perjantai 30. joulukuuta 2011

Sen verran....

Tässä syvällistä ajateltavaa ensi vuodelle. Teksti ei ole omaa tuotantoani.

Ajatelma jostain:

Jos olis sen verran ehjä että kestäis olla rikki. Jos olis sen verran voimaa että kestäis olla heikko. Jos olis sen verran nöyrä että kehtais pyytää apua. Olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen.

Jos sais sen verran rohkeutta ettei silmiänsä sulkisi. Jos sais sen verran taakkoja ettei toisten ohi kulkisi. Jos olis sen verran voimaa että kestäis antaa apua. Niin.....Olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen.

Jos jäis sen verran viisautta että kelpais ristin hulluus. Jos jäis sen verran heikkoutta että kelpais ristin voima. Jos näkis sen verran synneistään että kelpais ristin armo..... Jäis sen verran eväitä, että pääsis kotiin.


Siunattua vuotta 2012 kaikille lukijoille!!

maanantai 19. joulukuuta 2011

O' come Emmanuel!!

Siunattua Joulun-aikaa kaikille! ♥

perjantai 21. lokakuuta 2011

Syksyiset terveiset!

Tik tak, tik tak; aika suorastaan karkaa käsistäni :) Viimeisin päivitykseni näyttäisi olevan noin puoli vuotta sitten, juuri ennen Albanian matkaamme. Erittäin myöhäiset terveiset köyhästä, mutta sydämen valloittavasta Albaniasta. Matkamme oli onnistunut ja ikimuistoinen.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Päätin opinnot Elämä ja Palvelu Raamattukoulussa viime keväänä ja nyt syksyllä aloitin työharjoittelun samaisessa koulussa opintosihteerinä. Kesä oli täynnä odotusta ja uskossa ojentautumista, sillä olin kokenut Jumalan kutsuvan minua työhön tuohon kouluun. Sen toteutumisessa täytyi kuitenkin tapahtua monia ihmeitä ennen kuin oli selvää, että työ todellakin alkaa. Jumala oli uskollinen ja ihmeellisesti sain nähdä jokaikisen rukoukseni käyvän toteen.

Rakastan työtäni! Se on monipuolista ja haastavaa, mielenkiintoista ja dynaamista. Koen olevani todella hyvällä opinpaikalla. Tarvitsen Jumalaa työssäni enemmän kuin koskaan ennen ja pidän siitä. Se tuntuu hyvältä, olla todella tarvitseva Jumalan edessä. Omat motiivit asettuvat oikeille paikoilleen, kun ne joka päivä kyseenalaistetaan :)

Tämän lisäksi omassa paikallisseurakunnassani on tulossa muutoksia. Nykyinen tilamme irtisanotaan ja olemme istuttamassa uutta seurakuntaa (tai osiltaan jatkamassa entistä työtä vain uudessa paikassa) asuinlähiöni keskustaan, joka on yksi Tampereen suurimmista asukasluvultaan. Samalla se on todella haastava ympäristö, mutta olemme saaneet sen vahvasti sydämellemme ja uskon Jumalan ilmestyvän ihmeellisellä tavalla työssämme. Odotan innolla tulevaa!

Jasminin kanssa voimme molemmat oikein hyvin. Jasminilla on menossa oikein mahtipontinen 'Rakastan sua'-kausi :) Hän muistaa kertoa joka päivä ja monta kertaa, kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka kaunis äiti hänellä on. Tämä ihailu kuuluu hänen ikäisensä kehitysvaiheeseen, josta nautin täysin rinnoin. Niinpä me rakastamme täällä toisiamme päivät pitkät ja toivon, että tämä vaihe kestäisi mahdollisimman kauan...kunnes tulee seuraava murrosvaihe ja uhma :)
Lisäksi nautin siitä, että vihdosta viimein lapseni viihtyy jo myös omissa leikeissään, ilman äidin osallistumista. Toki äitiäkin tarvitaan joka päivä jossakin leikissä, mutta välillä Jasmin viihtyy omissa puuhissaan pitkiäkin aikoja. Sitkeys palkitaan, jee!!

Joten kaikenkaikkiaan, täällä pyyhkii hyvin :) Koulussa alamme valmistelemaan taas lähtöä Viron maalle ja sitä saa muistaa rukouksin jälleen kerran. Lisäksi rukousaiheena on tämä seurakunta-asia.

Siunattua syksyn aikaa kaikille ♥

Tässä vielä joitakin kuvia Albaniasta:








keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Albania

Hei kaikille!

Kirjoitan vain erittäin pikaisen postauksen, sillä on tuhat ja yksi asiaa hoidettavana vielä muutaman tunnin sisällä.
Olemme lähdössä lähetysmatkalle Albaniaan ja pyydänkin teiltä rukoilevilta rukoustukea ja siunausta matkallemme.
Rukousaiheina erityisesti terveys, varjelus (Albaniassa poliittisesti todella levotonta, mielenosoituksia juuri sillä alueella, johon olemme menossa, ihmisiä kuollut), viisautta kaikkiin järjestelyihin, jumalallisia kohtaamisia ihmisten kanssa, hengellisen paineen kestäminen.
Kiitos, että olet jälleen lähettämässä meitä ja tukemassa! Meillä on rukouksia kuuleva Jumala ja voimallinen Jumala vastaamaan rukouksiin!
Palaan 24.pvä.
Olkaa Siunattuja ♥

tiistai 25. tammikuuta 2011

Tervehdys!

