maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kuulumisia

Ajattelin tänään postata vähän kuulumisia, jotka ovat roikkuneet takaraivossa vain kirjoittamista vailla :)

Monet täällä ovat rukoilleet mummini puolesta, joten varmistin häneltä, että saanko vielä kirjoittaa hänen kuulumisiaan ja sain luvan. Eli mummin sytohoidot loppuivat nyt vuoden vaihteessa ja ne olivat aika rankkoja. Mummilla oli monenlaisia oireita hoitojen aikana, mm. hiukset lähtivät kaikki, oli pahoinvointia, vatsan toiminnan ongelmia, haju- ja makuaistien terävöityminen ja vääristyminen (tämä oli itseasiassa todella hankala vaiva mummille) sekä tietysti ajoittainen alakuloisuus. Mutta kaikenkaikkiaan sekä omasta mielestään, että meidän läheisien mielestä, mummi selvisi todella hyvin hoidoista, huomioon ottaen myös sen, että hänelle annettiin kaikkein rankin hoito syövän leviämisen ja kuolemisen varmistamiseksi. Nyt sytohoitojen jälkeen on alkanut pillerien syönti, vaan en enää muista, mitä nämä pillerit tekevät. Mutta tämä kuuluu kuitenkin jatkohoitoon ja sitä jatkuu nyt alustavasti 5 vuotta. Tämä hoito ei ole tietenkään niin rankka kuin sytotiputukset, mutta ei tämäkään ihan oireitta suju. Kiusallinen vaiva on mm. ihon kesiminen ja kuivaminen niin, että jatkuva syyhyäminen on hermoille käyvää ja erittäin ikävää.
Kaiken keskellä mummi voi kuitenkin henkisesti ja hengellisesti oikein hyvin. Hän kokee edelleen, että tämä aika on annettu hänelle, jotta hän eläisi vielä lähempänä Jeesusta. Ja sen tämä sairaus on väistämättä tehnyt, että joka päivä ja joka hetki täytyy turvata Jeesukseen ja Hänen hoivaansa sekä huolenpitoon. On ollut itselleni hienoa nähdä mummissa hengellistä muutosta ja hän on saanut kokea Herran täysin uudella tavalla. Vaikka olemme eri elämäntilanteissa, käymme tavallaan samoja asioita nyt läpi Herran kanssa ja olemme upeasti voineet kohdata toisemme aivan uudella tasolla. Ja olemme saaneet olla toinen toisellemme rohkaisuna ja ilona ja tukena. Vaikka emme ole voineet fyysisesti tavata liki 9 kuukauteen (sairastamisriskin vuoksi), olemme huimasti lähentyneet toisiamme ja olemme oppineet vielä paremmin tuntemaan toinen toisemme. Minusta se on valtavan hienoa, isoäiti ja lapsenlapsi voi kokea voimallista rakkautta ja läheisyyttä toisiinsa. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.
Mummi lähetti kaikille lukijoille terveisiä ja erityiset kiitokset kaikille rukoilijoille! Hän halusi ehdottomasti, että mainitsen, että jokainen rukous on kantanut häntä tällä matkalla aivan erityisellä tavalla. Silloin kun hän on joutunut menemään sairaalaan, pelottaviin tilanteisiin, kohtaamaan ja sietämään kipuja, yksinäisyyttä, pelkoja, ahdistusta ja toivottomuuttakin, hän sanoo tulleensa aika ajoin täysin tietoiseksi siitä, että hänen puolestaan rukoillaan ja että kaikki on Isän kädessä. Uskovan osa on hyvä!

Seuraavaa asiaa tiedän ainakin Nurkkiksen odottaneen jo kauan :) Koska en jaksa itse kirjoittaa kaikkea, laitan linkin meidän koulun sivuille, jossa on päiväkirjakertomus meidän lähetysmatkalta Viroon. Meillä oli omat "reportterit" matkassa, joiden tehtävä oli kuvata ja kirjata ylös tapahtuneita ja he ovat kirjoittaneet tiivistelmän matkalta. Tiivistelmiä on siis kaksi, toinen Tallinnasta ja toinen Narvasta, koska olimme jakautuneet kahteen ryhmään. Minä olin Tallinnassa. Näihin reportaaseihin ei tietenkään ole mahtunut paljoa, sillä kerrottavaa olisi vaikka kuinka ja jokainen tietysti kohtasi asioita subjektiivisella tasolla, mutta ainakin osviittaa siitä, missä me siellä kuljimme. Kysymyksiä saa toki esittää, jos sellaisia mieleen tulee :)

