Rukousaiheita

Tämä teksti on lähinnä tarkoitettu uskovalle, koska haluan herätellä ihmisiä rukoilemaan. Toki sinäkin, joka et ole uskossa, voit rukoilla yhtä hyvin, sillä Jumalamme kuulee jokaisen rukouksen. Olen kirjoittanut tästä asiasta lyhyesti aikaisemminkin, mutta kertakaikkisesti nyt on aika rukoilla tämän kansan puolesta!!

Vielä on hyvä päivä ja Jumala kutsuu jokaista syntien anteeksiantamukseen ja parannuksen tekoon. Tämä maa tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, hengellisiä johtajia, jotka ovat kuuliaisia ja noudattavat Jumalan tahtoa elämässään. Tämä maa tarvitsee uskovia, jotka ovat hereillä; joiden hengelliset silmät ja korvat ovat auki!! Rukoile itsesi ja lähimmäistesi tähden, että Herra puhdistaa sinut ja Hänen siunauksensa saavat tulla osaksesi. Rukoile, ettet vaeltaisi erämaassa vaan saisit syödäksesi hunajaa ja maitoa. Rukoile, että Herra armahtaisi tämän kansan synnit ja olisi armollinen. Että Jumalan Sana voisi tulla tämän kansan silmien eteen ja ymmärtäisimme oman tilamme ja voisimme kansana tehdä parannusta.

Koen kehoitusta karsimaan elämästäsi kaikki ylimääräinen pois, kaikki mitä et tarvitse ja mikä ei ole Jumalan mielen mukaista, nyt on aika siivota. En tarkoita nyt tällä sitä, että tarvitsee alkaa elää askeettista elämää (se ei ole Jumalan mielenmukaista...ihan ettei kenellekään tule nyt väärää kuvaa..), mutta tiedät kyllä itse, mikä ei sovi uskovan elämään. Viime kuukaudet ovat pitkälti olleet tätä omassa elämässäni, karsimista on paljon aina asenteista tapoihin, mutta karsinnan hedelmänä on siunaus. Tämä on kaikki oleva sinulle hyödyksi tulevina aikoina. Luovuta itsesi Jumalalle hyvänä päivänä, ettei tarvitsisi itkun ja valituksen keskeltä huutaa Herraa.

Älä mukaudu tämän maailman menoihin vaan pysy lujana uskossasi. Älä luovu Raamatun periaatteista, ne ovat ajattomia. Ne ovat tarkoitettu sinun hyvinvointisi edistämiseksi ja sinun rauhasi pysymisen takuudeksi. Vaikka maailmalla on tarjolla monenlaista hyvinvointilaastaria ja ne voivat päältäpäin näyttää ja kuulostaa hyvältä, odota Herraa. Hän hankkii sinulle oikeutta ja pitää huolen siitä, että sinun käy hyvin, kun olet uskollinen.

Ole siunattu ♥

Ikävä

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa koulusta pois kesken opetuksen. En voinut pakottavan itkun vuoksi jäädä. Aiheena oli perhe ja se nosti tietysti pintaan kaikki tunteet. Itkin bussissa kotiin, itkin terveyskeskuksessa (hain reseptejä) ja olen itkenyt pitkin päivää kotona. Eikä tälle näy loppua. Ajattelin siis, että vanha kunnon konsti purkaa itseäni, on kirjoittaa myllertävät tunnekuohut ylös.

Vielä pystyin hengittämään, kun käsittelimme erilaisia perhemalleja ja asioita, jotka tänä päivänä romuttavat perheyhteisöjä. Mutta kun siirryimme siihen, mitä isä- ja äitisuhde merkitsevät lapsen elämässä, valtava suru valloitti sydämeni. En voinut estää itkua, vaan kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Siirsin katseen alas pulpettiin ja suhaisin hiuksia naaman eteen ja lasit silmille. Laskin minuutteja taukoon, että voisin syöksyä ulos.

Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, jotta voisin palata hetkeksi yhteen niistä hetkistä, jolloin vielä sain käpertyä äidin syliin, hän silittäisi hiuksiani ja saisin olla lapsi. Tai että voisin soittaa äidille kysyäkseni neuvoja lapseni suhteen. Tai voisin kiukutella, siitä olisin jo melkein valmis maksamaan. Tai voisimme itkeä yhdessä. Tai nauraa katketaksemme. Tai istua sohvalla kyyneliin asti liikuttuneena, kun Andrea Bocelli lauloi Carusoa. Olimme nauhoittaneet Bocellin konsertin kerran vanhalle VHS-kasetille ja katselimme ja kuuntelimme sitä niin paljon, että lopulta nauha kului puhki. Olisi ihanaa ärsyyntyä siihen, että äiti vouhottaisi sitä, että olenko syönyt tarpeeksi hyvin. Tai onko minulla rahaa talvivaatteisiin. Tai olenko nukkunut tarpeeksi, tarjoutuisi lapsenvahdiksi. Kysyisi vointiani. Ajattelisi minua. Toivoisi parastani.

