perjantai 21. lokakuuta 2011

Syksyiset terveiset!

Tik tak, tik tak; aika suorastaan karkaa käsistäni :) Viimeisin päivitykseni näyttäisi olevan noin puoli vuotta sitten, juuri ennen Albanian matkaamme. Erittäin myöhäiset terveiset köyhästä, mutta sydämen valloittavasta Albaniasta. Matkamme oli onnistunut ja ikimuistoinen.

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Päätin opinnot Elämä ja Palvelu Raamattukoulussa viime keväänä ja nyt syksyllä aloitin työharjoittelun samaisessa koulussa opintosihteerinä. Kesä oli täynnä odotusta ja uskossa ojentautumista, sillä olin kokenut Jumalan kutsuvan minua työhön tuohon kouluun. Sen toteutumisessa täytyi kuitenkin tapahtua monia ihmeitä ennen kuin oli selvää, että työ todellakin alkaa. Jumala oli uskollinen ja ihmeellisesti sain nähdä jokaikisen rukoukseni käyvän toteen.

Rakastan työtäni! Se on monipuolista ja haastavaa, mielenkiintoista ja dynaamista. Koen olevani todella hyvällä opinpaikalla. Tarvitsen Jumalaa työssäni enemmän kuin koskaan ennen ja pidän siitä. Se tuntuu hyvältä, olla todella tarvitseva Jumalan edessä. Omat motiivit asettuvat oikeille paikoilleen, kun ne joka päivä kyseenalaistetaan :)

Tämän lisäksi omassa paikallisseurakunnassani on tulossa muutoksia. Nykyinen tilamme irtisanotaan ja olemme istuttamassa uutta seurakuntaa (tai osiltaan jatkamassa entistä työtä vain uudessa paikassa) asuinlähiöni keskustaan, joka on yksi Tampereen suurimmista asukasluvultaan. Samalla se on todella haastava ympäristö, mutta olemme saaneet sen vahvasti sydämellemme ja uskon Jumalan ilmestyvän ihmeellisellä tavalla työssämme. Odotan innolla tulevaa!

Jasminin kanssa voimme molemmat oikein hyvin. Jasminilla on menossa oikein mahtipontinen 'Rakastan sua'-kausi :) Hän muistaa kertoa joka päivä ja monta kertaa, kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka kaunis äiti hänellä on. Tämä ihailu kuuluu hänen ikäisensä kehitysvaiheeseen, josta nautin täysin rinnoin. Niinpä me rakastamme täällä toisiamme päivät pitkät ja toivon, että tämä vaihe kestäisi mahdollisimman kauan...kunnes tulee seuraava murrosvaihe ja uhma :)
Lisäksi nautin siitä, että vihdosta viimein lapseni viihtyy jo myös omissa leikeissään, ilman äidin osallistumista. Toki äitiäkin tarvitaan joka päivä jossakin leikissä, mutta välillä Jasmin viihtyy omissa puuhissaan pitkiäkin aikoja. Sitkeys palkitaan, jee!!

Joten kaikenkaikkiaan, täällä pyyhkii hyvin :) Koulussa alamme valmistelemaan taas lähtöä Viron maalle ja sitä saa muistaa rukouksin jälleen kerran. Lisäksi rukousaiheena on tämä seurakunta-asia.

Siunattua syksyn aikaa kaikille ♥

Tässä vielä joitakin kuvia Albaniasta: