meihin vaikuttavat niin monet asiat, kun luemme tekstejä: tausta, kulttuuri, kasvatus, koulutus, asenteet jne. Siksi olen antanut itselleni anteeksi, en voi miellyttää kaikkia ja kirjoittaisin saman tekstin uudelleen.
Kiitän kaikkia kommenteista ja toivotan kaikille siunausta.

Anonyymi kirjoitti...

Niin... Raamatun julmuuksiin kannustavat tekstit ovatkin ihmisten kirjoittamia eivätkä Jumalan. Siksi Raamattuun kannattaa suhtautua varauksella.

Raamatun kirjoittajien pikku soturi sinä olet ja valmis tuhoamaan monen ihmisen elämän. Huomaa, että et ole valmis oppimaan uutta. Kannattaisi jakaa enemmän Raamatun rakkauden sanomaa.

Mutta ehkä opit hiukan miettimään, kuinka sanojaan kannattaa asetella, ettei satuta muita. Minäkin löysin Haiti-kommenttisi, ja se jos mikä kertoo siitä, että olet julma niitä ihmisiä kohtaan, joiden kulttuuri ja elämäntapa eroaa omastasi. Oletko aivan varma, että ymmärrät Jumalaasi oikein? Maailmassa on miljoonia uskontoja ja useita pyhiä kirjoja, joiden oppien pohjalta kylvetään riitaa ja sotaa. Kuka tietää, onko niistä uskonnoista mikään oikea. Ihminen ei ainakaan osaa käyttää uskoaan rakastamiseen.

Toivon, että opit näkemään elämän julmuudet ja arvostamaan muitakin elämäntapoja kuin omaasi. Kauhistelemasi noituus kuuluu sinunkin elämääsi, kun noidut muita.

Tämä postauksesi sisälsi myös hyviä osioita, mutta tekstissäsi on piilomerkityksiä, joita taitavana kirjoittajana syötät muille.

Toivon aitoa rakkautta elämääsi♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei Anonyymi!

Minäkin toivon, että Rakkaus saa kasvaa minussa! Päivän Sana-laatikossa on osuvasti hieno kuvaus aidosta rakkaudesta. Siihen on hyvä pyrkiä.
Tuosta noituudesta jne. minun on äärimmäisen vaikeaa kunnioittaa sitä, olen lukenut niin monta hirvittävää kertomusta siitä, mitä näihin riitteihin ja palvontaan kuuluu. Jos jotakin kuvaisin sanalla julmuus, niin näissä se on ainakin nähtävissä. Toki kaikki okkultismi ei näyttäydy suoranaisesti pahana, mutta kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. Huomasitko, että omasta kommentistasi oli myös kunnioitus kaukana? Epäilen vahvasti, ettäkö voisin tuhota kenenkään elämää tekstieni kautta. En kirjoita tekstejäni, jotta voisin satuttaa muita! Haluan jakaa omia kokemuksiani ja olen raottanut elämääni. Jokaisen oma valinta on, haluatko kulkea tätä tietä rinnallani. Jos sinusta tuntuu loukkaavalta lukea kirjoituksiani, ehkä on viisasta säästää itseään ja olla lukematta.
Toivon sinulle myös kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi. Olen pahoillani, jos olet pahoittanut mielesi.

Minna kirjoitti...

Omat kokemuksesi ovat juuri se positiivinen puoli sinusta. Autat ihmisiä, kun kerrot, miten olet saanut voimaa voittaa vaikeudet. Se mitä minä ja ehkä muutkin tarkoittavat julmuudella on kokonaisten ihmisryhmien tuomitseminen heidän kulttuurinsa tai elämäntapansa vuoksi. Julmat ihmiset tuomitsevat esimerkiksi haitilaiset, arabit, seksuaaliset vähemmistöt jne kokonaisena ryhmänä ihmisiä. Se on epäreilua. Minäkään en arvosta julmaa noituutta, mutta satoja tuhansia ihmisiä ei pitäisi leimata kokonaisena ryhmänä noidiksi tai saatanan kansaksi niin kuin sinä teet. Sellaisesta minulle tulee paha mieli ja sellaista käyttäytymistä suren. Julmuuden vähentämiseksi teen kaikkeni ja toivon, että jaat enemmän sitä hyvää, mikä sinussa on. Anna sen hyvän ottaa valta pahasta.

Johanna Laakso kirjoitti...

Moikka Minna!