En jaksakaan kirjoittaa. Liitän loppuun vain pari hyvää muistoa.
Caruso (Josh Groban version)


Vivo per lei (Andrea Bocelli)


Vivere (Andrea Bocelli)

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä ♥

Haluan ystävänpäivän merkeissä kiittää kaikkia lukijoita seurastanne ja läsnäolostanne blogissani!
Olen täällä saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joita en muutoin varmasti olisi koskaan tavannut.
Olen tavattoman kiitollinen jokaisesta kultaakin arvokkaammasta ystävästäni ja jokaisesta tänne eksyneestä lukijastani. Toivotan kaikille antoisaa, lämminhenkistä ystävänpäivää ♥

Toivottaa Johanna

Lisää Paavalia...

Lapsukainen vaakatasossa ja hiljaa, joten pänttääminen jatkuu näin...

Filemon:
Paavali oli vangittu Jerusalemissa ja lähetetty lopuksi Roomaan, jossa hän vankilassa ollessaan johdatti isäntänsä luota karanneen orjan, Onesimuksen, uskoon. Paavali tunsi orjan isännän Filemonin, ja lähetti Onesimuksen takaisin 'kotiin' tämän kirjeen kanssa. Kirjeen kirjoittaja on siis Paavali.
Orjat olivat tuohon aikaan yleisiä, niitä arvioitiin olevan jopa 6 miljoonaa Rooman valtakunnassa. Orja oli isäntänsä armoilla ja isännällä oli oikeus surmata karannut orja tai katkaista varastaneen orjan käsi. Onesimus oli rikkonut isäntäänsä vastaan, mutta Paavali vetoaa kirjeessään Filemoniin, jotta tämä voisi ottaa Onesimuksen vastaan anteeksiantavaisella mielellä. Filemonin kirje on siis arkipäivän sovellus siitä, mitä Jeesus opettaa anteeksiannosta evankeliumeissa.

Efesolaiskirje:
Efeso oli merkittävä kauppakeskus ja tuli tutuksi Paavalille, kun hän työskenteli siellä kolme vuotta. Efeson alueelle perustettiin useita seurakuntia ja Paavalin kirje, jonka hän kirjoitti vangittuna ollessaan, oli tarkoitettu Efeson seurakunnille kiertokirjeeksi. Kirje on sanomaltaan jo uskossa pidemmälle ehtineille, ilmeisesti pakanauskoville, ja on opillinen opetuskirje. Efesolaiskirjeen otsikko voisi olla 'Seurakunnan kunnia' ja opettaa, mistä seurakunta on saanut alkunsa ja mikä tulisi olla sen lopullinen päämäärä. Kirjeestä tulee ilmi, millainen hengellinen asema uskovilla on ja antaa myös käytännöllisiä neuvoja arkielämän käytökseen. Kirjeestä tulee esiin: seurakunta Jumalan suunnitelmassa, seurakunta ja Jumalan voima, seurakunta Jumalan asumuksena, seurakunta Jumalan ilmoituksena, Kristuksen lahjat seurakunnalle, seurakunnan normit, seurakunnan käytös ja seurakunnan sodankäynti.

Kolossalaiskirje:
Kolossa sijaitsi lähellä Efesoa ja Paavali oli evankelioinut alueella. Siksi koki vastuulleen puuttua harhaoppeihin, joita Kolossassa oli alkanut esiintyä. Harhaopetuksen mukaan niille, jotka pystyisivät noudattamaan lain vaatimuksia, hyväksyisivät filosofian, johon liittyi enkelien palvontaa ja väärää nöyryyttä tai harrastivat asketismia, oli varattuna erityistä tietoa Jumalasta. Paavali oikaisee kirjeessään vääriä käsityksiä ja opettaa, että Jeesus on täysi Jumala ja Jumalan täydellinen ilmoitus ja Hänellä on keskeinen asema luomisessa ja sovituksessa.

