perjantai 12. maaliskuuta 2010

Nyt on se aika!!

Hyvänen aika, mutta minun on taas kirjoitettava tästä asiasta! Nyt on se aika, se hyvä päivä, jolloin Jumala kutsuu sinua pelastukseen, eheytymiseen, rakkauteen, syvään ymmärrykseen, jossa voimme kokea ja tuntea itsemme kokonaisena; henkenä, sieluna ja ruumiina.

On olemassa niin paljon enemmän kuin nimikristillisyys. On olemassa elävä ja todellinen Jumala, joka haluaa elää sinussa ja näyttää sinulle todeksi sen, mitä Jeesus ihmisille hankki ristillä!! Voi miten paljon on synti ihmistä rikkonut, miten haavoittuneita me olemmekaan, millaisia kipuja meillä onkaan. Jumala on luonut ihmiseen sellaista syvyyttä, jonka vain Hän voi meille paljastaa! Vain Hänen läsnäolossaan voit tulla tuntemaan itsesi sellaisena, jollaiseksi Jumala sinut loi. Anna Hänen tulla sisimpääsi ja osoittaa sinulle, millainen voima on Jumalan Hengessä.

Monta kertaa me uskovatkin suljemme Jumalan sisimpämme ulkopuolelle. Rukoilemme, että Herra vastaisi rukouksiimme, mutta emme todellisuudessa usko Hänen vastaavan. Varsinkaan silloin, kun rukouksemme koskee meitä itseämme. Näin jätämme Herran ulkopuolelle ja jäämme paitsi siunauksesta. Meidän tulee elää sisällä uskossa, ei sen ulkopuolella!!

Uskovat, Jumala on kutsunut meidät vaeltamaan hengessä!! Jotta osaisimme vaeltaa Hengessä, meidän täytyy oppia erottamaan sielu ja henki toisistaan. Älä kysy minulta onko se mahdollista, en osaa vielä itsekään. Mutta minä tiedän, että Herra on puhunut minulle jo pitkään tästä. Mutta en ole päästänyt Häntä sisimpääni, koska tämä asia on suoraan sanottuna suututtanut minua. Suututtanut siksi, että se on hankalaa ja törmäilen seiniin jatkuvasti ja saatan itseni hämmennyksen valtaan. Mutta nyt olenkin ymmärtänyt, että olen opiskellut tätä asiaa väärällä tavalla. En ole kuunnellut, mitä Jumala minulle haluaa sanoa, vaan olen yrittänyt järkeillä tätä asiaa. Jatkuva itsetutkiskelu ja analysointi ei tee hullua hurskaammaksi. Terve itsetutkiskelu on hyväksi, mutta tässäkin täytyy olla varovainen ja mielellään olla tukena joku hengellisesti aikuinen. Mutta olen vakuuttunut siitä, että meidän tulisi jokaisen ymmärtää, mikä henki on. Sillä henkeemme Jumala puhuu ja jos me emme tunnista henkeä, emme opi kuulemaan Jumalan ääntäkään tarkasti. Luulen, että tämä tapahtuu ainoastaan, paitsi tietysti Sanan lukemisen kautta, niin kokemuksen kautta. Joudumme etsimään rajojamme, tunnustelemaan ja kompastumaan ja nousemaan.

Mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että Jumala haluaa puhua meille yhä tänä päivänä!! Hän haluaa olla yhteydessä lapsiinsa ja puhua seurakunnallensa. Nyt on se aika, jolloin Jumala kutsuu omiaan. Ota kutsu vastaan, vaikka olisitkin jo uskossa. Hän kutsuu sinuakin syvempään tuntemiseen ja rakkauteen. Hän haluaa eheyttää ja rakastaa. Hän haluaa siunata!! Älä odota itkun ja valituksen päivää, nyt on se aika.

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Hei Johanna.
Olen samaa mieltä, että meidän on opittava erottamaan sielu ja henki toisistaan.
Minua järkytti suorastaan Tapani Sopasen kertoma (Kaivo, osa 2, seiskatv:ssä)kyseisestä asiasta. Suosittelen katsomaan, eiköhän se löydy, jos osaa etsiä sitä jostain netistä.
Se järkytti, että uskova ihminenkin voi toimia sielunvoimilla, ja luulla vaeltavansa hengessä. Ajatus on pelottava.
Sen takia on tärkeä, että on hengellisiä vanhempia, luotettavia ystäviä, joista voi peilata omaa tilannettaan.
Pysytään siis lähellä Jeesusta, hänen sylissään tai olallaan kuin karitsa Paimenen olalla.
Rukouksin jatkamme, Johanna <3

Kirsti kirjoitti...

Hei Johanna, kävin jo viime yönä katsomassa tätä kirjoitusta, ajatellen sanoa jotain.
Usko on enemmän kuin vain nimikristillisyys. Vaeltaa Hengessä on,tai se edellyttää kokonaan antautumista Hänelle, uskollisuutta Hänelle ja kuuliaisuutta, rukoilemista ja sanan tutkimista.
Jos opimme vaeltamaan Hengessä, me voitamme lihan ja hengen välisen taistelun, joudumme edelleen kiusauksiin, mutta emme enää lankea kiusauksiin..
Kyllä Jumala puhuu tänäkin päivänä ja haluaa olla yhteydessä lapsiinsa.
Jumala antaa yltäkylläisen elämän niille,jotka antautuvat ehyellä sydämellä.Hän etsii käyttökelpoisuutta,ei niinkään kyvykkyyttä.
Mielenkiintoinen,tärkeä kirjoitus.
Siunausta!♥