Näin se on, että uskovakin on vajavainen :) Aina ei onnistu tuomaan asioita esille tahtomallaan tavalla. Vielä jaksan vängätä tuosta Haiti-kommentista, että siitä ei olisi pitänyt tulla esille tuomio. En tuomitse ihmistä myöskään seksuaalisen suuntautumisen vuoksi tai muun uskonnon vuoksi, arvostan ihmistä ihmisenä. Synnin voi tuomita vain Jumala, se ei ole minun tehtäväni. Synti käsitteenä on myös sellainen, mitä pitäisi ehkä avata ihmisille hieman enemmän, sillä huomaan, että monilla on hieman väärä kuva siitä.
Lisäksi Haiti-kommentti oli kirjoitettu uskovalle ihmiselle, joka tunnustaa henkivallat. Minun olisi pitänyt ottaa huomioon myös muut lukijat siinä asiassa ja ilmaista sanani toisella tavalla. Ehkä pystyt näkemään näiden asioiden yli ja voimme jatkaa tästä vähän viisaampana yhdessä eteenpäin. Täytyy tunnustaa, että pidän sinusta, kun tässä lueskelen kommenttejasi. Kaikkea ei pidäkään niellä pureksimatta, arvostan ajattelivia ihmisiä. Nyt jottei tule väärinkäsityksiä sanon heti, että arvostan myös niitä ihmisiä, jotka eivät jaksa vaivata päätään näillä asioilla. Me olemme kaikki niin erilaisia ja kuitenkin samanlaisia, olemme ihmisiä ihmisten rinnalla. Siunattua yötä sinulle ♥

Minna kirjoitti...

Hyvää yötä sinullekin♥

Anonyymi kirjoitti...

Haluan minäkin tänne oman näkemykseni tästä keskustelusta ja Johannan kirjoituksesta tyrkyttää. :) Luin tuon Johannan tekstin ensimmäisen kerran ennenkuin kukaan ehti kommentoida siihen mitään. Koin itse, että Johanna on (jälleen) kirjoittanut hyvän ja ajatuksia herättävän tekstin.
Olen itse Jumalan vasta kovin vähän aikaa tuntenut, mutta Johannan kirjoitus paineen alla kasvamisesta ja Jumalan kanssa taistelemisesta kosketti minua erityisesti. Koen, että Jumala on pitänyt minulle monia pieniä pikakursseja asioissa, joihin tämä paineen alla kasvaminen, Jumalan kanssa taisteleminen ja rauhan tunne liittyvät ja mielestäni Johanna on tarkka näköisesti ja rohkeasti näistä asioista omista kokemuksistaan käsin kertonut. Minusta on mahtavaa, että Johanna jakaa ajatuksensa ja kokemuksensa muille. Aina ei varmasti voi joka asiasta olla samaa mieltä, mutta toivoisin että se nähtäisiin rikkautena ja mahdollisuutena oppia uutta, joko itsestämme tai muista.
Kipaakin kompaten, en minäkään löytänyt tekstistä tuota tuomiohenkeä ja Johannan tarvetta jaotella ei-uskovaiset alempaan kastiin. Itseasiassa en ymmärtänyt tätä kritiikkiä ollenkaan, vaikka ottaisin suurennuslasin käteeni. En havainnut tekstistä kenenkään asettamista ylempään saati alempaan kastiin. Johannasta olen saanut aina sellaisen kuvan (ei-uskovaisena ja uskoon tulon jälkeen), että hän osaa ja ainakin parhaansa yrittää asettua toisen ihmisen saappaisiin ja rinnalle, eikä takuulla katso ketään nenän vartta pitkin. Se että uskaltaa sanoa ääneen vaikealtakin kuulostavia asioita, ei ole mielestäni julmuutta, vaan näen siinä välittämistä ja rakkautta.
Tunnen, että moni kritisoija Haluaa olla jotain tiettyä mieltä Johannan kirjoituksesta eikä osaa luopua omasta näkemyksestään, silloin kun siihen ehkä olisi jo aihetta. Pata kattilaa soimaa jos sellaista sanontaa voi tässä mitenkään käyttää..:)

Uskon, että jokainen kommentoija on sydämessään ja omalla tavallaan tarkoittanut hyvää ja omalla tavallaan tuonut julki oman rakkaudenkokemuksensa/näkemyksensä,vaikka se voikin kaiken sanasopan keskeltä jäädä huomaamatta. Pidetään sydän ja silmät auki ja Johannalle rohkeutta ja tsemppiä jatkossakin jatkaa tätä pohdiskelevaa ja kannustavaa blogikirjoittamista. :)

-Jenna-

pau kirjoitti...