http://elamajapalvelublogi.wordpress.com/

Jasmin kasvaa huimaa vauhtia ja hänestä on kasvamassa tomera ja älykäs pieni neiti. Jos mikä, niin oma lapseni pitää minut elämässä kiinni hyvin visusti, sillä hän on sen verran nokkela emäntä, että jos hiukankin on itsellä hakusessa asiat, Jasmin hoksaa sen heti. Hänen kanssaan täytyy olla karttalehdellä koko ajan tai muuten neiti ottaa komennon alta aikayksikön ja jallittaa äidin satanolla. Kaiken tämän 2-v uhman keskellä, nautin tästä ikävaiheesta todella paljon. Lapsen persoonallisuus alkaa näkyä yhä selvemmin, kun hänen kanssaan voi kommunikoida yhä paremmin ja hänen oma ilmaisutaito kehittyy koko ajan. Sopivissa tilanteissa laukaistut lausahdukset pitävät naurun herkässä ja kikattelemme yhdessä usein omille jutuillemme. Jasmin rakastaa sekä laulamista että nauramista. Hän laulaa koko ajan ja jatkuvasti :) Lisäksi nyt viime aikoina hän on alkanut hakemalla hakemaan naurun aiheita, sillä hän nauttii siitä, kun nauru kumpuaa peräsuolesta asti ja räjähtää ilmoille. Sitten nauramiselle nauretaan ja lopulta sitä yritetään vielä hetki pakottaa höröttämällä, jos saisi vielä uuden remakan aikaiseksi. Lisäksi tyttärestäni taitaa tulla joko äitinsä tavoin voimistelija, sillä hän heittäisi kuperkeikkaa ja seisoisi päällään kaiket päivät, tai sitten hänestä tulee vuorikiipeilijä. Tarhamatka ( talon toiselta puolelta toiselle puolelle) kestää puolen tuntia, sillä lapseni on päästävä valloittamaan jokainen isompi ja pienempi vuori, joita traktorit ovat kasailleet talon nurkille. Iltapäivällä tämä on ihan ok, mutta aamulla meinaa syödä hermoja, kun bussi kulkee minuuttiaikataulussa, eikä ole aikaa jäädä kiipeilemään. Mutta eihän Jasmin sitä ymmärrä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin nautimme toisistamme, silloin kun äitiä ei väsytä ;)

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu kiihtyvällä tahdilla monenlaisia muutoksia ja se vie aika paljon energiaa. Mutta toistaiseksi pääkoppa vielä jotenkin on tolkussa ja olen tällä hetkellä positiivisilla mielin. Olen joutunut kuitenkin viime viikkoina pyytämään tukiperheestämme ylimääräistä lepoapua, että ovat ottaneet Jasminia hoitoon. Lepo on ollut kaikinpuolin hedelmällistä ja paljon tarvittua. Yritän opetella taas pyytämään apua ennen kuin olen jo saanut hermoromahduksen :) Taivaan Iskä yrittää opettaa minulle tärkeää läksyä toisten ihmisten läheisyydestä ja avusta ja yhteisöllisyydestä jne. Nämä ovat kaikki minulle järkeenkäypiä asioita, kunnes ne koskettavat minua itseäni. Mutta oppia ikä kaikki :)

Eiköhän tässä jo ollut aika paljon luettavaa, siunausta kaikille ♥

12 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Hei,Johanna!
Oli kiva lukea kuulumisistasi.
Jasminia on kyllä varmasti hauska seurata :) On silti hyvä,että tarvittaessa saa pientä lepotaukoa ja voi pyytää sitä.Tuo edellinenkin postauksesi oli tärkeätä.Rukoilen mummisi puolesta.Mukavaa,että olette saaneet löytää toisenne uudella tavalla.Omat isovenhempani eivät enää ole elossa.

Oikein hyvää viikkoa,kultainen ystäväni♥

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Sanot osuvasti lopussa, että kaikki tuo on järkeenkäyvää, kunnes se koskettaa itseä.
Tuo on ikävän totta!
On helppoa saarnata toisille levon ja avun hakemisen välttämättömyydestä. Mutta uskoa itse puheensa onkin eri juttu.
Hienoa, että sinulla on tuo tukiperhe. Kiva kuulla mummistasi!
Sinulla on siis ilmeisesti ollut esirukoilija jo pitkään hänessä, vai kuinka kauan hän on ollut uskossa?
Siunausta päivääsi, Johanna

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna,hienoa kuulla mummistasi.Hän on ihana ihminen ja urhea, joutunut kärsimään kipua ja vaivoja.
Rukous on tärkeää,välttämätöntä.
Minäkin tiedän milloin rukoukset kantavat,milloin rukoillaan puolestani.

