tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sinä vaikutat!!

Kävin tänään veljeni kanssa pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun puhelimessa. Johtuen varmasti kummankin erittäin vilkkaasta mielen elämästä, keskustelumme ovat hyvin rönsyileviä ja tälläkin kertaa ehdimme sivuamaan mm. psykologiaa, tiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja tämän päivän arvoja. Mutta eritoten jäin jälleen kerran miettimään aikaa, jossa elämme tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, Suomessa.

Olimme veljeni kanssa kummatkin yhtä huolissamme siitä, että ihmiset eivät näytä ymmärtävän, mihin suuntaan olemme kulkemassa tässä maassa. Valtiomme hyvinvointirakenteita ollaan pikku hiljaa purkamassa alas, enkä tiedä, ymmärtävätkö ihmiset tämän asian oikeasti. Tai vaikka ymmärtäisivätkin, miksi ihmeessä suomalainen jää kotisohvalle surkuttelemaan sen sijaan, että oikeasti yrittäisi vaikuttaa asioihin! Olen realisti ja tiedän, ettei jokainen voi saada ääntään kuulumaan maikkarin kymppiuutisissa, mutta vaikuttaa voi vaikka ottamalla itse selvää asioista ja välittämällä sitä lähipiirissään. Haastamalla ihmisiä keskusteluun ja ajatteluun ja pohtimiseen! Kaikkea, mitä valtamediassa tuodaan esille, ei tarvitse purematta niellä! On sallittua kyseenalaistaa eteenasetetut "totuudet".

Veljeni kanssa pohdimme myös tämän päivän yhteiskunnan arvoja. Kaukana on se selkärankaisuus ja kansalaisylpeys, joka vallitsi sota-ajan Suomea. Kaukana on se Jumalan pelko, joka sai miehet rintamalla polvistumaan ja rukoilemaan armoa ja pelastusta. Kaukana on se yhteisöllisyys, jonka avulla Suomi rakennettiin sodan jäljiltä uudelleen. Kaukana on se lähimmäisen rakkaus, jota joskus kirkossa saarnattiin suurelle yleisölle.

Tänä päivänä vallitsee yksilöhenki: Minä ja Minun hyvinvointini, Minä ja Minun pikatieni onneen, Minä ja Minun pankkitilini saldo, Minä ja Minun uraputkeni. Lista on loputon. Missä on YHTEISHENKI?? Missä on välittäminen toisen hyvinvoinnista, missä viipyy ymmärrys siitä, että naapurini on arvokas ihminen? Missä on aito ilo siitä, että ystäväni menestyy tai hänellä menee hyvin? Tilalla on KATEUS, katkeruus, pahansuopuus, kieroilu, oman edun tavoittelu, sydämen kylmyys ja välinpitämättömyys.

Tiedostan, että tämä on hyvin sarkastinen, yksisuuntainen ja tunnekuohussa kirjoitettu teksti. Mutta minä haluan haastaa jokaista kuuntelemaan omaa itseänsä. Kuuntele ajatuksiasi, aidosti ja rehellisesti kohtaa itsesi ja asenteesi. Useimmat varmasti nyökyttelevät tekstiäni lukiessaan tai sitten kokevat suunnattoman ärsytyksen hyökyaallon, mutta haluaisin, että voisit alkaa tunnistamaan itseesi iskostuneita mielipiteitä ja asenteita ja tarkastella kaikkea sitä, mitä sinun mielessäsi ihan oikeasti tapahtuu. Me emme huomaa tätä ennen kuin kiinnitämme siihen huomiota ja uskaltaudu rehellisesti tunnustamaan edes itsellemme, että asenteissamme on säätämisen varaa. Tai ehkä huomaamme, että olemme muodostaneet mielipiteitä koskaan oikeasti ottamatta asioista selvää. Sen sijaan, että tyytyisimme vain valittamaan asioista, alkaisimme vaikuttamaan. Se alkaa meistä itsestämme! Meidän täytyy tulla vaikutetuiksi ensin itsessämme, että meissä syttyy aito halu ja into ja voima vaikuttaa myös toisiin ihmisiin. Älä väheksy sitä voimaa, jota sinä levität ympäristöösi!! Ala kiinnittämään huomiota puheisiisi: muodostavatko sanasi lähinnä negatiivisia lauseita ja huomaatko valittavasi usein asioista, joihin et itseasiassa ole pyrkinyt vaikuttamaan millään tavoin? Oletko esimerkiksi huomannut valittavasi ja haukkuvasi pystyyn koko Suomen hallituksen, koskaan kuitenkaan vaivautumatta äänestysuurnille?? Tai ehkä valitat siitä, että ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Kiinnostaako sinua, ihan oikeasti, mitä sinun ympärilläsi tapahtuu? Oletko ehkä tehnyt jotakin auttaaksesi jotakuta apua tarvitsevaa milloin viimeksi? Milloin olet muistanut sanoa jotakin positiivista ystävällesi, aidosti?