Hei, Minna.
Ensi kertaa bongasin sivusi Nurkkalinnun sivujen kautta. Teksisi herätti täydellisen ymmärrykseni.
Elämäni oli kohtalaisen rauhallista ja erittäin mustavalkoista, kunnes tulin uskoon 23 vuotiaana. Sen jälkeen alkoi kasvuni ihmisenä ja vähitellen myös uskossa, hitaasti ja kivuliaasti. Molemmissa olen hyvin keskeneräinen edelleen, 27 vuoden jälkeen, mikä on surullisena todettava.
Ilouutinen onkin se, että tällaisena Jumala rakastaa minua, ja jokaista ihmistä. Ei hän odota syntiseltä ihmiseltä muuta, kuin että armo kelpaa.
Olen kulkenut samoja teitä kuin sinä, jo pitkään. Täydellinen ymmärrykseni on puolellasi.
Koska MINÄ OLEN, Jumala itse, on uskovan ihmisen kanssa, tämä ärsyttää toisia joka tapauksessa, vain olemuksellaan pelkästään jo.
Toivomme on siinä, että Jumala rakastaa syntistä ihmistä armosta, Jeesuksen tähden. Itse emme voi itseämme pelastaa.

Kirjoituksessasi ei ollut mitään väärää tai epäraamatullista. Kun itse olin etsikonajassa, Raamatusta nousi vain Jumalan tuomion sanoja minulle: Pyhä Henki sen tekee! Uskon, että Hän kutsuu jokaista meitä tulemaan ensimmäisen kerran tai jälleen tänä päivänä luokseen, että saisi rakastaa meitä.

Olet ihmeellisen kärsivällinen ja rakkaudellinen nuoreksi naiseksi, jollainen arvelen sinun olevan.

Rakkaudella "pikkusiskolle" kirjoitteli "isosiskosi":)

Aili kirjoitti...

Entä jos joudut tilille sen Jumalan eteen, jolla ei ole vain yhtä valittua kansaa ja joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti? Hän näkee myös sen, että käytät Raamattua hyväksesi loukataksesi muita ja nautit siitä, että saat oman Jumalasi kannattajien mielestä syntisiä ihmisiä parjatessasi huomiota, josta nautit. Jumala tosiaankin näkee jokaisen sydämeen. Sinun sydämesi on toisinaan musta eikä se siten valkene, että uskonsiskosi käyvät täällä sinua kilpaa kehumassa, vaikka eivät ole selvillä siitä, kuinka paljon pahaa teksteilläsi kokonaisuutena teet. Olen ehkä julma sinulle, mutta niinhän itsekin puhut siitä, että Jumalakin joskus koettelee ihmistä julmalla tavalla, jotta tämä huomaisi oman julmuutensa tai syntinsä. Oletko valmis kasvamaan rakkaudessa?

En tahdo satuttaa sinua, mutta sinulla on tarve satuttaa muita ja siitä tarpeesta toivon sinun pääsevän eroon itse, oman Jumalasi tai kenen tahansa Jumalan tai jumalan avulla. Uskovaisia on monenlaisia. Raamatun kannattajiakin on monenlaisia. Julmuutta ei kenenkään ole pakko harjoittaa. Se on aina oma valinta, uskovaisellekin. Moni tulkitsee pyhiä kirjoja omia tarpeitaan täyttääkseen väärin.

Tämä kirjoitus, jonka yhteydessä kommentoin, ei kerro sinusta kaikkea, mutta kun seuraa tekemisiäsi kokonaisuutena muissa blogeissa ja omissakin kirjoituksissasi, totuus selviää.

Puolustan aina niitä, joita kiusataan, olivatpa he uskovaisia tai ei-uskovaisia. Sinut näen kiusaajana, joka on ottanut Raamatun avukseen. Sen suojissa on tavallaan lupa ja oikeus kiusata. Tosin kiusaamisesi johtuu todennäköisesti siitä surusta, että sinut on hyljätty ja että sinua on kiusattu. Ymmärrän siis tarpeesi purkaa pahaa mieltäsi niihin, jotka omassa mielessäsi lukeutuvat itseäsi huonompiin.

Sinussa on myös rakastava puoli, mutta vihalla ja ennakkoluuloilla saa enemmän yleisöä, josta sinä olet riippuvainen.

Sinä kyllä osaat puolustautua ja piilottaa ne asiat, joita sinun kannattaisi ihmisyyden ja inhimillisyyden takia syvällisesti miettiä.

Onnea kasvavan ihmisen taipaleelle ja kaikkea hyvää sinulle. Olet todellisen ystävän tarpeessa, joka ohjaa sinut rakkauden tielle.

Johanna Laakso kirjoitti...

Jenna!

Kiitos kommentista! Ihan jo aloin tuntea itseni ihmiseksi jälleen kommenttisi jälkeen :) Minäkin uskon, että jokainen kommentoija on omalla tavallaan tarkoittanut hyvää ja tuonut omalla tavallaan omat aatteensa ja kokemuksensa esille. Vaikka aikamoiseksi syyttelyksi tämä on välillä yltynyt.
Olen iloinen siitä, että teksti puhutteli sinua ja löysit siitä jotain yhtymäkohtia omaan elämääsi. Olen super-onnellinen myös siitä, että olet löytänyt tiesi Jumalan luo ja voit kulkea Hänen rinnallaan kohti uutta ja jännittävää ;) Siunausta ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Pau!