Filippiläiskirje:
Filippi oli Rooman siirtokunta ja alueen tärkein kaupunki. Filippiläisillä oli Rooman kansalaisoikeuden ja oli monien eläkkeellä olevien sotilaiden suosikkikaupunki. Paavali perusti Filippiin seurakunnan toisella lähetysmatkallaan ja oli ensimmäinen kaupunki, johon hän meni Euroopan mantereelle. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti vankeusaikansa loppupuolella, sillä hän näytti odottavan vapautumistaan kirjoitushetkellä. Filippiläiskirje on myös hyvin henkilökohtainen kirje Paavalilta ja kuvaa hänen palvelustehtäväänsä, tavoitteitaan ja arvojaan. Kirjeestä näemme, miten Paavali suhtautui Jeesukseen omana esikuvanaan ja millainen oli hänen luottamuksensa Jumalaan. Evankeliumin lisäksi kirjeen pääteema on ilo. Paavali kehoittaa iloitsemaan kaikissa olosuhteissa ja kirjeestä löytyy myös mahtava Jumalan lupaus, johon saamme tarttua Fil. 4:4-7.

Kyllä se on sillä tavalla, että joudun jättämään loput kirjeet pelkän lukemisen varaan. Täytyy vielä ehtiä vilkaista huomista ryhmätyötä, joka on tarkoitus myös esitellä huomenna. Kylläpäs viikonloppu onkin sitten tervetullut, kun kaikki nämä hommat ovat takanapäin :) Siunausta kaikille ♥

Opinnot jatkuvat...

Tenttipaketti jatkuu.
Apostolien Teot:
Evankeliumi lähtee etenemään Jerusalemista, juutalaisten keskeltä Roomaan. Apostolien teot on kirjoittanut Luukas ja on jatko-osa hänen evankeliumilleen. Luukkaan evankeliumi loppuu Jeesuksen käskyyn jäädä odottamaan Pyhää Henkeä ja Apostolien tekojen alussa löydämme opetuslapset odottamassa Herran ohjeen mukaisesti ja tapahtuu Hengen vuodatus.
Apostolien teot korostaa seurakunnan lähetystoimintaa ja Pyhän Hengen työtä. Kirjan avainjae onkin. " vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (1:8). Evankeliumi oli annettu jaettavaksi ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen se lähti leviämään ja leviää edelleen tänä päivänä, aina maan ääriin saakka, kaikille heimoille.
Pyhän Hengen voimalla alkuseurakunta syntyi, pysyi koossa ja kasvoi. Ennen pelokkaat opetuslapset saivat voiman ja he julistivat rohkeasti Jumalan sanaa ja heistä tuli viisaita seurakunnan johtajia. Apostolien teoissa voi myös seurata hengellistä johtajuutta. Kristinusko ei ollut poliittinen liike vaan hengellinen liike. Hengellinen johtajuus on Jumalan suunnitelma seurakuntiin.
Apostolien tekojen merkittävin kääntyminen tapahtuu luvussa 9, kun seurakunnan vainooja Saulus kohtaa elävän Jumalan. Ensimmäinen pakanaseurakunta perustetaan.

Jaakobin kirje:
Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjeen kirjoitti Jaakob, Jeesuksen veli ja kirje on kirjoitettu seurakunnan varhaisessa vaiheessa juutalaiskristityille. Raamatusta voi seurata myös Jaakobin elämänkulkua ei-uskovasta apostoliksi ja Jaakobista tulikin yksi seurakunnan johtajista ja oli merkittävässä roolissa Jerusalemin kokouksessa (jossa päätettiin, että evankeliumi kuuluu myös pakanoille).
Jaakobin kirje osoittaa sen, miten jo varhaisessa vaiheessa seurakunta tarvi opastusta ja ohjausta oikealle tielle. Ihmissydän on petollinen ja seurakunta todella tarvitsee Jumalan voimaa pysyäkseen puhtaana ja kirkastaakseen Kristusta. Jaakob antoi ohjeita uskovien elämään. Hän muistuttaa oikeanlaisesta uskosta, joka ei ole pinnallista tai kuollutta, vaan joka näkyy teoissa. Usko on Jaakobin pääteema. Uskovat tarvitsivat rohkaisua kestää kiusauksia ja kehotusta pysyä nöyränä ja kestävinä.