Mukavaa kun sinulla on tukiperhe,saat levähtää.
On ihanaa seurata lapsen kasvamista,se on antoisaa
ja hänelle ihanteellista kasvaa äidin kanssa joka elää Jeesuskeskeistä elämää.
Kävin katsomassa viron matkakertomusta, ja pidin ja nautin,kun saitte kokea Pyhän Hengen läsnäoloa,ihan täytyi näyttää miehellekin.
Siunausta! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä Johanna ja koko siun perhe! :)
-jenna-

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei Kata!
Kiitos rukouksistasi mummin puolesta! Näin me saamme kantaa toinen toistamme hyvinä ja huonoina hetkinä Herran eteen. Saamme tulla siunaukseksi toisille ja tulla itse siunatuiksi.
Kyllä lepo on ehdottoman tärkeätä. Ihminen ei jaksa ilman riittävää unta ja lepoa, ainakaan kovin kauaa :) Ja tämä vaikuttaa myös hengelliseen minäämme, sillä väsyneenä moni asia hankaloituu huomattavasti ja on vaikea keskittyä mihinkään.
Siunausta sinulle Kata ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Moikka Paula!
Avun pyytäminen ei aina ole helppoa. Minun on vaikea tunnustaa, että en aina jaksa ja myöntää olevani heikko. Se on sitä vääränlaista nöyryyttä, jonka kanssa taistelemme Herran kanssa jatkuvasti :) Mutta hiljaa hyvä tulee. Olen tukiperheestämme todella kiitollinen. Uskova perhe, josta on tullut meille kuin toinen perhe. Eli he eivät ole pelkästään tukiperhe, he ovat suuri osa meidän elämäämme ja ikäänkuin minulle vanhemmat ja Jasminille isovanhemmat. Kyllä Taivaan Iskä tietää parhaiten, mitä me tarvitsemme!
Mummi on ollut uskossa kai jotakin 15 vuotta, muistaisin, että hän 13 vuotta rukoili puolestani, että tulisin uskoon :) Että Herra vastaa, Hänen aikataulussaan!! Mummini on esirukoilija, joten hän rukoilee aamusta iltaan ja palvelee eläkepäivillään näin Herraa. Hän on mahtava ihminen ja uskollinen Herran palvelija.
Siunausta sinun iltaasi Paula ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Kirsti!
Kiva, kun kävit vierailulla!
Viron matka oli kyllä mahtava kokemus! Opin sillä matkalla tuntemaan Herran ihan toisella tavalla ja nautin joka hetkestä matkalla ollessamme.
Nyt meillä on tulossa toinen "lähetysmatka", joka tehdään Tampereelle :) Järjestämme 4 päivän tehoaktion Keskustorille, jossa tulee olemaan kaikenlaista toimintaa: gospelrekka, draamaa, todistuksia, saarnoja, rukouspalvelua, keskusteluyhteyksiä, ruokapiste, lasten piste, taidepiste jne. 4 päivän ajan pyrimme palvelemalla palvelemaan tamperelaisia ja luomaan kontaktia ja voittamaan sieluja Herralle! Tämä tapahtuma tarvitsee paljon esirukoilijoita, ja jos koet sydämelläsi, että haluat olla mukana tässä, liity rintamaan rukouksin!! Kirjoitan tästä postauksen myöhemmässä vaiheessa, kun toimintamuodot alkavat selkiintyä. Mutta nyt alamme valmistautumaan tapahtumaan jo, vaikkakin itse aktio on vasta toukokuussa. Mutta rukoukset tietysti alkavat jo nyt. Ja olette erittäin tervetulleita itse tapahtumaan, jos vaan kykenet. Minä olen siellä, vaan en vielä tiedä, missä palvelumuodossa :)
Siunausta sinulle Kirsti!

Johanna Laakso kirjoitti...

Kiitos Jenna ♥ Sitä tarvitaan :) Huomista juttua saa muistaa rukouksin...
Siunattua iltaa sinulle myös!

Nurkkalintu kirjoitti...

Paljon oli luettavaa ja kiva ja mielenkiintoinen linkki. Kiitos :)

Taivaan Isälle kiitos siitä, että mummisi on jaksanut ne kovat hoidot. Mummisi on ollut usein ajatuksissani ja rukouksissani.
Muistan teitä KAIKKIA rukouksissani edelleenkin. Siunausta ja voimia! <3

Johanna Laakso kirjoitti...

Nurkkis!