Osoitit kommenttisi Minnalle, joten en ole ihan varma, oliko se kuitenkin minulle tarkoitettu? Oletan kommentin sisällön vuoksi, että se olisi minulle kirjoitettu. Kiitän kuitenkin kommentistasi! Minäkin koen, että ei-uskova ihminen herkästi kokee tuomion hengen uskovaisen sanoista, vaikka näin ei olisi tarkoitettukaan. Ja vajavainen minäkin olen, ja koen, että tällaisena Jumala minut hyväksyy ja on kutsunut ja ottanut luokseen. Hän on Immanuel: Jumala kanssamme.
Matkalla olemme kaikki, täydellisiä emme koskaan tässä ajassa. Mutta tällaisen ihmisen tähden Jumala lähetti Poikansa lunastamaan meistä jokaisen.
Tervetuloa Pau lukijaksi :) Kiva, kun jaksoit kommentoida. Siunausta ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Aili!

Kiitos, kun kävit kommentoimassa. En koe tarvetta vihaan, jotta saisin huomiota. Mielestäni täysin tarpeeton huomautus. Kaikkea hyvää sinulle ♥

Riikka kirjoitti...

En nyt saanut kommenttiani ainakaan heti näkyviin, täytyy käydä myöhemmin yrittämässä uudelleen. Lisän vielä, että nämä tulikivenkatkuiset vastalauseet blogiasi kohtaan johtuvat oman näkemykseni mukaan ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää oman arvomaailman ja kulttuurin vaikutusta omiin tulkintatapoihin. En näe syytä, miksei ei-uskovainenkin voisi lukea blogiasi ja tulkita sitä positiivisesti omista lähtökohdistaan käsin. Kommunikaatiossa on loppujen lopuksi enemmän kyse tulkinnasta kuin ilmaisutavasta :)

Riikka

Anonyymi kirjoitti...

Voi että... tuntuu, että koko kirjoituksen idea unohtuu kun etsitään epäkohtia. Kauheinta on tosin, että toiset uskovat on niitä ilkeimpiä, eikä suinkaan ne ei-uskovat. Olen samaa mieltä, että Jumalan kanssa kasvaa oikeasti sisältä. Ei se silloinkaan aina tosin ulos näy, tai ehkä siinä mennään silloin juuri farisealaisuuteen niinkuin totesit. Vaikeita on ne omat valinnat, kun muut ei aina ymmärrä. Silloin Jumala on ainoa tuki ja lohtu. Luin ekaa kertaa blogiasi ja oli lohduttavaa kuulla että muillakin on suuria taisteluita. Kyllähän sen tietää mutta useat ovat niistä vaan usein hiljaa. Paljon siunausta sulle ja älä ota liian vakavasti kommentteja.

-Henna-

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna! Olen aina ihaillut kirjoituksissasi rehellistä itsetutkisteluasi, ymmärsin tässäkin blogitekstissä sinun kertovan omista elämäsi kamppailuista.
Näen niissä vilpittömän pyrkimyksesi päästä lähemmäksi Jumalaa, yhä enempi tuntemaan Häntä ja Hänen tahtoaan kohdallasi.
Ole siunattu Herran nimessä!
t. ystäväsi Kirsti

pau kirjoitti...

Sinulle, Johanna, tarkoitin kommenttini :)
Hyvää yötä, Jeesus myötä!
On hienoa, että myös uskovalla on puolustajia. Välillä näyttää ikään uskova olisi ainoa, joka ei saa puolustautua, mutta häntä voi mollata, miten tahtoo. Eli syyttäjä syyllistyy siihen, mistä toista syyttää.
Uskovana huomaan saman vaaran: kun minua lyödään, saatan helposti tehdä saman, eli silloin olen samanlainen kuin syyttäjänikin.
Sinä et ole näissä vastauksissasi, Johanna, mennyt siihen ansaan. Itse olen liian kärkäs viisastelemaan, ja siinä teen väärin.
Hyvää yötä!

Anonyymi kirjoitti...

KYSYMYKSIÄ "ANONYYMILLE SUOJELUSENKELILLE":
Tiedätkö, mitä tarkoittaa suojelusenkeli?
Oletko itse arvioinut olevasi suojelusenkeli?
Tekevätkö suojelusenkelit virheitä?

Kirjoitit:
"Kaikki tekevät virheitä, niin minäkin, mutta virheensä voi myös korjata, jos näkee tehneensä virheitä."

Vastauksiasi odottaa yksi tavallinen syntinen ihminen.

Johanna Laakso kirjoitti...

Riikka!

