Tämä blogi on syntynyt tarpeesta saada purkaa ja jäsentää ajatuksiani. Tarkastelen blogissa elämääni sekä inhimillisestä että hengellisestä perspektiivistä. Kirjoittamiseni päämääränä on ensisijaisesti saada ajatukset ulos mieleni myllerryksistä, mutta myös tallentaa elämäni ilot ja surut sellaisenaan, kun ne minua kohtaavat. Toivon myös, että joku tuntematonkin voi nauttia teksteistäni, sekä ehkä tehdä uusia löytöjä omaan todellisuuteensa. Hypätään siis yhdessä suureen tuntemattomaan...
maanantai 21. joulukuuta 2009
perjantai 4. joulukuuta 2009
Armosta
Minun armossani on sinulle kylliksi!
Jo pitkään tähän lauseeseen ovat päättyneet useimmat keskustelumme Jumalan kanssa. Pitkän, pitkän tien jälkeen sydämeni on sulanut pala palalta ja tänään voin puhtaasta sydämestä huutaa: Kiitos Jeesus!! Minussa on sisälläni aivan massiivinen kiitollisuus, rakkauden tulva ja se pyrkii ulos kyynelten virtana. En voi oikein muuta, kun itkeä onnesta, sillä Herran armo riittää minullekin! Hänen Rakkautensa on sanoinkuvaamatonta, koska se on niin täydellistä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Hänen Rakkautensa ei käännä sinulle selkää, ei hylkää, ei jätä - koskaan. Minä en tiedä, onko tälle raamatullisia perusteita, mutta minusta tuntuu, että tässä ajassa voimme kuitenkin tuntea vain osan tuosta Rakkaudesta. Siksi minä en jaksaisi odottaa Hänen Valtakuntansa tulemista.
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella itseäni vielä pari vuotta sitten julistamassa rakkauden evankeliumia. Minä muistan uskoontultuani, kuinka minua itseasiassa yökötti koko Jeesus rakastaa sua-höpinä. Se sai joka kerta niskakarvani pystyyn. Ja pitkään uskoontuloni jälkeenkin. Koska minä en pystynyt ottamaan vastaan rakkautta. Eikö ole ristiriitaista, että meidät on luotu rakkauteen, muutoinhan koko ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan, mutta silti vaikein asia koko elämässä on ottaa vastaan rakkautta?! Lähes 2 vuotta on Jumalalta mennyt aikaa siihen, että tänä päivänä voin todeta, että minulla on hyvä Jumala. Hän on kivi kiveltä murtanut ja purkanut suojamuurejani ja julistanut totuutta elämääni, jotta minä voisin tuntea olevani ainutlaatuinen, tärkeä, rakastettu, arvollinen. Mikä valtava etuoikeus päästä todella ymmärtämään, että Jumala iloitsee sinusta, sillä sinä olet Hänen lapsensa. Sinä olet Hänen silmäteränsä, tärkeintä Hänelle, mitä maa voi päällään kantaa. Juuri sinä.
Olen juuri nyt onnellinen siitä, että valitsin tämän tien. Vaikka se tekee kipeää joskus, tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään. Minä tietämällä tiedän, että Ikiaikojen Jumala rakastaa minua ja Hän kateuteen asti halajaa henkeä, jonka Hän on minuun asettanut. Hän on valmis tekemään valtavan määrän työtä, jotta Hän saisi olla yhteydessä sinuun.
http://www.youtube.com/watch?v=Of4-Uc2SCe8
Marcos Witt pukee tämänhetkiset tunteeni upeasti ylistykseen! Älä hätäänny, Marcos laulaa aluksi espanjaksi, mutta tämän jälkeen ymmärrettävästi myös englanninkielellä :) Olkaa siunattuja ♥
Jo pitkään tähän lauseeseen ovat päättyneet useimmat keskustelumme Jumalan kanssa. Pitkän, pitkän tien jälkeen sydämeni on sulanut pala palalta ja tänään voin puhtaasta sydämestä huutaa: Kiitos Jeesus!! Minussa on sisälläni aivan massiivinen kiitollisuus, rakkauden tulva ja se pyrkii ulos kyynelten virtana. En voi oikein muuta, kun itkeä onnesta, sillä Herran armo riittää minullekin! Hänen Rakkautensa on sanoinkuvaamatonta, koska se on niin täydellistä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Hänen Rakkautensa ei käännä sinulle selkää, ei hylkää, ei jätä - koskaan. Minä en tiedä, onko tälle raamatullisia perusteita, mutta minusta tuntuu, että tässä ajassa voimme kuitenkin tuntea vain osan tuosta Rakkaudesta. Siksi minä en jaksaisi odottaa Hänen Valtakuntansa tulemista.
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella itseäni vielä pari vuotta sitten julistamassa rakkauden evankeliumia. Minä muistan uskoontultuani, kuinka minua itseasiassa yökötti koko Jeesus rakastaa sua-höpinä. Se sai joka kerta niskakarvani pystyyn. Ja pitkään uskoontuloni jälkeenkin. Koska minä en pystynyt ottamaan vastaan rakkautta. Eikö ole ristiriitaista, että meidät on luotu rakkauteen, muutoinhan koko ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan, mutta silti vaikein asia koko elämässä on ottaa vastaan rakkautta?! Lähes 2 vuotta on Jumalalta mennyt aikaa siihen, että tänä päivänä voin todeta, että minulla on hyvä Jumala. Hän on kivi kiveltä murtanut ja purkanut suojamuurejani ja julistanut totuutta elämääni, jotta minä voisin tuntea olevani ainutlaatuinen, tärkeä, rakastettu, arvollinen. Mikä valtava etuoikeus päästä todella ymmärtämään, että Jumala iloitsee sinusta, sillä sinä olet Hänen lapsensa. Sinä olet Hänen silmäteränsä, tärkeintä Hänelle, mitä maa voi päällään kantaa. Juuri sinä.
Olen juuri nyt onnellinen siitä, että valitsin tämän tien. Vaikka se tekee kipeää joskus, tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään. Minä tietämällä tiedän, että Ikiaikojen Jumala rakastaa minua ja Hän kateuteen asti halajaa henkeä, jonka Hän on minuun asettanut. Hän on valmis tekemään valtavan määrän työtä, jotta Hän saisi olla yhteydessä sinuun.
http://www.youtube.com/watch?v=Of4-Uc2SCe8
Marcos Witt pukee tämänhetkiset tunteeni upeasti ylistykseen! Älä hätäänny, Marcos laulaa aluksi espanjaksi, mutta tämän jälkeen ymmärrettävästi myös englanninkielellä :) Olkaa siunattuja ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)