Galataiskirje:
Kirjeen kirjoitti Paavali, joka oli tehnyt lähetysmatkan Galatiaan ja nyt kuuli, että Galatian uskovat olivat omaksuneet "väärän evankeliumin". Kirje ottaa kantaa evankeliumin todelliseen luonteeseen ja käsittelee Jerusalemin kokouksessa käsiteltyä "pakana-ongelmaa" ja valottaa siihen liittyneitä ongelmia. Galatian uskovat uskoivat, että pelastukseen vaaditaan ympärileikkaus ja lain tiukka noudattaminen (kyse juutalaisesta perinteestä ja Mooseksen laista). Kyseistä ajattelutapaa esiintyi muuallakin, joka johti asian perusteelliseen käsittelemiseen Jerusalemissa. Paavali oli ymmärtänyt Jumalan armon ja nähnyt Jumalan ihmeellisiä tekoja pakanoiden keskuudessa, joten hän vastusti lakihenkisyyttä ja puolusti oikeaa evankeliumia, pelastusta Jeesuksessa uskon kautta.

1. ja 2. Tessalonikalaiskirje:
Molemmat kirjeet on kirjoittanut Paavali, jonka lähetystyön seurauksena Tessalonikaan oli syntynyt seurakunta. Tessalonika oli Makedonian pääkaupunki, jossa asui 200 000 asukasta ja oli vilkas satamakaupunki. Suuri joukko vaikutusvaltaisia naisia ja pakanoita tuli uskoon Tessalonikassa.
Tessalonikan uskovat kokivat suuria vainoja ja heidän keskuudessaan oli syntynyt hämmennystä Kristuksen toisesta tulemuksesta. Paavali, joka saarnasi tähän aikaan Korintissa, oli lähettänyt opetuslapsensa Timoteuksen Tessalonikaan ja sai häneltä kuulla Tessalonikan uskovien ongelmista. Hän kirjoitti kirjeet, joissa hän ottaa kantaa lopunajan tapahtumiin. Ensimmäisessä kirjeessä hän kuvaa tarkasti Jeesuksen toista tulemusta ja toisessa kirjeessään hän kuvaa lopun aikoina ilmestyvää antikristusta. Ensimmäisessä kirjeessään Paavali myös antaa kristillisen elämän ohjeita ja kehoittaa olemaan kestäviä vainoissa.

1. ja 2. Korinttolaiskirje
Kirjeiden kirjoittaja on jälleen Paavali, joka oli toisella lähetysmatkallaan perustanut seurakunnan Korintton kaupunkiin. Korintto oli noin puolen miljoonan asukkaan vauras pääkaupunki Akaiassa. Korintton väestö oli monikansallinen. Korintto oli hyvin tunnettu epäjumalanpalvonnasta ja moraalittomuudesta (mm. temppeliprostituoidut). Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali kuuli Korintton ongelmista ollessaan Efesossa.
Seurakunnassa oli syntynyt ryhmittymiä, jotka nimittivät itseänsä alkuseurakunnan aukroteettien mukaan. Lisäksi seurakunnassa esiintyi siveettömyyttä ja riitoja. Paavali ottaa myös kantaa kreikkalaisees viisaus-oppiin. Korintton seurakunta oli melko hukassa monien moraalisten kysymysten ja kristillisten arvojen suhteen.
Toinen korinttolaiskirje on Paavalin henkilökohtaisin kirje. Hän ottaa hyvin henkilökohtaisesti kantaa omaan palveluvirkaansa ja hänen apostolinvirkansa oikeutukseen, koska hänellä oli vastustajia myös Korintton seurakunnassa. On mahdollista, että Paavali kirjoitti useampiakin kirjeitä Korinttoon, kuin ne kaksi, jotka ovat säilyneet meille. Paavali koki hengessään paljon murhetta Korintton seurakunnan vaikean tilanteen vuoksi. Hän sai paljon kiittämättömyyttä osakseen, mutta osoitti silti rakkautta ja huolenpitoa seurakuntaa kohtaan. Ihmisten heikkous näyttää todeksi sen, että Jumalan seurakunnat kasvavat Hänen voimastaan.

Roomalaiskirje:
Rooma oli Rooman valtakunnan pääkaupunki. Rooman seurakunnan olivat mahdollisesti perustaneet kristityt, jotka olivat olleet Helluntaina Jerusalemissa (Pyhän Hengen vuodatus Apt. 2) ja palanneet kotiin muuttuneina. Kirjeen on kirjoittanut Paavali ja se on systemaattinen opillisen totuuden selvitys. Koska Paavali ei kyennyt henkilökohtaisesti tulemaan opettamaan seurakuntalaisia, hän halusi lähettää kirjallisen selonteon evankeliumin ytimestä. Kirjeessä hän käsittelee kristinuskon tärkeimpiä totuuksia: pelastusta, vanhurskauttamista ja pyhitystä. Roomalaiskirjettä pidetään Uuden Testamentin tärkeimpänä opillisena kirjoituksena. Paavali käsittelee paljon mm. syntiä, joka on universaali ongelma. Erityisesti luvut 9-11 ovat mielenkiintoisia, sillä Paavali ottaa niissä kantaa mm. Israelin asemaan Jumalan edessä.