Kiva, kun poikkesin! En tiedä, mihin edellinen kommenttisi on hävinnyt :( Minulle kävi eilen samoin.
Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lukukokemukseemme vaikuttavat niin monet tekijät. Ei ole mahdollista kirjoittaa kantaaottavaa tekstiä niin, että jokainen lukija sen tulkitsisi samalla tavoin. Siksi yhdyn kommenttiisi, että kommunikaatiossa onkin enemmän kyse tulkinnasta kuin ilmaisutavasta. Kiitos kommentistasi. Siunausta ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Henna!

Kiitos kommentistasi! Eniten tosiaan harmittaa uskovien ikävät kommentit. Olemme näkemyseroistamme huolimatta kuitenkin matkalla kohti yhteistä päämäärää. Kinastelu keskenään ei johda mihinkään.
Olen iloinen siitä, että tunnistit tekstistä uskovan henkilökohtaisen kasvun. Ehkä tämä tosiaan on uutta monelle, koska niin monet siitä vaikenevat. Uskovilla on usein paine näyttää ulospäin siltä, että kaikki on hyvin ja elämä uskovaisena tapahtuu ilman vastoinkäymisiä tai ilman sen kummempia taisteluita. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesus ei koskaan luvannut seuraajilleen helppoa elämää, päinvastoin. Mutta Hän antaa siihen Voiman, Pyhän Henkensä.
Kiitos lohdutuksestasi, en ota kaikkia kommentteja liikaa itseeni. Jotkut ovat aiheuttaneet pahan mielen, mutta olen selvinnyt tästäkin :)
Siunausta sinulle myös, Henna ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Kirsti!

Kiitos tuestasi! Niin se on, että omaa elämääni täällä kuitenkin pohdiskelen, avoimesti ja julkisesti. Silloin on myös pakko hyväksyä se, että löytyy ihmisiä, jotka eivät näe asioita samalla tavalla. Toivottavasti oma blogisi ei kärsinyt Haiti-kommentistani, olen pahoillani, jos jouduit ristituleen tämän kanssa!
Olen iloinen, että kävit kommentoimassa! Siunausta sinulle ystävä ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Pau!

Olen tässä jo monta kertaa miettinyt, että on mahtavaa, kun uskovan täytyy hyväksyä kaikki, mutta kenenkään ei tarvitse hyväksyä uskovaa :) Enpä tiedä, olenko yhtään sen paremmin selviytynyt näistä vastailuista, monta kertaa olisi pitänyt vaan olla hiljaa ja kiittää. Kuitenkin, kun perustin blogin, lähdin liikkeelle sillä periaatteella, että jokainen kommentti tulee suoraan julkaisuun ja jokaiseen vastaan. Haluaisin, ettei kenellekään jää sellainen olo, että uskallan kyllä kirjoittaa, mutta en kohdata ihmistä. Olen kyllä tämän kohun myötä joutunut uudelleen miettimään esim. sitä, että kirjoitan omalla nimelläni. Mutta toistaiseksi pysyn vielä siinä, mihin alunperin ryhdyin.
Kävin tosiaan blogissasi ja sinulla näyttää olevan omat taistelusi siellä myös :) Voimia siihen ja siunausta blogillesi, se on hyvä!

Johanna Laakso kirjoitti...

Anonyymi!

Varteenotettavia kysymyksiä esitit. Joskus nimimerkeilläkin kannattaa miettiä, millaisena haluaa esiintyä. Kyseinen kommentti ei minustakaan vaikuttanut kovin suojelevalta. Mutta henkilö nimimerkin takana tietysti yritti suojella itseään ja muita minulta, että ehkä siltä kantilta katsottuna hän täyttää nimimerkkinsä merkityksen.
Kiitos kommentistasi. Jäädään odottelemaan, josko saisimme näihin vastauksia. Siunausta sinulle, tavallinen syntinen ihminen :)

Suojelusenkeli kirjoitti...

Kyllä todellakin yritin suojella Kataa ja Johannaa, mutta valitettavasti en onnistunut, koska he molemmat todella ovat tehneet pahaa mutta eivät ole valmiita myöntämään sitä. Kun myöntää virheensä, on helpompi hengittää. Se, joka elää valheessa, hengittää raskaasti. Toivoin varsinkin Katalta (joka pohjimmiltaan on sydämellinen) avautumista asiassa, jonka vain hän sydämessään tietää. Suren siis sitä, että en onnistunut suojelussani.

Vaikeuksien kautta tulette ymmärtämään ilkeän käyttäytymisenne seuraukset. Jos olisitte tutkineet sisintänne rehellisesti, olisitte vapautuneet suuresta taakasta.

Tulen silti toimimaan edelleen suojelusenkelinä teille omissa ajatuksissani ja toivon edelleen muutosta teissä omatuntonne keventämiseksi, vaikka itse itseänne ja muita tuhoattekin. Syyllisyyden taakka on raskas kantaa, siksi säälin teitä.

Jumala on hyvä asia ihmisen elämässä, mutta Jumalan selän taakse piiloutuminen silloin, kun on itse ollut julma, ei ole kaunis teko.

