Haasteita

Taas on se aika vuodesta! Tämä kaamosaika tuntuu olevan se vaikein aika vuodesta meille monille suomalaisille. Masennus vaivaa niitäkin, jotka eivät ehkä muuten ole masennukseen taipuvaisia, mutta niille, jotka sairastavat masennusta, tämä aika on erityisen raskasta taivaltaa. Voi tuntua siltä, että jokainen päivä on käsittämättömän ponnistuksen takana, päivä on pitkä ja tuntikin voi olla ikuisuus.
Minä muistan vielä elävästi, kuinka masennuksen aikaan aamut olivat kamalia. Herätessä ensimmäinen ajatus oli aina: kuinka paljon kello on, kuinka pitkä tämä päivä tulee olemaan? Sitten hyökyaalto, elämä kaatuu päälle, kumpa saisin takaisin unen päästä kiinni, kumpa voisin nukkua päivästä toiseen. Jo pelkkä hereillä olo oli tuskallisen kivuliasta. Päässä soivat ajatukset siitä, kuinka huono ihminen olen, pelkkä nolla, saamaton, vätys, laiska, häpeäksi ihmiskunnalle, yhteiskunnan varoilla elävä loinen, iilimato. Miksen minä saa luitani liikkeelle, miksen minä jaksa välittää mistään, miksi minä olen näin tunnevammainen, miksi mikään ei liikuta minua, miksi kaikki velloo tässä samassa harmaassa olemisessa, jolla ei ole mitään tarkoitusta eikä päämäärää?
Tänä päivänä minä saan kiittää Jumalaa siitä, että Hän on nostanut minut tuosta syvästä, syvästä kuopasta. Minä sain antaa anteeksi niille, jotka olivat minua vastaan rikkoneet. Se ei ollut kovin helppo prosessi ja se kesti oman aikansa, mutta minä vapauduin katkeruudesta. Mutta niin tärkeää kuin on antaa anteeksi toisille, on tärkeää antaa anteeksi myös itsellensä. Se onkin ollut ehkä yksi vaikeimmista asioista, joita olen joutunut käsittelemään Jumalan kanssa. Me ihmiset olemme niin käsittämättömän ylpeitä, että nöyrtyminen Jumalan edessä on vaikeampaa kuin uskoisi. Ehkä minä olen poikkeustapaus, mutta minä olen niin tolkuton jästipää, että viimeiseen asti punon juonia ja yritän oikopolkuja sieltä, mistä aita on matalin, ennen kuin tunnustan ja myönnän tehneeni syntiä.
Todellista vapautumista on tapahtunut kohdallani vasta, kun olen suostunut kohtaamaan tekoni ja tekemään parannusta. Mutta joka kerta, minä olen ensin yrittänyt "oikeutella" itselleni tekosiani mitä kummallisimmilla asioilla ja näin siirtänyt asian käsittelyä myöhempään ajankohtaan. En kiellä tässä sitä tosiasiaa, että minulle on tapahtunut asioita, jotka ovat haavoittaneet minua, mieltäni, psyykettäni ja sieluani ja sitä kautta vaikuttanut käyttäytymiseeni ja mielentilaani. Mutta on eriasia siirtyä asian hyväksymisestä käyttämään sitä tekosyynä jollekin toiminnalle. Minä olen tehnyt tätä oikeuttelua ja tekosyiden käyttöä pitkään ja PALJON. Ja joissakin asioissa teen edelleen. Minä aina niin toivoisin, että Jumala tekisi kohdallani ihmeen ja heräisin uuteen päivään ja ongelmani olisivat kadonneet. Mutta omalla kohdallani todellinen Jumalan ihme on se, kun uskallan kohdata itseni ja tunteeni ja antaa Jumalan hoitaa. Olen saanut kokea tämän jo niin usein ja olen vapautunut mm. alkoholista, masennuksesta, katkeruudesta jne. Ja kuitenkin joka kerta se tuntuu olevan yhtä vaikeaa ja yhtä vaikean prosessin takana päästä siihen pisteeseen, että uskallan luottaa Häneen ja uskallan kohdata Hänet riisuttuna omasta ylpeydestäni ja omasta yrittämisestäni.
Kaiken tämän myllerryksen keskellä, sielunvihollinen tekee kaikkensa hämärtääkseen sinulta sen, mikä on Jumalan luonne ja tahto asiassa. Toiset voivat kokea, että Jumala on niin ankara tuomiossaan, etteivät uskalla tulla Hänen eteensä ja jäävät murehtimaan ja taistelemaan omassa voimassaan. Toiset taas kokevat, että Jumala on niin armollinen, että rakkaudessaan ei tuomitse mitään ja näin ollen mitään parannusta ei tarvitse tehdä. Väärä Jumala-kuva voi koitua turmioksemme. Jos emme tunne Jumalaa, emme tunne Hänen tahtoaan, jäämme helposti omien tunteidemme vangeiksi. Ja tunteemme niin usein johtavat meidät harhateille, eksyksiin, eroon Jumalasta. En voi tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää on lukea Raamattua, tuntea Sana, tuntea Jumalan tahto, koska se on ainoa, joka kannattelee meitä tunteidemme myrskyissä.
Tie on kapea, et voi mennä yli etkä ali. On mentävä päin myrskyä ja vaellettava totuudessa. Jos et vaella totuudessa, Jumalan siunaukset eivät voi tulla osaksesi! Mutta jos vaellat totuudessa, Jeesus kulkee kanssasi ja sinä tulet voittamaan vaikeutesi. Ole itsellesi armollinen, sillä sinä tulet kompastumaan. Mutta jos sinä olet vilpitön sydämessäsi ja halussasi, tulee päivä, jolloin koetuksesi on ohi. Sinä opit kestävyyttä ja kasvat Jumalan tuntemisessa. Ja se tulee olemaan siunaus sinulle itsellesi ja ympärilläsi oleville ihmisille. Jos et vielä tunne Jeesusta, pyydä Häntä tulemaan elämääsi ja näyttämään sinulle tien ulos ahdingostasi! Ole siunattu.