Tämä maa tarvitsee lisää vaikuttajia!! Oletko sinä yksi heistä?

10 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Hei Johanna!♥
Kiitos tästä kirjoituksesta.
Vähän samantapaisia asioita olen itsekkin pohdiskellut.Ja myöskin omaa mukavuuden haluani.Tahtoisin silti olla avuksi toisille enemmän.
Se on totta,että tämän päivän Suomessa on sellainen asenne,että monesti ajatellaan:"minä itse"
minulle heti kaikki"jne.
Kouluissakin opetetaan nykyisin tälläistä.Ihaillaan sitä,että joku pitää omaa puoltansa ja on aina äänessä.Ja tietysti hyvähän se on,että tarvittaessa osaa puollustaa itseänsäkkin,mutta ymmärrät varmaan mitä yritän tällä tarkoittaa.Entä ne hiljaiset ihmiset sitten?Muistaako heitä kukaan?Maan hiljaisia.

Voisitko muuten muistaa Janin äitiä rukouksissa.Hän joutui sairaalaan.Voi olla aivoveren vuoto.En vielä tiedä tarkemmin.

Tule taas pistäytymään blogissani.
Tykkään kommenteistasi.
Ole siunattu,rakas ystäväni!:)

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Hyvä kirjoitus taas. Samantyyppinen, vähän eri aiheesta, oli Rosinalla. Tarjontaa ja kaikkea turhaketta on liikaa, todellista elämää liian vähän. Aikaa on tarpeeksi kaikilla, mutta tuhlaamme aikamme turhuuksiin todellisen elämän sijaan.
Olet ollut rukouksissani, vaikka en ole ehtinytenkä jaksanut kirjoitella. On ollut aika pyöritystä.
Mutta rukousalttarilla tavataan. Terveisiä mummillesi <3

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Mietin tänään samansuuntaisia juttuja kun pari 8-luokklalaista rupesi aukomaan minulle päätään tunnilla, vaikka itse olin tosi asiallinen ( ja mukava, raahasin heille selkä vääränä sarjakuvia ym- luettavaksi!!!). Hyvä mieli tuli sen sijaan siitä, kun välitunnilla luokan pari muuta oppilasta (poikia!) tulivat pyytämään miulta epäsuorasti anteeksi luokkalaistensa käytöstä. Niin että ei menetetä toivoa vielä! Teinimmätkin ajattelavat, tai no ei kaikki, mutta onneksi jotkut :)

Empatian puute on pahimpia aukkoja mitä ihmisen yleissivistyksessä voi olla.

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna!Hyvää tekstiä
ja tärkeää asiaa.
Onhan tämä yhteiskuntamme yhteishenki hiipumassa ja saamassa ikäviä muotoja, hyvinvoinnin rakenteita vedetään alas,pellot pakettiin jne.

Hyvä asia olisi ottaa selville asioita ja osallistua,jos on mahdollista. Rakastaa lähimmäistä.
Minkä toivotte toisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille.
Siunausta!♥

pau kirjoitti...

Iloa ulkoisesta ankeudesta (vesisade, pilvistä) huolimatta. Ja omastakin mahdollisesta synkkyydestä huolimatta.
Herra Jeesus on sama kaikkina päivinä elämämme loppuun asti. Saamme uskossa omistaa sen. Ja kerran näemme Hänet kasvoista kasvoihin.
Rakkain palmusunnuntain virpomisin, Johanna sinulle <3

Johanna Laakso kirjoitti...