Nyt alkaa iskeä realiteetti vastaan, tentti on huomenna ja näyttää vahvasti siltä, että minulta on 16 kirjettä käsittelemättä! Hmm...täytyy varmaan alkaa rukoilla :)

Evankeliumit pähkinänkuoressa

Jatkan tenttiin lukemista.
Uuden Testamentin evankeliumit tiivistettynä:

Matteus:
Matteuksen evankeliumia voisi kutsua yhdyssiteeksi Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, koska se linkittää Jeesuksen toiminnan Vanhan Testamentin profeettojen ennustuksiin. Matteus on etupäässä kirjoitettu juutalaiskristityille ja se siteeraa Vanhaa Testamenttia paljon ja olettaa lukijan tuntevan juutalaiset tavat. Evankeliumin on kirjoittanut tullimies Matteus, joka oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Se on kirjoitettu arameaksi ja sen jälkeen kreikaksi. On mahdollista, että joku muu on toimittanut Matteuksen evankeliumin kreikannoksen.
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen elämä voidaan jakaa kahteen osaan: Yleinen hyväksyminen ja suosio sekä suosion lasku ja yleinen hylkääminen.
Läpi evankeliumin Matteus osoittaa Vanhan Testamentin profetioiden toteutuneen Jeesuksessa, tämän vuoksi evankeliumin otsikko voisikin olla: Jeesus on Messias. Matteus antaa erityistä painoarvoa Jeesuksen opetuksille, puolet evankeliumista kertoo Jeesuksen opetuksista. Tämän lisäksi Matteus korostaa myös kuninkuutta ja valtakuntaa.

Markus:
Markuksen evankeliumi korostaa Jeesuksen dynaamista toimintaa. Markus antaa elävän kuvan Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan sekä haastaa Jeesuksen seuraamiseen. Markuksen kirjoittaja on todennäköisimmin Johannes Markus, joka tunnetaan Paavalin ja Banrabbaan "salkunkantajana". Markus oli Pietarin läheinen työtoveri ja todennäköisesti Markuksen evankeliumi on Pietarin silminnäkijätodistus. Markus oli oppimaton ja se näkyy kömpelössä kieliasussa. Markuksen evankeliumissa välittyy välitön toiminta, Markus käyttää usein sanaa 'euthus', välittömästi, heti, juuri nyt. Se tuo esille Jeesuksen tehtävän määrätietoisuuden ja kiirellisyyden.

Luukas:
Luukkaan evankeliumissa Jeesus esitellään pelastajana, vapahtajana ja kärsivänä Kristuksena. Luukas painottaa kääntymisen välttämättömyyttä. Otsikko voisi olla Jeesus vapahtaa. Luukkaan evankeliumi on historiallisesti tarkka kuvaus, hän mainitsee useita historiallisia yksityiskohtia. Evankeliumin kirjoitti Luukas, joka oli korkeasti koulutettu ei-juutalainen, mikä myös näkyy hänen teksteissään. Paavali kutsuu Luukasta "rakkaaksi lääkäriksi".
Luukas painottaa erityisesti Jeesuksen ihmisyyttä. Hän osoittaa, että Jeesus koki kaiken, mikä liittyy ihmiselämään. Erityispiirteenä Luukas toi esiin Jeesuksen hyväksyvän suhtautumisen naisiin, lapsiin ja köyhiin (täytyy ymmärtää ajan tavat!). Jeesus tuli syrjittyjä ja sorrettuja varten, Hän tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on (19:10). Luukas korostaa myös Pyhän Hengen työtä.