Talviset tervehdykset!

Täällä sitä ollaan, hengissä edelleen. Blogin pitäminen on tuntunut jotenkin raskaalta ja haastavalta viime kuukausina. En tiedä, olen kadottanut kirjoittamisen draivini jonnekin...tai ehkä olen vain saamaton. Paljon asioita, joita haluaisin sanoa ja kertoa, mutta motivaatio kirjoittamiseen asti on ollut kertakaikkisen kateissa.
Nyt kuitenkin päätin, että postaan jotakin lähetysmatkastamme. Tiedän, että monet ovat rukoilleet puolestamme ja haluan kiittää ihan jokaista, koko meidän ryhmän puolesta.

Matka oli kaikella tavalla oikein onnistunut ja Jumala oli kanssamme voimallisesti. Tavoitimme monia ihmisiä, monella eri tavalla. Jumala teki todellisia taloudellisia ihmeitä ja saimme jakaa runsaasti esim. hengellisiä kirjoja (lapsille, nuorille ja aikuisille), jaoimme paljon joululahjoja lapsille ja vähäosaisille sekä saimme viedä runsaasti vaateapua kodittomille.

Useita ihmisiä tuli uskoon ja useita kosketetuksi huolenpitomme ja sanomamme kautta. Saimme rukoilla monien, monien ihmisten kanssa ja puolesta. Saimme iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Ehkä Jumala kosketti meitä kaikkein eniten.

Henkilökohtaisesti minulle matka kokemuksena oli täysin erilainen kuin viime vuonna. Paljolti sen vuoksi, että minulla oli huimasti paljon enemmän vastuuta tänä vuonna. Omat huippuni olivat mm. vierailumme vankilassa, jossa sain saarnata. Saarnastani huolimatta yksi ihminen löysi Jeesuksen luo. Kyseisessä tilaisuudessa kaikki, paitsi tämä yksi, olivat jo uskossa ja saimme kokea jotakin sellaista yhteyttä näiden naisten kanssa, että en ole missään, koskaan kokenut. Kun kuulimme heidän elämäntarinoitaan ja niitä taustoja, joista he tulivat, jälleen tulin muistutetuksi siitä, kuinka suuri ja voimallinen Jumala on eheyttämään ja ennalleasettamaan.
Toinen minulle tärkeä hetki oli vieraillessamme Tallinnan helluntaiseurakunnan nuorisoillassa. Osa meistä oli vastuussa tilaisuuden ohjelmasta ja osa vain hengasi yleisössä ja kourallinen meistä ahtautui pieneen henkilökunnan huoneeseen ja aloimme esirukoilla tilaisuuden puolesta. Se oli huikea kokemus ja muistutti minua siitä, mikä voima on vanhurskaan rukouksessa! Rukoilimme koko illan, tilaisuuden alusta loppuun Pyhän Hengen johtajuudessa. Oli mahtavaa rukoilla online-tilanteessa ja huomata, miten Pyhä Henki vain toi rukousta ja koko rakennuksen ilmapiiri muuttui sitä mukaa, kun me rukoilimme. Tuona iltana 5 nuorta antoi elämänsä Jeesukselle!! Ja Pyhä Henki näytti, kuinka nuo nuoret tulevat viemään sen sanoman omiensa keskelle, heidän kouluihinsa. Muistatteko, kun kerroin ennen matkaa, että sain koulutyön sydämelleni? No tämä on ainakin osa sitä rukousvastausta. Herra laski sen niin selkeästi sydämelleni tuona iltana, että nämä nuoret tulevat viemään evankeliumia olemalla eläviä todistajia heidän arjessaan, heidän kouluissaan ja perheissään.

Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta tässä ehkä päällimmäiset muistot. Lisäksi vierailimme kehitysvammaisten luona, lastenkodeissa, miesten vankilassa (useita tuli uskoon), eräässä hotellissa, jossa harjoitetaan prostituutiota, kodittomien luona (ihmisiä tuli uskoon ja saimme rukoilla todella monien puolesta), baptistiseurakunnassa, Maardussa jne. Olemme kylväneet hyvää siementä ja saaneet jo niittää satoakin. Kiitos sinulle, joka olit mukanamme rukouksin!

Vielä haluan erityisesti kiittää Kataa, joka antoi blogilleni seuraavat tunnustukset! Ja kiitos kaikille, jotka olette olleet matkassa mukana tällä taipaleella elämääni ja uskollisesti jaksatte jättää kommentteja, vaikka kirjoittamiseni on vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllistä :) Olkaa siunattuja, ihan joka ikinen ♥