Hei Kata!
Anteeksi myöhäinen vastailuni, olen kyllä lukenut kommentit aikaisemmin, en vain ole ehtinyt vastailemaan.
Tuo omalta mukavuusalueelta poistuminen, josta mainitsit kommentissasi, onkin ihmiselle usein hankalaa. Vaan sitten, kun sen askeleen uskaltaa ottaa, melko varmasti löytää jotain uutta omaan elämäänsä ja oppii itsestään paljon. Omasta kokemuksesta käsin voin sanoa, että uusien asioiden kokeileminen on usein palkittua :) Ja varsinkin, jos kyseessä on toisten auttaminen, siinä tulee itse siunatuksi.
Yritän ehtiä kommentoimaan myös sinun blogissasi. Olen kyllä käynyt lukemassa jokaisen kirjoituksen :)
Siunausta sinulle Kata ja jatka vain pohdintojasi, jotakin uutta avartuu ennen pitkää ♥

Johanna Laakso kirjoitti...

Pau!
Olen ollut täällä, mutta en ole ehtinyt/saanut aikaiseksi vastailla. Jasmin on taas kipeä (ollut jo pitkään) ja vienyt lähes kaikki voimavarat niin, ettei ajatuskaan enää jaksa pyöriä.
On totta, että todellista elämää meillä on liian vähän. Myös minulla. Turhakkeita kertyy niin helposti ja salakavalasti, että kun niihin taas alkaa kiinnittää huomioita, huomaakin olevansa polvia myöden suossa. Siivoaminen on työläämpää, kun sotkeminen :) Mutta Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei käännä katsettaan sotkustakaan vaan auttaa siivouksessa.
Kiitos rukouksistasi rakas ystävä! Rukousalttarilla tapaamme ♥ Ole siunattu!

Johanna Laakso kirjoitti...

Satu!
Kävin lukemassa myös postauksesi aiheesta liittyen kommenttiisi. Minulla on hiljattain vähän samanlaisia kokemuksia järjestämästämme Pääsiäisnäytelmästä srk:ssa. Kouluille oli järjestetty 3.-4. luokkalaisille kierrot ja tietysti niihinkin mahtui ne muutama neropatti "gansta" joukkoon ja kommentit ja huomautukset olivat sitä luokkaa, että huhhuh... Ei voi välillä muuta kuin ihmetellä, että mistä puusta nämä lapset ovat pudonneet. Ei minkäänlaatuisia käyttäytymistapoja puhumattakaan tunneälystä. Empatian puute on järistyttävä. Suuttumuksen jälkeen mielenkiinto siirtyy kotioloihin, sieltähän se tapakasvatus kuitenkin saadaan..tai siis pitäisi saada. Mutta sinä olet nyt sellaisella paikalla, jossa pystyt vaikuttamaan lapsiin! Se vaatii hillittömän paljon itsekuria, kärsivällisyyttä ja rukousta siitä, että Isän rakkaus voisi vaikuttaa sinun kauttasi ja näkyä elämässäsi lapsille. Muistan sinua rukouksin ♥ Siunausta!

Johanna Laakso kirjoitti...

Kirsti!
Minkä toivotte toisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille. Siinä sitä onkin miettimistä :) Yksinkertainen lause, äärimmäisen vaikea toteuttaa välillä. Kyllä meistä ihmisistä löytyy niin paljon itsekkyyttä ja luontaista ylpeyttä, että Taivaan Isällä riittää savottaa meissä kaikissa. Mutta jostain on alotettava ja joskus mennään huimasti takapakkia. Onneksi meillä on tuhansien uusien alkujen Jumala!
Siunausta sinulle Kirsti ♥

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hieno teksti jälleen! :) Itsekin pohtinut useasti samansuuntaisia asioita ja näihin aiheisiin liittyen olisi varmasti meille jokaiselle itsetutkiskelun paikka. Kukaan meistä ei toki ole täydellinen, mutta parhaansa voi yrittää :) Ja tuo lause "Minkä toivotte toisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille." olisi jokaisen syytä opetella ja niin että ymmärtää myös lauseen asiasisällön :)

-Anne-