Ja, kyllä. Suojelusenkelikin on syntinen, mutta hän myöntää virheensä ja korjaa ne. Hän antaa muille enemmän mahdollisuuksia parantaa tapansa kuin itselleen.

Olen myös samaa mieltä muutaman kommentoijan kanssa siitä, että ei-uskovat ovat usein uskovia kiltimpiä, koska he ottavat itse vastuun teoistaan. Heillä ei ole Jeesusta, joka antaa kaikki synnit anteeksi. Siksi he usein harkitsevat tarkkaan tekojaan ja ajatuksiaan. Uskovilla on uskonnonvapaus ja oikeus omaan uskontoonsa mutta he eivät saisi itse myöskään loukata muiden oikeuksia.

Itse hyväksyn kaikki uskovat ja ei-uskovat, jotka eivät harjoita rasismia tai väkivaltaa.

Iloa elämäänne:)

Annanna kirjoitti...

En mie Johanna oo missään vaiheessa päättänyt ruveta sinua vastaan! Sanoin vain mitä mieltä olen tekstistäsi ja mitä ajattelen siitä. En jaksa jauhaa enää tästä samasta asiasta.

Pyydän anteeksi suorapuheisuuttani,en tarkottanu loukata,mutta heti lukiessa se kohta särähti vaan korvaan.

Mutta monestikkin käy silleen,ku ihminen arvostelee toisia,ihminen ei siitä pidä ja se ei tunnu kivalta. Mutta kun Jumala tekee vastaavan asian,on tunnetila aivan toisenlainen.

Sekin raamatunkohta,jonka laitoit miulle blogiini nakellaksesi tuomitsemisen miulle,se rehellisesti sanottuna tuntuu vieläkin pahalta. Siulla ei oo oikeutta nakella raamatun tuomitsemisia,Jumala pitää kyllä huolen jotta lapsensa tietää missä mennään. Ja kun Jumala sanoo,se tuntuu rakkaudelta.

Ja kuten aiemmin sanoinkin,Jumala on tehny miulle selväks jottei miulla oo mitään syytä kehua itseäni jotta tuntisin itteni paremmiks kuin muut. Ja jos sen virheen teenkin,se on Jumala,jolla on oikeus tuomita,ei ihmisellä.

En jaksanu aiemmin kirjottaa tätä,mutta nyt tuntu voimia olevan sen verran.

Ja kyllä tekstistäsi huokuu samaa kokemusta kuin mitä miekin oon kokenu ja samaa tietä eteenpäin kuljetaankin:)

Tsemppiä eteenpäin!

Uskonsisar kirjoitti...

Annanna: Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää. Olet joutunut ajojahdin kohteeksi.

Ja taaskin Johanna ilkeilee piilossa ja esittää omassa blogissaan hyvää ihmistä.

Annanna kirjoitti...

En mie tässä halua Johannaa alas lytätä,ei se oo miun tarkotus,oikeesti! Enkä koe tulleeni ajojahdiksi.

Mutta minua vaan niin harmittaa oikeesti,kun uskovaisten ja ei-uskovaisten välit miusta sais olla paremmat (vaik tietty ainahan on niitä turhia "vihaajia"). Sanon nyt siis ihan yleensä,en tarkota tässä tähdätä Johannaa,vaan ihan yleisesti.

Ja miusta sekään,että ei uskovaisen tarkoitus ole olla uskosta osattomille pelkästään se evankelioiva ihminen,vaan ihan normaali ihminen! Ei ole tarkotus aina evankelioida,vaan olla oma ittesä. Eri asia,jos sit tilanteessa on hyödyksi ja tarpeellista keskustella asioista. Ja tuossakin asiassa on hyötyä myöskin eri seurakunnista! Erinlaisuus on rikkautta! Myös eri kulttuurienkin kanssa!
Vaikka nyt en tarkoita ett mitään noituutta pitäs ruveta harjottamaan yms.

Mutta tietenkään enhäm mie täydelline ole,tiijän jotta oon paha paskiainen,mutta armossa tässä taaperretaan eteenpäin.

Johanna Laakso kirjoitti...

Annanna!

