lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ihmeitä tapahtuu..

Sinut on hyväksytty Tampereen yliopistoon....

...joten on aika jälleen aloittaa uusi vaihe elämässä. Minusta ei todella olisi kuulunut tulla yliopisto-opiskelija. Psykologisesti ja sosiologisesti katsoen minun ei olisi pitänyt kyetä tällaiseen poikkeavuuteen. Ja on se ollutkin pitkä tie; mielen uudistumisen prosessi, joka on alkanut murtaa ajatus- ja alintajuntaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat kahlinneet minua suurimman osan elämästäni. 

Kenelle kunnia kuuluu tästä? - Jeesukselle. Yksinkertaisesti. Minulla ei olisi koskaan ollut riittävästi tahdonvoimaa, itsekuria, päättäväisyyttä, ymmärrystä tai näkökykyä ponnistaa tällaista muutosta itsessäni. Mutta rukoukseni siitä asti, kun tulin uskoon, on ollut, että Jumala ei antaisi elämäni mennä hukkaan. Että voisin elämäni aikana vielä saavuttaa jotakin merkittävää (mikä on merkittävää, on suhteellista enkä pidä yliopisto-tutkintoa välttämättä merkittävänä). Mitä se on, en tiedä, mutta tiedän, että olen matkalla.

Miksi? - En todellakaan tiedä. Kerron, kun ymmärrän, miksi Jumala lähetti minut yliopistoon. Mutta tiedän, että mitään ei tapahdu elämässäni sattumalta, sillä elämälläni on tarkoitus. Olen sisällä Jumalan suuressa suunnitelmassa ja tapahtukoon Hänen tahtonsa minun elämässäni ja elämäni kautta. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:23). Jos Luoja suo, minusta tulee hallintotieteiden maisteri...sitten joskus :)


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Sky High

Olen ihan fiiliksissä tästä uudesta löydöstäni! Kuuntelemalla näitä 'pastoreita' olen matkaillut muistoissani 10-15 vuotta takaperin, kun räppi ja hiphop oli minun nuoruuttani. Näillä kundeilla vaan on toisenlainen SANOMA, mutta katu-uskottavalla meiningillä. Upeeta!! Vaikka olisit jo vähän iäkkäämpi lukija, suosittelen kuuntelemaan biisien sanoituksia ja sanomaa.


tiistai 22. toukokuuta 2012

How We Need the River

Rukoukseni. Siunattua viikkoa kaikille ♥


tiistai 8. toukokuuta 2012

Ote päiväkirjasta


 Stop for the one... Näe yksi ihminen. Rees Howells on sanonut: "Jos voit rakastaa yhtä, voit rakastaa monia. Jos voit rakastaa monia, voit rakastaa kaikkia."
Kamppailen itseni kanssa. Tavallaan voin hahmottaa, mihin Jumala kutsuu minua ihmisenä, mutta täydellinen luovuttautuminen Jumalalle pelottaa. Mitä Pyhä Henki pyytää minua tekemään? Paljonko maksaa rakastaa yhtä ihmistä? Kun tuntuu, etten aina onnistu siinä oman tyttärenikään kohdalla. Tunnen riittämättömyyttä siihen nähden, mitä Jumala pyytää. Mutta onko se niin, että kun minä suostun, Hän antaa välineet? Olen niin käsittämättömän ujo, antaako Hän rohkeuden puhua ihmisille? Pyytääkö Hän luopumaan tulevaisuuden suunnitelmista? Yliopistosta, urasta? Mihin Pyhä Henki oikein haluaa minua viedä? Jos uskallan sanoa 'Kyllä', kuulenko selvän äänen ja johdatuksen siinä, mitä pitää tehdä? Tällä hetkellä tuntuu kuin hapuilisin pimeässä, haparoiden ja tunnustellen ympäristöäni. Voinko löytää Jumalan tarkoituksen elämääni sillä tavalla? Armoahan sekin olisi. Kuitenkin rukoilen Hänen pyhää tahtoansa tapahtuvaksi elämässäni ja Hän on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. Sisälläni velloo alati palavampi halu antautua Hänelle syvemmin. 'Ilmesty Herra Jeesus!' - huutaa henkeni.

I love You, all of my hope is in You
Jesus Christ, take my life, take all of me!