Johannes:
Johanneksen evankeliumi poikkeaa täysin synoptisista evankeliumeista (Mark.,Matt.,Luuk.). Johanneksen evankeliumissa on erityistä hengellistä syvyyttä ja on kirjoitettu siksi, että "uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden". Useimpien tutkijoiden mukaan evankeliumin kirjoitti apostoli Johannes. Hän oli Jeesuksen "läheisin" opetuslapsi ja muodosti Pietarin ja Jaakobin kanssa lähimpien opetuslasten "sisäpiirin". Johannes on kirjannut myös ylös paljon henkilökohtaisia keskusteluja Jeesuksen ja eri ihmisten välillä.
Yksi Johanneksen pääteemoista on usko. Evankeliumissa on huomattavissa uskon kasvaminen ja kehittyminen. Uskon sisältö oli muuttunut pelkästä ihmeiden uskomisesta kokosydämiseen antautumiseen. Johannes käyttää paljon vastapareja ilmaisemaan tarkoitustaan, esim. usko ja epäusko. Johannes keskittyi myös paljon Jeesuksen tekoihin. Johannes tuo myös ehkä selvimmin esille Jeesuksen jumaluuden.

Johdanto Uuteen Testamenttiin

Lueskelen tässä tenttiin ja ajattelin kirjoitella pientä tiivistelmää aiheesta Johdanto Uuteen Testamenttiin. Minua auttaa ylöskirjoittaminen ja tuli mieleeni, että miksen samantien postaisi tätä muillekin luettavaksi. Tämä siis todella on vain tiivistelmä, enkä tänä iltana varmasti jaksa lukea ja kirjoittaa koko tentti pakettia, mutta seuraavassa se, mitä tänään jaksan :)

Uuden testamentin keskeisin sanoma on: Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus. Se, mitä Vanhassa Testamentissa odotetaan (Messias), paljastuu Uudessa Testamentissa. Testamenttien väliin jää ns. hiljainen ajanjakso (n. 400 vuotta), jota kutsutaan intertestamentaaliseksi jaksoksi. Tänä aikana Jumala ei puhunut kansalleen voimallisesti esim. profetioiden kautta, mutta tähän ajanjaksoon sisältyy paljon historiallisia tapahtumia, jotka ovat hyödyllistä tietää taustana Uuteen Testamenttiin syventyessä.

Intertestamentaalisena aikana juutalainen kansa oli monen suurvallan ahdistamana. V. 586 ekr. viimeisetkin juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen babylonialaisten toimesta. 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen Persia kukisti babylonialaiset ja antoi juutalaisten palata Jerusalemiin. Osa juutalaisista palasi ja osa jäi eri puolille asumaan, tätä kutsutaan diasporaksi, hajaannukseksi. Kun Aleksanteri Suuri kukisti persialaiset, kreikkalainen kulttuuri alkoi vaikuttamaan lähi-idässä. Aleksanteri Suuren jälkeen tapahtui mm. juutalaisten itsenäisyyssota ja he pysyivät itsenäisinä vuosina 142-63 ekr., jolloin roomalaiset valloittivat Jerusalemin. Herodes Suuri hallitsi Palestiinaa, kun Jeesus Kristus syntyi.

Rooman valta toi mukanaan poliittisen yhteyden, sotilaallisen rauhan ja kaupan ja matkustamisen vapauden. Vallitsi Pax Romana. Roomalaisilla oli erityisen hyvät edellytykset matkustaa, koska heille suotiin erityissuojelu, jota mm. Paavali saattoi hyödyntää ja sillä onkin suuri merkitys evankeliumin leviämiselle Uuden Testamentin aikana.

Aleksanteri Suuren jättämät kulttuuriset vaikutukset jäivät elämään pitkäksi aikaa. Esim. Kreikan kieltä opetettiin koko valtakunnassa ja siitä tuli yleinen kieli ( vrt. englanti tänä päivänä). Kreikan kieli oli erinomainen väline evankeliumin levittämiseen, sillä vaikka Uuden Testamentin kirjat olivat juutalaisten kirjoittamia, ne kirjoitettiin ensin kreikaksi. Myös kreikkalaiset tavat ja tottumukset levisivät laajalle (jokainen kieli sisältää oman ajattelun, UT:n tulkinnan haaste).

Jeesuksen tuloa edeltänyt aika oli paljolti verrattavissa nykyaikaan, jota me elämme. Ihmiset etsivät vastauksia ja ajan uskonnollinen ilmapiiri oli avoin laajalle uskonnolliselle kirjolle. Tarjolla oli idän, Egyptin ja Vähä-Aasian uskontoja, kreikkalaisia mysteeriuskontoja, kultteja ja Rooman valtionuskonto. Ihmiset etsivät vastauksia esim. kysymykseen syyllisyydestä, kuolemanjälkeisestä elämästä ja moraalista.