Jos olisit täällä, halaisin ja pyytäisin anteeksi sitä laittamaani Raamatun paikkaa. Huomaan, että olen loukannut sinua sillä. En tiedä, kärsinkö enää edes sanoa, että kyseessä on väärinkäsitys. Muistan hyvin tuon tekstisi, johon sen liitin ja kyseisen Raamatun paikan. Ja ihmettelinkin, kun olit poistanut kommentin. En ymmärtänyt, että olit loukkaantunut. En tarkoittanut nakella tuomiota, toivon, että joskus saan tilaisuuden selittää, mitä paikalla tarkoitin. Kaikesta tästä showsta olen oppinut, että tekstissä ei voi välittää koko pakettia. En voi tuoda itseäni kokonaisvaltaisesti esille yhdessä kokemuksessa, monet asiat vaativat melkein toisen tuntemista henkilökohtaisella tasolla. Myös se sinulle laittamani Raamatunpaikka varmasti tuntuisi toisenlaiselta, jos tuntisit minut ihmisenä paremmin. Aidosti ja vilpittömästi pyydän sinulta anteeksi! En lähde tätä puimaan täällä julkisesti, sillä siihenkin varmasti löytyy taas montaa eri kommentoijaa sekoittamaan soppaa. Kaikkea hyvää sinulle ♥

Uskonsisar, nyt lakkaan esittämästä hyvää ihmistä.

Eli kiitän kaikkia kaikista kommenteista, tästä edespäin en enää jatka kyseisen asian puimista. Mielestäni tämä on nyt jo mennyt aivan liian pitkälle. Tulevat kommentit tulevat edelleen julkaisuun, mutta en aikone enää vastailla. Olet kuitenkin vapaa jättämään mielipiteen halutessasi. Jos täysin ruokottomia kommentteja ilmestyy, pidätän oikeuden ne poistaa. Seuraavan julkaisuni yhteydessä jatkan taas kommunikointia. Siunausta kaikille lukijoille!

Kata kirjoitti...

Suojelusenkelille:
En vastannut sinulle siksi,koska tämä ei ole minun blogini.Mutta haluan pyytää anteeksi jos olen sinua loukannut tai ketä tahansa.Minä hyväksyn kaikki ihmiset ajattelutapaan tai mihin tahansa ihmisryhmään tai ammattiin kuuluvat.
Myönnän siis etten osannut käsitellä asiaa oikein tämän kyseisen ihmisen kanssa.Ja kyllä olen katsonut itseäni monta kertaa peiliin.En vain osannut toimia toisin,mutta mielestäni tämä kyseinen henkilökään ei antanut siihen mahdollisuutta.Mutta rehellisesti voin silti sanoa,että olen kokoajan välittänyt hänestä ja välitän edelleenkin ja tarkoitukseni ei ollut todellakaan satuttaa ketään.Sanon sen puhtaasta sydämestäni.Huomaan kuitenkin kirjoituksestasi,että olen näin tehnyt ja olen siittä pahoillani.

Mielestäni uskovat ja ei uskovat ovat kuitenkin samanlaisia vajavaisia ihmisiä ja voivat yhtälailla pahastua kuin kuka tahansa eikä se ole uhrin esittämistä,mielestäni.Sillä verukkeella en ole hakenut suosiota tai ystäviä.En tiedä miksi ajattelet niin,koska se ei ole totta.
Ja tottakai pitää ottaa vastuu tekemisistänsä,niinkuin kirjoitit,
mutta tässä asiassa josta puhut oli kaksi osapuolta tai oikeastaan enemmänkin ja se on totta oikeasti että asia oli väärinkäsitys.En osannut sanoa sitä oikein.Olin loukkaantunut sillä hetkellä.Sitä kadun.Vaikkei tämä kyseinen ihminen kenestä puhut ehkä sitä huomaakkaan,mutta hänkin pahoitti oikeasti minun mieleni eikä itse huomaa myöskään ottaa vastuuta siittä.
Enkä minä silti ala nimittelemään häntä julmaksi,kuten sinä minua.
Toivoisin että voisin keskustella hänen kanssansa ihan kahdestaan ja toivottavasti jokin päivä pääsisimme yhteisymmärrykseen,sillä hän on minulle rakas ja sanon tämän todella kokosydämestäni.Luotin häneen todella ja sentakia uskalsin avautua hänelle,
en olettanut että sen takia ystävyytemme tuhoutuisi.Olisin ollut valmis tulemaan vastaan ja kuuntelemaan häntä.En tiedä mitä muuta voin tehdä.

Kaikkea hyvää sinulle suojelusenkeli!
Olet tervetullut minun sivuilleni puhumaan asioista,jotka koskevat minua.
Halauksin.Kata

Johanna:Kaikkea hyvää sinulle.Anteeksi nyt kun tänne tulin vastailemaan.<3

Suojelusenkeli kirjoitti...

Ensin haluan pyytää Johannalta anteeksi sitä, että käytän sinun blogiasi Katalle vastaamiseen. Jos vastaan Katan blogissa, joudun paljastamaan henkilöllisyyteni ja siten tulisin aiheuttaneeksi Katalle paljon surua, koska joutuisin puolustautumaan monin todistein. En halua aiheuttaa lisää surua Katalle.

Kata, olen iloinen, että avauduit. Siitä seuraa sinulle paljon hyvää.