Kiva, että jaksoit lukea :)
Aika paljon tuli tosiaan kirjoitettua viime kerralla.
Kiitos jokaisesta rukouksestasi! Jo pelkkä tieto siitä, että joku rukoilee puolestamme, tuo lohdun. Ja olen niin kiitollinen, että on ihmisiä, jotka rukoilevat mummini puolesta! Taivaan Isä pitää huolen.
Siunausta viikonloppuusi ♥

MistyJ kirjoitti...

Oli kiva lukea kuulumisiasi jälleen.
Vihdoin koitan saada kommentoituakin muiden blogeihin. Mutta niinhän se on, että silloin kun niitä vaikeita aikoja on, ei vain yksinkertaisesti jaksa tehdä kuin ne pakolliset.

Ihana kuulla, että mummisi jaksaa hyvin ja ihmiset ovat rukoilleet. Itsekin olen pikkuhiljaa alkanut tulla jollakin lailla tutuksi tämän rukousasian kanssa, niin, että uskallan rukoilla, niin itseni kuin muidenkin puolesta ja uskallan pyytää ihmisiä rukoilemaan. Huomaan, ettei minun tarvitse tuntea häpeää....ja miksi olen häpeää tuntenut, se ei suinkaan johdu halveksunnasta tms. vaan sillä on pitkät taustat, joita en nyt ala kertomaan. Mutta on ollut jotenkin vapauttavaa tulla tutummaksi rukoulsen kanssa ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään, kuinka voimallista ja lohduttavaa ja kannustavaa se voi olla!
Rakkaat terveiseni ja ajatukseni mummollesi, sekä enkeleitä hänellekin!

Mahtava juttu, että sinulla on mahdollisuus tukiperheeseen! Lepo ja oma aika kuuluvat myös äidille, eivätkä tee hänestä yhtään huonompaa äitiä! Pirteä ja iloinen äiti on lapsellekin tärkeä!
Joten nauti hyvällä omalla tunnolla omasta ajasta milloin sitä saat!

Oli varmasti mukavaa vaihtelua arkeen käydä Tallinnassa ja tehdä siellä itselleen tärkeää työtä!

Oikein paljon voimia, haleja ja enkeleitä!

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei Misty!

Olen todella iloinen, että olet löytämässä rukouksen voiman elämääsi! Näin lähestyt Taivaallista Isääsi, joka rakastaa sinua valtavan paljon ja haluaa olla yhteydessä sinuun. Jumala on äärettömän kiinnostunut siitä, mitä meille kuuluu ja Hän haluaa olla arjessamme mukana, hyvinä ja vaikeina hetkinä. Hän tuo lohdun, kun sinun kyyneleesi kastelevat kasvosi, Hän tietää kipusi silloinkin, kun se tuntuu ylitsevuotavalta, Hän iloitsee, kun saa tehdä hyvää elämässäsi.
Rukouksessa liikkuvat sellaiset voimat, mitä me ihmiset emme aina ymmärrä. Kun sinä rukoilet, Taivasten Valtakunta liikkuu.
Minäkin tunsin alkuun häpeää ja arkuutta rukoiluun, en koskaan uskaltanut rukoilla ääneen missään, edes seurakunnassa, eikä se sujunut oikein yksin ollessakaan. Tätä kesti aika pitkään, mutta sitten, kun menin Raamattukouluun, Herra alkoi uudistamaan rukouselämääni ja olen alkanut enemmän ja enemmän viihtyä Hänen kasvojensa edessä. Mikään ei ole sen hoitavampaa kuin Jeesuksen läsnäolo ja parempaa terapiaa ei löydy kuin evankeliumi. Siinä on elämän muuttava voima. En sano, ettäkö se olisi helppoa, muutos ja eheytyminen, mutta se on todellista. Toki täytyy sanoa, että edelleen minulla on todella huonojakin hetkiä, eikä viimeisimmästä todella ole pitkä aika, mutta Jumalan käsivarret kantaa! Hän ei jätä lapsiaan. Hänellä on työväkeä, jota lähettää konkreettisesti apuun, silloin kun me sitä tarvitsemme.
Jumala antoi minulle myös parhaista parhaimman tukiperheen ja mahtavia ihmisiä elämääni, joihin minun vaan tarvitsee opetella luottamaan. Kun on monta kertaa satutettu tietyllä alueella, luottaminen ei tule itsestään ja se vie aikaa. Mutta näissä prosesseissa Jumala on kärsivällinen ja Hänellä on keinoja.
Huh, tästähän tuli pitkä teksti :) Mutta kerron terveisesi mummille ja jatkan rukouksia puolestasi. Ole sinäkin rohkea rukoilemaan ja pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi konkreettisesti ja uudella tavalla. Hän ei jätä meitä kylmäksi. Ole siunattu ♥