Testamenttien välisenä aikana tapahtui juutalaisuudessa merkittäviä asioita, jotka valmistivat maailmaa kuulemaan sanoman Jeesuksesta.
Kun juutalaiset eivät enää voineet palvella ja palvoa Jumalaa temppelissä (temppeli oli hajoitettu), he kerääntyivät ryhmiksi keskustelemaan ja saamaan opetuksia kirjoituksista (VT), jotka olivat jumalanpalveluselämän perusta. Näitä ryhmiä kutsuttiin synagogiksi. Synagogien leviäminen tarkoitti myös kirjoitusten leviämistä. Synagoga käytäntö auttoi myös Paavalia levittämään evankeliumia, sillä hän aloitti julistamisen aina synagogasta.

Testamenttien välisenä aikana Egyptissä myös valmistui Vanhan Testamentin kreikannos, Septuaginta, joka auttoi levittämään Vanhan Testamentin opetuksia kaikkialle kreikkaa puhuvaan maailmaan ennen Jeesuksen syntymää.

Uudessa Testamentissa on 27 kirjaa, jotka syntyivät tarpeesta saada julistettu sanoma kirjalliseen muotoon. Alkuseurakunnan ensimmäiseltä 20 vuodelta ei ole säästynyt yhtäkään kirjoitettua tekstiä. Ensimmäisen sukupolven uskovat nojasivat silminnäköjöiden muistiin ja suulliseen todistukseen. Julistusta ei siis aluksi tarvinnut saattaa kirjalliseen muotoon, koska Jeesuksen tavanneita silminnäkijöitä oli paljon ja toiseksi, Jeesuksen uskottiin palaavan hyvin pian. Seurakunnan kasvaessa ja levitessä tarve kirjalliselle materiaalille heräsi. Herran paluu viipyi ja ajan myötä silminnäkijöiden joukko harveni. Muistitieto alkoi muotoutua määrätyiksi, usein toistetuiksi kertomuksiksi, joita alettiin kirjoittaa muistiin. Vuoden 60 jälkeen alkoi esiintyä myös vääriä evankeliumeita, mikä innoitti ainakin Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamaan omat evankeliuminsa.

Uuden Testamentin kaanon alkoi muotoutua 100-luvulta lähtien. Neljä evankeliumia kerättiin kokoelmaksi, samoin Paavalin kirjeet ja Luukkaan toinen teos sai nimen Apostolien Teot. Harhaopit pakottivat kristillisen seurakunnan muodostamaan selkeän kaanonin, joka hioutui aina 400-luvulle saakka.

Kirjoituksen kaanoniin hyväksyttiin seuraavasti:
Kirjoittajan piti olla apostoli tai hänet henkilökohtaisesti tunteva henkilö.
Kirjoitusten piti olla opillisesti kirkon tunnustuksen mukainen.
Kirjoitusten piti olla koko kirkon hyväksymä.
Tekstistä tuli käydä ilmi Pyhän Hengen inspiraatio.

No niin, ehkä huomenna jaksan tiivistellä itse kirjat esille. Siunausta kaikille ♥

I will carry you

I will carry you by Michael W Smith

Paistaa se...

Vihdoinkin! Viimeiset 2 kuukautta ovat olleet erityisen raskaita henkisesti sekä hengellisesti. Olen kulkenut päivästä toiseen raskain askelin ja huohottavin hengenvedoin. Välillä on tuntunut, että ilma loppuu ja tukehdun. Nyt olo on kuin olisin vihdoin saanut puhkottua reiän kiristävään, tukehduttavaan muovikääreeseen ja keuhkoni vetävät viimein raitista happea ja kasvoni nauttivat kauan kaivatusta auringonpaisteesta. Nämä ovat kielikuvia, oikeasti täällä ei paista aurinko enkä kylmyyden vuoksi ole pahemmin happea haukkaillut viime aikoina :)

Olen ollut Jumalan kasvupaineessa. Vaikka olen ollut siellä aiemminkin, tämä oli pitkästä aikaa tiukka veto. Täytyy todeta, että kyllä on ihminen sitkeä sissi! Sekä lihassa, että hengessä. Eipä tarvitse kauan olla Jumalan katseen alla, kun liha jo etsii ensimmäistä exit-kylttiä, se säntäilee paniikinomaisesti sinne ja tänne, etsii piilopaikkaa, hengähdystaukoa. Eikä se suostu Jumalan tahdon alle, ei ikinä eikä koskaan. Henki se huutaa, että pökköö pesään, antaa tulla vaan, lähemmäs Jumalaa käypi askeleet.