Ystäväsi tietää, että hyväksyt kaikenlaiset ihmiset eikä hän ole sinua mistään tuominnut. Senkin kolmannen henkilön kohdalla ystäväsi huomautti heidän välisestä ongelmastaan asiallisesti, mutta sinä otit sen hyökkäyksenä. Ystäväsi halusi siitäkin huolimatta olla sinun ystäväsi ja kertoikin sen sinulle ihan julkisestikin (kunnes joutui poistamaan blogistaan jäljet sinusta), mutta sinä aloitit ystäväsi mustamaalaamisen, josta ystäväsi loukkaantui. Kerroit hänen valehdelleen sinusta ja jättäneensä sinut siksi, että kerroit olevasi uskovainen. Ystäväsihän tiesi jo alusta asti, että olet uskovainen. Sehän ei sinun kohdallasi ole mikään salaisuus. Ystäväsi ei ollut sanallakaan sanonut sinusta mitään pahaa, mutta sinä jatkoit hänen haukkumistaan pitkään. Hän aikoi nopeasti antaa sinulle anteeksi, varsinkin kun kirjoitit hänelle anteeksipyynnön, mutta haukkuminen syyttä jatkui samanaikaisesti blogisi kommenteissa ja kirjoituksissa. Ystävästäsi tuntui siis siltä, että julkisesti halusit antaa hänelle opetuksen, koska hän oli erehtynyt olemaan eri mieltä sen kolmannen henkilön kanssa.

Ystäväsi antaa sinulle kuitenkin sydämessään anteeksi, koska avauduit asiassa ja hänelle tulee siitä hyvä mieli. Hän oli oikeasti sinulle sellainen ystävä, jota sinulla ei ole koskaan ollut, koska hän näki sinussa asioita, joita muut eivät näe. Toisaalta hän tietää, että et ehkä olisi ollut valmis ystävyyteen hänen kanssaan, koska hän puhuu myös sellaisista asioista, joita voi olla vaikea käsittää. Teillä olisi siis tullut todennäköisesti niin paljon väärinkäsityksiä, että ystäväsi olisi tahtomattaan satuttanut sinua ja samalla itseään monta kertaa. Siksi välirikollanne saattoi olla myös jokin muu syvällinen tarkoitus. Ystäväsi kulkee silti ajatuksissaan rinnallasi ja toivoo, että opit näkemään eriarvoisuuden tässä maailmassa ja toimimaan itse niin, ettet lisäisi sitä eriarvoisuutta. Sinussa on siihen ainesta, koska olet sydämeltäsi rehellinen.

Tuolla uhri-asialla tarkoitin sitä, että sait ystäväsi ystävät haukkumaan häntä väärin perustein ja sait sitä kautta suosiota. Ystävästäsi tuntui pahalta, kun yksi hänen parhaista ystävistään tietämättään haukkui häntä sääliessään sinua.

Nyt ystäväsi tietää, että julma käyttäytymisesi johtui siitä, että suojelit sitä kolmatta henkilöä hyökkäämällä. Ystäväsi siis ymmärtää, miksi toimit niin. Mutta hän myös pelkää avautua sinun ystävyydellesi uudelleen, koska hän tietää, että jos tulee yksikin väärinkäsitys, hän saa kimppuunsa kokonaisen armeijan ihmisiä. Sellaiset ihmiset ovat valmiita tuhoamaan jonkin aatteen perusteella toisen ihmisen silmänräpäyksessä.

Tuo pelko estää siis ystävääsi solmimaan sinuun ystävyyssuhdetta uudelleen, mutta nyt tiedät, että ystäväsi on antanut sinulle anteeksi ja voit olla rauhallisin mielin.

Ystäväsi ei missään vaiheessa ole tarkoittanut sinulle mitään pahaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten tuntuu pahalta sivullisenakin lukea tuollaista.
Sinä, joka sanot olevasi suojelusenkeli, et mielestäni kommenttiesi perusteellakaan ole enkeli.
Uskon, että kuulut meidän tavallisten, virheitä tekevien syntisten joukkoon.
Oikeat enkelit eivät tee virheitä!
Kirjoitat:
"...toimimaan itse niin, ettet lisäisi sitä eriarvoisuutta."
Eriarvoistatko itse?
Joka itsensä ylentää, ....

Terveisin,
yksi surullinen ja tavallinen syntinen ihminen.

Anonyymi kirjoitti...

Syntinen todellakin poimii sydämellisestä tekstistä ainoan sanan, jonka hän luulee olevan pahuutta.

Et ole tavallinen syntinen, olet enkeli aivan selvästi. Enkelit varsinkin tekevät virheitä... Oletko tavannut enkeliä, joka ei tekisi virheitä muualla kuin saduissa?

Anonyymi kirjoitti...

"Enkelit eivät koskaan ole olleet ihmisiä...."
Lue lisää täältä:
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/arvonimet/enkeli.htm