Sitten, kun paine on saavuttanut räjähdyspisteen, se purkautuu. Ihana levon ja rauhan tunne laskeutuu; hengitys tasaantuu, sydän asettuu aloilleen, mieli ei juokse maratonia enää. Näen taas selkeämmin ja kaikelle tuntuu olevan tarkoituksensa. Huomaan olevani edelleen Jumalan suunnitelmassa, murheet väistyvät ja innostus alkaa nousta pintaan jälleen. I'm back in business!!

Mitä kasvun aikana oikein tapahtuu? Inhimillisesti tekisi mieleni sanoa, että Jumala heittää sinut leijonille :) Siltä se todella tuntuu välillä, tuskan aaltoja vyöryy ylitsesi ja kipupisteitäsi sörkitään tiiviiseen tahtiin. Tosiasiassa Jumala säätää asenteitamme ja käyttäytymistämme. Sana tulee lihaksi. Muutos ei useinkaan ole ihmiselle mieluinen, vaikka me kuinka monesti toivoen sanomme: kunpa olisin sellainen tai tuollainen. Mutta kun Jumala oikeasti alkaa muuttamaan meitä, emme enää haluakaan sitä, mitä juuri pyysimme. Muutos on usein kivuliasta. Joskus se voi tapahtua nopeastikin, joskus sitä ei edes huomaa, mutta useimmiten, se kyllä tuntuu! Joyce Meyer sanoi kerran, että hän joutui pitämään pöydän jalasta kiinni, jottei olisi juossut karkuun Jumalan katseelta. Minä totisesti ymmärrän Joycea. Itkuhan siinä pääsee isoltakin ihmiseltä ja sana 'armo' viipyy huulilla usein ja hartaasti.

Kaikki tämä on kuitenkin tarkoitettu meidän hyväksemme. Tällaisena hyvänä päivänä, taistelu takana päin, voin sen sanoa ilomielin...toista se on huudella taistelukentiltä. Tulokset ovat kuitenkin jo nähtävissä taisteluiden aikana! On mahdollista nähdä voittoon, koska Jumala laskee toivon paremmasta huomisesta sydämellesi. Viimeisimmässä taistelussani osa voitoista jäi saamatta, koska annoin periksi, mutta osa saavutettiin. Minä ja Jumala, yhdessä. Me voimme siis kieltäytyä kasvusta ja usein voitot ovatkin useamman kuin yhden kerran yrityksen päässä. Tämä pätee myös uskosta osattoman elämässä, taisteluita ihminen joutuu elämässään kohtaamaan joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että Jumalan kanssa taisteleminen on huomattavasti ensinnäkin tehokkaampaa ja toiseksi se tapahtuu rakkaudesta käsin. Olen kokeillut kummankinlaisia taisteluita, ilman Jumalaa ja Jumalan kanssa ja ilman Jumalaa olen lähes tulkoon aina jäänyt vaille todellista, pysyvää kasvua. Sen, minkä kasvat Jumalan kanssa, kestää ja se myös kantaa hedelmää!!!!!! Sen, minkä kasvat ilman Jumalaa, tosipaikan tullen jää usein sanahelinäksi. Tämä voi osua joitakin kipeään paikkaan, mutta kun todella ajattelet sitä sydämessäsi, todennäköisesti joudut tunnustamaan itsellesi, että tiukan paikan tullen olet joutunut luopumaan hyvistä periaatteistasi ja ihmiskuvasta, jonka luulit olevasi.

Lisäksi, niin hullunkuriselta kun se kuulostaakin, uskovan (oikeanlaiseen)kasvuun liittyy aina Jumalan rakkauden kokeminen ja armon todeksituleminen. Suluissa oleva oikeanlainen tarkoittaa sitä, että joskus ihminen yrittää ponnistella kasvua itse vääristä motiiveista. Tällöin kasvu on jotakin suorittamista, olemattomien "askeleiden" ottamista kohti "parempaa" ihmistä ja kiipeämistä ihmisen asettamilla uskontasoilla. Siitä jää pois Jumalan antama kasvu ja tulee näyttäytymään farisealaisuutena, tekopyhyytenä, joka voi satuttaa paitsi ihmistä itseään, myös toisia lähellä olevia. Jokaisen uskovan täytyy tarkkailla tätä itsessään, valvoa tilaansa, sillä farisealaisuus ei ole kaukana kenestäkään meistä. Ei myöskään minusta.

Siunausta kaikille ♥